Itse jakaisin ihmiset noin kolmeen ryhmään.
1.) Ihmiset, jotka ovat seurustelleet hyvin nuoresta noin 14-16-vuotiaasta saakka. Nämä ihmiset ovat yleensä suhteellisen sosiaalisia, heillä on paljon kavereita eikä uusien suhteiden löytäminen tuota paljon vaikeuksia.
2.) Ihmiset, jotka ovat aloittaneet seurustelun ns. "normaali-iässä", noin 17-21-vuotiaina.
3.) Ihmiset, jotka ovat aloittaneet seurustelun melko vanhoina enemmän tai vähemmän päälle parikymppisinä tai jopa lähempänä kolmea kymppiä. Näille ihmisille seurustelukumppaneiden löytäminen on aina ollut vaikeaa.
Ehkä neljänneksi ryhmäksi voisi vielä lukea ns. ikisinkut. Eli mihin ryhmään itse kuulut ja miksi?
1.) Ihmiset, jotka ovat seurustelleet hyvin nuoresta noin 14-16-vuotiaasta saakka. Nämä ihmiset ovat yleensä suhteellisen sosiaalisia, heillä on paljon kavereita eikä uusien suhteiden löytäminen tuota paljon vaikeuksia.
2.) Ihmiset, jotka ovat aloittaneet seurustelun ns. "normaali-iässä", noin 17-21-vuotiaina.
3.) Ihmiset, jotka ovat aloittaneet seurustelun melko vanhoina enemmän tai vähemmän päälle parikymppisinä tai jopa lähempänä kolmea kymppiä. Näille ihmisille seurustelukumppaneiden löytäminen on aina ollut vaikeaa.
Ehkä neljänneksi ryhmäksi voisi vielä lukea ns. ikisinkut. Eli mihin ryhmään itse kuulut ja miksi?
Vastaukset 37
Vanhimmat
tuohon ensimmäiseen ryhmään, koska ensimmäinen pitkäaikainen seurustelusuhteeni alkoi 14-vuotiaana. Kavereita/tuttavia on tosi paljon, tosin vain hyvin harvat pääsevät oikeasti "lähelleni" eli oikeastaan minulla on vain kolme sellaista ystävätärtä, joille voin kertoa kaiken.
Suhteita on ollut monia, mutta kyllähän niitä lähes 30 vuoteen mahtuukin.
14-vuotiaana on alaikäinen ja poika joutuu siitä syytteeseen. En mainostaisi naisena tuollaista määrää seurustelukumppaneita ainakaan samalla nimimerkillä. Tulihan se totuus sieltä, arvasin melkein, mistä oli kysymys. Ei se akateemisuus kaikkien kohdalla tuo sitä sydämen sivistystä ja fiksua käytöstä, useimpien kohdalla kyllä.
taas, armas ihailijani.
Ensinnäkin puhuin seurustelusta, en seksistä. Toiseksikin jos molemmat ovat alle 16-vuotiaita niin kumpikaan ei joka tapauksessa joudu syytteeseen yhtään mistään.
Minulle voit muuten kirjoittaa myös ihan privaatisti osoitteeseen [email protected] jos haluat kommentoida kaikkia tekemisiäni ja sanomisiani. Turha niillä kommenteilla on muita vaivata, kun ei tuokaan kommenttisi liittynyt mitenkään ketjun varsinaiseen avaukseen.
Sinä kiribati osoitat, että akateemisista naisista osalla on sydämen sivistys samalla tasolla kuin jollain lähihoitajakoulun käyneellä amiksella. Nähtiinhän tämä sama kyllä jo tv:ssäkin kun akateeminen Sorella sekoili antaumuksella.
miksei tyttökin ?
Lähihoitajat tekevät erittäin tärkeää työtä ja uskon, että monella heistä nimenomaan on "sydämen sivistystä" - mitä ikinä se sitten tarkoittaakin
Lähihoitajia pöntömpiä naisia on vaikea löytää. Tai lähihoitajia moraalittomampia.
Arvostan kyllä tiettyjä amiskoulutuksia, esimerkiksi joku emäntäkoulun käynyt nainen on ihan eri tasolla. Lähihoitajia en kuitenkaan arvosta, johtuen siitä, minkälaisia ihmisiä siihen koulutukseen hakeutuu.
pysyt ikuisesti nuorena ja terveenä, ettet joudu tarvitsemaan lähihoitajien apua.
Tämähän ei osaa sinkkupalstalaisista välttämättä kiinnosta (ehkä joskus tulevaisuudessa) mutta lähihoitajia on töissä myös päiväkodeissa. Ja tärkeää työtä teemmekin (niinkuin muutkin lh:t)
Ihan "normaali" ihminen tunnen olevani ja hakeuduin aikoinaan lähihoitajakoulutukseen koska tunnen kasvatustyön tärkeäksi. Etsi sitten itsellesi joku emäntäkoulun käynyt tai arvoisesi akateeminen nainen.
..millasta sontaa "akateemisen" miehen suusta voi tulla!! Mutta hyvä koulutuskaan ei takaa nk. sydämen sivistystä...
Tähän osaa vastata vain cosmo-mies (älykäs).
Suomessa saa seitsemänvuotiaskin seurustella, ja lestadiolaisetkin seurustelee....eli eiköhän 14-veekin voi seukata.
Tuntemani/ tapaamani lähihoitajat ovat poikkeuksetta tunteneet suurta kutsumusta hoitotyöhön lähinnä miesten hoitamisessa makuuhuoneen puolella.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000019998596
hieman rupes hymyilyttämään! olen täysin samaa mieltä! :D
Ikisinkku.
eli ikisinkkuihin. Hyvin pitkälle oma valinta, mutta vaikeahko teini-ikä taisi myös tuhota loputkin tunteet.
Jos täyttää 28 vuotta ilman, että on koskaan seurustellut (tai vaihtoehtoisesti) harrastanut seksiä, niin tilastojen mukaan todennäköisyys, että asiantola loppuelämän aikana muuttuu, vähenee eksponentiaalisesti.
En nyt muista kummasta oli kyse...no kuitenkin, varmuuden vuoksi kannattaa vähintään käydä sutaisemassa maksullista henkilöä ennekuin täyttää 28w. Eipä tuo seurustelun puute loppuelämäksi olisi yhtä katastrofaalista, enkä tiedä saako vastaavaa palvelua rahalla napapiirin tälläpuolen.
ei ollut rypenyt naisten kanssa ennen neljänkymmenen vuoden ikää, ja sitä ei voi enää sillä nimityksellä sanoa, koska hän meni 40-kymppisenä naimisiin 19-vuotiaan nuoren naisen kanssa ja he saivat neljä lasta. Anoppini mies, jota en ehtinyt nähdä, meni naimisiin 39 v. ja vaimo oi kymmenen vuotta nuorempi ja heillä oli kolme poikaa. Siis 28 on naurettava ikä, jolloin pitäisi mennä kai johonkin bordelliin poikuuttaan menettämään. Uskon, että 35-40 on miehellä hyvä ikä alkaa isäksi, hän on kypsä ja haluaa perhettä. Joillakin on suvussa lähes satavuotiaita ja jotkut pysyvät hyvin nuorekkaan näköisiä, siis hoikkina hyvännäköisinä. Jotkut ovat tällaista 30 miestä luulleet 20 v;ksi.
Siis unohtakaa joku naurettava ikä, sillä tuleva vaimo arvostaa sellaista miestä, joka ei ole rypenyt kaiken maailman hutsujen kanssa. Siinä on hyvän, pysyvän avioliiton salaisuus.
asioita otoksilla. Ainahan poikkeus (poikkeukset) vahvistaa säännön. Niinhän sitä sanotaan, että tilastoilla voidaan todistaa oikeaksi mitä tahansa. No tuo nyt oli kuitenkin ihan oikeasta tilastosta tuo 28 vuoden ikä. Harmikseni en muista oliko kyseessä seurustelu vai seksi...ja missä tuon kyseisen tutkimuksen näin, noh, aina ei voi voittaa.
Ymmärrän jos kirjoitukseni todistusarvo on siten mitätön.
Niin tai näin, kaipa se johtuu siitä, että 28 vuodessa ihminen leipiintyy osaansa, eikä enää jaksa muuta tavoitella.
Ja pakko vielä kommentoida tuota "sillä tuleva vaimo arvostaa sellaista miestä, joka ei ole rypenyt kaiken maailman hutsujen kanssa". Varmaan jotkut noin ajattelevatkin, mutta käytännössä miehen kokemattomuus konkretisoituu maailmaan ujoutena, epävarmuutena ja saamattomuutena, eikä ne olle listan alkupäässä, kun nainen äijää itselleen valitsee.
Eli bordelliin vaan niin miehet kuin naiset, jos alkaa the-big-28 kolkuttelemaan ovelle. Kannattaahan se kokea, kun pelit ja vehkeet on vielä käyttökunossa. Ei tarvitse sitä sitten pähkäillä monttuun asti.
että nuoret naiset ja varsinkin miehet, jotka eivät kaikki ole vielä edes valmistuneet ammattiinsa. On se kumma, jos ei akateeminen mies psyty sitä kalua sinne sisään työntämään ja luonto kyllä hoitaa loput, mutta ensin on oltava syvät tunteet, jotka mieluiten jatkuvat läpi elämän. Olisi se kamalaa, jos löytyisi fiksulle miehelle 29-vuotias nainen, jonka kanssa menisi naimisiin ja hänen olisi 28-vuotiaana pitänyt mennä bordelliin. Jos on niin yksinkertainen, ettei pysty reisiään levittämään, on se sitten ihan mahdotonta elää normaalissa elämässä, kait se on sitten ihan miinuksella se älykkyysosamäärä.
on seksielämä 85-vuotiaanakin aivan samanlaista kuin nuorenpanakin, jos nimittäin on terve ja viriili. Siis ei mitään kiirettä.
On se sinun tuleva vaimosi, jos yleensä sellaisen saat, vähäksi aikaa, todella onnellinen, kun kuulee nämä sinun mielipiteesi ja mahdolliset bordellikäyntisi. Selllainen mies tai nainen jäisi ainakin minulta samalla sekunnilla kun siitä kuulisin ja kyllä sen tyypistä osaa päätellä, mitä on miehiään. Voi, kauhistus, sanon vaan.
että oma ulosantini on sekavaa. En ymmärtänyt virkettäkään tekstistäsi.
EHKÄ OLEN VAIN NIIN TYHMÄ. Noin, säästin sinut vaivalta.
viriiliyttä ole kyseenalaistanut. Ajattelepa mikä olisi oma pätevyytesi heittäytyä seksihommiin, tai seurustelemaan, jos olisit elämäsi 28 ensimmäistä vuotta viettänyt ilman kyseisiä aktiviteetteja. Ja huom. HUOM. ei tuo 28 ole minun itseni vetämä raja. Tai eihän se nyt mikään raja olekaan, vaan kohta, jossa tilastollinen käppyrä alkaa vinhasti kaareutumaan.
Mikäs ihme siinä on, kun pitää tuomita bordellissa käynyt henkilö? Poltetaanko vielä roviolla. Jos hiljaista on pidellyt vaikka nyt sen 28 vuotta, niin kai sitä nyt on ihmisellä oikeus sitäkin kokeilla, selvästä sopimuksesta ja rahaa vastaan.
sentään. Se rahakin haisee saastaiselle. Ei ihme, että aids tuli maailmaan, koska jos minun tuleva vaimoni olisi vieraillut bordellissa tai tietäisin mieheni siellä vierailleen, niin silloin toivoisin, että hän olisi menehtynyt ko. tautiin, ennen kuin minut olisi tavannut. Hyi helvetti sentään noita nykyajan mukuloita!
Itse kävin maksullisella etten olisi sortunut homoiluun.
puute vasta katastrofaalista olisikin, jos olisi käynyt sutaisemassa jotain bordellikamaa. Moraalisesti oksettavaa, katso siinä sitten kuvaasi peilistä, mahdollisesti totea hiv ja kuole aidsiin.
Eka "oikea" tyttöystävä löytyi kaksikymppisenä, sen jälkeen noita eripituisia parisuhteita takana sanotaan vaikka sen verran että tiedän mistä niissä on kysymys. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sellaista naista jonka kanssa viihtyisi lopun elämäänsä. Voi olla että sellainen tulee vastaan huomenna, ehkä ensi vuonna tai ei koskaan.
Hui-hai! En vaivaa päätäni moisella. Elämässä on paljon muutakin kiinnostavaa kuin parisuhde. Paljon sellaisiakin asioita jotka ovat parisuhteessa elävälle pelkkiä haaveita mutta sinkkumiehelle toteutettavia juttuja kuten vaikka metsästyssafari mustalle mantereelle.
Naimisissa olevat kaverit muistavat aina kertoa kuinka epäreilua se on että minä pääsen niin paljon helpommalla...
Olen varmaankin sekoitus 1 ja ikisinkkua...
Seurustelin ikävuosina 15-19,mutta se loppui kun kumpikin "aikuistui" ja lähti omille teilleen...
Sen jälkeen ei olekaan kunnon seurustelusuhdetta ollut.Olen suhteellisen sosiaalinen pakkaus,mutta kavereita ei ole kun 1 käden sormilla laskea. Lähimpiä ystäviä heistä 2.
Jotain sutinaa olisi kieltämättä kiva saada ;)
välillä tuntuu että jään sinkuksi,ystävät ja sukulaisetkin pelottelevat vanhaksipiiaksi jäämisestä :(
tilanne se, että olet sosiotelepatialla selvittänyt, että jos kaikkien ensimmäisistä seurustelukokemuksista tehdään jäkauma alkamisajankohdan mukaan niin jakaumasta tulee kolmikyttyräinen kameli, jossa huiput ovat 15w, 20w ja 30w. Vai onko k.o jako vain kätevä jatkoselvityksiä varten. No joka tapauksessa 1 pojo ikisinkuille.
mimmit pihtaa.
Luulisin kuuluvani ryhmään kolme. Olin nuorempana todella un-cool mutta nykyään saan joskus kahden vuoden välein jotain aloitteen tapaista naisten suunnalta, oma mämmikouraisuuteni vain yleensä tyrmää kaikki aloitteet siihen paikkaan.
Kuulun sinne "ehkä" ryhmään, eli neloseen.
sit vissiin. Eka seurustelusuhde 19-vuotiaana. Aiemmin en halunnu seukata, kun oli niin hauskaa. Ja kun tuo eka suhde loppu,oli taas hauskaa. Kun toka suhde alko, oli yllätys yllätys, hauskaa. Sitten suhde muutti pois. Ja taas oli hauskaa. Ja sitten oli pitkään hauskaa. Ja sitten tuli kolmas suhde ja oli tosi vähän aikaa hauskaa. Ja kolmas suhde jatkui ja oli vielä vähemmän hauskaa. Kolmas suhde päättyi eikä vieläkään ole hauskaa. Outo juttu. Ehkä koko hauskuus on jo ammennettu kuiviin.
Nyt ei muuta kun odotetaan hauskaa. Joko suhteella tai ilman.
Kun on kolkytäkuus mittarissa eikä minkäänlaista lähempää kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta, voi sanoa varmuudella olevansa vakiintunut vanhapoika. Vaan eipä sitä seksi- tai muita suhteita osaa hirveästi kaivata, kun ei niitä ole ennenkään ollut.
Miten seurustelu voi määritellä sinkuutta... Puustako tipuit?
moi tässä tatu olen helsingist tumma tukka ja ruskeat silmät pelaan jalkapalloa voit aina luotaa muhun asun yksin malmilla luuvakuja 8a9 00700 helsinki tässä numeroni 0443445576 soita tänään 0443445576 muistakin soitaa