Oleme olleet 17 v. naimisissa ja vasta reilun vuoden ajan ollut aika vaikeaa...
Aloin ns. itsenäistyyn noihin aikoihin, kun lapsetkin on jo isompia ja aikaa jäi itselle. Mieheni alkoi olla mustasukkainen, aiheetta. Rakastin, hoivasin, huolsin, vakuuttelin...
Sitten hänelle tuli suhde, myös perheelliseen eroaikeissa olevaan naiseen...heillä ei ole ollut (vielä) seksisuhdetta, mutta "rakastavat"
toisiaan. Mieheni sanoo olevansa ihan sekaisin, kun ei halua erota ja lähteä suhteeseen ihmisen kanssa jota ei kunnolla tunne, mutta silti haluaisi hengailla hänen kanssa!!! Kuulemma rakastaa minuakin ja ei halua LOUKATA minua!??
Haluaisi, että meillä olisi kuin ennenkin, mutta
ei kuitenkaan ole valmis panostamaan siihen asiaan, jos ei itsellään suju, niin...??!!
Mä olen ihan hajalla ja ymmälläni, mitä minun pitäisi tehdä? Eroa en haluaisi ja jos mieheni haluaa "vapauksia" mennä kuin poikamies, en ole varma kestäisinkö henkisesti sitä?! Onko tuollaisen ehdottaminen edes oikein? Onhan se toki niinkin, että kerranhan täällä vain eletään, mutta onko minun vain hyväksyttävä se, että mieheni käy vieraissa?
Tämä on todella sekava tilanne...
Voisiko miehet ja naisetkin kertoa kokemuksistaan?? Ikuisesti kiitollinen :)
Ja miten selviäisin mahd. erosta, kun rakastan miestäni niin paljon...lastenkin takia tuntuu
pahalta, vaikka isohkoja jo ovatkin...
Aloin ns. itsenäistyyn noihin aikoihin, kun lapsetkin on jo isompia ja aikaa jäi itselle. Mieheni alkoi olla mustasukkainen, aiheetta. Rakastin, hoivasin, huolsin, vakuuttelin...
Sitten hänelle tuli suhde, myös perheelliseen eroaikeissa olevaan naiseen...heillä ei ole ollut (vielä) seksisuhdetta, mutta "rakastavat"
toisiaan. Mieheni sanoo olevansa ihan sekaisin, kun ei halua erota ja lähteä suhteeseen ihmisen kanssa jota ei kunnolla tunne, mutta silti haluaisi hengailla hänen kanssa!!! Kuulemma rakastaa minuakin ja ei halua LOUKATA minua!??
Haluaisi, että meillä olisi kuin ennenkin, mutta
ei kuitenkaan ole valmis panostamaan siihen asiaan, jos ei itsellään suju, niin...??!!
Mä olen ihan hajalla ja ymmälläni, mitä minun pitäisi tehdä? Eroa en haluaisi ja jos mieheni haluaa "vapauksia" mennä kuin poikamies, en ole varma kestäisinkö henkisesti sitä?! Onko tuollaisen ehdottaminen edes oikein? Onhan se toki niinkin, että kerranhan täällä vain eletään, mutta onko minun vain hyväksyttävä se, että mieheni käy vieraissa?
Tämä on todella sekava tilanne...
Voisiko miehet ja naisetkin kertoa kokemuksistaan?? Ikuisesti kiitollinen :)
Ja miten selviäisin mahd. erosta, kun rakastan miestäni niin paljon...lastenkin takia tuntuu
pahalta, vaikka isohkoja jo ovatkin...
Vastaukset 42
Vanhimmat
Mieheni ( huom. 57 v. ) petti minua leskirouvan kanssa ja rakasti minua eikä nähnyt mitään ongelmaa, että oli suhde leskirouvaan, joka oli taitava manipuloija. Rouva halusi vain seksiä ja mies luuli kyseessä olevan suuren rakkauden. Miesten maailma on ihmeellinen, siis moniavioisuus on heille täysin luonnollista.En tiedä mitä tekisit, mieti ja keskustele. Todellinen asioiden läpikäynti puolison kanssa on varmaan tärkeintä.
Moniavioisuusko miehelle "luonnollista"?
Olen mies ja minulle riittää 1 nainen ja siinäkin on tekemistä.
Koska rakastan, välitän ja arvostan häntä
en koskaan loukkaisi häntä tahallani.
Täytyy olla jonkinsortin masokisti jos antaa loukata itseään ja sitten vaan siinä muka sinnittelee.
Eroa tuollaisesta ja etsi arvoistasi seuraa.
Ansaitset parempaa .
Onhan se kiva kuulla, että yksiavioisiakin
miehiä löytyy, mieheni puolustukseksi sanon sen, että ei hänkään koskaan ennen ole mitenkään pettänyt tai sitä edes ajatellut...
Mikä sit nyt on ? Who knows?
Eroaminen ei ole niin helppo juttu...
satun jopa rakastamaan tätä petturi miestäni, kaikesta huolimatta, toivoisinkin välillä, että
rakastaisin vähemmän, ei tekisi niin kipeää!!
Eli masokisti olen, kipua tässä joutuu kokemaan,
mitä vielä edessä onkaan...??!!
Minäkin haluaisin olla miehelleni se ainoa, palvottu rakkauden kohde... taitaa vain olla
turha toive...
Uutta suhdetta en takuulla pysty vuosiin luomaan, jos ero tulisi, ehkä se olisi helpompaa, jos en todellakaan rakastaisi miestäni...mutta tässä tilanteessa ajatuskin oksettaa!!!!
Tulevaisuuskin näytää synkältä, jos eroaisimme...
Olen aina ollut todella hellyyden kipeä ja minusta on ihana helliä miestäni, en kestä ajatusta, että hän ei olisi enää vierelläni.
Viestistäsi jään ensimmäisenä ihmettelemään sitä, että jotenkin puolustelet miehesi toimintaa (ei ole pettänyt aikaisemmin ..jne). Sinä rakastat miestäsi ja jos olet valmis hyväksymään hänen, jokseenkin lapsellisen käsityksensä aikuiten parisuhteesta, niin eläkää kuten ennekin. Ota myös huomioon, ettei tämä tapaus jää varmastikaan ainoaksi. Jos sinulle riittää, että miehesi sanoo rakastavansa sinua samalla kun pelehtii muiden naisten kanssa niin ongelmaa ei ole. Jotenkin kuitenkin kuullostat ihan aikuiselta naiselta, jolla olisi mahdollisuus elää muunlaistakin elämää sen sijaan, että kaitset ja "ymmärrät" aikuista miestä. Totta on, että syrjähyppyjä on monilla miehilla ja naisilla mutta suurin osa näistä hetken hurmioista pidetään omana häpeänä eikä tuoda puolison tietoon koska ei oikeasti haluta loukata toista.
Ajatus että miehellä ei voi olla vaimon lisäksi muita kuin miehiä ystävinä on aikalailla rajoitteinen.
Narsistiseen oireyhtymään kuuluu katkaista toiselta kaikki sosiaaliset yhteydet. Narsisti sallii ystävyyden vain itsensä kautta.
Ystävyys on hieno asia, joidenkin kanssa vain on helpompaa jutella. Seksin himo tai intohimo on sitten aivan eri asia.
Rakkauteen kuuluu osana ystävyys ja osana seksuaalisuus. Ystävät ovat turvaverkko, jota tarvitaan jopa nykyisessä Suomessa. Seksuaalisten tunteiden kumpuaminen on biologista alkuperää, tunteet tulevat automaattisesti. Tunteita ei voi ajatellen synnyttää eikä estää syntymästä, ne vain koetaan. Se mitä ajattelee tunteidensa pohjalta onkin sitten ratkaisevaa, sillä oikea rakkaus on ajatusten tahdon asia.
Teot puhuvat ajatellun puolesta. Harva meistä lienee niin alkeellinen eläin että ryhtyy toimintaan seksuaalisten tunteidensa pohjalta ilman ajattelua...
Aidossa rakkaudessa sitoutuminen puolisoon on aidosti vahva. Tästä osoituksena on monesti vaikeistakin tunneasioista kertominen.
että mies muuttuu mustasukkaseksi naisestaan kun HÄN ITSE käy vieraissa! Pitääkin pistää korvan taakse..
Mieheni oli mustis ennen tätä omaa juttuansa, hän oli jo päässyt yli siitä ennen kuin alkoi
oman säätämisensä...
Mä en tahdo päästä omasta mustasukkaisuudestani, mutta toisaalta minulla on kyllä syytäkin...
minä olen sellainen uskollinen mies, mutta näitä naisia nyt sitten viime vuosikymmenellä on pirusti kulkenut edestäni. Ja olen kyllä sen pannut merkille että tytössä, jossa esiintyy tätä epätervettä mustasukkaisuutta, niin on aina ollut viliperttiä. Eli niillä on salaisia asioita, jotka ovat myöhemmin paljastuneet sellaiseen pettämiseen. Että siitä vaan tyttö vielä oppimaan ja uusi sisään. Jep.
Tämä on totta. Usein ihminen, joka itse pettää tai harkitsee pettämistä on vietävän mustasukkainen.
Ota ero, mene omia menojasi, elät vain kerran, nauti siitä!!! Kyllä miehesi tulee takaisin, jos sinua haluaa, t: mies33
Meillä taas myös vaimo alkoi itsenäistyä n. vuosi sitten. 18 vuotta yhdessä ja vaimolla yksi petos 7 vuotta sitten. Kaikki oli jo silloin katkolla, mutta sain puhuttua vaimoni vielä jäämään. 2v. koin helvetillistä mustasukkaisuutta. 3-4 vuotta menikin jo paremmin. 1v sitten, kun huomasin vaimossani muutoksia. Hänellä alkoi menomono vipottamaan ja halusi mennä niinkuin itse halusi. Mustasukkaisuuteni alkoi heräämään ja kerroin hänelle,etten pitänyt siitä.
Hän syytti minua vainoharhaiseksi ja mustasukkaiseksi,jolloin päätin, etten näyttäisi välittäväni hänen menoistaan. Reilu kuukausi sitten hän ilmoitti, ettei enään rakasta minua,vaan ainoastaan välittää kovasti minusta ja lapsistaan.
Hermoni meni sitten jossain vaiheessa ja kerroin, minkälainen ihminen hän oli mulle ollut. Hän muutti pois kotoa (seksi oli ollut siihen saakka taivaallista)ja viikon päästä palasi kotiin. Nyt häntä ei kiinosta enään seksi, eikä koske sormellakaan minuun. Ehdot hän saneli tarkasti, ettei enään olla mustiksia ja välitetä toistemme menemisistä,että lasten takia hän palasi kotiin.
Hän on hakemassa vuokra asuntoa parhaillaan ja on minua kohtaan entistä kylmempi.
Mä itse painiskelen tunteitteni kanssa yksin. Paha olo. Tekis mieli hakee oma boksi, mut kun, tää kaikki, minkä on rakentanut vuosien varrella,häviää.
Tää kaikki häviää, sitäkö pelkäät?
Mikä kaikki.
Helvetillinen mustasukkaisuus, epävarmuus ja rakkaudettomuus nimittelyt ja toisen kertakaikkinen typerä luonne.
Siitäkö pelkäät päästää irti?
Sitäkö ilman pelkäät olla?
Sitäkö ilman et muka tule toimeen?
Hyvä elämä odottaa Sinua.
Lähde sitä kohti.
Lähde elämään sitä.
Onhan näitä tarinoita varmaan jokaisella omansa.
Teillä nyt on tilanne toisinpäin.
Sanoinkin miehelleni keskustellessamme asiasta, vaikka kuinka monetta kertaa, että olisikin helppoa, jos en rakastaisi häntä niin paljoa...
olisi helpompaa antaa hänen mennä...
Eroaminen tuntuu minustakin tosi kurjalta
vaihtoehdolta, kuitenkin niin kauan oltu yhdessä ja monenmoista koettu. Mutta en minä voi toisen elämästä päättää, toivon vain, että hän jotenkin "heräisi" huomaamaan minutkin!
Tsemppiä sinulle!!!
se vuosien varrella huolella kasattu ja omien ideaalien uhrauksella kokoon raavittu pikkuporvarillinen mammona uhkaa puoliintua eron myötä... mutta oisko puoli mammonaa puoli riesaa...?
Ihminen kun oikeasti ei tule mammonasta yhtään sen onnellisemmaksi.
Jos luovut kaikesta saat varmasti jotain parempaa tilalle.
Löydät itsesi.
Ymmärsin viestisi siten, että miehesi ei vielä tunne riittävän hyvin sitä toista naista lähteäkseen luotasi hänen takiaan... Siksi hän haluaa sinulta luvan "hengata" hänen kanssaan kunnes tietää kumman ottaa ja kumman jättää. Haloo nainen, älä rupea kynnysmatoksi!
Taisit ymmärtää ihan oikein, näin minäkin asian olen ymmärtänyt! Mutta mitäs teen, kun en halua
erota ja rakastan miestäni niin paljon!!
Sitten sekin tuntuu pahalta, jos hän "uhrautuu"
minun takia (ja mahdollisesti myöhemmin syyttää hänen elämänsä tilaisuuden menettämisestä)??!!
Eipä minusta kynnysmatoksi olisi, jäisin kai
sen paskan alle...
Täytyy vain toivoa, että tämä jotenkin selviää!!!
Samaa mieltä Jan Hansin kanssa!!
Mikäköhän kasvuprosessi miehelläsi on menossa?
Onko hän niin lapsellinen, että voi kuvitella
sinun hyväksyvän tuon naisen tapailun?
Itselläni noita "rakastumisia" on ollut, nais valtaisella alalla kun olen ja olen ihan hyvän näköinen, mutta kyllä ne jää flirtin asteelle.
Tosimies tietää rajansa! Vaimollani ja minulla
on selkeät rajat, minkä yli ei mennä, vaikka kuinka "rakastaisi". Oma puoliso on se elämän tukipilari ja siihen pitää voida luottaa.
Valitettavsti sinun pilarisi on saanut säröjä, koetatkaa yhdessä saada se entistä parempaan
kuntoon! Nauttikaa elämästä, yhdessä.
Kun siihen todelliseen elämään paneutuu sata lasissa, ei tarvitse kuita tavoitella.
Tai jos se ei ole mahdollista, erotkaa sitten.
Muita vaihtoehtoja ei vain ole, valitettavasti.
Paitsi tunteettomille sioille ja horoperse akoille!!
KOETA JAKSAA!
Rakkautta on juuri se kun päästää toisen lähtemään.
Oikeastaan sinun tapauksessa ainoa oikea
rakkauden teko itsellesi ja miehellesi on ero.
Eron kautta miehellesikin selviää paljon.
"Ei halua LOUKATA" - monen miehen lempilause. Mitä tahansa saa tehdä, ja sitten hoetaan 50 kertaa "en halunnut loukata" (ja siihen päälle vielä: "ollaanhan kavereita kuitenkin"). Että mitäpä tuohon oikeastaan voisi muuta sanoa kuin, että maailmassa ei näköjään mikän muutu.
tota höttöä kuulee naistenkin suusta ihan riittämiin. Silkkaa luonnevikaisen ihmisen harjoittamaa manipulointia. Teot puhuvat puolestaan, puhe on halpaa.
miehellesi/naisellesi, että ainoastaan teot ratkaisevat - ja sieltä tulee kohta: 'en halunnut loukata'. Todellakin, jostain 'logiikkahäiriöstä' on kysymys.
Kaikki vaan haluaa erota ja ei mietitä mitä se tekee lapsille(siis yleisesti).
Kyllä kannattaa yrittää pelastaa liitto ja helppohan on muiden neuvoa, niiden jotka eivät tiedä erosta mitään. Ero jättää monen vuoden arvet, ehkä loppuelämäksi.
Laita miehesi kuriin ,vie ammattiauttajalle, taistele miehestäsi. Taistele paikastasi vaimona, mitään ei vielä ole menetetty. Älä jää katselemaan vierestä, kun joku muu vie miehesi. Näytä miehellesi, että olet parempi. Toisen tapaaminen ei ole oikein kun on naimisissa. Nyt vain toimiin, onnea!
Terv. Eronnut mies.
Kiitos viestistäsi!
Ei me eroa halutakaan, mutta ei mieheni halua ammattiauttajalle...aika vaikea pakottaa!
Sit mä en ole niin voimakas luontoinen, että voisin kauheasti taistella! Tiedänhän minä oikeuteni mieheeni, mutta eihän toista voi kahlita. Minkä minä sille voin, jos hän päättää
vain hengailla tuon naisen kanssa?? ...vaikka sanoisin mitä... Ehkä mä olen liian vanhanaikainen tähän nykymaailmaan...Se, että mieheni ei ole vain minun, tuntuu tosi, tosi pahalta, kun olemme kuitenkin vuosia jakaneet lähes kaiken, melkeimpä ajatuksemmekin.
Saahan sitä toisista unelmoida ja vaikka rakastaakkin, mutta pitää vastata teoistaan.
Ehkä pieni itsekkyys tekisi minulle terää!
Olen aika rikki, enkä jaksa oikein mitään, vaikka tiedän, että tottakai iloinen, naurava ystävätär on paljon, paljon houkuttelevampi kuin
surussaan kipuileva vaimo!!!Sais vain sen elämänilon jostain kaivettua!!!!
että tilanteesi vie voimia ja on vaikea olla iloinen, ajatuksia ei saa kasaan. Onko sinulla ketään ystävätärtä, joka voisi sinua kannustaa ja antaa virtaa...
Itsestään on selvää, että miehesi teko ei ole sallittua, eikä normaalia, ei edes nykymaailmassa.
Lopeta itkut ja surullisuus miehesi edessä,(sen voit tehdä piilossa), kerro, että hän loukkaa sinua, muutu päättäiväiseksi, aseta ehtoja suhteellenne, vaadi häneltä toisen suhteen lopettamista, uhkaa erota jos muu ei auta(eroaikeet voi aina perua), MUTTA älä nalkuta vaan kerro asiallisesti ja päättäväisesti, surullisuus tekee sinusta haavoittuvaisen, alakynnessä olevan miehesi silmissä, älä siis alistu.
Voit tietysti miettiä tekstistäni, että helppo minun on sanoa, mutta voin sanoa kokemuksesta, että olen itse taistellut saman nykyisen vaimoni kanssa vuosia sitten ja se toimii...
Tee täyskäännös ja muutu miehesi silmissä päättäväiseksi, vaativaksi ja tulevaisuutta ajattelevaksi itsenäiseksi naiseksi jolla menee hyvin.
Hän tulee yllättymään sinusta, kokeile ainakin, et mitään menetä. Meissä ihmisissä on virtaa enemmän kuin luullaankaan, ota se "virta" esille...Onnea!
En tiedä, olisiko tuosta apua...
Jospa mieheni on jo liikaa "maistanut" tuota
kermakakkua, eikä pääse irti.
Hän sanoikin minulle, että aivan ensiksi, ennen ratkaisuja, minut pitää saada kuntoon, hän kärsii myös minun tuskasta ja siitä kun olen ihan maassa.
Välillä minusta tuntuu, että jos minä olisin vahva, enkä näyttäisi kipuiluani hänelle, hänellä olisi parempi omatunto mennä tuon toisen kanssa...vaikka ei kuulemma vain säälistäkään kanssani ole??? Vaikka voihan tuota koittaa, ei kai tässä voi muuta kuin panna kaikki likoon...
kävi sitten miten kävi.
Minulla vain on niin paha aavistus, etä minä häviän ja raskaasti!!!!
Vaikka miehesi ei haluaisikaan lähteä ammattiauttajan pakeille, voit toki itsekin tehdä tilanteelle jotain, vaikkapa osallistumalla Rakentava valinta -seminaariin tai lukemalla sillä käytettävän saman nimisen kirjan - ainakin minä olen saanut siitä hyviä vinkkejä parisuhteemme kehittämiseksi.
useimmat miehet ovat aika kovia, ehkä hän kärsii sinun puolesta mitä en kyllä usko, mutta hän ei mielestäni ole oikea henkilö sinua lohduttamaan, koska itse on aiheuttanut tilanteen, sinun pitää voida keskustella asioita sinun näkökulmasta ja sellainen ystävän kanssa jolla on kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta ja joka on sinulle rehellinen, eikä vaan ole samaa mieltä kannssasi, koska on ystävä.
Tiedän kokemuksesta, että monet joidenka kanssa itse keskustelin aikoinaan, sanoivat mielipiteensä sen mukaan mitä mieltä minä olin ja sehän ei ollut rehellinen mielipide.
Voin myöskin kertoa, että on todella epätodennäköistä se, että miehesi uusi tuttavuus johtaa pitempiaikaiseen suhteeseen, yleensä se lopahtaa jonkin ajan kuluttua ja hän anoo takaisin, näin kuulemma tilastojen mukaan.
Se, että hänellä olisi parempi omatunto mennä, jos sinä olisit vahva....Haloo, hänhän on mennyt JO!
Ei asia enään pahemmaksi voi mennä.
Nyt kaikki likoon! Ja mietippä vielä edellisen viestisi viimeistä kommenttia...
Miten sinä voit edeltäkäsin tietää, miten asiat tulee menemään, ei kukaan voi, ei edes miehesi...
Älä nyt hyvä ystävä anna periksi, ennenkuin olet aloittanutkaan taistelua:).
Nyt vaan hymyä huuleen ja eteenpäin.
On monenlaisia ratkaisuja välillä avioliitto/avioero. Käytä luovuutta!
Miehesi käyttää valtaa, ja sinä olet juuttunut ajatukseen: "rakastan miestäni valtavasti".
Teillä on pattitilanne ja umpikuja. Mies pelaa aikaa.
Kaikki, mitä hän selittää, on veteen piirrettyjä viivoja. Älä usko häntä!
Ihminen kestää huonoiten epävarmuutta! Tilanne olisi äkkiä katkaistava, tai muuten alkaa psyykesi ja hermostosi reagoida. Siinä vaiheessa olet menettänyt pelin.
Tee selvät rajat. Se helpottaa sinua. Älä jää jahkailemaan menneisyyttä.
Eka raja: määräaika, mihin mennessä miehen on tehtävä ratkaisunsa.
Toinen raja: laita mahdollinen seksielämänne täysin nollille.
Kolmas raja: kokeile väliaikaista kämppää. Jos vain taloudellinen tilanne antaa myöten, esim. kolmeksi kuukaudeksi. Muutat kimpsuinesi ja kampsuinesi sinne.
Jos ei mahdollista, niin yhdenkin viikon muualla asuminen antaa miehelle esimakua siitä, millaista hänen olisi elää ilman sinua. Ei mitään yhteyttä miehen perään sinä aikana.
Eikä tuona aikana ehdottomasti MITÄÄN hoivaa miehelle. Mies voisi olla täysin "sinkku."
Sinä saisit siinä rauhoittumisaikaa. Se kuule piristää kummasti ja saisit kelata, mitä se tämänkaltaisen miehen rakastaminen on.
Itse olen joutunut tekemään näin. Se auttoi. Mies muuttui kolmen kuukauden jälkeen, ja huomasi, mistä joutui paitsi. Minäkin muuutuin.
Joudut ottamaan riskin, mutta sinulla ei ole todellakaan NYT mitään menetettävää.
Olet tällä hetkellä menettänyt niin hirvittävän paljon, etkä oikein ole pystynyt sitä kaikkea käymään läpi. Muista että sinulla kuuluu olla oikeuksia. Ne sinulta on viety.
Sinulla on enää vain muutama palikka pelissä, jolla pelaat. Pelaa niillä harkiten ja älykkäästi, niin voitat!
Ompa kurja tilanne...
itse eron kokeneena, ihmettelen tätä TOISTA
naista? Tietääkö hän tilanteenne, ettei miehesi halua eroa? Tuskin kukaan nainen, varsinkaan oman eron kokenut, vóisi olla tuollaisessa suhteessa, hyväksyä sen?
Pyydäppä miestäsi olemaan rehellinen tuolle toiselle! Eiköhän suhde silloin lopu ilman, että miehesi tarvitsee tehdä mitään!!
Kyllä niitä naisia riittää, valitettavasti!
Miehet vain eivät tajua, että tuollainen
"rakkaus", tuollaiset arvot omaavan naisen
kanssa ei voi onnistua!
Tuttavissa esimerkkejä riittää ja yksikään ei ole onnistunut pitkällä tähtäimellä.
Kyllä miehesi herää ja huomaa hyvyytesi.
Toivottavasti vain ei liian myöhään!
Hyvyys voittaa aina! Usko siihen!
Mitkäs arvot sillä miehellä on?
Itsenäistyit, mies tuli mustasukkaiseksi, oikeasti varmaankin aiheetta, mutta eihän hän sitä voinut tietää. Hänelle se oli totista totta. Huomasi että käytöksesi muuttui. Ei siinä mitkään vakuuttelut auta, ei mies ajattele näitä asioita järjellä tai sanoilla.
Hän otti etäisyyttä kestääkseen tulossa olevan pahimman. Luuli sinun olevan jättämässä hänet. Halusi ehkä löytää jo valmiiksi uuden ennenkuin ehdit edes jättää. Avasi itselleen mahdollisuuden rakastaa jotain toista, kun ei voinut enään sinuun luottaa. Jos olisi voinut, ei olisi ollut mustasukkainen.
Ja nyt "rakastaa" kahta. Olet kuitenkin vahvoilla, hän rakastaa sinua niin paljon että olette olleet jo 17 vuotta yhdessä. Niin pitkää yhteistä menneisyyttä ei pysty poistamaan. Ja koska se on hänelle tärkeä, puolet hänen elämästään, hän ei halua menettää sitä. Ja juuri sen takia hän haluaa pelastusrenkaan siitä uudesta, koska hän pelkää menettävänsä sinut. Tai sitten hän haluaa että sinä olisit hänestä mustasukkainen, niin että ymmärtäisit miltä hänestä tuntuu. Tai kumpaakin.
Pystyttekö sopimaan: sopikaa että sinä riität hänelle ja hän sinulle. Hän luopuu siitä toisesta, ja sinä lopetat sellaisen käytöksen joka saa hänet mustasukkaiseksi?
Oletteko sitten pystyneet kaikesta keskustelemaan ja kommentoimaan toisillenne itsestänne sieltä syvältä rehellisesti kertoen. Mikä mättää kun seksi ei ... Ja mikä ottaa sinussa pattiin tai toisin päin. Ja mikä miehessä kiihotta kun saa käydä sitten vieraissa?
Osaako hän kertoa ja mikä sinulta puuttuu tai eikö hän loukattavuuden takia uskalla sulle kertoa ? Mitäs tapahtuis.. säväyttäisit häntä, mistä hän tykkäis.
Kato juttuhan on niinkin että miehet kyllästyy jos samaa puuroa on jankattu pitkään, minkään muuttumatta. Onkoon hän esittänyt jo aikaisemmin mitään toivomusta, jonka olet kumonnut tai nauranut sille .. Siitä vaan miehenä näin tykkäisin että keskustelee, tykkääkö tyttö mistä ja miten ja missä. Esim. mitkä on hänen fantasiat, niin seksissä kuin muussa elämisessä. Niin pääsee perille siitä hänen sisimmästään
Niin, seksi meillä sujuu UPEASTI,joten se ei ole syy? Mikä sitten, who knows?
Minä todellakin olen halukas ja valmis lähes kaikkeen, minä en varmaan edes saisi tyydytystä
pimeässä peiton alla systeemissä...
Mutta nyt olemme keskustelleet ja kiitos kaikille hyvistä ja avartavista kommenteista!
Minä päätin, että jos sitä vielä jatkuu, niin
ero tulee. Mies lupasi olla kanssani. Tulevaisuus sitten näyttää miten meidän käy,
mutta nyt nautin miehestäni ja tästä hetkestä.
Yritän tosissani luottaa häneen ja olla pelkäämättä tulevaa!!
Eeva- lehdessä on Kaija Junkkarin ja miehensä pitämä erinomainen palsta ihmissuhdeasioista. Joskus loppuvuonna 2004 (muistaakseni) palstalla käsiteltiin oman juttusi kanssa identtistä juttua. Kaijan vastaus oli viisas. Siinä oli suurin piirtein seuraavaa. Miehen tulee oppia, että aikuisella ihmisellä on aikuisen vastuu omasta elämästään, omista valinnoistaan ja omista teoistaan ja niiden seurauksista. Vastauksessaan Kaija teroitti, että miehen tulisi tajuta ettei enää ole kuin pikkupoika, joka saa tehdä kaikkea mitä haluaa ja saa kaiken mitä haluaa. Moni mies pitäisi ja pitääkin kahta naista, jos nainen sen hyväksyy. Toisin sanoen, jos nainen antaa käyttää itseään ovimattona. Mielestäni miehesi teko on niin epäkypsä, että sinuna laittaisin hänet pellolle. Anna olla pellolla useita kuukausia, palaatte kyllä aikanaan yhteen, jos edellytyksiä on ja miehesi on valmis kasvamaan aikuiseksi.
Itselläni oli suhde eronneeseen mieheen. Juttelin exänsä kanssa ja tämä kertoi minulle miehensä avioliiton aikaisesta suhteesta toiseen naiseen. Kuinka mies oli vain yhtäkkiä kertonut, että hänellä on suhde toiseen naiseen. Rakastaa molempia yhtä paljon, eikä haluaisi luopua kummastakaan. Kysyi voisiko vaimo jakaa hänet toisen naisen kanssa. Antoi vaimonsa ymmärtää, että suhde oli kestänyt muutaman kuukauden. Minä satuin tietämään (mies oli kertonut keston, tosin ei sitä, että oli kysynyt moista vaimoltaan), että suhde oli kestänyt 4 vuotta vaimon selän takana. (Mies kävi työssä toisella paikkakunnalla.)Vaimo kertoi minulle, että eräänä päivänä mies teki päätöksen jäädä vaimonsa luokse. Minä tiesin, että syy oli se, että toinen nainen ei suostunut jättämään perhettään. Mies oli pyytänyt. - Kuitenkin mies haki eroa muutaman vuoden kuluttua.
Miehesi käyttäytyy todella epäkypsästi ja epäluotettavasti. Etkähän ole saanut näytettä riittävästi. Miehesi kehtaa vielä valehdella sinulle, että seksiä ei ole ollut. Hän ei olisi tuossa "tunnetilassa", jos seksiä ei olisi ollut. Minusta on hyvä oppiläksy kaikille naisille tuo miten naiveja me naiset saatamme olla ja pitkitämme tuskaamme ja kerjäämme lisää näyttöä paskasta, vaikka riittämiin näyttöä on. - Jätä mies. KAtso totuutta silmiin. Tee päätös. Mies tulee takaisin, JOS yhteiselle tulevaisuudelle on edellytyksiä. Nainen, joka antaa polkea itseään ei sillä pyydä rakkautta ja kunnioitusta itselleen, vaan lisää poljentaa.
Kysymys kuuluu: Mikä sinulla on?
Lakkaa pohtimasta miehesi tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Ne ovat hänen asiansa. Mieti sen sijaan, mikä sinulla itselläsi on, kun jatkat tuollaista elämää. Tahdotko sitä? Hyväksytkö sinä tosiaan sen, että pitääksesi miehesi sinun pitää hyväksyä hänen suhteensa toiseen naiseen? Sitäkö sinä haluat? Onko se sen arvoista? Antaako miehesi sinulle niin paljon, ettei sinua haittaa, vaikka hänellä on toisia naisia?
Mieti, mitä SINÄ haluat, ja toimi sen mukaan. Äläkä huijaa itseäsi.
Ei sinun tarvitse hyväksyä sitä, että miehelläsi on sinun lisäksesi toinen nainen. Ei kenenkään sellaista tarvitse hyväksyä.
Oletko ajattellut, että miehesi puheillansa yrittää pitää sinut? Olet hänen siivoojansa, kodinhoitajansa, lastenhoitaja ja rakastajatar. Se toinen nainen tuo miehesi mielestä ilon hänen elämään. Elämä on vapaata ja helppoa sen toisen kanssa. Enkä sinuna ihan heti uskoisi, ettei heillä seksisuhdetta ole...
Tätähän se on.Kahdenkymmenenkuuden vuoden jälkeen sitä huomaa et miehellä on muutakin ko vaimo.Itse sain tänään järkytykseni todeta et en oo hänen rakkautensa kohde.Mitenhän jatkan tästä eteenpäin?Tuntuu et matto on viety alta pois.Puolisoni"ehkä tuntien"se on vaan huumoria ja tiukka pipoisuutta minulta.En tiedä ,kuulemani puhelinkeskustelun perusteella miten jatkan tästä eteenpäin.Sattuu,niin saatanasti sattuu sydämmeen.
Voisitko ihan totta vielä kaiken tuon jälkeen kunnioittaa miestä?
Kiitos kovasti kommenteista, ehkä ne, tai sitten
tilanteen meneminen jo liian pitkälle, avasi silmäni. Sanoin miehelleni, että ero tulee, jos tilanne vielä jatkuu...Lupasi jatkaa kanssani.
Nyt sitten toivon, että rakkauteni riittää hänelle ja nautin elämästä elämäni miehen rinnalla. Yritän olla pelkäämättä tulevaa!
...ja luottaa mieheeni, kaikesta huolimatta!
toivotan! Kyllä se siitä.