en hirveesti jaksanut lukee noita vanhoja viestejä läpi aloitan oman ELI onko enää ollenkaan olemassa niitä ihmisiä, jotka suhtautuu kielteisesti pettämiseen? mitä oon kuullut/lukenut jne niin ihmiset pettää tosi helposti ja sitä ei pidetä mitenkään pahana. Eli onko muita sellaisia kuin minä, joka ei missään nimessä hyväksy pettämistä ja ei voisi antaa pettämistä anteeksi? miten jotkut voi pettää jos tietää että kumppani ei sitä hyväksy? millaisia tollaiset ihmiset on, mä en voisi koskaan, omatunto soimais hullunlailla. Enkä voisi edes haluta ketään toista kuin vain sitä ketä rakastan? miten ihmiset voi noin ajatella vain itseään eikä toisen tunteita! sekin on hullua et petetään ja etsitään uusi tilalle ja sit vasta jätetään... törkeää! Eri asia jos pariskunta sopii keskenään että saa pettää... se on eri asia, siihen en sano mitään. En kyllä ymmärrä sitäkään mut siinä ei loukata ketään.
Tuun usein hyvin surulliseksi, kun oon baarissa... 90% miehistä jotka yrittää iskeä on varattuja. Kehtaavatkin, tekisi mieli lyödä laukulla päähän! sääliksi käy niitä... mut onko muita?
Tuun usein hyvin surulliseksi, kun oon baarissa... 90% miehistä jotka yrittää iskeä on varattuja. Kehtaavatkin, tekisi mieli lyödä laukulla päähän! sääliksi käy niitä... mut onko muita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos kumppani pettää eikä halua jättää häntä niin minkäs siinä auttaa ku sopeutua tilanteeseen ja antaa se yks hairahdus anteeksi?
Jättäminen yhden virheen takia on typerä ratkaisu.
Mies petti 1. kerran seurusteluvaiheessa. Harkitsin miehen jättämistä mutta ajattelin, että on tyhmää ja pikkusieluista olla antamatta anteeksi; minullekin voi käydä erehdys joskus. Toisen kerran mies jäi kiinni pari vuotta sitten. Silloinkin väitti, että kyse oli yhden illan hairahduksesta. Taas annoin anteeksi. Lopulta mies vaati eroa, halusi elää yksin. Höpö höpö! Toinen nainen oli kuvioissa ollut mukana jo kauan ja naisia oli riittänyt koko 20-v. yhteiselomme aikana vaikka kuinka.
Kun joku pettää, on vaikea tietää, onko kyse todellakin yhden illan jutusta, onko katumus aitoa vai onko tyyppi jatkossakin miehiin/naisiin menevä. Exäni ainakin osoittautui loistavaksi näyttelijäksi, jos ei muuta.
En ole menettänyt uskoani miehiin, ainakaan vielä, mutta yhtään hairahdusta en enää siedä, koska en niitä vakisuhteessa itsekään harrasta.
Valitettavasti. Minua on petetty ja minä olen pettänyt. Se on helppoa eikä haittaa ketään, kun siitä ei tiedä. Turha mennä tuomitsemaankaan toisia ihmisiä, ellei tiedä, mikä tilanne kussakin tapauksessa on. Meitä on moneksi, mielipiteitäkin ja kritisointi kuuluu asiaan. Mutta näin minä itse olen elämäni organisoinut, ihan hyvin menee (kuitenkin).
mä en voisi ikinä antaa sitä anteeksi jos mun kulrani pettäis mua.ja mä oon sanonu sen sille.se on kyllä sellasta uskollista tyyppiä.
jos pettää kerran,pettää toisenkin.ja jos todella rakastaa toista ei pysty pettämään.mä en ikinä voisi kuvitellakkaan pettäväni,ja omatuntoni ei ikinä antaisi sitä anteeksi.
ainakaan minä en voi saada oikeaa nautintoa muun kuin sellaisen kanssa jota todella rakastan.
Olen aivan täysin samaa mieltä kanssasi. Koskaan ja missään tilanteessa en hyväksyisi pettämistä. Mieheni tietää myös sen. Itse en voisi elää itseni kanssa, jos tekisin jotain sellaista ja samaa mieltä on avokkini.
Jos ei toista ihmistä voi sen vertaa kunnioittaa, ei petetty ansaitse vierelleen sellaista ihmistä. Pettäjille kimpsut kainaloon ja pellolle mars!
Jos toinen ei arvosta kumppaniaan sen vertaa että viitsisi pitää halunsa kurissa, taitaa olla rakkauskin aika kaukana suhteesta...
Olen täällä aiemminkin kommentoinut aiheesta. Olen hyvin ehdoton uskollisuuden suhteen ja onnellinen siitä, että meitä samoin ajattelevia löytyy näköjään vielä muitakin.
Pettämisestä lähtee kyllä lusikat jakoon.