Minut jätettiin kylmästi kesällä. Mies lopuksi tuhosi koko suhteen, se ei ollut merkinnyt hänelle koko aikana mitään. Minä puolestani panin peliin koko elämän. Eikä kyse ole edes teinirakkaudesta. Olemme nelikymppisiä. Sovimme, että "pidämme yhteyttä". Olemme soitelleet viikottain. Oisko kuitenkin helpompaa katkaista kaikki välit. Joka soiton jälkeen itken.
oisko helpmpaa..
3333
61309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä erosin puoli vuotta sitten avoliitosta. Olemme kuitenkin olleet exäni kanssa aktiivisesti yhteydessä lähes päivittäin. Nyt kuitenkin haluaisin hieman etäisyyttä häneen. Ja se tuntuu todella pahalta. Tällä hetkellä ahdistaa olla hänen lähellään, mutta ilman häntäkään on vaikea olla. Yhteyksissä oleminen ainakin meillä auttoi pahimman tuskan yli eron alussa. Mies on päässyt jo eron yli, mutta minä en ja jotenkin tuntuu että pahin on minun kohdallani vasta tulossa.
Olen itsekkin miettinyt, että olisiko helpompaa jos olisimme katkaiseet kaikki välit. Ei sitä eron tuskaa voi kuitenkaan kokonaan pois pyyhkiä, ainoastaan lykätä ja väliaikaisesti helpottaa. Yksin ne asiat on (ainakin minun) käsiteltävä.
Voimia sinulle! Kyllä se ajan kanssa helpottaa. Ihmettelen tosin sitä, että jos miehesi on sitä mieltä ettet merkinnyt hänelle mitään, niin miksi sitten olla vielä yhteyksissä? Kuulostaa ainakin tuon kommentin pohjalta, että sinulle voisi olla parempi ettette olisi enää yhteyksissä.
Mutta mikäs minä olen sanomaan, kun en koko tilannetta tunne!;)
Jaksamista! Elämä jatkuu vielä parempana.
Aivan oikein Tytti. Onpas muuten hienoa että sinulla on ollut tuollainen mies joka on ollut tukenasi pahimman yli. Minulla ei valitetavasti ollut niin hyvä tuuri.
Tietysti on jossain vaiheessa pakko ottaa etäisyyttä, mutta kyllähän se on paljon helpompi jos se tapahtuu yhteisymmärryksellä kun riidan kautta. Eron jälkeen tarvitsee tunteen että toinen vielä välittää, ettei ole yksin, että käy sitä tuskaa läpi yhdessä. Tarvitaan keskustelua asioista. Avoimuutta ja rehellisyyttä.Tuska on tietenkin siellä, eikä pidä missään tapauksessa ylittää ystäväraja-ei soittoja yöllä, ei itkukohtauksia jne, vaan tavallista huolenpitoa. Kaikkea tätäkin voi olla vaikkapa on etäisyyttä. Yhdessä kun pitäisi puhua siitä mitä toinen tarvitsee eron hetkellä ja yrittää sopia asioista.
Jos miehesi tosiaan ei välitä sinusta tai ei pysty välittämään niin ei kannata olla yhteydessä. Siitä syntyy vaan ongelmia sinulle.
Tsemppiä teille molemmille!
Sitä repii haavoja auki aina uudelleen ja uudelleen,jos pitää yhteyttä.Tää on tietysti vaan mun kokemus.Mutta tavallaan joutuu aina uudestaan alottamaan sen eroprosessin joka puhelinsoiton jälkeen.Vaikeeta,varmasti yhtä selkeetä ratkaisua ei ole.
välit poikki, siis yhteyksissä vain tosi harvoin. Itse erehdyin pitämään yhteyttä ja tuossa se roukkui tosi pitkään ja nyt sitten ei ollakaan enää edes puheväleissä. Kerrasta poikki ja jää vain hyvän päivän tutuksi niin pääset vähemmällä, ekaksi kirpasee, mutta ajanoloon helpompi.
no mulla oli suhde toisen miehen kanssa.olen siis naimisissa.tää toinen lopetti homman ku seinään ei vastannu enää viesteihin ja sit yhtä äkkiä vaan laitto viestin että oon löytäny uuden muijan sori.voi saatana ku vitutti olis ton voinu nätimminkin ilmottaa täys sika koko äijä.36 vuotias ja käyttäytyy ku pikku iikka.
Miten selvisit siitä? Mulla asetelma sama, minä naimisissa, hän vapaa. Virhe tapahtui siinä, että minä rakastuin. Uskoin kaikki hänen valheensa. Väitti rakastavansa. Suhde, ainakin jälkikäteen ajatellen, oli yhtä tuskaa. Mutta ei ollut loppukaan kiva. Olen todellakin maksanut kalliin hinnan hölmöydestäni...