Ainakin ihminen, joka ei halua olla yksin. Tosin en pelkää olla yksin, koska tää vaan on näin.
No enköhän mä 20v päästä ole lataamossa kun yksin oon.
No enköhän mä 20v päästä ole lataamossa kun yksin oon.
sinkkuuteen sekoaa lopulta
M21....
101588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinkkuuteen sekoaa. Erityisesti jos ei ole juurikaan ystäviä, ja ne vähätkin alkavat pikkuhiljaa kaikkoamaan.
Jossain vaiheessa ylittyy sietokyvyn raja, alkaa itse katkomaan yhteyksiään ulkomaailmaan ja muuttuu katkeraksi. Syntyy itseään ruokkiva kierre josta on vaikea päästä pois.
Välillä taas alkaa omituinen sahalaitafiilis jolloin viikon on onnensa kukkuloilla ja seuraavalla viikolla hautoo itsemurhaa.
Tarttis varmaan tehrä jotakin asialle?? Jos sinkkuus vaivaa, niin sitten vaan noutamaan nainen, vaikka baarista, jos ei muualta. Onnellista loppuelämää ei tietty voi taata, mutta eipähän ole enää sinkkustatus sitten. Itse en pysty samaistumaan, koska olen huomannut että viihdyn kaikista parhaiten yksin. Mutta on se hämmentävää huomata kuinka tasan ei käy onnen lahjat. Toiset haluavat parisuhteen, mutta eivä onnistu, ja toisilla olisi useampikin ottaja, mutta itse ei halua...
Tuli tässä mieleen, jos olet saavuttanut täydellisen nihilismin parisuhteen osalta, niin miksi pyörit palstalla korostamassa valaistuneisuuttasi? Etkö kuitenkin yön pimeinä tunteina toivo että se Tiina 7. luokalta olisi silloin lähtenyt kanssasi diskoon eikä sen helvetin takarivin Tonin kanssa?
En voi kiistää tuota. Ehkä kyse kohdallani on jostain tukahdutettujen tunteiden esiin pyrkimisestä. Se Tiina 7. luokalta tosiaan ei koskaan lähtenyt kanssani diskoon. Kai haluan itselleni vakuuttaa olevani valaistunut, koska muutakaan tietä ei ole. Tässä iässä ei enää aleta parisuhteilemaan. Piste.
Kyllä nuori mies ilman parisuhdetta kestää. Ja vanhakin. En ymmärrä teidän valittajien valitusta parisuhteen olemattomuudesta, sinkkuudesta yms. Tietysti jos täysin ilman naisseuraa joutuu vuodesta toiseen elämään, niin sitten kenties. Itselleni riittää mainiosti kahvittelut, juoksulenkit, satunnaiset tapailut ja intiimit illanvietot kohtaamieni naisten kanssa.
Ajatuskin esimerkiksi siitä, että pienessä asunnossani pyörisi illasta toiseen yksi ja sama naama eli "seurustelukumppani", tuntuu lähinnä ahdistavalta.
no kun olisi mitään tapailuja edes, saati intiimisuhteita sen jälkeen kun sinkuksi jäin.
Näin puhuu mies joka halutessaan voi polkaista suhteen käyntiin ilman sen suurempia ihmettelyjä. Sinua ei edes lueta ikisinkuksi, olet vain sinkku.
Toden totta, 21-vuotias ja sinkku, niin sehän on sama kuin kuolemantuomio. Haloi sanon minä. On tullut kärvisteltyä sinkkuna, itkeskellässä sitä kuinka "en koskaan löydä ketään" tai että "en kelpaa kellekään"..kas kummaa, pari raadollista suhdetta, niin osaa arvostaa yksinäisyyttäkin, sinkkuutta eikä pelota että nuppi sekoais..
Pitää vaan kasvaa hieman.
on tässäiässä samassa jamassa, saati nuoremmat?
No joo, ei voi mitään, paskat kun on housuissa.
Mulla on päinvastoin. Sekoaisin jos joutuisin uudestaan suhteeseen.
Se nyt vaan ei kaikille sovi se parisuhde, vaikkei sitä millään suostuta uskomaan.
Itse tiesin sen aina, mutta jouduin hankkiutumaan parisuhteeseen vain jotta saisin perheenikin tajuamaan ettei mun hermot kestä sellaista pelaamista, piste.