Kun on ollut tunteissaan hajoamisen partaalla ja käynyt läpi kaikki mahdolliset tunteet, itkee merellisen kyyneliä, on uskonut ja toivonut ja pettynyt ja odottanut ja haaveillut aina vain jostakusta, liian kauan odottaa mitään tapahtuvaksi. Aikaa kuluu ja sitä murehtii ja kärsii ja sitten kun tuleekin tilanne eteen, missä se kaikki olisikin sitten mahdollista, mikään ei enää olisi esteenä ja on päässyt jo omista hankaluuksista yli, niin sitten.. Ei ehkä enää haluakkaan, väistää koko asian ja tekee kaikkensa, jotta välttää sen.
Miksi?
Se mitä eniten on halunnut, sitten kun sen saisi, ei enää halua? Ei enää osaa elää kuin haaveissaan. Pitää päästä pakoon ja pois, Ei pysty enää ottamaan vastaan mitään, eikä itsellä ole mitään annettavaa kellekkään. On jo niin täysin vierautunut kaikesta ja omat tunteet on vierauttaneet ne alkuperäiset haaveet jo niin, ettei tunnista enää tosielämää, kun sen saisi.
On ajautunut jo niin kauas, ettei enää pysty siihen, mihin olisi aikaisemmin pystynyt. Eikä enää osaa ajatella, että niistä koskaan mitään tuleekaan. Haaveet vain pysyvät haaveina, eikä tule mieleenkään, että ne voisivat joskus toteutua ja kun ne voisivat toteutua, siihen ei enää usko itsekkään.
Surullista.
Miksi?
Se mitä eniten on halunnut, sitten kun sen saisi, ei enää halua? Ei enää osaa elää kuin haaveissaan. Pitää päästä pakoon ja pois, Ei pysty enää ottamaan vastaan mitään, eikä itsellä ole mitään annettavaa kellekkään. On jo niin täysin vierautunut kaikesta ja omat tunteet on vierauttaneet ne alkuperäiset haaveet jo niin, ettei tunnista enää tosielämää, kun sen saisi.
On ajautunut jo niin kauas, ettei enää pysty siihen, mihin olisi aikaisemmin pystynyt. Eikä enää osaa ajatella, että niistä koskaan mitään tuleekaan. Haaveet vain pysyvät haaveina, eikä tule mieleenkään, että ne voisivat joskus toteutua ja kun ne voisivat toteutua, siihen ei enää usko itsekkään.
Surullista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olet oppinut luopumaan haaveista. Toinen asia on jos joutuu kieltämään ne kokonaan, jotta ei kokisi tuskaa. Tiedät, että jos et kiellä asiaa, joudut kärsimään ja yrität välttää kärsimisen, joten tuhoat haaveesi.
Johtuu siitä että on ymmärtänyt käytännössäkin ettei elämä oikeasti ole sellaista kuin se parhaassa tapauksessa olisi, sillä AINA on jotain muutettavaa tai muuttuvaa. Ja jos olisikin esim. "aivan unelma elämä" niin hulluksihan siinä tulisi jos ei hyväksyisi sitä tosiasiaa et jonain päivänä kaikki on ohi ja tod. näk. "menettäminen" tapahtuu pikkuhiljaa "kituuttaen", niin kuin syksy muuttuu talveksi. Tarvii löytää jotain uuttaa hyvää elämäänsä, yksi laji ei riitä. Makuja pitää olla monia hyviä ja huonoja ja niiden pitää uudistua ja vaihtua soljuvaan tahtiin.
silmään...Joku siis osasi telepatian taidon ja kirjoitti pääni sisältöä julki..:) Kiitos sinulle!
Ja mikä tässä kaikessa on pahinta? Se, ettei sinua kukaan voi auttaa, vaikka haluaisi.Etkä edes tiedä, "paranetko" koskaan ja jos, niin millon? 1v:n päästä? 5v:n päästä? Loppuuko "tunnetyhjiö" koskaan? Pystynkö koskaan enää rakastamaan vilpittömästi, koko sydämestä, täysillä, VARAUKSETTA? Lista on loputon... Lakkasin 2kk sitten miettimästä koko asiaa, kun se ei ole tahdonalaista, niin minkäs teet..Surullista, mutta totta.
Olin itse samanlainen,mutta kohdattuani hänet unohdin kaikki pelot,pettymykset,luulot ja uskomukset...Pitkään kaikki meni hyvin kunnes hän muisti kaikki omat pelkonsa ja lähti kun rakasti liikaa.Pelkäsi et kaikki loppuu kuitenkin ja lopetti siksi ksiken ajoissa..OH itselle jäi särkynyt sydän,loputon ikävä ja kaipuu.