Olen monesti miettinyt, miksi aina vain kummitädin pitää muistaa kummilasta? Voisihan se kummilapsi isompana muistaa kummitätiä.
Olen onneksi vain yhden, mutta moni on usean kummi.
Muistaako teidän kummilapsenne joskus teitä, muutoin, kuin joulukortilla. Sekin on usein kummilapsen äidin kirjoittama, vaikka lapsi itse osaisikin jo kirjoittaa.
Olen onneksi vain yhden, mutta moni on usean kummi.
Muistaako teidän kummilapsenne joskus teitä, muutoin, kuin joulukortilla. Sekin on usein kummilapsen äidin kirjoittama, vaikka lapsi itse osaisikin jo kirjoittaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eiköhän tosiaan anopit ja miniät ole jo käsitelty.
Mitäs tästä sanot, kun kysyin ennen rippijuhlia kummilapseltani, haluatko perinteisen ristin, tai jotain muuta? Vast: RAHAA
Sanoin, että kyllä jostain rannekorusta tms. jäisi joku muisto edes. Vast: MÄ MYYN SEN !
Muistimme vielä ylioppilasjuhlat RAHALLA tietysti. Siihen loppui kummius.
Emme ole koskaan saaneet mieheni kanssa häneltä, edes joulukorttia.
Tuolla on semmoinenkin palsta kuin Suku on pahin ja jollei se sovi, niin vaikka Kasvatus tai Äitien jutut tai Isien jutut....
Pidetään nyt vain tää Appelapalsta anopeille, apeille ja näiden miniöille/vävyille.
Olisi tosiaan mukava ostaa jotakin muistoksi kummilapselle. Kyllä on huonoa kotikasvatusta, jos ei muu kelpaa, kuin raha.
Yleensä näiden vanhemmat ovat oikein laskelmoivia, ja nuukia. Kaikki ajatellaan rahassa! Älkää opettako lapsianne samanlaisiksi, mitä itse olette.
Eikös Kummi ole lapsen kristillinen kasvattaja?
Tuostapa näkee että kasvatuksesi on ollut pahasti laiminlyötyä, olet ollut vain nimellisesti kummi,
mitään TÖITÄSI et ole tehnyt, jos lapsen arvot on noin persiillään.
Onneksi et ole minun lapseni kummi.
Niin tai toisinpäin, että lapselle syydetään rahaa kokoajan ja hän edellyttää saavansa sitä muiltakin. Voisihan sitä sitten kertoa mitä toivoo lahjaksi, jos ei ristiä... mutta raha taitaa mennä ryyppäämiseen tms.?
Oho, meillä on taas toisinpäin!
Olemmekin jo miettineet, että emme halua tuleville lapsillemme kummivanhempia ollenkaan, kun emme halua lapsillemme samanlaista taakkaa kummivanhemmista kuin itsellämme on!!
Koko ajan on "kyllä kummitäti sen verran pitää auttaa, kyllä kummitäti pitää viedä, kyllä kummitädin luona jne jne loputtomiin. Kummitädin synttärit, nimpparit yms yms pitää muistaa ja muutenkin arkena auttaa kaikintavoin. Ihan kuin ei olisi omissa vanhemmissa ja appivanhemmissa jo tarpeeksi! Niin ja kummitädin ei tietenkään tarvi muistaa merkkipäiviä tai auttaa muutenkaan,koska "osathan ovat nyt vaihtuneet" just just!! Todella tympeetä.
hyvin onnellisia kahdesta kummilapsestamme. Aina nuorena toivoin omien lasten lisäksi kummilapsia ja kun omat lapset olivat jo lähes aikuisia, niin saimme nämä ihanat kummilapset. Emme koskaan pyydä palveluksia, vaan itse huomioimme
kaikki juhlat ja lisäksi ostamme vaatteita ja käymme katsomassa ja juttelemme viikottain parikin kertaa puhelimessa. Kummityttömme puhuu meistä jatkuvasti ja jälleennäkeminen on aina oikein mieluisa ja hauska.
No, omalla kohdallani oma kummitätini "unohti" olemassaoloni sen jälkeen kun olin noin parin vuoden ikäinen. Katosi kai se uutuudenviehätys hommasta, hiljalleen vaan lakkasi pitämästä yhteyttä vanhempiini (oli äitini lapsuuden- ja nuoruudenystävä). Sen parin vuoden iän jälkeen en ole kummitädiltäni mitään saanut, en ripille päästyäni, en syntymäpäivinä, en jouluna, en mitään. Toisaalta, enpä ole kyllä minäkään häntä muistanut, mikä toisaalta hieman vaikeaa olisikin, sillä en edes tiedä mikä hänen sukunimensä tätä nykyä on, saati missä asuu. No, mutta enpä koe että olisin tuosta hirveästi koskaan traumatisoitunut, en kuitenkaan missään järin uskonnollisissa piireissä ole kasvanut.
anopin ja apen.
He ovat valinneet vaimoni siskolle kummeiksi omat siskonsa. No vaimolleni jäi sitten kummeiksi vähän kaukaisemmat sukulaiset. No voitte vaan arvata kummat kummit hoitivat tehtävänsä paremmin?!?
Olemme yhdessä jo toista vuosikymmentä ja nähnyt vaimoni kummit yhteensä noin viisi kertaa.
No nämä lähemmät sukulaiset, jotka ovat vaimoni siskon kummit olen nähnyt useita kertoja. Kaikki kummit asuvat satojen kilometrien päässä meistä.
Mielestäni appivanhempani ovat toimineet väärin. No eipä se ole ainoa asia, jossa ovat esikoistaan suosineet.
Mä en muista koskaan nähneeni edes kummejani. Nimet olen nähnyt jossain vauva-kirjassa. En edes tiedä ovatko elossa vielä. Mutta hyvin olen pärjännyt ilmankin.
Vink vink!
Minä myös yhden lapsen kummitustäti ! Ei muistettu sieltäpäin, vaikka pyysin monta kertaa käymään! Lapsena hoisin kummituspoikaa ja veljeään n. 2-3 krt viikossa, kun vanhemmat viihteellä. Itsellä 2 lasta ja itse työssäkäyvä. Sepä siitä (kin...) !!
PS: Toivoin kyllä MONTA kummilasta, annoin myös vinkkejä ihmisille, olen lapsirakas, ja kaikki tietää sen. En ole voinut lapselle antaa materiaalia, vain aikaa lapsele, ei kelvannut!!
RAHA MAALIMAA PYÖRITTÄÄ; OU JEE!!!