Nykyään aletaan onneksi ymmärtää, että kun nainen sanoo lähestymisyritykseen ei, hän todella tarkoittaa sitä. Naisella kun onneksi on nykykulttuurissa mahdollisuus sanoa myös kyllä, jos hänestä siltä tuntuu. Ja tehdä itsekin aloite. Sille ei tietty voi mitään, että aina löytyy idiootteja, jotka eivät ei-sanaa usko. Häpeän niiden puolesta.
Mutta yhdessä kohdassa ollaan vielä aika vanhanaikaisia. Mies ei saisi sanoa ei. Ymmärrän kyllä, että kulttuurin muutos on hidasta. On ollut niin tavatonta, että nainen tekisi aloitteen. Siispä naisen aloite ja varsinkin miehen tekemä torjunta ovat jotakin mihin ei vain olla totuttu.
Minulle on elämäni aikana tehty naisten toimesta tasan yksi aloite. Torjuin sen, koska aloitteen tekijä ei ollut minusta kiinnostava seuralainen. Kieltäydyin lähtemästä naisen asunnolle sanomalla: ”Ei kiitos, mutta oli mukava jutella.” Sain valtavan haukkumisryöpyn kuullen olevani pienimunainen homo ja läski, jolla on liian suuret luulot itsestään.
En todellakaan ole mikään komea mies. Ylipainoa on ollut vaihtelevassa määrin muksusta saakka eikä ole naamassakaan kehumista. Ehkä siksi torjuntani oli niin suuri rikos. Ehkä minun olisi pitänyt olla ikionnellinen, kun nainen ylipäätään suvaitsi jutella kanssani ja vieläpä kutsua jatkoille kotiinsa vihjaillen selvästi, mitä yön tunteina voitaisiin tehdä.
Mutta ei. Olen tottunut elämääni ilman naissuhteita. En ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään naisen (en kyllä miehenkään, perushetero kun olen) kanssa, vaikka ikää on hyvinkin yli 30. En enää kaipaakaan sitä. Nuorempana olisin taatusti ollut valmis lähtemään kenen tahansa naisen matkaan, mutta olin ujo tekemään aloitteita (koulukiusaaminen yms. taustalla). Eikä kukaan nainen tietenkään lähestynyt minun tyyppistäni ihmistä. Mutta vähitellen hyväksyin, että se on minun osani elämää enkä enää ottanut asiasta stressiä.
Tuo nainen, jonka torjuin, olisi varmasti ollut jonkun ulkopuolisen silmin ihan hyvä vakka minunlaiselleni kannelle. Mutta minusta hän ei ollut lainkaan seksuaalisesti puoleensavetävä. Tiedän, että minulla ei saisi olla varaa näin ajatella. Tietenkään en kertonut ajatuksiani hänelle. Osaan mielestäni käyttäytyä ihmisten seurassa.
Jos seksiä joskus harjoittaisin, niin haluan tehdä sitä sellaisen naisen kanssa, jota pitäisin seksuaalisesti viehättävänä. Minusta ihmisellä saa olla omat kriteerinsä täysin riippumatta siitä, mikä on hänen oma ”tasonsa”. Eri asia sitten on, löytääkö esim. ulkonäöllisesti heikkotasoinen mutta silti ulkoistakin kauneutta rakastava koskaan seuraa itselleen. Mutta silloin voi olla aivan hyvin yksinään. En minäkään tilannettani valita. Tiedostan sen, ja tiedostan, että siitä voi hyvin seurata, että kuolen ”neitsyenä”. En halua ryhtyä valittajaksi. Enkä myöskään laskea rimaani. Mitä seksiin tulee, niin itsetyydytys on minusta hyvin nautittavaa seksiä. Saan fantasioistani taatusti paljon enemmän kuin rakastelusta jonkun sellaisen kanssa, jota en pitäisi haluttavana. Minusta olisi myös naisen aikamoista hyväksikäyttöä se, jos pelkän ”panemisen” vuoksi menisin sänkyyn jonkun kanssa, jota en oikeasti haluaisi.
Se, mistä valitan, on tämä ahdasmielinen kulttuuri, jossa miehen pitäisi olla innokas ja aina valmis pukki kenelle tahansa tai muuten hän on ”pienimunainen homo” (minulla ei ole mitään homoja vastaan, mutta käytin sitä ilmaisua millä ao. nainen minua herjasi). Yksittäistapaushan tämä oli ja voi olla että se ei koskaan elämässäni toistu. Mutta jotain se silti voi kertoa yleisestä arvomaailmasta. Onneksi ihmiset yleensä viisastuvat, kun vanhat kulttuurin kahleet murtuvat.
Olisi kiva kuulla, mitä mieltä muut ovat näistä asioista.
Mutta yhdessä kohdassa ollaan vielä aika vanhanaikaisia. Mies ei saisi sanoa ei. Ymmärrän kyllä, että kulttuurin muutos on hidasta. On ollut niin tavatonta, että nainen tekisi aloitteen. Siispä naisen aloite ja varsinkin miehen tekemä torjunta ovat jotakin mihin ei vain olla totuttu.
Minulle on elämäni aikana tehty naisten toimesta tasan yksi aloite. Torjuin sen, koska aloitteen tekijä ei ollut minusta kiinnostava seuralainen. Kieltäydyin lähtemästä naisen asunnolle sanomalla: ”Ei kiitos, mutta oli mukava jutella.” Sain valtavan haukkumisryöpyn kuullen olevani pienimunainen homo ja läski, jolla on liian suuret luulot itsestään.
En todellakaan ole mikään komea mies. Ylipainoa on ollut vaihtelevassa määrin muksusta saakka eikä ole naamassakaan kehumista. Ehkä siksi torjuntani oli niin suuri rikos. Ehkä minun olisi pitänyt olla ikionnellinen, kun nainen ylipäätään suvaitsi jutella kanssani ja vieläpä kutsua jatkoille kotiinsa vihjaillen selvästi, mitä yön tunteina voitaisiin tehdä.
Mutta ei. Olen tottunut elämääni ilman naissuhteita. En ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään naisen (en kyllä miehenkään, perushetero kun olen) kanssa, vaikka ikää on hyvinkin yli 30. En enää kaipaakaan sitä. Nuorempana olisin taatusti ollut valmis lähtemään kenen tahansa naisen matkaan, mutta olin ujo tekemään aloitteita (koulukiusaaminen yms. taustalla). Eikä kukaan nainen tietenkään lähestynyt minun tyyppistäni ihmistä. Mutta vähitellen hyväksyin, että se on minun osani elämää enkä enää ottanut asiasta stressiä.
Tuo nainen, jonka torjuin, olisi varmasti ollut jonkun ulkopuolisen silmin ihan hyvä vakka minunlaiselleni kannelle. Mutta minusta hän ei ollut lainkaan seksuaalisesti puoleensavetävä. Tiedän, että minulla ei saisi olla varaa näin ajatella. Tietenkään en kertonut ajatuksiani hänelle. Osaan mielestäni käyttäytyä ihmisten seurassa.
Jos seksiä joskus harjoittaisin, niin haluan tehdä sitä sellaisen naisen kanssa, jota pitäisin seksuaalisesti viehättävänä. Minusta ihmisellä saa olla omat kriteerinsä täysin riippumatta siitä, mikä on hänen oma ”tasonsa”. Eri asia sitten on, löytääkö esim. ulkonäöllisesti heikkotasoinen mutta silti ulkoistakin kauneutta rakastava koskaan seuraa itselleen. Mutta silloin voi olla aivan hyvin yksinään. En minäkään tilannettani valita. Tiedostan sen, ja tiedostan, että siitä voi hyvin seurata, että kuolen ”neitsyenä”. En halua ryhtyä valittajaksi. Enkä myöskään laskea rimaani. Mitä seksiin tulee, niin itsetyydytys on minusta hyvin nautittavaa seksiä. Saan fantasioistani taatusti paljon enemmän kuin rakastelusta jonkun sellaisen kanssa, jota en pitäisi haluttavana. Minusta olisi myös naisen aikamoista hyväksikäyttöä se, jos pelkän ”panemisen” vuoksi menisin sänkyyn jonkun kanssa, jota en oikeasti haluaisi.
Se, mistä valitan, on tämä ahdasmielinen kulttuuri, jossa miehen pitäisi olla innokas ja aina valmis pukki kenelle tahansa tai muuten hän on ”pienimunainen homo” (minulla ei ole mitään homoja vastaan, mutta käytin sitä ilmaisua millä ao. nainen minua herjasi). Yksittäistapaushan tämä oli ja voi olla että se ei koskaan elämässäni toistu. Mutta jotain se silti voi kertoa yleisestä arvomaailmasta. Onneksi ihmiset yleensä viisastuvat, kun vanhat kulttuurin kahleet murtuvat.
Olisi kiva kuulla, mitä mieltä muut ovat näistä asioista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Äkkiä tulee mieleen 5 kieltäytymistäni (kaikki eri naisia). Kieltäytymisiäni voi olla enemmän.
Olen hetero ja 18 w-> on aina ollut nainen.
Oli hauska katsoa naisten ilmeitä, kun kieltäydyin. Nyt siis puhun seksistä kieltäytymisestä. :D
Jos nainen tuntuu sellaiselta että seksistä tulisi tympeää niin eipä kai mikään pakko ole hänen mukaansa lähteä. Ehkä pitkässä parisuhteessa näin voisi tehdä toiseen huomioon ottamisen vuoksi mutta yhden yön jutuissa on eri tavoitteet. Itse taitaisin kyllä tällä hetkellä lähteä vaikka minkä mukaan aivan vaan omien päämäärieni vuoksi.
Taustani ja ikäni on samankaltainen kuin sinulla. Minulle on todennäköisesti tehty aloite mutta tilanne oli muuten hankala enkä oikein tajunnut kai muutenkaan mistä oli kyse.
Kerran kieltäydyin vaikka nainen oli vartaloltaan hyvin lähellä omaa naisvartalon ihannettani. En vain halunnut olla hänen kanssaan niin läheisessä kanssakäymisessä... Kieltäytymisen hän otti ihan hyvin tai ainakin ulkoisesti ihan hyvin (ei haukkunut, ei näyttänyt loukkaantuneelta tms.), tiedä sitten miten hän mielessään minua kirosi... ;)
Minulta kysyi ~10v sitten ylä-asteella erään tytön kaveri, "haluanko alkaa X:n kanssa?". En käsittänyt ollenkaan mitä tyttö tarkoitti, mutta kauhuissani siitä että ylipäätänsä joku tyttö puhui minulle, sanoin nopeasti "en" ja pakenin paikalta. Muutaman tunnin päästä lamppu syttyi päässäni ja ymmärsin mitä kysymys tarkoitti. Erittäin epävarmana teininä koin tilanteen ahdistavana, jopa kuvottavana. Jostain syystä X häiritsi minua henkilökohtaisesti vielä pitkään tuon jälkeen, kunnes sitten lopulta tajusi ettei voisi vähempää kiinnostaa.
Ilmeisesti em. tapauksesta johtuen, sain tyttöjen osalta lieviä epäilyjä homoudesta, koska ei kuulemma tytöt kiinnosta. Mielestäni tuo oli järjetöntä, koska en voinut edes uneksia olevani _missään_ tekemisissä tytön kanssa, johtuen olemattomasta itsetunnostani ja ulkonäköongelmista. Seksuaaliselta suuntautumiseltani toki olin/olen hetero ja mielelläni katselen kauniita naisia. Katselua pidemmälle en vaan halunnut mennä.
Noh, epävarmat teinivuodet on onneksi kaukana takanapäin, mutta edelleen en kuitenkaan halua luoda mitään kontaktia naisiin. Äärirealistina en näe mitään mahdollisuuksia tasokkaaseen ja kestävään parisuhteeseen, enkä toisaalta ole ollenkaan vakuuttunut, että olisin onnellisempi "täydellisessä" parisuhteessa kuin yksin.
Pointti on, että jos yhtään tuntuu siltä, niin tottakai voi ja pitääkin sanoa EI(!). Varmasti erityisesti naisten parissa erinomaisesti menestyvät miehet kieltäytyvät seksistä ja muista ehdotuksista useinkin, joko siitä syystä että ovat varattuja tai että nainen on liian heikkotasoinen.
Niin, sanoisinpa että naisilla on kulttuurissamme suurempi oikeus käyttäytyä lapsellisesti tällaisten tunneasioiden suhteen kuin miehillä. Muistetaan tosiaankin että sana "herrasmies" viittaa todellakin mieheen. Naisethan on historian sivu rinnastettu lapsiin. Kenties tuo on kulttuurievoluution perintöä?
Sympatiseeraan sinua, vaikkakin itselläni on selkeästi erilainen historia. Samoja piirteitä kyllä löytyy. Olin esim. nuorena pirun ruma aknenaama, joskaan en lihava. Ulkonäköongelmat ja itsetunto-ongelmat ovat kirous kelle hyvänsä sen ikäiselle. Otin tuon kuitenkin haasteena. Kiusaamista ei juurikaan yritetty koska nahistelevassa veljespiirissä kasvaneena en ole ollut helppo pala kenellekään tässä mielessä. Tytöistä kiinnostuin jo 6-vuotiaana "siinä mielessä", eikä viriiliys ole jättänyt.
Huvittaisi kysyä teiltä muilta, että onko teillekin silloin nuorempana tai myöhemminkin vihjailtu siitä että joku rumempi/tyhmempi tyttönen voisi olla teille sopiva? Itseäni ärsytti nuorena suunnattomasti tämänkaltainen toiminta. Rumiin tyttöihin olen toki suhtautunut aina asiallisesti, mutta pidin tuolloinkin kiinni siitä että tytössä täytyy olla jotain kaunista ja kiihottavaa. Muistan kun jossain "naittamisleikissä" minua yritettiin laittaa jollekin ryhmän rumimmalle ja tyhmimmälle tytölle. Koin sen loukkauksena, sillä minulle ei olisi tuolloinkaan kelvannut edes kaunis tyttö joka on tyhmä.
Sittemmin olen ollut onnekas; akne on lähtenyt pois, ja vaikka olen yhä vähän ruma, olen tyytyväinen nykyiseen pärstääni. Kauniin tyttöystävän kanssa seurustelin vuosia, ja seksiä tuo halusi enemmän kuin jaksoin antaa. Tyttö tosin petti ja jätti, mutta en valita. Elämä antaa ja elämä ottaa, eikös juu? Tällä hetkellä suunnittelen tulevan elämäni suuntaa, ja koska olen aika huono näiden suomalaisten naisten kanssa verrattuna esim. Venäläisiin tai Thaimaalaisiin, olen alkanut vakavasti harkita neidon hankintaa kaukomaasta. Eivät siellä katso pärstää vaan taloustilannetta/työpaikkaa ja hyvää luonnetta. Mitäs tuumailet moisesta?
"Rumiin tyttöihin olen toki suhtautunut aina asiallisesti, mutta pidin tuolloinkin kiinni siitä että tytössä täytyy olla jotain kaunista ja kiihottavaa."
"Tällä hetkellä suunnittelen tulevan elämäni suuntaa, ja koska olen aika huono näiden suomalaisten naisten kanssa verrattuna esim. Venäläisiin tai Thaimaalaisiin, olen alkanut vakavasti harkita neidon hankintaa kaukomaasta. Eivät siellä katso pärstää vaan taloustilannetta/työpaikkaa ja hyvää luonnetta."
Tässä on tietenkin selvä ristiriita. Vaadit naisilta, että he arvostavat luonnettasi, mutta itse arvostat naisten kauneutta. Vaikka sanoit viestissä muutakin, silti asenteesi tuli selväksi. Muilta ei pitäisi odottaa sen enempää kuin itseltään.
Olen sitten muuten itsekin mies, tämä huomautus ei johdu katkeruudesta, vaan tasapuolisuuden vaatimuksesta.
Kohtuus kaikessa, sanoi Aristoleskin. Niinpä niin. Aristoteles muuten kannatti barbaareiden orjuuttamista vedoten biologisiin syihin.
En kiistä ettenkö vaatisi naiselta jotain sellaista jota minulla ei ole. Makuasiat ovat makuasioita, ja jos ei seiso, ei voi harrastaa tiettyä asiaa. Katson toki että vastineeksi minulla täytyy olla jotain mitä nainen haluaa, enhän ole idiootti. Ymmärrän toki parisuhteiden kaupankäynnin periaatteita. Mutta maailma on täynnä naisia jotka katsovat miehessä jotain muuta kuin ulkonäköä. Olen kokenut suurta mielihyvää esim. venäläisnaisten seurassa huomatessani kuinka he arvostavat miehen älykkyyttä ja sivistyneisyyttä. Taloudellisesti voin tarjota sen mitä nainen globaalilla tasolla mieheltä haluaa. Minä voin tarjota näitä asioita. Jos ja kun parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen, tuskin sinullakaan on mitään sitä vastaan että nain kauniin naisen joka viihtyy kanssani, vaikka en olisikaan komea.
Etkö muuten tunne pipon kiristyvän päässäsi, kun syyllistyt suomalaisten helmasyntiin eli ihmisten liialliseen tasapäistämiseen. Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Niin minä ajattelen. Ymmärrän sinua jos itse olet tyytyväinen parisuhteeseen jossa naisesi ei herätä sinussa seksuaalisia väreitä, mutta minä olen lapsesta saakka ollut hyvin seksuaalisuuteen suuntautunut ja kilpailunhaluinen. Tasapuolisuuden vaatimuksissa on pitäydyttävä kohtuudessa, ja on kohtuutonta vaatia minun kiihottuvan jostakin. Sitähän ajat takaa? Anteeksi nyt vain, mutta minusta kuulostaa siltä kuin feministit olisivat kietoneet munasi solmuun. Sorry...
"Tasapuolisuuden vaatimuksissa on pitäydyttävä kohtuudessa, ja on kohtuutonta vaatia minun kiihottuvan jostakin. Sitähän ajat takaa?"
En aja sitä takaa. Kuitenkin on suomalaisia naisia kohtaan kohtuutonta vaatia, että heidän pitäisi arvostaa sinun luonnettasi, jos itse arvostat heidän kauneuttaan. Muissa maissa on varmasti naisia, jotka arvostavat eri asioita, toisaalta Suomessa naisella on oikeus ja mahdollisuus arvostaa samoja asioita kuin miehelläkin, ja päin vastoin. En ota tällä kantaa niihin maihin, jotka mainitsit, esitin asian suomalaisesta näkökulmasta.
"Anteeksi nyt vain, mutta minusta kuulostaa siltä kuin feministit olisivat kietoneet munasi solmuun. Sorry..."
Tässä olet enemmän väärässä kuin arvaatkaan. :) Kannatan tasa-arvoa, toisaalta en tarkoita sillä tasapäistämistä. Kaikki feministit, jotka kannattavat tasa-arvoa, toivovat tietysti samaa kuin minäkin, en sano itseäni feministiksi, mutta nimitys ei ole tässä yhteydessä olennainen. Minä olen mies, en kiellä sitä, mutta en myöskään ylikorosta sitä, olen ennen kaikkea ihminen. Vastustan yksipuolista näkökulmaa, oli se sitten nais- tai miesnäkökulma. Mikäli olen rehellinen ihminen, en katso asioita yksisuuntaisesti, katson naisten asemaa mieheen nähden ja miehen asemaa naiseen nähden, ketään unohtamatta. Jos tämä tekee minusta sinun silmissäsi naisten alistaman miehen, niin kohtuus kaikessa?
Meillä taitaa tässä olla pieni väärinkäsitys. Katsos, minä en vaadi että suomalaisten naisten pitäisi arvostaa luonnettani tai älykkyyttäni. En vaadi, enkä oleta että näin olisi. Yllätyn tietenkin positiivisesti jos törmään tässä suhteessa poikkeavaan suomineitoon. Mielestäni vapaa tahto on kaiken aa ja oo, ja jos nainen haluaa komeankomeaa miestä niin hyvä niin, se hälle sallittakoon.
Minäkin olen tasa-arvon kannattaja omalla tavallani, joskin ymmärrän myös sen tosiasian, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ei köyhä afrikkalainen esim. ole käytännössä varakkaan suomalaisen arvoinen, sanoimmepa mitä hyvänsä. Eikä nainen ole miehen arvoinen globaalilla tasolla vaikka tätä ehkä haluaisimmekin. Hierarkioiden muodostaminen on ihmisyhteisöille luonnollista. Itsekin muodostat ulkonäköhierarkioita joita yrität tuputtaa muille. Nostat kauniit ihmiset rumien yläpuolelle omaan kastiinsa. Rumien ei pitäisi ylittää rajaa. Apartheidia? Et siis taidakaan olla niin tasa-arvoinen kuin kuvittelet? Mikä tekee sovinistista tai roturasistista sinua kauheamman? En näe eroa...
"Nostat kauniit ihmiset rumien yläpuolelle omaan kastiinsa. Rumien ei pitäisi ylittää rajaa."
Ei näin, mitään tällaista en ole sanonut, puhuin siitä, mitä ihminen toisessa arvostaa. Jos mies itse etsii ns. sisäisesti kaunista naista (miten hän tuon sitten itse määritteleekään), hänelle olennaista ei ole se, minkä näköinen sisäisesti kaunis nainen on MUIDEN mielestä. Jos mies oikeasti keskittyy sen naisen luonteeseen, hän ei edes arvioi sitä ulkonäköä siltä kannalta, koska se ei ole hänelle olennainen asia. Ihan sama pätee naiseen, joka etsii ns. sisäisesti kaunista miestä.
En ole puhunut mitään siitä, miltä luonteen perusteella toisiaan etsivien ihmisten tulisi näyttää ulkoisesti, koska ei sillä ole heille väliä. On tietenkin ihan toinen asia, onko sellaista ihmistä, jolle ulkonäkö ei vaikuta lainkaan, kuitenkin siihen jokainen toisessa ensin törmää, mutta en ole missään vaiheessa sanonut, että vain tietynnäköiset ihmiset kuuluvat yhteen. Mutta jos ihminen itse etsii seuraa ulkonäön perusteella, hänen on reilua odottaa, että myös häneltä vaaditaan tietynlaisia ulkoisia ominaisuuksia. Tulisi tehdä toisille niin kuin haluaisi heidän tekevän itselle, oman toiminnan tulisi olla sellaista, että jos siitä tulisi yleinen käytäntö, henkilö olisi erittäin tyytyväinen asiaan.
Kyllä mieskin saa kieltäytyä. Minusta se ei ole minkäänlainen sääntö, että miehelle pitäisi kelvata tussu kuin tussu. En itsekään lähtisi sekstailemaan kenen kanssa tahansa.
Ikävää, että sinulle on tapahtunut noin typerästi, jos niin voi sanoa. Itsekin olin koulukiusattu, minä kun en ollut yhtä hyvännäköinen kuin muut luokan tytöt, niin kundit kyllä pitivät huolen siitä, että ymmärsin sen asian. Minulla on nyt kyllä ollut 2 pitkää seurustelusuhdetta, mutta tällä hetkellä olen sinkkuna.
Ja nykyään olen kyllä nätti, en mikään malli läheskään, mutta on sanottu monesti kauniiksi ja hyvännäköiseksi ja miehet kyllä katsovat jne., mutta ei se takaa mitään. Kiusaaminen on jättänyt sellaiset arvet, että jos joku mies sanoo kauniiksi, niin en meinaa uskoa sitä. Ja koko ajan on sellainen olo, että on jostain kohtaa ruma tms.
Mutta mutta... Jos et kerta tuntenut mitään viehätystä naista kohtaan, niin miksi sinun muka olisi pitänyt hypätä sänkyyn hänen kanssaan? En minäkään harrasta seksiä sellaisen miehen kanssa, josta en kostu. Kun sanoit, että kulttuuri on sellainen jossa miehen pitäisi olla koko ajan valmiina jne., niin ihan samalla lailla minulla ns. epänormaali olo, kun en harrasta yhdenyönjuttuja enkä ole parkumassa, että "mä haluan munaa!". Mutta ajattelen sen niin, että minä olen sellainen kuin olen ja se ei kuulu muille paskan vertaa. Jos se jotakuta häiritsee, niin se on hänen ongelmansa.
Älä ota asiasta paineita. Jos itse haluat ja olet valmis, niin voi hyvinkin olla, että sinun elämääsi ilmestyy joskus nainen, jonka kanssa oikeasti haluat seksiä. Mistä sitä tietää :) Tunnut olevan fiksu ja ajattelevan muutenkin järkevästi, pidä siitä kiinni! Aina ei tarvitse olla samanlainen kuin kaikki muut.
"Mutta ajattelen sen niin, että minä olen sellainen kuin olen ja se ei kuulu muille paskan vertaa. Jos se jotakuta häiritsee, niin se on hänen ongelmansa."
"Aina ei tarvitse olla samanlainen kuin kaikki muut."
*täysin samaa mieltä*
Naisissa on se ongelma että ne on tuloillaan silloin kun sitä vähiten odottaa tai tarvitsee. Ajoitus vaan ei koskaan mätsää. Ja kun naisen seurasta kieltäytyy, niin totta kai se pahoittaa mielensä.
Vahingoista viisastuneena olen yrittänyt olla kieltäytymättä kunniasta, jos joku nainen haluaa osoittaa huomiota. Älä koskaan sano ei (James Bond).
juuri näin. Olisit voinut sanoa: ei nyt vielä lähdetä ilta on vielä nuori. Ja sitten oisit vain odottanut että nainen kyllästyy seuraasi ja lähtee helpomman perään.
Yhtälailla, kuin nainenkin saa kieltäytyä "tarjouksesta" jos ei kiinnosta. Riippumatta siitä, onko ruma vai kaunis tai jotain siltä väliltä. Ajatus olisi ihan kestämätön, että rumien pitäisi aina suostua jos joku suvaitsee osoittaa mielenkiintoa (pitäisi olla onnesta soikeana).
Olen minäkin tehnyt miehille aloitteita, jotkut ovat suostuneet, jotkut ei. Totta kai ymmärrän sen, etteivät kaikki miehet voi olla minusta kiinnostuneita (ne joita olen yrittänyt), vaikka olenkin ihan nätti ihminen. Ei se tarkoita, että yleisesti viehättäisin kaikkia. On niitäkin ollut, jotka ovat seurastani ja muustakin viehättyneet.
Joskus tuntee pettymystä jos mies esim.torjuu tansiinkutsun, mutta en jää sitä suremaan kymmentä sekuntia kauemmaksi, vaan siirryn seuraavaan. Ei muuta kuin uuutta putkeen. Maailma on miehiä ja naisia täynnä. En jää tuleen makaamaan.
"Joskus tuntee pettymystä jos mies esim.torjuu tansiinkutsun, mutta en jää sitä suremaan kymmentä sekuntia kauemmaksi, vaan siirryn seuraavaan. Ei muuta kuin uuutta putkeen. Maailma on miehiä ja naisia täynnä."
Kyseletkö sä naisiakin tanssimaan? :)
Olen sinkku mies ja tuon ilmiön huomaa varsinkin viihteellä käydessä. Jos nainen tulee hakemaan tanssimaan ja siitä kieltäytyy niin silloin suunnilleen vaaditaan päätä vadille. Ainakin minulta on tämmöisessä tilanteessa joka kerta alettu tinkimään että miksen lähde tanssimaan ja mikä mättää ja käyttäydynkö kaikkia kohtaan noin, missä vika, hakijassa vai minussa, miksi käyttäydyn siten. Naiset kyllä saa antaa niitä "rukkasia" ilman mitään selityksiä mutta miehen pitäisi aina tuota perustella.