en tiedä mistä aloittaa ja mitä kertoa, jos kerron kaiken tulee liian pitkä teksti..
referoidaa..
seurustelumme on ollut niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin, kuten kuuluukin, nyt pienen ajan sisällä mennyt todella huonosti, riidat olleet todella pahoja tai niistä on tullut todella pahoja kun kumpikaan ei osaa lopettaa ajoissa. Minulla on ollut aina tapana olla tiukka omissa mielipiteissä, en jousta ja osaan olla todellinen ..... olen aika nipo, joissain asioissa ja tiedän että välillä voisi rentoutua, mutta on asioita joita en kestä ja niistä sitten saan raivareita. Olemme nyt riidelleet parina päivänä niin pahasti että on tullut sanottua vaikka mitä, vaikka en tarkoita. Olen miettinyt aina että minulla on jokin ongelma, että kun kaikki menee hyvin, niin alan jotenkin testaamaan, että miten paljon se kestää ja sitten se koituu mun onnettomuudeksi, en jotenkin anna itselleni onnellisuuteen varaa..
olen aiheuttanut näin jo yhden eron elämässäni, että teen jotain aivan käsittämättömän tyhmiä asioita ja huudan ja suutun niistä ja sitte vaan tapellaa ja loppujen lopukse se ei enää jaksa katella muo, nyt pelkään että tämä vie samaan osoitteeseen ellen osaa lopettaa ajoissa...mitä siis teen , jotta en tee hallaa itselleni koko ajan. En pystyisi siihen että me eroaisimme, rakastamme tosiamme yli kaiken ja en voisi elää ilman häntä.
minulla on myös todella huono itsetunto, ja en jotenkin arvosta itseäni, enkä oleta että joku voisi minusta edes tykätä ( vaikka tiedän että kukaan ei ole koskaan minusta rakastanut näin paljon ja kohdellut näin ) minulla on aikoja jolloin olen todella masentunut jotenkin, tekisi mieli vain itkeä, ja itku tulee vaikka en aina tiedä syytä..
En kestä ajatusta että joku päivä olisin yksin, tiedän että minulla on jokin vika koska jokaisen pitäisi osata olla yksin ja jossain määrin myös nauttia siitä. MINÄ en, en voi sietää ajatustakaan siitä. Jos poikaystäväni lähtee ulos niin olen aivan maassa..voin jopa yksikseni itkeä vain siksi että lähti..Toiseksi pelkään että hän löytää jonkun toisen ja mistä tiedän mitä hän siellä tekee ja kenen kanssa. se on aivan kamala tunne, ja tiedän ettei tarvitse miettiä tuollaisia, mutta tiedän myös kuinka moni ihminen voi pettää ja mitä kaikkea voisi tapahtua...
tämä teksti voisi jatkua loputtomiin ja te mietitte että huhhu toi on hullu. mutta nyt vain tulee tälläst tekstii ja vastatkaa jos jaksatte mutta kiitos asiallisesti en tarvitse enempää haukkuja jne..
referoidaa..
seurustelumme on ollut niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin, kuten kuuluukin, nyt pienen ajan sisällä mennyt todella huonosti, riidat olleet todella pahoja tai niistä on tullut todella pahoja kun kumpikaan ei osaa lopettaa ajoissa. Minulla on ollut aina tapana olla tiukka omissa mielipiteissä, en jousta ja osaan olla todellinen ..... olen aika nipo, joissain asioissa ja tiedän että välillä voisi rentoutua, mutta on asioita joita en kestä ja niistä sitten saan raivareita. Olemme nyt riidelleet parina päivänä niin pahasti että on tullut sanottua vaikka mitä, vaikka en tarkoita. Olen miettinyt aina että minulla on jokin ongelma, että kun kaikki menee hyvin, niin alan jotenkin testaamaan, että miten paljon se kestää ja sitten se koituu mun onnettomuudeksi, en jotenkin anna itselleni onnellisuuteen varaa..
olen aiheuttanut näin jo yhden eron elämässäni, että teen jotain aivan käsittämättömän tyhmiä asioita ja huudan ja suutun niistä ja sitte vaan tapellaa ja loppujen lopukse se ei enää jaksa katella muo, nyt pelkään että tämä vie samaan osoitteeseen ellen osaa lopettaa ajoissa...mitä siis teen , jotta en tee hallaa itselleni koko ajan. En pystyisi siihen että me eroaisimme, rakastamme tosiamme yli kaiken ja en voisi elää ilman häntä.
minulla on myös todella huono itsetunto, ja en jotenkin arvosta itseäni, enkä oleta että joku voisi minusta edes tykätä ( vaikka tiedän että kukaan ei ole koskaan minusta rakastanut näin paljon ja kohdellut näin ) minulla on aikoja jolloin olen todella masentunut jotenkin, tekisi mieli vain itkeä, ja itku tulee vaikka en aina tiedä syytä..
En kestä ajatusta että joku päivä olisin yksin, tiedän että minulla on jokin vika koska jokaisen pitäisi osata olla yksin ja jossain määrin myös nauttia siitä. MINÄ en, en voi sietää ajatustakaan siitä. Jos poikaystäväni lähtee ulos niin olen aivan maassa..voin jopa yksikseni itkeä vain siksi että lähti..Toiseksi pelkään että hän löytää jonkun toisen ja mistä tiedän mitä hän siellä tekee ja kenen kanssa. se on aivan kamala tunne, ja tiedän ettei tarvitse miettiä tuollaisia, mutta tiedän myös kuinka moni ihminen voi pettää ja mitä kaikkea voisi tapahtua...
tämä teksti voisi jatkua loputtomiin ja te mietitte että huhhu toi on hullu. mutta nyt vain tulee tälläst tekstii ja vastatkaa jos jaksatte mutta kiitos asiallisesti en tarvitse enempää haukkuja jne..
Vastaukset 11
Vanhimmat
vielä pakko lisätä, että minulla on myös sellainen että jos yhtäkkiä vaikka hän ei sano rakastavansa minua monesti ja pitävänsä esim minua lähellään mietin heti etteikö hän enää rakastakkaa minua.
miten saan nämä ajatukset pois päästäni ja mielen rauhan , ilman että pitää pelätä jäävän yksin ja mitä jos joku päivä jäisinkin yksin miten selviäisin, koska nyt jos ajattelisin jääväni en varmasti jäisi kokeilemaan enää vaan jättäisin elämäni kesken..
Hei! Tuo meinaa sitä että rakastat miestäsi todella paljon. aika siihen auttaa kunhan arki astuu kuvioihin ja rupeat luottamaan kumppaniisi enemmän:) tsemppiä kyllä se siitä. Ja silloin jos jokin asia rupeaa painamaan niin keskustelkaa hyvät ihmiset, sekin helpottaa oloa.
ettet haukkuja tarvitse, älä siis ota näitä haukkuina.
Mutta etpä oikein tasapainoinen ole, sääliksi käy kaveriasi.
Mitäs jos ottasit ja hakisit heti apua itsellesi, pienen "lataamo" kauden jälkeen kuka ties - sinustakin voisi vielä siedettävä tulla.
-mutta nyt, kipin kapin ammatti auttajalle!
voi tehdä on lähteä, ja antaa Sinulle aikaa parantua.
Itsekkin tiedät olevasi hoidon tarpeessa, eikä kanssasi eläminen ole elämisen arvoista.
itsekyydellä.
Ei seurustelu kelpoista kamaa ollenkaan.
Pikaista paranemista.
kiitos näistä kaikista haukuista...sääliksi käy kaveriani jne---
Ymmärrän tilannettasi. Itselläni on hiemaan samaa ongelmaa, tosin lievempänä sekä riidoissa että rakkaudessa. Arvosta sitä että tiedät ketä rakastat ja yritä tehdä itsellesi päätös yrittää käyttäytyä kiltisti. Keskustele avoimesti näistä asioista poikakaverisi kanssa. Jos välinne rauhoittuu ja menee paremmin pidemmän aikaa, varmaan läheisriippuvuutesikin helpottaa ja itsetunto kohenee pikkuhiljaa. Tsemppiä itsehillinnässä!
mitä kun alkaa tuntua siltä että kaikki alkaa hajoomaan käsiin..että meidän suhde ei enää jaksa kulkea eteenpäin...hän ei jaksa enää kulkea...tai ehkä vain minun mielukuvitukseni on tuota mieltä...tuntuu että en uskalla alkaa keskustelee ettei tule riitaa
Jos jompikumpi osapuolista ei halua jatkaa suhdetta, ei sille sitten mitään voi. Sitten tulee kipeä ero, kuluu vähän aikaa, ja huomaat vähitellen että on niitä muitakin mukavia ihmisiä maailmassa.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että kannattaa yrittää keskustella tosissaan ja rauhallisesti miltä molemmista tuntuu. Tietenkin se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa yrittää. Meillä on sellainen keskustelu tiedossa huomiseksi. Minun suurin ongelmani on tosin se etten oikein tiedä mitä haluan, ja päättämättömyydestä tulee ongelmia. Onnea tilanteen selvittelyyn!
en tiedä enää missä mennään, luulin että olemme saaneet tilanteen haltuu mutta luultavasti emme, koska tämä päivä on ollut jotenkin aivan kaamee..tuntuu koko ajan että kohta sieltä tulee jotain todella kamalaa suusta..
en tiedä miten aloittaa keskustelu, koska tiedän että hänellä palaa käämit, hän ei jotenkin jaksa keskustella asioista ilman että suuttuu..