Jos vaihtaa sukunimensä ilman "normaalia" syytä, kuinka iso ihmetys ja uutinen siitä mahtaa syntyä tuttujen ja kavereiden ja ennenkaikkea suvun keskuudessa? Olen hiukan päälle parikymppinen mies ja on käynyt mielessä ottaa äitini (tai äitini isän, miten sen nyt haluaakaan ilmaista) sukunimi, koska nykyinen on hassu, suomenkielinen nimi.
Mulla on ollu hyvää tuuria, kun mua ei koulussa säännöllisesti kiusattu sukunimeni vuoksi, mutta totta kai silloin tällöin sain kuulla eri neropattien kommentteja siitä. Olen ajatellut tulevaisuuttakin, että jos mulla joskus on lapsia, niin tulisi väkisinkin mietittyä koko ajan, että kiusataanko mun lasta koulussa sukunimensä takia. Mulla olis todella syyllinen olo, että ihan vapaasta tahdosta annan lapselle "heikon kohdan", johon saa iskeä vapaasti. Mun mielenrauha olis taattu, kun lapsillani olisi tämä "neutraali", äitini sukunimi. Kun asiaa ajattelee, niin väärä sukunimi, yksi ainut sana saattaa ratkaisevasti muuttaa kantajansa loppuelämän, jos hän joutuu kiusatuksi. Aika kallis hinta mun mielestä pelkän sukunimen takia!
Vaihtaahan ihmiset paljon vanhempinakin sukunimeään samasta syystä, että siinä mielessä olen aikaisin liikkeellä, mutta silti "pelottaa" ne reaktiot, että mitä isäni suku mahtaa asiaan sanoa (mikäs vika meidän suvun nimessä on?) ja kun äitini sukunimi on vielä ruotsinkielinen niin ihmiset tietysti luulee mun snobbailevan, kun hassu sukunimi ei mulle kelvannut ja täytyy vaihtaa fiinimpään. Maailmassa on pahempiakin ongelmia, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia.
Jos olet vaihtanut sukunimeä ihan muuten vaan tai tiedät jonkun joka niin on tehnyt, millaisia reaktioita se ympäristössä herätti vai herättikö mitään? Pitikö vaihtajan selitellä asiaa paljon vai kehtasko ihmiset edes udella syytä nimen vaihtoon? Hassujen sukunimien kohdalla ihmiset varmasti automaattisesti tajuaa syyn nimenvaihtoon.
Mulla on ollu hyvää tuuria, kun mua ei koulussa säännöllisesti kiusattu sukunimeni vuoksi, mutta totta kai silloin tällöin sain kuulla eri neropattien kommentteja siitä. Olen ajatellut tulevaisuuttakin, että jos mulla joskus on lapsia, niin tulisi väkisinkin mietittyä koko ajan, että kiusataanko mun lasta koulussa sukunimensä takia. Mulla olis todella syyllinen olo, että ihan vapaasta tahdosta annan lapselle "heikon kohdan", johon saa iskeä vapaasti. Mun mielenrauha olis taattu, kun lapsillani olisi tämä "neutraali", äitini sukunimi. Kun asiaa ajattelee, niin väärä sukunimi, yksi ainut sana saattaa ratkaisevasti muuttaa kantajansa loppuelämän, jos hän joutuu kiusatuksi. Aika kallis hinta mun mielestä pelkän sukunimen takia!
Vaihtaahan ihmiset paljon vanhempinakin sukunimeään samasta syystä, että siinä mielessä olen aikaisin liikkeellä, mutta silti "pelottaa" ne reaktiot, että mitä isäni suku mahtaa asiaan sanoa (mikäs vika meidän suvun nimessä on?) ja kun äitini sukunimi on vielä ruotsinkielinen niin ihmiset tietysti luulee mun snobbailevan, kun hassu sukunimi ei mulle kelvannut ja täytyy vaihtaa fiinimpään. Maailmassa on pahempiakin ongelmia, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia.
Jos olet vaihtanut sukunimeä ihan muuten vaan tai tiedät jonkun joka niin on tehnyt, millaisia reaktioita se ympäristössä herätti vai herättikö mitään? Pitikö vaihtajan selitellä asiaa paljon vai kehtasko ihmiset edes udella syytä nimen vaihtoon? Hassujen sukunimien kohdalla ihmiset varmasti automaattisesti tajuaa syyn nimenvaihtoon.
Vastaukset 22
Vanhimmat
riitaa siitä voi suvun kesken syntyä, joku voi pahoittaa mielensä tms...siis joku siitä suvusta jonka sukuniemeä nyt kannat.
mahdollisuutta ei juuri ole tai mitään avointa riitaa siitä ei voi syntyä, koska meillä on aika etäiset ja korrektit välit suvussa. Äidin ja isän puolella on molemmissa tapana, ettei sukulaisille sanota sanaakaan ristiin. Kummankin vanhempani sisarukset voi riidellä keskenään, koska ovat samaa perhettä, mut suorasanaisuus ei yllä enää sen ulkopuolelle. Eli isän veljet voi olla suorasanasia toisilleen, mut ei enää veljenpojalleen eli mulle. Tai minä ja serkkuni ollaan todella korrekteja toisillemme, en tiedä yhtäkään riitaa olleen.
Voiskos ajatella, että ne tulevan sukupolven kansalaiset ottaisivat äitinsä sukunimen? Miehen suvun puolella on eräs pariskunta, joka vaihtoi sinänsä ihan tavallisesta suomalaisesta sukunimestä toiseen, ja kyllähän se ihmetystä herätti..
Jos et vielä ole naimisissa, voisit ottaa tulevan vaimosi sukunimen, tai jos ette mene naimisiin, lapset saavat helposti äidin sukunimen. Sillä nainenhan tähän täytyy liittyä, jos lapsia aikoo hankkia...
Tiedän kolme miestä, jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen, yhden sukulaiset olivat näreissään, kun ovat Suomen eliittiä (ainakin olivat :)
mutta en kyllä naisen sukunimeä haluaisi, koska haluan edustaa omaa sukuani. Ihmettenkin, että vielä nykyäänkin niin monet naiset ottaa miehensä sukunimen. Onko se niin iso juttu?
En minäkään haluaisi, että sukunimeni olisi esim. Lihavainen, Sikanen, Koiranen tai Valjakkala. Nimetkin ovat muotijuttuja. Lihavainenkin on joskus voinut olla kunnioitettu ja hyvin toimeen tullut suku. Länsimaailmassa nykyisin, kun lihavuus on yhtä kuin tyhmyys, kukaan ei kai halua esitellä itseään lihavaiseksi.
Ja ei tarvita kuin yksi julkkis, joka kantaa jotain tavallista sukunimeä niin kuin Halonen, niin nimi alkaa kalskahtaa melkein aateliselta. Toisaalta taas, jos nyt vaihdat sukunimesi ja joku tulevista jälkeläisistäsi tekisi jonkun rikoksen, pilaisi hän valitsemasi uuden ja "puhtaan" sukunimen.
Kiusaamisjutut, nimen tai jonkun muun asian taki, ovat kipeänä monen aikuisen mielessä, ja toivon, että pystyt käsittelemään ne ja antamaan kiusaajillesi anteeksi, sillä "he eivät tiedä, mitä he tekivät".
tähän sukunimi-juttuun, koska jos ihminen meinaa rikoksia tehdä, niin sitten tekee tai jos ihmistä aiotaan kiusata, vaikka hänellä ei hassua sukunimeä olisikaan, niin sitten kiusataan. Kokonaan toinen juttu onkin sitten se, jos ihmisellä on hassu sukunimi, jonka vuoksi kiusaaminen alkaa. Itsekin haluaisin tuon neutraalimman nimen, koska jonkin verran häpeän ja vihaan nykyistä nimeäni, vaikka mua ei säännöllisesti kiusatukaan, niin pienikin kiusaaminen sai mut tiedostamaan nimeni koomisuuden.
Jatkossa nimenvaihto poistaisi sellasen turhan vainoharhaisuuden, kun joku, kenen kanssa en tule toimeen, kutsuu mua sukunimelläni, niin en alkaisi epäilemään, sanoiko toinen nimeni ivalliseen sävyyn.
Kiusaajilleni en aio antaa anteeksi, mutta olen unohtanut heidän kiusaamisensa ja se riittää minulle.
jos sinulla tulisi parempi olo siitä että sukunimesi olisi eri, anna palaa! mitä se kenellekään kuuluu? voihan sitä yrittää selittää suivaantuneille sukulaisille....
itselläni on ollut lähinnä ongelmia etunimen kanssa. hiukan erilainen, ja siitä saa väännettyä jos minkälaista pilaa. ja se on kyllä todella tehnyt hallaa itsetunnolleni ja vielä tänä päivänäkin häpeän nimeäni. mutta elän siinä toivossa että vielä jonain päivänä olen sinut sen kanssa....ikää tällä hetkellä 23v. kaiken lisäksi seurustelen miehen (kihloissa usean vuoden ajan jo) kanssa jolla on sukunimenä etunimi. ja kyseinen sukunimi herättää hilpeyttä kun siihen yhdistää etunimeni... naimisiinmeno tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, ja sitten onkin syytä tosissaan pohtia tätä sukunimi-asiaa....
toi vaihto sujuiskin helposti, kun oikeestaan ketään siell ei tunne mua niin ei tulis mitään hämminkiä. Olen suunnitellu muuttoa vajaan 100 kilometrin päähän kotikaupungista ja jahka muutto on selvä, vaihdon voisi tehdä vasta siellä ja kirjatkin täytyy siirtää sinne, koska eikös nimenvaihdosta tarvitse ilmoittaa sen paikkakunnan lehdessä, jossa on kirjoilla? Näin ihmiset alkais puhutteleen mua toisella sukunimellä, mut tietysti tutut ihmiset odottais siellä kotopuolessa. Miten senkin sitten niille ilmottas, jotenkin jokaselle erikseen tuntuu hölmöltä: ai niin vaihdoin sukunimeeni tossa..
hyviä vastauksia on tullu, kiitos niistä. Lisää kaivataan!
Miehelläni oli ennen kuin tunsimme aika epämiellyttävän hauska sukunimi, jonka hän vaihtoi isoisänsä sukunimeen. Mielestäni hän teki siinä ihan oikein, koska lapsia olisi tarkoitus hankkia lähiaikoina ja nyt voidaan molemmat, kuten sanoit levollisin mielin antaa heille isänsä sukunimi sitten joskus. Tietysti munkin sukunimen voisi antaa, mutta tultiin siihen tulokseen molemmat, että tehdään perinteisesti ja annetaan lapsille isänsä sukunimi. Rohkeasti siis vain vaihtamaan, sehän on "vain" sukunimi ja mitäs se kenellekään toiselle kuuluu! Ja jos sukulaiset ottaa nokkiinsa, minkä sinä sille mahdat? :)
pelkästä sanastahan siinä on kysymys, mut se leimaa ihmisen niin vahvasti toisten silmissä, varsinkin jos on vähän omaperäisempi. Tällä hetkellä vaaka on kallistunu vaihtamisen puolelle. Hauskaakin ehkä seurata, millasia reaktioita se herättää!
selitellä. Maistraatissa ne käsittelee sen ilman mitään syiden kun ilmoitat halusi nimenvaihtoon, ja kun kyseessä on äidin nimi tai itse keksitty nimi, niin se menee ilman mitään tutkintoja. Uutta nimeä saa käyttää puoli vuotta ns. taiteilijanimenä, ennen kuin se virallistuu.
Sukulaisille voi ihan reippaasti sanoa, että en tuntenut nimeä ikinä omakseni, tai että vihasin sitä nimeä, koska minua kiusattiin sen takia. Mullon yksi kaveri, joka muutti sukunimensä, koska "kaikilla muilla on sama". Sen isä otti vähän nokkiinsa, mutta kaikki muut olivat pikemminkin ymmärtäväisiä kuin vihaisia.
Mä olen itse vaihtanut etunimeni, eikä se ole ollut suuri ongelma kenellekään, paitsi lähisukulaiset kutsuvat mua edelleen sillä entisellä nimellä. Syynä oli se, että olin aina vihannut nimeäni, ja jos muu maailma kutsuu mua nimellä ja perhe "lempinimellä" niin kyllä mulla sen verran joustoa on.
parin viimeisen vuoden aikana. Kyllä isoisäni sukunimi olisi paljon dynaamisempi tähän nykyiseen verrattuna. Etunimen vaihtohan voi herättää enemmän huomiota, koska se on henkilökohtaisempi.
Olis helpompi kommentoida. Onko se Sikala, Peräaukko vai Keskiväli?
Meillä duunissa yksi hemmo vaihtoi sukunimensä. Eipä tuo mitään reaktiota aiheuttanut. Mitäs se kenellekään kuuluu.
Eräs koulukaverini peruskoulusta ja lukiosta vaihtoi jopa etunimeä. Siihen kyllä oli tosi vaikea tottua, kun oli ihmistä kutsunut 12 vuotta tietyllä etunimellä ja sitten se muuttui. Silloin tällöin törmäillään ko. tyypin kanssa ja nyt muutaman vuoden jälkeen siihen uuteen nimeen jo tottui. Tosin vieläkin joskus lipsahtaa entinen nimi.
Mutta en minä ainakaa ole tuota ihmetellyt. Mitäs se minulle kuuluu, miten ihmiset elävät elämänsä. Jos nimen vaihdosta tulee hyvä mieli ja koet sen tärkeäksi, niin anna palaa vaan. Älä ajattele yhtään, että mitä jotkut siitä tuumivat. Ei kuulu niille.
Mulla etunimessä ei ole muuta vikaa, kuin että se on mun nuoreen ikään nähden vanhempien sukupolvien nimi. Tai annetaanhan lapsille nykyään paljon vanhoja nimiä, mut itse en tykkää nimestäni, mulle tulee siitä mieleen joku vähintään keski-ikäinen. Ottiko kaveris toisen etunimensä käyttöön vai ihan uuden? Ymmärtääkseni toisen etunimen ottaminen käy helposti, mut uuden nimen ottaminen pitäs perustella..
"Jos nimen vaihdosta tulee hyvä mieli ja koet sen tärkeäksi, niin anna palaa vaan. Älä ajattele yhtään, että mitä jotkut siitä tuumivat. Ei kuulu niille."
Eihän se kuulukaan, totta. Ajattelin kumminki kysellä muiden kokemuksia vaihdosta. Enpä nyt hirveesti jännitä ihmisten mulkoilua, mut käviskö nimen vaihto matalammalla profiililla, jos sen tekis uudella paikkakunnalla ja asiasta kertois ihmiselle, joka todennäköisesti puhuis muille ja tieto leviäisi sitä kautta itsestään? Sitten kun kaikki tietäis ja niitä näkis seuraavan kerran ei kukaa kehtais kysyä! :D Suomalaiset kun tuppaa ajattelemaan, ettei toisten asioihin kuulu tunkea nokkaansa. Kääntöpuolena se, että asioista puhutaan sitten porukalla asianomaisen selän takana! :)
Se mun duunikaveri kun vaihto sukunimensä, niin hän muistaakseni taisi laittaa sähköpostia asiasta. Onhan se ihan fiksua ainakin duunissa ilmoittaa, että mikä se virallinen nimi nyt onkaan. Eipä sitä kukaan ihmetellyt tai kysellyt ja syvällisemmin asiaan paneutunut.
Sen koulukaverin etunimen muutoksesta kuulin taas yhdeltä yhteiseltä tutulta, kun hän sattumoisin oli törmännyt ko. ihmiseen ja tämä oli kertonut uudesta nimestään. Enpä tuota jaksanut kummastella sen kummemin. Muutenkin kyllä olen sellainen, etten puutu toisten tekemisiin (en edes selän takana...).
Hän oli siis vaihtanut toisen nimensä etunimeksi.
on tietysti hyvä asia ilmoittaa, mut kaveripiirin ja sukulaisten reaktioita jään odottamaan, koska tällä hetkellä päätös vaihtaa on jo tehty, ajankohdasta en ole varma.
kannattaa ratkaista ennenkuin hankit lapsia. Nimittäin ainoa keino että saisit saman sukunimen kuin lapsesi on avioitua äidin kanssa. Eli jos sattuu että et ehdi/tahdo avioon ennen syntymää, oman lapsesi nimeä et voi ottaa, siis jos se on sinulle tärkeää että sinulla ja lapsellasi on sama nimi..
Itse sain esikoiseni avioitumatta, mutta isälleen oli kunnia-asia että hänen poikansa jatkaa hänen nimeään, joten sukunimeksi otettiin hänen.. Myöhemmin kun olisin halunnut vaihtaa omani samaksi, sen estääkin laki. Mihin tahansa muuhun, omasta päästä keksittyyn voi vaihtaa, mutta ei oman lapsensa. Lainsäätäjä on ajtellut niin päin, että lapsella on oikeus vanhempansa sukunimeen, mutta vanhemmalla ei lapsensa. En välttämättä käsitä perusteluja, mutta ei kai mun ihan kaikkea tarvikaan...:-)
Jos taas lapsen syntymän jälkeen vaihdat nimesi mihin tahansa, lapsen nimen toki voi sitten vaihtaa samaksi. Tosin ellet silloin ole aviossa, saatat joutua neuvottelemaan :-).
ottaa äitini sukunimi, jotta lapset sais sitten myöhemmin fiksumman kuuloisen sukunimen ja on tässä itselläkin halua vaihtaa neutraalimpaan. Jos joku ihmettelee, miksi ensin utelin naisten halua ottaa miehensä sukunimi ja sitten kuitenkin haluan oman sukunimeni lapselle, niin noihan on kaksi eri asiaa. On eri juttu saada kasteessa sukunimi, josta tulee osa identiteettiä, kuin jälkeenpäin naisena ottaa miehen sukunimi, vaikka itsellä jo sellainen omasta takaa löytyis. :) En ihmettelis yhtään, jos naiseni haluais pitää sukunimensä, onhan se osa hänen identiteettiään. Tietysti sitten tulee ongelmia, jos nainen ei haluakaan lapsille mun sukunimeä, kun siinä asiassa haluaisin olla perinteinen.