Moro. Olen 23-vuotias, 164.5 cm, ja painoni vaihtelee 61:stä 64:ään kiloon. Kaikkien maailman typerien painoindeksien mukaan olen normaalipainoinen (!), vaan näkeehän sen jo peilistäkin, että ylimääräistä löytyy.
Ehkä tuijotan liikaa niitä hirveän näköisiä anorektikkoja, joita nykyään kaikki lehdet ja televisio pursuilevat. Pelkkää luuta ja nahkaa en toki haluaisi olla, mutta silti laihempi.
Eniten vihaan vartalossani takapuoltani, joka on aivan liian leveä (ymp.101 cm)! Takapuoleni stressaa minua niin paljon, että paitojenkin on oltava vähintään niin pitkiä, jotta takamus jää piiloon. Lyhyitä paitoja kammoan.
Ja arvatkaapa, kuinka kauan menee aikaa vaatteiden etsinnässä, jos on johonkin meno ja haluan näyttää hyvältä. Poikakaverillani ei aina meinaa kärsivällisyys riittää.
Epäreilua, että jotkut ihmiset saavat syödä mitä haluavat ja kuinka paljon vaan jaksavat, eivätkä silti liho! Sitten on taas meitä toisenlaisia joilla paino nousee jokaisen suupalan jälkeen, tosin itselläni ei omien ruokailutottumuksien kanssa ole paino koskaan mennyt 64 kiloa ylemmäs.
Joskus n.7 vuotta sitten painoni heitteli 51:stä 54:ään kiloon. Se oli sitä opiskeluaikaa, jolloin kuljin koulumatkat päivittäin fillarilla ja pysyin kunnossa. Nykyään olenkin sitten töissä ja työ vaatii auton, eli olen rupsahtanut ihan vaan 10 kiloa, koska liikkumiseni on vähentynyt. Ja yksi paheistani on tuo tuttu ja petollinen, mutta ah, niin nautinnollinen olut, jota kaipaa aina viikonloppuisin arkihuolien/-stressien vastapainoksi.
Mutta on mulla sentään tuolla nurkassa ihan vastikään hankittu monitoimikuntolaite odottelemassa. Itse odottelen tässä sitä motivaatiota, jota tuollaisen laitteen kanssa tarvitsee, se kun ei tullut paketissa mukana. Mutta sitten kun se motivaatio löytyy, niin alan itseäni toden teolla rankaisemaan, kaikista näistä vuosista, jolloin olen päästänyt takapuoleni valtaamaan kroppani.
Ehkä tuijotan liikaa niitä hirveän näköisiä anorektikkoja, joita nykyään kaikki lehdet ja televisio pursuilevat. Pelkkää luuta ja nahkaa en toki haluaisi olla, mutta silti laihempi.
Eniten vihaan vartalossani takapuoltani, joka on aivan liian leveä (ymp.101 cm)! Takapuoleni stressaa minua niin paljon, että paitojenkin on oltava vähintään niin pitkiä, jotta takamus jää piiloon. Lyhyitä paitoja kammoan.
Ja arvatkaapa, kuinka kauan menee aikaa vaatteiden etsinnässä, jos on johonkin meno ja haluan näyttää hyvältä. Poikakaverillani ei aina meinaa kärsivällisyys riittää.
Epäreilua, että jotkut ihmiset saavat syödä mitä haluavat ja kuinka paljon vaan jaksavat, eivätkä silti liho! Sitten on taas meitä toisenlaisia joilla paino nousee jokaisen suupalan jälkeen, tosin itselläni ei omien ruokailutottumuksien kanssa ole paino koskaan mennyt 64 kiloa ylemmäs.
Joskus n.7 vuotta sitten painoni heitteli 51:stä 54:ään kiloon. Se oli sitä opiskeluaikaa, jolloin kuljin koulumatkat päivittäin fillarilla ja pysyin kunnossa. Nykyään olenkin sitten töissä ja työ vaatii auton, eli olen rupsahtanut ihan vaan 10 kiloa, koska liikkumiseni on vähentynyt. Ja yksi paheistani on tuo tuttu ja petollinen, mutta ah, niin nautinnollinen olut, jota kaipaa aina viikonloppuisin arkihuolien/-stressien vastapainoksi.
Mutta on mulla sentään tuolla nurkassa ihan vastikään hankittu monitoimikuntolaite odottelemassa. Itse odottelen tässä sitä motivaatiota, jota tuollaisen laitteen kanssa tarvitsee, se kun ei tullut paketissa mukana. Mutta sitten kun se motivaatio löytyy, niin alan itseäni toden teolla rankaisemaan, kaikista näistä vuosista, jolloin olen päästänyt takapuoleni valtaamaan kroppani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyväksyykö poikaystäväsi sinut sellaisena kun olet? ... ei kai se käske sua kapenemaan..??
ei ole oikeutta käskeä tyttöystäväänsä laihduttamaan. Tietysti olisi hyvä, jos olisi sellainen suhteellisen normaalikokoinen eli ei mikään langanlaiha tai paksukainen. Minua ainakin haittaisi, jos tyttöystävä alkaisi lihomaan paljon, mutta pienet kilot eivät haittaa mitään. Kohtuus kaikessa.
Juu ei mun poitsu mua mitenkään ole pakottanut laihduttamaan ja kyllä se mut hyväksyy, ei se varmaan mua muuten olis näin montaa vuotta (6) jaksanu katella. Mut se ei myöskään lässytä mulle sellasta, ettei mun tarttis edes laihduttaa, kuten kavereilla on tapana, ja sellanen mun mielestä on vaan typerää mielistelyä tms. Poikakaverini, kuten useimmat miehet, on itse sellainen, joka ei millään liho. Epäreilua!
Ja se piti vielä sanoa, etten todellakaan ole mikään täydellisyyteen pyrkivä ihminen, mutta välitän aika paljon siitä, millaiselta ulospäin näytän. Eikä takapuoleni tunnu häiritsevän ketään muita, kuin itseäni ja se todellakin häiritsee.
Vinkkinä muuten muille: Vaikka joustavat housut tuntuvatkin mukavilta päällä, niin älkää ikinä kuitenkaan unohtako välillä käyttää joustamattomia esim. farkkuja. Juuri näin kävi mulle. Lihomisen huomas vahingossa, kun yritti vetää pitkästä aikaa vanhoja farkkuja ylleen, ja nehän jäikin puoli väliin persettä!! =(
Hyväksyykö poikaystäväsi sinut sellaisena kun olet? ... ei kai se käske sua kapenemaan..??
mulla on pepun ympärys 100 cm ja se ei todellakaan ole iso! monet kehuu sitä ja oikeilla farkuilla todellinen herkku!! mikä anorektikko sä oikein oot?? naisen pitää olla muodokas!!
juuri näin miksi ihmeessä yrität peitellä peppuasi.Naisella pitääkin olla vähän leveä takamus.Osta isommat farkut ja ole rohkea oma itsesi äläkä turhaan murehdi turhia.
Olen samoissa lukemissa, kuin sä...
Kun ei enää mikään muu lohduta niin:
ei se mitään, jos on peppu levee, - mahtuu enemmän seksiä! =D