Aikaisemmin uskoin enemmälti perinteisiin isku- ja seurustelumenetelmiin ja pidin nettirakkauksia huuhaa-juttuina. Pitkäaikaisen suhteeni loputtua vietin paljolti aikaa harrastuksissa ja kapakoissa etsien "sitä oikeaa". Oli yhden yön juttuja sekä joitakin lyhyitä seurustelunpätkiä joista jäi pääsääntöisesti ontto ja huono olo. Elelin muutaman vuoden itsekseni poikamiehenä.
Elämäntilanne muuttui siten etten enää ehtinyt juoksemaan riennoissa joten kiinnostuin netin treffipalstoista. Vastailin naisten ilmoituksiin ja olin muutamilla treffeillä jotka kuitenkin kaatuivat siihen että nainen olikin hyvin erilainen kuin oli meileissä kertonut.
Mulla oli ihan luuseri olo..ei vittu mikä tässäkin mättää..päätin että vastaan vielä yhteen ja jos ei onnistu niin jätän nettikokeilut sikseen..muttamutta..lopultakin tärppäsi =)
Löysin ihanan ihmisen, todella herttaisen naisen, hän on juuri sellainen kuin oli meileissään kertonutkin. Nyt mä olen totaalisen rakastunut eikä se onneksi ole yksipuolista. Heti ensitapaamisella mä olin myyty ja ajattelin että tuossa "hän" on elikkäs ihastuin. Seuraavana päivänä funtsailin että onko tämä vaan ohimenevä ihastus..nyt aikaa on jo hieman kulunut ja rakastun päivä päivältä häneen enemmän. Elämänkokemusta löytyy sen verran että tiedän tämän kestävän.
Meillä molemmilla on vielä omat elämämme ja opettelemme hiljalleen tuntemaan toisiamme..kaikki tuntuu kuitenkin luonnolliselta ja hyvältä..olemme rehellisiä ja avoimia toisillemme, rakkautta ja hellyyttä on runsain mitoin, yhdessäolo on ihanaa vaatteet päällä tai ilman =) Kaikki tuntuu natsaavan..käsittämätöntä..mä olen vähän hämilläni..sukulaissieluni, kukkaseni=) Pikkuhiljaa varovaisesti puhutaan ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.
Sanotaan ettei rakkaus katso aikaa eikä paikkaa..tuntuu pitävän paikkansa. En osaa edes kertoa kuinka onnellinen mies mä olen, heh.
Nyt vain pidän huolen että myös rakkaani on onnellinen..
Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia kokemuksia teillä muilla on näistä nettijutuista, hyviä vai huonoja? Hyvää jatkoa ja tsemppiä kaikille jotka vielä etsitte..
Elämäntilanne muuttui siten etten enää ehtinyt juoksemaan riennoissa joten kiinnostuin netin treffipalstoista. Vastailin naisten ilmoituksiin ja olin muutamilla treffeillä jotka kuitenkin kaatuivat siihen että nainen olikin hyvin erilainen kuin oli meileissä kertonut.
Mulla oli ihan luuseri olo..ei vittu mikä tässäkin mättää..päätin että vastaan vielä yhteen ja jos ei onnistu niin jätän nettikokeilut sikseen..muttamutta..lopultakin tärppäsi =)
Löysin ihanan ihmisen, todella herttaisen naisen, hän on juuri sellainen kuin oli meileissään kertonutkin. Nyt mä olen totaalisen rakastunut eikä se onneksi ole yksipuolista. Heti ensitapaamisella mä olin myyty ja ajattelin että tuossa "hän" on elikkäs ihastuin. Seuraavana päivänä funtsailin että onko tämä vaan ohimenevä ihastus..nyt aikaa on jo hieman kulunut ja rakastun päivä päivältä häneen enemmän. Elämänkokemusta löytyy sen verran että tiedän tämän kestävän.
Meillä molemmilla on vielä omat elämämme ja opettelemme hiljalleen tuntemaan toisiamme..kaikki tuntuu kuitenkin luonnolliselta ja hyvältä..olemme rehellisiä ja avoimia toisillemme, rakkautta ja hellyyttä on runsain mitoin, yhdessäolo on ihanaa vaatteet päällä tai ilman =) Kaikki tuntuu natsaavan..käsittämätöntä..mä olen vähän hämilläni..sukulaissieluni, kukkaseni=) Pikkuhiljaa varovaisesti puhutaan ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.
Sanotaan ettei rakkaus katso aikaa eikä paikkaa..tuntuu pitävän paikkansa. En osaa edes kertoa kuinka onnellinen mies mä olen, heh.
Nyt vain pidän huolen että myös rakkaani on onnellinen..
Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia kokemuksia teillä muilla on näistä nettijutuista, hyviä vai huonoja? Hyvää jatkoa ja tsemppiä kaikille jotka vielä etsitte..
Vastaukset 11
Vanhimmat
samanlainen tarina on itsellänikin. Pitkän suhteen päättymisen jälkeen etsin aikani itseäni ja kun pää alkoi selkenemään, niin kyllähän siinä alkoi tulla ikävä toisen luo, niin kuin laulussa sanotaan.
Minä en juurikaan ehtinyt vastailla muiden ilmoituksiin, vaan pläjäytin oman ja voisi sanoa, että heti tärppäsi.
Vastauksen ilmoitukseeni sain vähän reilu 4 vuotta sitten ja matka on jatkunut yhdessä siitä asti. Viikko sitten meille syntyi pikkutyttö, jolle sitten voi aikanaa kertoa miten isä ja äiti tapasivat sähköisesti. Maailma lienee mennyt silloin jo niin paljon eteenpäin, että netti on jo kivikautinen juttu...:)
Omien kokemusteni mukaan en voi kuin kehua webbiä tapaamispaikkana. Toki sielläkin pätevät samat lainalaisuudet kuin irl - yhtä hyvää kohden saat tutustua yhdeksään huonoon. ;-) Netissä on myös helpompi tekeytyä joksikin muuksi kuin mitä on, joten kannattaa suhtautua alkuun varauksella lukemaansa.
Oman rakkaan avomieheni tapasin sattumalta chatissä, enkä silloin niin lämmennyt koko miehestä. Sain hänestä aivan toisenlaisen kuvan, mutta tavattuamme se olikin sitten menoa! ;-D Myös edellinen suhteeni sai alkunsa netistä.
voihan sitä tekeytyä joksikin muuksi silloinkin jos vanhanaikaisella kirjeenvaihtoilmoituksella seuraa hakee, tosin sukupuoltaan harva alkaa "muutteleen", heh, koska nimi paljastaa sukupuolen, siis kun kirjoitellaan vanhanaikaisella tavalla. mut muuten on hyvin mahdollista että joku sanoo itteensä komeeks ja rikkaaks tms vaikkei sitä oikeesti ookaan, ja tossa oikeas elämässäkin joku voi sanoo itestään ihan kaikkee mitä ei olekaan.
Minä löysin rakkaani aikoinaan chatistä. Jäätiin juttelemaan ja kinastelemaankin eri asioista ja lopuksi vaihdettiin kännykkänummerot. Aluksi vain läheteltiin viestejä. Kumpikaan ei kehannu soittaa, ennen kuin mies oli eräänä iltana ottanu pari pulloa ja pisti soittaen. Puhelinlaskut oli järkyttävän kokoiset tuona aikana. Asuimme n.400km päässä toisistamme, mutta jokin veti niin vimmatusti puoleensa. Puhuttiin yöt läpeensä vaikka aamulla piti herätä aikaisin opiskelemaan. Lähetettiin valokuvat. Lopulta puhlaskut veti mielen matalaksi ja lähdettiin vanhan ajan kirjelinjalle. Tuli aikamoisia romaaneja kirjoiteltua ja saatua. Nykyään kirjeet ovat hyvässä tallessa. Kukaan kavereista ei uskonut sen kestävän. "nettirakkautta" ne naureskeli. Sitten yhden kerran mies ajo mun luo, esittäytyi vanhemmilleni ja veljilleni, ja menin lomailemaan hänen luokseen viikoksi. Kaikki lomat vietin siitä lähtien hänen luonaan. Kaikki tapahtui salaman lailla. Päätin muuttaa hänen luokseen.
Kaiken maailman mutkien kautta asumme nyt lähellä minun kotiseutuani, olemme olleet kihloissa 4 vuotta ja naimisiin olisi tarkoitus mennä...elämä on ihmeellistä!
Totta tosiaan, tuo on vaatinut todellista sitkeyttä =)
No, onneksi olkoon, paiskon täällä vähän riisiä teitin onneksi..
Kiitoksia vastauksesta kuten muillekin. Hyvää jatkoa, onnea elämään!
Mun mielestä kaikki höyryää ihan turhaan "nettisuhteista", "nettideittailusta" ym. Internet on vaan normaali kommunikointiväline. Yleensä vaihdetaan pian puh.numeroita ja sovitaan tapaaminen, joilla ei sinänsä ole enää mitään tekemistä netin kanssa. Mailailu ja chattailu on nykyaikaa. Toivottavasti pian jokaisella on tarvittaessa mahdollisuus lähettää ja vastaanottaa myös kuvaa ja ääntä, niin tilanne edistyy jälleen.
Muuten tavallisen miehen tarina oli ihanaa luettavaa. Toivoisin, että se olisi oman "treffipalsta tuttavuuteni" kirjoittama. Muttei se ole, vaikka voisi hyvin ollakin.
Niinhän se rakas minullakin netitse löytyi.
Juteltiin ilta ja päädyttiin vaihtamaan maili-osoitteita.. parin mailin jälkeen jo puhelin numeroita ja textailu ollut aika tiivistä.
Lähes päivittäin jutellaan. Ja yhteisiä juttuja suunnitellaan.. Ensi tapaaminen oli kun olisi tavannut tutun. Juttu luisti tosi hyvin ja oli muutenkin sellainen rento olo toisen seurassa.. ei jännittämistä. Eikä tuosta ensimmäisestä 'illasta' ole aikaa kun vajaa kaksi kuukautta.
Puhuttu kaikesta maan ja taivaan välillä myös siitä minkälaisia mahdollisuuksia suhteellamme on kun pari sataa kilometriä välissä. Mutta ei se kummankaan mielestä ole este vaan hieman rajoittava tekijä.
Itse olen aina varauksella suhtautunut siihen mitä ihmiset netissä kertovat itsestään. Jo siksikin että välttyisi liioilta kuivtelmilta ja pettymyksiltä. Niin tämänkin miehen kohdalla.. mutta hän on paljon enemmän kuin edes uskoin.
En edes uskonut sellaista ihmistä olevan olemassa joksi hän on osoittautunut.
Joo, sellainen vaara näissä nettijutuissa on että alkaa rakentelemaan toisesta turhan hienoja mielikuvia. Enkä nyt tarkoita pelkästään ulkonäöllisiä seikkoja vaan ylipäätäänsä että minkälainen se vastapeluri on. Varsinkin kun toinen antaa itsestään erheellistävirheellistä informaatiota =)
Kannattaa pitää jalat maassa siinä vaiheessa kun ei ole vielä tavannut ko. henkilöä livenä. Nimittäin, jos on luonut toisesta jonkin mielikuvan niin eipä sillä ole todellisuuden kanssa paljon tekemistä. Se kuva on rakennettu omista toiveista, haaveista, asenteista ja odotuksista. Mitä kauniimpia pumpuliunia rakentelee, sitä suuremmalla kolinalla putoaa kun tapaa ihmisen luonnossa.."hitto, eihän tuo ole ollenkaan niin avoin ja huumorintajuinen ja mukava kuin väitti olevansa"..
Opin kyllä varsin pian etten yritä rakentaa toisesta mitään turhan tarkkoja mielikuvia, ihan vaan karkean jossa on suuria aukkoja jotka toinen sitten saa täyttää kun tavataan.
Mutta..on tosiaan hienoa että joku täyttää odotukset ja jopa hetken päästä ylittääkin ne, osoittautuu hienommaksi yksilöksi kuin meileistä arvasikaan. Yksinäisen odotus on kamalaa sielun repimistä..olen iloinen kaikkien niiden puolesta joilla se on ohi. Ja onnea niille jotka vielä odottavat. Onnea sullekin Mee ja parhaimmat jatkot =)
Sieltä mäkin..tosin chatin kautta. Vuosi mennyt ja hyvinkin mennyt =)
Tosi kiva kuulla että sinulla lykästi. Minusta tuntuu että minulle on jäänyt eräs entinen tuttavuutesi. Jos näin on, niin sussun nimikirjaimet ovat HS. Olis kiva kuulla osuinko oikeaan.
Heh..jos sulla olis mun entinen muija ni olisit varmaan jo narun jatkeena..toisekseen tiedän että hän liihottelee tällä hetkellä vapaalla jalalla... Kylläpä sulla kävi tuuri kun arvasit väärin =)
Jatkoja ja kaikkea hyvää sulle ja HS:lle!
Tästä voi muuten päätellä että nettirakkauksia on sitten aika paljon:)