"Kaverini" oli aina saamaton pitämään yhteyttä, ei ainoastaan minuun vaan moniin muihinkin "ystäviinsä". Olin jo päättänyt, etten enää pidä häntä ystävänä. Sitten hetken mielenhäiriössä laitoin yhtenä iltana iloisen tekstarin, niinkuin tapanani on, että "mitäpä kuuluilee ja täällä sellaista, ja vink vink olis sopivasti vapaata ensi kuussa". Ei vastausta.
Vuosien käytöksen jälkeen (oli yli vuosi väliäkin etten pitänyt yhteyttä) halusin asian selväksi, kerroin mielipiteeni ylimielisestä, huonosta käytöksestä ja kommentoin, että hänelle ihmisillä taitaa olla vain välinearvoa. Sanoin myös, etten häiritse enää.
On jaettu hänen vauvantulot, riennetty sairaalaan pikku nipistelyistä ja miehen pettämiset. Naurettavinta oli olla kaasona hänen häissään. No, muiden asiat ei tietysti häntä kiinnosta, etenkään jos sulle käy jotain HYVÄÄ!
Ei tule todellakaan ikävä, ja olen vain onnellinen että sanoin suoraan. Vielä vuosia sitten kritisoi, miten miehensä ei voi hyväksyä häntä ulkonäöltä sellaisena kuin on ja ettei se "raha ole tärkeää". Mutta nyt on kai snobbailua saanut harjoiteltua jo niin kauan, että se alkaa sujua. Viimeisinä tapaamiskertoina esitteli, montako tonnia meni verhoihin ja kiristi poikaystävänsä tekemään lapsen kanssaan.
En tunne tätä ihmistä enää! Elämässä on niin ihania muita ystäviä, että tuntuu helpottavalta kun pääsin eroon. Rehellisyys on niin helppoa.
Vuosien käytöksen jälkeen (oli yli vuosi väliäkin etten pitänyt yhteyttä) halusin asian selväksi, kerroin mielipiteeni ylimielisestä, huonosta käytöksestä ja kommentoin, että hänelle ihmisillä taitaa olla vain välinearvoa. Sanoin myös, etten häiritse enää.
On jaettu hänen vauvantulot, riennetty sairaalaan pikku nipistelyistä ja miehen pettämiset. Naurettavinta oli olla kaasona hänen häissään. No, muiden asiat ei tietysti häntä kiinnosta, etenkään jos sulle käy jotain HYVÄÄ!
Ei tule todellakaan ikävä, ja olen vain onnellinen että sanoin suoraan. Vielä vuosia sitten kritisoi, miten miehensä ei voi hyväksyä häntä ulkonäöltä sellaisena kuin on ja ettei se "raha ole tärkeää". Mutta nyt on kai snobbailua saanut harjoiteltua jo niin kauan, että se alkaa sujua. Viimeisinä tapaamiskertoina esitteli, montako tonnia meni verhoihin ja kiristi poikaystävänsä tekemään lapsen kanssaan.
En tunne tätä ihmistä enää! Elämässä on niin ihania muita ystäviä, että tuntuu helpottavalta kun pääsin eroon. Rehellisyys on niin helppoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä että annoit sen kuulla kunniansa. Ei tuollaiset ihmiset muuten oikein tajua.
Pudotit pommin, mutta mielestäni teit ihan oikein. Joihinkin ihmisiin ei tehoa mikään muu kuin se, että ne tiputetaan pilvistä maan kamaralle...
No niin... Seurasi aidonoloinen pahoittelu ja ihan "luonnollisia" selityksiä, mitkä eivät kuitenkaan muuta itse asetelmaa mitenkään. Molemmille oli tapahtunut tällä välillä isoja juttuja: oli pukannut opiskelupaikkaa ja vauvaa. Lopulta ajattelin, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat. Ja jäi ihan siisti olo, soittakoon joskus tässä elämässä jos huvittaa - mutta minä en aio roikkua. Selkeää ja rehellistä. On kai sitä sitten etäisempiä ja läheisempiä ihmisiä elämässä :)