Paras uutinen mitä voi kuulla on se, kun sisko kertoo odottavansa lasta. En ole kyllä koskaan ollut kenenkään lapsenteosta näin innoissani.
ONNEA rakas pikkusisko :)
ONNEA rakas pikkusisko :)
Sisko saa lahjan
onni puolesta
82681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oih!
Se on hyvä että teillä menee hyvin niin menee meil
läkin emännänkanssa yli 20vuotta yhdessä.
Kun kuulin oman siskoni saavan lapsen vuonna 2001, niin se oli järkytys! Toki järkytyksen jälkeen tokenin, että näin piti käydäkkin ainaskin joskus ja Roosa on todella mukava tysty, hyvä että kävi niin :)
Mutta silleä järkytyksen tunteelle en voinut mitään, ehkä se on jotain geneettistä järkytystä kun itsenikin meinattiin abortoida pois!
Itse olin 13v kun sisko (silloin 24v) tuli raskaaksi. Itsekin järkytyin koska jotenkin se tuntui niin oudolta että läheinen ihminen kantaa lasta sisällään ja olin huolissani hänestä. Ja toisaalta koska olen aina ollut tälläinen hemmoteltu iltatähti niin kai jotenkin pelkäsin että menetän sen aseman. Mutta siskonpoikaan suhtauduin aivan eri tavalla kuin vieraiden pentuihin. Kyllä veri on vain vettä sakeampaa ja alusta asti tulimme hyvin toimeen. Nykyisin poika on jo 8v ja olemma parhaat kaverit. Yritän paljon myös jonkinlaisena isähahmona ja henkisenä tukena kun siskon lapset näkevät omaa isäänsä aika harvoin.
Maailma on mennyt sairaaksi, kun ihmiset haluu toisen ihmisen lapsia manipuloida, jotta saa jotain statusta aikuisena.Isä on isä vaikka voissa paistas sekä eno on eno.
Onneksi meidän suvussa näin on et enot ja tätit ja setät käyttäytyy heille oikein olevilla moraalisäädöksillä.
Noin typerään kommenttiin ei viitsi edes vastata, kun et ilmeisesti kykene näkemään toisen tekstin taa.
Älä välitä "Sama juttu" kaikki muut varmasti ymmäersi mistä kyse. On todella hienoa, että olet päässyt rakentamaan luottamuksellisen suhteen siskon poikaasi. Toivottavasti pysytte toistenne tukena koko elämän ajan.
tuon vähän eri tavalla. Olet ilmeisen katkera ihminen.
Olisihan se pitänyt arvata, että tähänkin eksyy joku moraalijeesustelija. Mahtaa sukusi ja elämäsi olla jäykkää ja kaavoihin kangistunutta, kun jokaisella on oikein omat "säädöksensä" tavallisessa elämässä. En voi ymmärtää tuollaista, sillä meillä taas 4 sukupolvea kuuluu samaan perheeseen ja kaikki ovat tavallaan kasvattaneet kaikkien lapsia :)
En ole kovin suuresta perheestä (2 vanhempaa sisarta), mutta vanhempani ja isovanhempani ovat aina olleet sitä mieltä, että mitä enemmän rakastavia kasvattajia ja läheisiä ihmisiä lapsella on, sitä enemmän lapsi saa vaikutteita eri ihmisiltä ja oppii myös arvostamaan ihmisten ja maailman erilaisuutta. Samalla myös lapsella on laaja tukiverkosto, ja voi valita kenen luokse tulla murheineen tai ilonaiheineen ja silloin on kaikille helpompaa, kun aikuiset jakavat vastuun. Kun useampi aikuinen välittää lapsesta ja on sitoutunut tähän, niin sitä turvallisemmaksi lapsi olonsa tuntee. Olen itse tuntenut aina olevani toivottu ja rakastettu sellaisena kuin olen, ja sen haluan myös viedä eteenpäin sisarteni lapsille ja ehkä joskus mahdollisesti omille.
Mitä sitten tulee mahdolliseen roolinjakoon isän ja enon välillä, niin meillä kaiketi rajat ovat häilyneet olosuhteiden pakosta pois. Tietenkin oma äiti ja isä ovat ainakin periaatteessa kaikkein tärkeimmät, mutta käytäntö ei ole ihan noin mustavalkoista. Siskoni ja hänen miehensä ovat asumuserossa ja miestä kiinnostaa lähinnä vain oma työ, raha, vieraat naiset ja ura. Kyllä hän lapsiaan rakastaa, mutta on kuitenkin pettänyt varsinkin vanhemman poikansa luottamuksen harmittavan monta kertaa. En tietenkään pyri olemaan isä pojalle, mutta teen kuitenkin hänen kanssaan monia niitä juttuja, mitä tein aikoinaan isäni kanssa ja mitä siskonpoika mielellään olisi halunnut tehdä enemmän juuri oman isänsä kanssa. Olen myös sanonut, että minulle saa kertoa mistä hyvänsä ilman, että tuomitsisin tai pilkkaisin. Sikäli olen isähahmo ja tuki pojalle. Enemmän olen varmaankin kaveri ja on ollut kiva huomata, miten samanlaisia olemme. Yhtä itsepäisiä, arvoituksellisia ja kunnianhimoisia ainakin :)
No lankomieshän siinä menettää loppujen lopuksi eniten enkä voi väittää pitäväni hänestä erityisen paljon, mutta en tietenkään manipuloi poikaa tai puhu hänen isästään pahaa. Mutta kyllä tuntui pahalta katsella, kun tapasin pojan usein nuorempana itkien varmana siitä, että hänen isälleen on sattunut jotakin, kun ei tule ikinä määräaikaan mennessä kotiin.