vaikutuksia. Jos joku niin väittää, niin hän valehtelee.
Kyllähän lääkkeillä kuka vaan saadaan kemialliseen tokkuraan, jossa ei millään pysty kokemaan hallusinaaioita, pelkoja, pahoja ajatuksia, pakkomielteitä jne.
Näillä lääkkeillä ikään kuin PEITETÄÄN ONGELMA, LAKAISTAAN ONGELMA MATON ALLE, ongelma pysyy näkymättömissä eikä se siis haittaa.
Mutta onko tällä mitään tekemistä parantamisen ja paranemisen kanssa?
Ei välttämättä mitään tekemistä.
Ensimmäiseksi pitäisi aina MÄÄRITELLÄ ONGELMA.
Sitten pitäisi yrittää poistaa opngelma, joka on sairastumisen takana.
Miten lääketokkurassa oleva ihminen pystyy käsittelemään ongelmiaan?
Ovatko lääkkeet vain "helppoheikki"-psykiatrien "ihmetippoja"? Vähän kuin kanfertipat ennen vanhaan olivat apu vaivaan kuin vaivaan.
Psyykenlääkkeethän ovat suurelta osin kuin "kemiallinen pakkopaita", jota "sairastuneet" tai "sairaiksi määritellyt" vapaaehtoisesti kantavat yllään.
Ihan liian vähän puhutaan lääkkeiden sivuvaikutuksista. Ja aivan liian vähän puhutaan lääkkeiden SISÄELIMIÄ SYÖVYTTÄVISTÄ VAIKUTUKSISTA.
Pyykenlääkkeet ovat todella voimakkaita kemiallisia yhdisteitä, joilla on "syövyttävä" vaikutus herkkään sisäelimistään, limakalvoihin jne. Tästä asiasta vaietaan lähes täydellisesti.
Jos jostakin syystä suostut (=sinut suostutellaan)
pyykenlääkkeiden käyttäjäksi, niin VAADI aina MINIMIANNOSTUS OLI SITTEN KYSYMYS MISTÄ LÄÄKKEESTÄ TAHANSA. Älä suostu minimiannosta suurempaan lääkeannosteluun. Sinun ei ole pakko suostua. Alä anna pelotella itseäsi.
Ja muista, että lääkkeet eivät paranna, ne vain "helpottavat" oloa.
Ja muista, että parantamisen lähteet ovat jossakin muualla kuin kemiallisissa lääkeissä.
Osallistu vertaisryhmien toimintaan. Pyydä esitteitä vertaisryhmistä ja Mielenterveyden Keskusliiton kuntoutuskursseista ja muusta toiminnasta. Etsi aktiivisesti toimintaa, joka sopii sinulle. Esim. klubitalot tarjoavat mahdollisuuksia. Pyydä esitteitä.
Kyllähän lääkkeillä kuka vaan saadaan kemialliseen tokkuraan, jossa ei millään pysty kokemaan hallusinaaioita, pelkoja, pahoja ajatuksia, pakkomielteitä jne.
Näillä lääkkeillä ikään kuin PEITETÄÄN ONGELMA, LAKAISTAAN ONGELMA MATON ALLE, ongelma pysyy näkymättömissä eikä se siis haittaa.
Mutta onko tällä mitään tekemistä parantamisen ja paranemisen kanssa?
Ei välttämättä mitään tekemistä.
Ensimmäiseksi pitäisi aina MÄÄRITELLÄ ONGELMA.
Sitten pitäisi yrittää poistaa opngelma, joka on sairastumisen takana.
Miten lääketokkurassa oleva ihminen pystyy käsittelemään ongelmiaan?
Ovatko lääkkeet vain "helppoheikki"-psykiatrien "ihmetippoja"? Vähän kuin kanfertipat ennen vanhaan olivat apu vaivaan kuin vaivaan.
Psyykenlääkkeethän ovat suurelta osin kuin "kemiallinen pakkopaita", jota "sairastuneet" tai "sairaiksi määritellyt" vapaaehtoisesti kantavat yllään.
Ihan liian vähän puhutaan lääkkeiden sivuvaikutuksista. Ja aivan liian vähän puhutaan lääkkeiden SISÄELIMIÄ SYÖVYTTÄVISTÄ VAIKUTUKSISTA.
Pyykenlääkkeet ovat todella voimakkaita kemiallisia yhdisteitä, joilla on "syövyttävä" vaikutus herkkään sisäelimistään, limakalvoihin jne. Tästä asiasta vaietaan lähes täydellisesti.
Jos jostakin syystä suostut (=sinut suostutellaan)
pyykenlääkkeiden käyttäjäksi, niin VAADI aina MINIMIANNOSTUS OLI SITTEN KYSYMYS MISTÄ LÄÄKKEESTÄ TAHANSA. Älä suostu minimiannosta suurempaan lääkeannosteluun. Sinun ei ole pakko suostua. Alä anna pelotella itseäsi.
Ja muista, että lääkkeet eivät paranna, ne vain "helpottavat" oloa.
Ja muista, että parantamisen lähteet ovat jossakin muualla kuin kemiallisissa lääkeissä.
Osallistu vertaisryhmien toimintaan. Pyydä esitteitä vertaisryhmistä ja Mielenterveyden Keskusliiton kuntoutuskursseista ja muusta toiminnasta. Etsi aktiivisesti toimintaa, joka sopii sinulle. Esim. klubitalot tarjoavat mahdollisuuksia. Pyydä esitteitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja jos sattuu jalka menemään poikki, niin älkää nyt suostuko ainakaan kipsiä siihen ottamaan. Etsitte vain kohtalotovereita ja "juttelette" toisenne terveiksi!
aivojen/elimistön sisäistä toimintaa ei edes vielä tunneta läheskään, vuosi vuodelta selviää minkälaisia vaikutuksia hormoneilla/neurokemikaaleilla on, mutta mielenterveyspillerit eivät paranna mitään, sekoittavat koneistoa entisestään.
Fyysinen vamma on täysin eri, kun vika tiedetään.
Oletko itse ollut koskaan syvästi masentunut? Luuletko, että siihen auttaa pelkkä vertaistuki? Jos näin on omalla kohdallasi, niin olen onnellinen puolestasi. :) Valitettavasti näin ei ole kaikilla. Tilanteessa, jossa hautoo itsemurhaa 24/7 eikä pysty olemaan aloillaan hetkeäkään tuskin auttaa pelkkä keskustelu. Vahvat lääkkeet on tarpeen ainakin hetkelliseen helpotukseen, jotta asioita päästään selvittämään.
Ja luuletko että tuo elimistön kuluminen on jotenkin vaarallisempaa ihmisen terveydelle kuin se haulikko suussa, joka onkin tuo lääkkeetön keino päästä vaivoista? >:(
Nim. kokemuksia
mutta olen kanssasi eri mieltä, itse syön kahtakin eri lääkettä paniikkihäiriööni ja en todellakaan ole missään lääketokkurassa. Sanoit, ettei pysty tuntemaan hallusinaatioita pelkoja, pahoja ajatuksia jne...Tähän sinulle kerron, oi kaikki tietävä viisas, että minä tunnen iloa, surua, pelkoja jne.
Mitä parantamiseen tulee, elämäni olisi täysi helvetti jos en lääkkeitä käyttäisi. Ja ongelmakin on löytynyt; yllätys yllätys, suvussamme esiintyy erittäin paljon paniikkihäiriötä ja olen sattunut syntymään sen verran alttiiksi, että se on minullekin tullut. Jos sinua helpottaa, käyn kyllä omahoitajallani mielenterveystoimistossa juttelemassa kahden viikon välein??
Mielelläni kannan sitten tuota kuvailemaasi pakkopaitaa vaikka lopun elämäni, jos lääkkeistä on minulle hyötyä. Sitä paitsi, joskushan täältä lähdetään, jopa sinä!
Meillä on kaupungissamme varsin vireä ph:n oma-apuryhmä, kuulumme paniikkihäiriöyhdistykseen, joka muuten on nykyisin mielenterveysliiton alaisenakin toimiva yksikkö. Joten eiköhän tässä vielä popsita monet vuodet pilleitä eikä omaatuntoa soimaa yhtään.