Entä eron jälkeen , moniko on löytänyt uudelleen miehen . Miehen joka on voinut ja pystynyt hyväksymään eronneen naisen . Miten moni on kokenut sen tai ottanut . Mies että nainen !
Voiko uutta parisuhdetta luoda enää täydellisesti eron jälkeen . Miten miespuoliset ottavat , jos kerron että olen ollut naimisisssa ja kahden lapsen äiti . haluaisin jos joskus tulee eteen ihminen , mies olla rehellien ja kertoa sen ettei tule yllätyksenä . Se on asia etten esim. lapsiani halua salata , piilotella . Vaikka nuoresta iästäni huolimatta ovat jo miltei pois kotoa .
Jotenkin pelottaa , kokevatko naiset hyväksikäytön tunnetta tai miehet käytättekö hyväksi . Pelkään jatkuvia iskuja . Hyviä ystäviä kaipaan ja joskus hyvstä ystävyydestä voi kehkeytyä rakkauden alku .
Voiko uutta parisuhdetta luoda enää täydellisesti eron jälkeen . Miten miespuoliset ottavat , jos kerron että olen ollut naimisisssa ja kahden lapsen äiti . haluaisin jos joskus tulee eteen ihminen , mies olla rehellien ja kertoa sen ettei tule yllätyksenä . Se on asia etten esim. lapsiani halua salata , piilotella . Vaikka nuoresta iästäni huolimatta ovat jo miltei pois kotoa .
Jotenkin pelottaa , kokevatko naiset hyväksikäytön tunnetta tai miehet käytättekö hyväksi . Pelkään jatkuvia iskuja . Hyviä ystäviä kaipaan ja joskus hyvstä ystävyydestä voi kehkeytyä rakkauden alku .
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä olen muttanut exän kanssa erilleen vuoden alusta, erosta päätimme noin vuosi sitten.
Tapasin sattumalta noin puoli vuotta sitten ihanan sinkkumiehen joka kolahti heti. En etsinyt itselleni miestä mutta kun sellainen tuli vastaaan niin... se vaan tuntui hyvältä. Hän on ihana, turvallinen, luotettava, raitis,fiksu, urheilullinen ja hyvännäköinenkin (vaikka kahdella viimeksi mainitulla ei ole suurta merkitystä). Hän on minua neljä vuotta nuorempi, olen just täyttänyt 40v.
Itselläni on viisi lasta, vanhin 14 vuotias. Miehellä on kaksi lasta joista vanhin on 8v, molemmilla nuorimmat lapset ovat esikoulussa. Itse olen tutustunut miehen lapsiin aika hyvin mutta omat lapseni ovat tavanneet heidät vasta kaksi kertaa. Hyvin ovat kuitenkin tulleet toimeen keskenään.
Meidän erostamme on vasta kuitenkin vielä niin vähän aikaa että en ole pitänyt mitään kiirettä tapailla koko porukalla vaikka mies haluaisikin tutustua heihin jo paremmin mutta ymmärtää tilanteen eikä kiirehdi.
Kerroin heti kun tapasimme että olen eronnut vasta ja että lapsiakin on viisi kappaletta. Jos se olisi haitannut niin se olisi jäänyt siihen. Hän on eronnut jo vuosia sitten. Minua myöskään ei ole haitannut hänen lapsensa jotka ovat tosi ihania ja suhtautuvat minuun yllättävän hyvin tai oikeammin sanottuna tosi hyvin. En ole "tyrkyttänyt" itseäni heille vaan ovat itse saaneet päättää milloin tulevat eka kerran syliin yms.
Eli kyllä miehiä löytyy jotka hyväksyvät eronneen ja lapset sekä meitä naisia, ole rehellinen kuten aioitkin tehdä. Itselläni tuli vastaan oikea "lottovoitto" mutta kaikki on vasta vielä niin alussa etten tiedä miten loppujen lopuksi tulee käymään.
miten omien lapsien lukumäärässä voi mennä sekaisin??
Mitäs sillä nyt on merkitystä, onko naisella lapsia tai ei, itselläni on kaksi lasta ja tietenkin tulevan ihanan naisen täytyy hyväksyä myös mun muksut..sen vaan voin sanoa että jos naisella on lapsia niin tietyt lapsellisuudet ovat karsiutuneet..ja tämän voin sanoa omasta kokemuksestani kun olen muutaman kerran seurustellut eroni jälkeen..eli huoli pois kyllä löydät itsellesi miehen :))
lapsellisia miehiä sitten löytää :)
Itse olen eronnut reilusti yli vuosi sitten ja myös kaksi lasta, ihanne tilanne voisi olla mies jolla on juuri yksi tai kaksi lasta, mutta kai se sanonta pitää paikkansa että se kävelee sitten joskus vastaan kun sitä vähiten odottaa :)
Niin itsekkin ajattelisin , muta epävarmuus kun on kuullut kaiken näköistä ... eikä tiedä mikä on totta , mihin uskoa . No ole nelikymppinen , en ny ihan lapsen kengissä ja pakostaki jo työ ja kaiken keskellä nuoruus ja hulluus on jäänyt . Mutta ei huumoria saisi menettää . Tietty rauhallisuus , elämänasenne on vain erilainen . Osaa nauttia eriasioista kuin ennen . Se mitä mietin mihin suhteesi on karisseet , kun mainitsit muutaman ´kerran erosi jälkeen seurustellut . Etkö ole ollu varma , vain ... yleisesti !
En nyt ajattele metsästystä jos kohdalle sattuu , ehkä ... tai en !
Joo, ne syyt miksi omat suhteeni ovat kaatuneet, eivät ole koskaan johtuneet siitä että kumppanilla olisi ollut lapsia, vaan lähinnä siitä että en ole ollut vielä kuitenkaan henkisesti valmis seurustelemaan (erosin vuodenvaihteessa)..missään nimessä ei ole koskaan tullut edes mieleen että jotenkin karsastaisin naisia joilla on lapsia, en todellakaan ole sitä mieltä että kumppanin pitäisi olla "koskematon" koska tottakai nelikymppisellä on väkisinkin elämää jo elettynä, ja hyvä niin.
Se on rehellisesti sanottu ja olet rehellinen itsellesi , joka on mielestäni oikein . Se et ei tosiaankaan ole henkisesti valmis seurustelemaan . Mutta eihän kannata , hyvä ystävyys jospa sen kautta saisi luottamusta , selvitettyä omia ajatuksia . Näin itse ainakin ajattelen . Ei liian pian henkistä että fyysistä sitoutumista .
Itse en myöskän olisi valmis samantien solmimaa liian läheistä suhdetta , ystävyys ... jospa se ensin . Jokainen ajettelee omalla tavallaan .
Henkistä että fyysistä sitoutumista ne on vielä jonkin matkan päästä . Entisen kanssa täytyy olla sinut eli asioiden poissa tietyllä tavalla ettei ne hallitsisi liian paljon ajatuksia .
Tietysti mies hyväksyy eronneen naisen, jos ei sitten ole sellaista asennetta, että haluaa ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä tai naisen menneisyys arveluttaa. Itse olen nyt seurustellut jo monta vuotta eronneen naisen kanssa, emme asu yhdessä emmekä koskaan yhteen muutakaan mutta tapaamme päivittäin, matkustelemme paljon ja vietämme aikaa yhdessä. Samalla nainen on paras ystäväni ja työskentelee samalla alalla.
Hän on minua vanhempi ja minulle oli helpotus vain että hänellä on jo aikuiset lapset ja hänelle taas helpotus, etten itse halua lapsia. Juuri tälläistä kypsempää aikuismaista suhdetta kaipasinkin kauan eikä nuorten naisten ainaista jäkätystä sitoutumisesta, lapsista tai "yhteisestä tulevaisuudesta". Me emme etene yhtään minnekään suhteessamme vaan olemme tyytyväisiä näin, mutta kyllä fyysinenkin puoli toimii vaikka se tuli kuvioihin vasta myöhemmin. Ja parempi niin sillä muuten emme olisi oppineet tuntemaan toisiamme yhtä hyvin.
Tämä on jo et mies kirjoittaa näin , tuntuu ettei ole ehkä täysin yksin , ehkä jonain päivänä ...
En itsekkään halua ns. yhteistä kotia alkaa suunittelemaan , kokisin sen varmaan jo nyt ahdistavana .
Lapset on , mutta heillä alkaa olla jo omat tiensä , toinen asuu jo omassa kodissansa , toinen muuttamassa opiskelemaan lähiaikoina . Enkä ole sidoksissa kuin pienenä lapsiinsa . Heillä on oma elämänsä . Vaikka nuorei olen vielä , elämä edessä tuntuu helpottavalta jos todella näin on .
Ystävyys , jäkätystä mult ei kyll saa ja oma koti saa olla molemmilla . Se on elämä opettanut , kovan koulun olen käynyt .
Siis suoraan sanoen eron jälkeen (kohta kaksi vuotta) en ole ollut enää suomalaisten naisten kanssa missään tekemisissä. Työpaikalla vältän jatkuvasti asiointia heidän kanssaan. Mulle ero oli vaan jotenkin se viimeinen niitti.
Ulkomailla jossa työnpuolesta matkustelen otan kontaktia naisiin enkä edes yrittää välttää sitä.
En tiedä mistä tämä johtuu vai johtuuko se siitä
valtavasta pettymyksestä joka eron jälkeen jäi.
Mutta näin siinä kävi. En usko, että tulen edes
enää tapaamaan ketään naista näiltä kulmilta ja voi hyvinkin olla että minäkään en tule kiinnostamaan enää ainuttakaan suomalaista naista.
Tosin olen hyväksynyt sen. Minun paikkani on ilmeisesti muualla kuin täällä.
Onko että olet todella pahasti loukattu , pettynyt , katkera erosi jälkeen . Se on moni kyllä sanonut , että ero on joillekkin miehille kova pala . Syystä jos toisesta . Samaa vois sanoa , ei se naisillekkaan helppoa ole .
Ymmärrän jos ihminen pettyy todella pahasti siinä menee täysin luottamus , kiinnostus oli asia mikä tahansa .
JOSKUS SANOTAAN VANNOMATTA PARAS !
Jos torjut ja käyttäydyt kylmästi se kyllä voi olla täysin mahdollista ettei suomessa omilla kulmillasi kukaan ei edes halua luodakkaan kontaktia sinuun . Mutta Suomi on laaja maa , naisia on muualakin kuin missä asutkin sitte .
Miten suhtaudut kun huomaat kotimaassa jonkun naisen kiinnostuneen , torjut vain kylmästi . Mutta jos nainen ei annakkaan periksi . Huomaat tunteesi heränneet , torjutko yhä .
Olen eronnut ja yksin elettyjen vuosien jälkeen uudelleen parisuhteessa. Uutta onnea on kestänyt jo kuusivuotta. Törmäsin ihanaan mieheen, joka osaa arvostaa ja panostaa perhe-elämään. Lapsiani rakastan, enkä ole heitä koskaan "piilotellut", enkä moiseen suostuisi. Uusi mieheni on suhtautunut lapsiini ja lapset häneen hyvin. Selväähän on, että lapsilla on isä eikä nykyinen mieheni kilpaile tai isän roolia ole halunnutkaan. On aikuinen ja miehen malli ja puuttuu asioihin kuten aikuisen tuleekin jos selvitettävää on. Lapset luottavat häneen ja kääntyvät "ongelmineen" hänen puoleen samalla lailla, kuin minunkin.
Suotta epäilet ettei uusi parisuhde toimisi. Ihmisistä se on kiinni ja sopimuksista. En myöskään vähättele ex-miestäni lapsille tai ota kantaa hänen tekemisiinsä.
Todella voi sanoa että kaikki on mahdollista . Jopa uuden parisuhteen löytäminen , ja se mikä mies ei ota sitä isän roolia vaan on luottamuksen saanut lapsiin . Lapsilla on isä ja et suhtaudu erosi jälkeen ja anna lapsillekkaan kuvaa että isä joka on poissa negatiivista kuvaa . Hän on joka tapauksessa lastesi isä , aina .
Mutta elät uudessa tasapainoisessa suhteessa . Se antaa monelle uskoa , toivoa uuteen .Uuden elämän alkamiseen epäonnen jälkeenkin .
ehtineenä on pakostakin menneisyyttä ja elettyä elämää takana.
Eron jälkeen ajattelin ettei enää ikinä...
Ajatus ikäisistäni silloin; kaikki vapaat miehet ovat jo toisella kierroksella vähintään, jo kertaalleen käytettyjä...julmaa.
Vaan niin kävi, että törmäsin mieheen, joka aloitti yhteydenpidon. Hipihiljaa tehtiin tuttavuutta, molemmat puhuivat menneisyydestään. Samanlaiset tapahtumat takana, ehkä auttaa ymmärtämään toista.
Lapseni olivat puheissani jo ekana iltana, nyt mies jo tutustunut heihin. Ja aina muistaa kysyä, mitä heille kuuluu.
Ei pidetä kiirettä, katsellaan asioita rauhassa, oma elämä ja kuviot molemmilla.
Yhteenmuutostakin jo "vitsailtu", saa nähdä.
Tuntuu hyvältä, en missään vaiheessa ole kokenut olevani huono eron vuoksi.
Sitä on vain niin tosi varovainen ottamaan askelta eteenpäin, kaikki tulee tarkoin harkittua.
Toden totta molemmilla varmaan on menneisyys , miltei kaikilla . En uskokkaan ettei olisi , harvassa on niitä joilla ei olisi .
Tuo jo kuvastaa ja antaa toivoa etei tarvi olla silti huono , vaikka ero olisikin takana .
Se varmaan tekee tietynlaisen varauksen ettei haluakkaan kiirehtiä . Yhteenmuutto ym. hitaasti edeten .
Turhaan huolehdit. Erot on turhan yleisiä nykyään, sillä itsekin pääsin näihin "kirjoihin" eilen. Luulin itsekkin, että muut ne vaan eroaa, mutta mua se kyllä tuu koskemaan. Vaimo vaan ilmoitti, että lähtee ja löysi heti uuden asunnon.
Minä ainakin uskon siihen, että on aivan sama onko uusi tuttavuus sinkku, eronnut tai mitä vaan ei kaada uutta suhdetta. Itsellänikin lapset, 3 kpl 9-16 ja iältäni vasta 40v. Ehkäpä se uusi on jo jossain, mutta missä?. Nyt ei ole voimia moista edes ajatella vaan tartte hoitaa
kaikki muu velvollisuus. Voimia positiivisuutta sulle.
Kysymys mikä mietityttää usein . Jos on eronnu kuinka moni esim naisen näökulmasta katottuna nyt , mies samaistaa uuden ystävänsä entiseen vaimoon , avopuolisoon . Vielä eron jälkeen . Nimenomaan jos on se joka tavallaan on jätetty , petetty ?
Tai päin vastoinkin .
"yksi sinkku lisää" osaisitko eroittaa ettet yhdistä uutta ystävää sekä entistä vaimoasi . Varsinkin jos vaimo on kuten kirjoitit lähti . Entä lastesi reaktio aika nuoria ja itsekkin olet samaa ikäluokkaa kuin itse . Voimia tarvit tilanteessasi , mutta älä menetä toivoasi ... helppo kirjoittaa . Mutta heikot hetket tulee meillä itse kullakin .
ELÄMÄSSÄ KAIKKI ON MAHDOLLISTA , HERKÄSTI AJAUTUU ETTEI , EIHÄN MULLE / MEILLE KÄY NIIN .
Vaikee sanoa nyt, mutta en usko että alan vertailee, kun siitä ei ole ainakaan mitään hyötyä. Lapset on ollu kyllä aika masentuneita, hyvin on hiljaisia.
Yritän nyt kaikin tavoin piristää heidän mieliä.
Viikonloppu tulossa, joten tarttee tehdä niiden kanssa jotain yhteistä. Minäkin ajattelin, että
muut ne voi erota enhän minä, mutta tässä nyt sitten ollaan. Veltto, vetämätön olo kertakaikkiaan. Fiilis on, että on epäonnistunut, mutta joskus vain näin tapahtuu.
Yleiseti kun mietii , kirjoittaja ei usko että alkaisi vertailla entiseen .
Kun mietii asioita , eri ihmisiä kuinka usein käy näin . Joka ei kylläkään johda kuin tuhoon . Sekin on todella kiinni ihmisestä eli ei pidä yleistä .
Ero tilanteessa lapset ovat varmaan jotka niin sanotusti kärsivät tietyllä tavalla vanhempien erosta eniten . Se ettei he ala kohdistamaan vain syytöksi itseänsä kohtaan . Mutta siinäkin reilu rehellinen vastaus on mielestäni ainoa mitä voi tehdä . Eikä , että aletaan muodostamaan toisesta osapuolesta oli se sitten isä tai lasten äiti negatiivista kuvaa .
Eli isä täytyy olla sekä että ja se on raskasta . Täytyy mennä päivä kerrallaan . Enkä yhtään ihmettele jos on tunne , että on epäonnistunut . Itse koen myös epäonnistuneeni parisuhteessa .
Vie vain monet asiat oman aikansa , kun täytyy käydä itsensä kanssa läpi jotta jaksaa arjen . Voimia vievä , monin tavoin , ennenkuin jaksaa edes tarttua kiinni normaaliin arkeen .
Uskomaton , mutta jaksat antaa voimia vielä toisillekkin . Vaikka oma elä teki kuperkeikan , ei pahalla !
Voimia totisesti tarvitaan ja uskon että voin jo tietää olosi . Pettynyt , yllättynyt , miten meille ? Turta , epäonnistumisen tunne , mutta annetaan ajan kulua , näet vielä asiat toisin . Elämä jatkuu ja lapset ne on tällähetkellä voimavarasi , vaikka voi koetella hermojasikin . Mutta ole ja mieti asiat , yksin monesti täytyy käydä läpi enenkuin pystyy kipeimmistä asioista edes puhumaan .
Jokaiselle meille on ehkä varattuna jossain "varasuunnitelma" jospa sen aika koettaa vielä ... kyllä nähdään vielä valoa jostain . Ei muuta kuin tsemppiä , ja ponnistellaan eteenpäin .