Osaako joku neuvoa, mitä mun pitäisi tehdä... Olen työssä, joka ei nappaa minua lainkaan. Lähes joka aamu ahdistaa lähteä kohti työmaata. Palkka on hyvä ja vain realiteetit (lainaa) saa minua työtä tekemään. Mutta, kun on niin ahdistavaa tehdä työtä, joka ei kiinnosta laisinkaan ja eihän se tietysti ole kenenkään etu, että tunnen näin. Tiedän kyllä, mikä ala minua kiinnostaa ja olen hakenutkin ko. koulutukseen, mutta sisäänpääsy opiskelemaan ei auennut vielä.
Olen tässä miettinyt, jos irtisanoutuisin, kaikesta huolimatta ja pitäisin vähän "vapaata" ja antaisin kerrankin aikaa itselleni. Karenssia tietysti 3 kk, mutta kai sitä säästöillä elelisi sen ajan. Osaako joku sanoa, voiko kuukaudessa ansaita tietyn summan siten, ettei se vaikuttaisi ansiosidonnaiseen päivärahan määrään vai meneekö se niin, ettei mitään saa hankkia, jos meinaa ansiosidonnaista päivärahaa saada? Entäs karenssiaikana?
Olisin kovin kiitollinen, jos joku viitsisi valaista ko. asioita minulle.
Olen tässä miettinyt, jos irtisanoutuisin, kaikesta huolimatta ja pitäisin vähän "vapaata" ja antaisin kerrankin aikaa itselleni. Karenssia tietysti 3 kk, mutta kai sitä säästöillä elelisi sen ajan. Osaako joku sanoa, voiko kuukaudessa ansaita tietyn summan siten, ettei se vaikuttaisi ansiosidonnaiseen päivärahan määrään vai meneekö se niin, ettei mitään saa hankkia, jos meinaa ansiosidonnaista päivärahaa saada? Entäs karenssiaikana?
Olisin kovin kiitollinen, jos joku viitsisi valaista ko. asioita minulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tunteesi ja tilanteesi! Mieti asiaa siltä kannalta, että et todellakaan ole yhteiskunnalle hyödyllinen työntekijä niin kauan kuin teet jotain väkipakolla, ahdistuneena suurinpiirtein itkua vääntäen.. pian olet lääkityksessä tai terapiassa, jos ajat itsesi täysin loppuun asialla, joka ei edes sinua kiinnosta. Totuus on, että olet vain pieni ratas isossa koneistossa, ja jos rikot itsesi, sinut korvataan toisella ja jäät itse nuolemaan haavojasi.
Jos uskallat, irtisanoudu. Jos vähänkään säästöjä on, selviät karenssiajan yli. Minä tein niin ja selvisin myös. Rahaa kuluu työttömänä yllättävän vähän, mihinkään ei ole pakko tuhlata jos ei halua. Mielestäni olet ansainnut pienen hengähdystauon, jonka aikana mietit hiukan uutta suuntaa elämällesi.
Käsittääkseni tuon työttömyysturvan kanssa (itse en sitä saa, olen nykyisin yrittäjä) menee niin, että et saa korvausta niiltä päiviltä, jolloin teet jotain muuta työtä. Mitään "kattoa" ei kai ole. Joku muu varmaan tietää sitten enemmän noista työaikojen kestoista, jotain rajoituksia mielestäni oli jos työ kestää yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa tms. mutta ilmeisesti et tällaista kuitekaan tekisi tuon aikana.
Voimia ja tsemppiä! Toivottavasti saat asiat kuntoon ja pääset alalle, josta olet kiinnostunut!
Tuttu tunne. Itse irtisanouduin aikoinaan juuri tuollaisen tunnetilan vuoksi. Sain tuurilla samantyyppistä työtä, onneksi työn määärä tässä lafkassa kohtuullisempi eli ei tule niin herkästi loppuunpalamista. Silti työn sisältö tympäisee ja aamut etenkin maanantait henkisesti vaikeita. Vaan tiedän omalta kohdaltani realiteetit: keski-ikäinen, pakko tehdä jotakin duunia, uudelleenkouluttautuminen ei enää tässä iässä takaisi mielekkäämpää työpaikkaa. Siis teen tätä määräaikaista duunia nyt sitten niin kauan kuin sitä piisaa. Jos se loppuu eikä työsopimusta jatketa, on se eräänlainen helpotus, jos jatketaan, niin jatkan, palkkakin on aika kiva olemassa.
Mieti tilannettasi tarkkaan. Tee itsellesi seuraavat kysymykset:
-onko joku muu työala OIKEASTI itselle mielekäs ja onko sille alalle realistista päästä töihin?
-pärjäätkö OIKEASTI työttömyyskorvauksella ja karenssin yli?
-oletko varma ettet tylsisty lisää ollessasi työttömänä (itselleni muutaman vkon työttömyys riitti meinasi mennä hermot siihenkin)?
-pärjäätkö velkojesi kanssa?
Jos olet tuon jälkeen edelleen varma niin tee valintasi. Täällä eletään kuitenkin vain kerran, eikä se työ ole kuitenkaan koko elämä, sitä korostetaan kaikkialla liikaa.
Kiitokset teille molemmille vastauksistanne! Saapahan nähdä, mitä tässä tuleman pitää koskien työntekoani. Mutta, aika näyttäköön.