hei!
Tahtoisin tietää eräästä asiasta. miten pääsen eroon vihan tunteesta ja katkeruu´desta miestäni kohtaan.
olemme olleet naimisissa kohta 12vuotta ja tuntuu et mikään ei onnistu.
riitelemme koko ajan ei meillä ole mitään yhteistä muuta kuin kaksi lasta. en kyl tahtoisi hajoittaa meidän perhettä. vaan tahtoisin olla yhdes niin pitkälle kuin mahdollista lasten takia.,
mies ei suostu avioliitto neuvojalle eikä mihkään
pari suhde neuvojalle. vähättelee ongelmiamme.
ja olen ajatellut ruveta, jos vain pystyisin niin elämä sil tavlla kuin miestä ei olisi
en tarkoita pettämistä vaan menen joka paikkaan
lasten kanssa yksin ja ilman miestä.,kauppaan, '
kylään jne...
Tahtoisin tietää eräästä asiasta. miten pääsen eroon vihan tunteesta ja katkeruu´desta miestäni kohtaan.
olemme olleet naimisissa kohta 12vuotta ja tuntuu et mikään ei onnistu.
riitelemme koko ajan ei meillä ole mitään yhteistä muuta kuin kaksi lasta. en kyl tahtoisi hajoittaa meidän perhettä. vaan tahtoisin olla yhdes niin pitkälle kuin mahdollista lasten takia.,
mies ei suostu avioliitto neuvojalle eikä mihkään
pari suhde neuvojalle. vähättelee ongelmiamme.
ja olen ajatellut ruveta, jos vain pystyisin niin elämä sil tavlla kuin miestä ei olisi
en tarkoita pettämistä vaan menen joka paikkaan
lasten kanssa yksin ja ilman miestä.,kauppaan, '
kylään jne...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo onkin yksi elämän kinkkisistä asioista,katkeruus ja viha.
Kannattaa ensin ruveta pohtimaan MILLE ja MIKSI on katkera.
Mies on ärsyttävä,kyllä,mutta omasta kokemuksesta sanon että sinne peilin eteen pitää mennä.
Kirpaisee kun sinne tosissaan katsoo mutta kun liitossa on aina kaksi osakasta.
Toinen tärkeä juttu onkin että HALUATKO sinä päästä vihasta ja katkeruudesta.
Äkkiseltään ihminen vastaa että tietenkin.
Mutta mieti oikein pohjia myöten.
Vastaus saattaa yllättää.
Minä olen nämä läpikäynyt ja huomasin että olikin helppoa kieriä siinä katkerassa olotilassa.
Helpompaa kuin ruveta tahtomaan muutosta.
Se oli vain niin helvetillisen kuluttavaa ja ahdistavaa että piti nöyrtyä ja aloittaa itsestä.
Nöyrtyminen ei tässä tarkoita mitään nöyristelyä eikä alistumista vaan rohkeutta nähdä totuus ja myös oma raadollisuus.
Ei minumkaan mies lähtenyt minnekään terapiaan mutta kävin yksin.
Sekin on mahdollista.
Pitkä tie tämä on ollut,vapautua vihasta,katkeruudesta ja itsesäälistä.
Ei se tapahdu niinkuin joskus elokuvissa että hups vaan.
Mutta kannatti ja kannattaa edelleen.
Tottakai nuo tunteet välillä päätään nostaa ja mieskin tekisi mieli lähettää kuuta kiertävälle radalle.Ihmisiähän tässä ollaan.
Mutta pidän huolta että viha ei HALLITSE minua enää.
Minua auttoi asiassa suunnattomasti myös se että "uskalsin heittäytyä tyhjän päälle" eli luottaa siihen että olen rakastettu.
Vikoineni ja puutteineni sekä kaikkien niiden kamalien virheiden keskellä mitä elämässä on tullut tehtyä.
Oma heikko,tai olematon itsetunto sai aikaan suurimmat katkeruudet.
Mene toki lasten kanssa,anna miehen jäädä kotiin jos ei mukaan halua.
Toista et voi muuttaa.
Lastenkin on kamala asua ahdistavassa ilmapiirissä.
Hyvä kun olet tiedostanut tilanteen.
Toivon että ymmärsit jotain olennaista mitä tähän olen rustannut.
On niin vaikeaa kirjoittaa ymmärrettävästi,helpompaa olisi jutella.
Voimia nyt vaan ja TAHTOA.
Mene rohkeesti sinne avioliittoneuvojalle yksin.