Laastarisuhde

Jos ihminen hyppää uuteen suhteeseen ja 'eroahdistus' on päällä, niin siitä tule ongelma ennemmin tai myöhemmin.

Mieheni oli juuri eronnut minut tavattuaan. Vuosi meillä meni hyvin, tuntui, että suhteella on tulevaisuus. Ero rassasi miestä kuitenkin koko ajan ja alkoholi tuli mukaan kuvioon. Siitä alkoi sitten se 'varsinainen eroprosessi' miehellä - tuntuu melkein, ettei hän tuosta erosta koskaan halunnut selvitäkään. Oli helpompi vain sääliä itseä.

Itse erosin puoli vuotta sitten avoliitosta. Tapasin kesällä ihanan, kiinnostavan miehen jonka kanssa olisi voinut syntyä suhdekkin. Olemme tällä hetkellä vielä yhteyksissä toisiimme, tosin emme ole vielä suhdetta aloittaneet. Täytyy sanoa, että jotenkin tuntuu etten uskalla siihen suhteeseen lähteä, koska hän olisi laastari minulle.

Olemme myös koko tämän puoli vuotta olleet exäni kanssa tiiviisti joka päivä yhteyksissä ja olemme myös yrittäneet selvittää eroamme. Se tosin on todella vaikeata, koska exäni ei tahdo ymmärtää minun kantaani asioista. Ongelma tosin on nyt se, että ex on päässyt tästä erosta yli ja tahtoisi ilmeisesti yrittää vielä yhdessä. Minä taas tunnen, etten ole päässyt erosta yli, enkä tahtoisi ainakaan vielä yrittää uudelleen... Exäni taas ei ymmärrä tätä, koska ajattelee minun olleen syyllinen eroon. Omasta mielestäni "syyllinen" eroon oli masennukseni.

Oma tarina:
Exäni jätti minut viisi vuotta sitten nuoremman naisen takia. Ero tuli minulle järkytyksenä ja yllätyksenä, ja olin eron aikaan tosi huonossa kunnossa henkisesti. Eron yhteydessä tuli ilmi myös monenlaista talouspaskaa jota mieheni oli selkäni takana touhunnut. Olin todella tasapainoton, join liikaa ja luultavasti myös käyttäydyin ns asiattomasti mieheni uutta naisystävää kohtaan (vaikka edelleenkään en voi arvostaa sen ihmisen arvomaailmaa niin ihminen kai hänkin on).

Toivuin mielestäni hitaasti. Käytännön asiat sujuivat nopeasti, koska olen luonteeltani sellainen joka pistää asiat tapahtumaan. Psyykkisestä puolestani olin huolissani. Tajusin itsekin että en ole ollenkaan itseni. Uuteen suhteeseen en kokenut olevani valmis, kun olin niin paskana kuin mielestäni ihminen olla voi.

Pari päivää ennen ns lopullista eroa eli toisen vaiheen aikaisinta mahdollista jättämispäivää tapasin nyksäni. Humalassa ja onnettomana, itkemässä surullista nykyisyyttäni ja liian pitkään jatkunutta onnetonta menneisyyttäni. Nyksäni oli about samassa tilanteessa, yksinäinen eron jälkeen ajelehtiva raukkaparka. Kaaduimme samaan sänkyyn lähinnä itseämme ja toisiamme lohduttaaksemme. Ja ihot rakastuivat. Tapailimme toisiamme kuukausia vakuutellen että emme rupea suhteeseen kun se olisi vain laastari. Kunnes oli pakko myöntää että toinen oli aika tärkeä, ja sitä paitsi ihot kaipasivat koko ajan.

Himoa no kai se oli himoa. On edelleen. Muutakin on: arjen yhteys huumori hauskuus ja se ihana tunne että asiat sujuvat. Asumme yhdessä ja olemme kihloissa, kanssani asuvat 18-vuotias tyttäreni ja 12-vuotias poikani. Mielestäni tämä laastari toimii. Ja on toiminut jo aika kauan. Jos se lakkaa toimimasta niin sou? Eksäni sivusuhde, joka sitten kaiketi ei ollut ns laastari on osoittautunut olevan suuremmissa vaikeuksissa, koskapa hänen uusi naisystävänsä on jo oman tietämäni mukaan kahdesti lähtenyt ovet paukkuen... tullut kyllä kahdesti myös takaisin. Eksäni tuntien en tosin sitä ihmettelekään.

Ehkä suhteen kannalta ei sitten kuitenkaan ole kaikkein oleellisinta se miten se on alkanut - laastarina kapakassa kännissä vai ensirakkautena koivun alla kuusitoistakesäisenä, vai himokkaana syrjähyppynä ymmärryksenetsinnän ohessa netissä. Oleellista lienee miten eletään päivästä päivään ja hetkestä hetkeen. Ja että eletään omaa elämää eikä jonkun muun.

mikään laastari, olihan erostanne jo vuosi. minäpäs kerron millainen on todellinen laastarisuhde - se kun ukko het seuraavana päivänä, kun erosta on päätetty säntää ASUMAAN uuden naisen luo ja semmoinenkin laastari voi pitää siinä missä muutikin ihmissuhteet.

"Mietin vaan kun oma exäni silloin 2 vuotta sitten sanoi minulle, ettei voi ajatellakaan muita naisia, mutta oli jo parin viikon päästä uuden kanssa. Erostamme oli siis jo vuosi kulunut tuolloin."

Mistä päättelet että miehesti oikeasti tarkoitti mitä sanoi? Sitäpaitsi nopeasti se mieli muuttuu jos tapaa oikean henkilön. Kyllä itsekin vielä haikailin ex-mieheni perään kun tapasin nykyiseni, mutta siihen tapaamiseen ne exän saumat sitten loppuivatkin.

moiset ällistelyt ja elele ihan rauhassa omaa elämääsi.
Eihän noin pitkä suhde enää mikään laastarisuhde ole. :)

Jotkut kykenee käsitteleen eroaan samalla kun seurustelee toisen kanssa mutta se vie pitempään ja laastarilta se vaatii kärsivällisyyttä ja paljon ymmärrystä. Muutama vuosi niin laastariakin jo katsotaan toisesta näkökulmasta eikä verrata entiseen. Tosi on kuitenkin että jollei itseään katso peliin ja ymmärrä omaa tarvetta muuttumiseen ja kasvamiseen vie vanhat paskat mukanaan uuteenkin suhteeseen ja lopputulos on sama.
Toisaalta taas joku toinen voi nähdä ne asiat hienoina jotka esim sinä näit huonoina.

Laastarisuhteet on pakollisia ja tarpeellisia eron jälkeen. Ikäviähän ne ovat laastareille jos ne ei tiedä olevansa laastareita mutta monet naiset haluaa ollakkin niitä ja parantaa miehen. Usein se ei silti onnistu.

on!
"Laastari" saa kaikki suhteen parhaat puolet,
ei ole ns. toinen nainen eikä toisaalta
tarvitse leikkiä miehen kanssa kotileikkejä.

Mulla oli laastariavioliitto =) Siitä kun pääsi eroon niin avot!

Kuinka kauan se laastarisuhde voi kestää, silloin kun tuo laastariksi tullut onkin hyväksikäyttäjä ja laskelmoinut kaiken oaman etunsa mukaan.

Mieheni oli eronnut, tapsi minut aika pian. Ei toiminut suhde. Eikä toimi.
Jos olin laastari, sureeko mies nyt laastaria.. :) HAH

Taitaa tämä laastariasia nyt osua visiiin omaan nilkkaan. Itse erosin n. vuosi sitten ja ihan sattumalta tapasin n. viikko eromme jälkeen baarissa mukavan miehen ja yhtä on pidetty siitä asti. Mutta kas kas, ongelmia paratiisissa. Ero tässä suhteessa on vain ajan kysymys. Hullaannuin häneen, koska hän oli niin erilainen kuin ex-mieheni. Hänen kanssaan pystyin tekemään kaikkea sellaista, mitä ex-miehen kanssa ei voinut. Ajattelin, että tästä voisi tulla se mun elämän juttu. No eipä tule. Olisi vaan silloin pitänyt pysyä sinkkuna, koska alunperin lähdin suhteesta mm. siksi, että haluan elää ja olla yksin, koska en ole esim. koskaan vielä asunut ja elänyt yksin.

Että eiköhän tämä laastarin tunnusmerkistön täytä kirkkaasti. Voihan ne laastarit toimia, mutta ei tämä ainakaan. Toisaalta tämänkin episodin kokeneena tajusin ja opin elämältä muutaman karvaan läksyn.

Moikka, minulla takana ero puoliskosta, joka oli eronnut noin vuosi ennen kuin tavattiin. Kovasti puhui eksästään, avioliitostaan, mutta lähinnä syytti eksäänsä eikä itsessään ollut syitä. Että kun he eksän kanssa tykkäsivät olla saunassakin niin erilaisissa lämpötiloissa. Jotenkin ihastuin kuitenkin niin, että desibelit ei korvissa soineet kun kuuntelin niitä juttuja. Muistan kyllä että moneekin otteeseen kysyin että onko hän ihan varma siitä että on käsitellyt eronsa ja oman osuutensa/tunteensa riittävästi (no okei, riittävästi on suhteellinen käsite). Vastaus oli aina, että on, on. Mikäpäs siinä sitten muuta kuin uskomaan ja yhteistä eloa kasaamaan. Muutama vuosi seurusteltiin, sitten muutettiin saman katon alle ja sillon alkoi kontrollointi ja syytökset siitä, että minä en ole tarpeeksi kiinnostunut hänen asioistaan, samoista harrastuksista enkä haaveile samalla aikataululla kaikista asioista hänen kanssaan. Sitten alkoi tulla kaikkee p***aa, että ei minun kanssani kannata mistään puhua tai yrittää ratkoa ongelmia, koska eksän kanssakaan ne ei onnistuneet. Muutaman kerran otin puheeksi laastarisuhteet ja että mielestäni olen hänelle laastari. Kielsi, koska olen kuulemma hänen "elämänsä rakkaus", mutta silti kaikesta pitää olla samaa mieltä, ystäviä ei saa olla ja kaikki vapaa-aika pitää viettää yhdessä, harrastaa vain kahdestaan ja vain samoja asioita. Mielestäni parisuhteessa pitää olla tilaa olla oma itse ja vaikka toisella ei kenties ystäviä olekaan, niin sitä toista (tässä tapauksessa minua) ei voi vaatia lopettamaan omia ystävyyssuhteita. Joustin monessa edellä mainitussa asiassa, mutta en suostunut luopumaan kokonaan itsenäisyydestäni, omista ystävistänistä ja harrastuksistani. En myöskään vaatinut häntä olemaan samaa mieltä tai harrastamaan asioita, joista vain minä olen kiinnostunut. Yhteistä tekemistä oli joka tapauksessa ilman kylkikyljessä elämääkin. Noh, myönsihän se lopulta, että kai se oli laastarisuhde, eikä sitä enää korjattu. Ei varmaan koskaan korjata. Muutimme erillemme, emmekä ole yhteyksissä. Nyt hänellä saattaa olla kierroksessa uusi laastari tai "se oikea". Onnea siihen, kaikkien olisi kyllä oman hyvinvointinsa vuoksi käydä kariutuneet ihmissuhteet läpi, oppia ja pohtia.

Tapasin miehen kun olin omaa eroani vielä käsittelemässä samoin oli tuo mies. Kummallakin eroista vajaa vuosi. Todettiin että edetään hiljaa varoen kun emme kumpikaan halua lisää kolhuja...näin tehtiin muutama kuukausi juttelimme murheista toisillemme...olimme enemmän ystäviä kuin seurusteleva pariskunta....sitten alkoi míehellä olla ahdistusta yhteisten perhelomien jälkeen (mies, exä ja lapsi) tätä selitettiin kuukaudesta toiseen ja pyydettiin ymmärrystä. Ei kuulema ole helppoa perheloman jälkeen jatkaa jokatoinen viikko isänä...jouduimme törmäyskurssille usein viikosta toiseen. Kaiken aikaa jaoimme myös pedin keskenämme....loppuaikana en enää jaksanut, kun minulle kiukuteltiin lähes koko ajan. Tuli tunne että työnnetään pois...sitten kuulin että pidetään meidän suhdetta laastarisuhteena. Yäk ja ällö...en voinut enää jäädä moiseen vaan häivyin takavasemmalle...nyt 2 vuoden jälkeen he viettävät edelleen perhelomia eli taisin olla laastarin ja vaimon korvikkeen sekoitus. Ei hyvä fiilis, mutta hengissä selvitty....en itse arvosta niitä jotka huijaten pitävät laastarin jos kumpikin samalla viivalla olkoon se yhteinen diili mutta itse koen että minut huijattiin "vakipanosuhteeseen".

Ei ikinä vasta eronnutta miestä enää, tuli mieleeni, sillä koin sen, ettei mies koskaan halunnut lopullisesti eroon ex.stä.
Alkoholia kun joi, alkoi sättiä minua ja kehua ex.nsä, vaikka kuinka olin mieliksi, mikään ei riittänyt.
Nyt olen onnellinen, että palasi ex.nsä luo ja onneksi ex otti takaisin.