tilanne siis on tämä....olen naimisissa ja meillä on lapsi.....ollaan oltu yhdessä kohta kahdeksan vuotta....kerran ollaan jo erottu, (silloin ennen lasta ja avioliittoa) ja nyt minusta ainakin tuntuu että tunteet ja se kipinä on lopullisesti hävinny..en tunne enää mitään miestäni kohtaan.....ja sekin mikä tästä tekee niin vaikeaa, olen löytänyt aivan ihanan miehen....keneltäkään en ole saanut sellaista kohtelua ja mielenkiintoa minua kohtaan kuin tältä uudelta...olen kuin kuningatar hänelle......toisaalta tekisi mieli lapsen takia olla vielä naimisissa mieheni kanssa mutta siinä sitten kärsin minä ja tuo uusi ihana ihastus.....
mitä ihmettä voisin tehdä? jos kerron miehelleni että haluan avioeron niin sittenhän on piru irti...mieheni nääs on todella äkkipikainen ja kun suuttuu niin mä juoksen jo karkuun! voi apua.....mihinkä soppaan olen itteni oikeen pistänyt.......
mitä ihmettä voisin tehdä? jos kerron miehelleni että haluan avioeron niin sittenhän on piru irti...mieheni nääs on todella äkkipikainen ja kun suuttuu niin mä juoksen jo karkuun! voi apua.....mihinkä soppaan olen itteni oikeen pistänyt.......
Vastaukset 11
Vanhimmat
...laitapa nyt jalkasi ristiin... ja mieti vähä... tyhjän saa pyytämättäkin... ihanuudet loppuu kun arki astuu kuvioon...tai siis ei lopu... mutta muuttuu arjeksi... niinkuin avioliitto...olisko maailmassa muitakin kuin sinä... ja olisko esim lapsesi turvallinen arkinen lapsuus tärkeä...niinko verrattuna omaan haihatteluus...?
petin kanssa miestäni toisen kanssa ja jäin kiinni lysti loppu siihen.miehen kanssa keskusteltiin asiasta ja nyt on kaikki hyvin typerää oli mennä pettään,kun tietää miten voi käydä.koitahan sinäkin vaan pitää ne himos aisoissa ennen kun käy huonosti siitä ei mitään hyvää seuraa usko pois.ukkos jos on äkkipikanen,niin tiedät kyllä miten käy
.jatkoja vaan sullekin.
Tata ma just en ymmarra nykyaan, et ku ihmiset eroo siks ku ei enaa tunne semmosta hirveen hirveen suurta rakkautta ja ihastusta. Kai sita nyt hyvane aika suhde muuttuu arkiseks eika se koko aika oo juhlaa ja taytta ihastusta. KENENKAAN kanssa.
noh kaikilla on tietysti tästäkin asiasta omat mieleipiteensä.....mutta te jotka ette tunne minua ja tilannettani niin ei tarvitse olla niin jyrkkiä kuiteskaa.......olen aikoinaan antanut aikamoisia asioita miehelleni anteeksi ja jotenkin olen tuntenut itseni silloin tyhmäksi jopa kaverini ihmettelevät välillä kuinka voin antaa tiettyjä asioita anteeksi......
olen ajatellut tätä asiaa sydämmelläni en jalkavälilläni....niinkuin nyt varmaan moni luulee....ja niinhän se on ihmisellä on vain tämä yksi lyhyt elämä...miksi se siis pitäisi elää onnettomana? sen takia tänne kirjoitin koska on täällä mun mielestä ollut hurjempiakin juttuja....eikä tämä mielestäni kuulu niihin......te joilla on perfect perheelämä ja kaikki kukoistaa niin olkaa siis onnellisia ja antakaa muidenkin olla....on ne monet muutkin perheet eronneet........
Mieti onko sun tunteet sun miestä kohtaan loppuneet ihan omia aikojaan vai tuntuuko nyt vain sen takia siltä kun kuvioihin on tullut ihastus. Tollaset pienet viattomat ihastukset kyllä piristää elämää välillä, mutta kannattaa miettiä tarkemmin uhraako parisuhteen sellasen takia. Itse jätin pitkäaikaisen seurustelukumppanini ihastuksen takia. Meilläki oli jo vähä liekki viilentynyt toisin sanoen tullu arki vastaan. Kuitenkin hetken päästä kaduin päätöstäni. Tuli ikävä sitä kaikkea tuttua ja turvallista.. Mutta jos olet varma ettei tunteiden hiipuminen ole vain väliaikaista, niin älä pysy huonossa parisuhteessa. Kyllä lapseenkin se huono parisuhde vaikuttaa.
Mulla on ihan sama tilanne juuri tällä hetkellä,jätin avomieheni typerän ihastuksen takia,joka ei todellakaan ollut sen arvosta ja jätin ihastukseni,joka osoittautui lopultä täydellisexi idiootiksi,kuin myös minä,joka menin jättämään kultani,sen idiootin takia. Nyt haluaisin mieheni takaisin,mutta.. myös ikävä kaikkee..
tässä justiin mietityttää että lapsikin sen tajuu varsin hyvin kun vanhemmilla ei oo kaikki kunnossa....musta tuntui tältä jo ennen kuin löysin tän uuden miehen että en ehkä jaksa tätä suhdetta enää jatkaa....kun on tosiaan ollut ihan ns. kuollutta eloa kotona jo parin vuoden ajan.........
ja kun lapsi sen tajuaa että vanhemmilla ei ole kaikki kunnossa niin se vaikuttaa erityisen paljon lapseenkin ja siihenkin mitä hänestä isona tulee.....tiedän sen TODELLA HYVIN OMASTA LAPSUUDESTANI.....
enhän minä tätä hätiköikään vaan yritän justiin ajan kanssa tätä pohtia...mutta on se sitten taas väärin kaikkia osapuolia kohtaan pitkittää tätä asiaa........
Haluat vain vaihtaa uuteen koneeseen, vanhasta kun tiedät jo kaikki toimintaperiaatteet ja sen milloin se alkaa temppuilemaan. Uusi vaikuttaa täydelliseltä, onhan uusi.
Tää on niin vanha tarina. Itse koin saman pari vuotta siiten. Pakkotettuani itseni muistelemaan alkuaikoja mieheni kanssa otin suhteemme puheeksi ja aloimme yhdessä purkamaan solmuja. Nyt kaikki tuntuu varmemmalta ja keskinäinen vuorovaikutuksemme pelaa, jos mahdollista, vielä paremmin kuin alkuaikoina.
eroat miehestäsi ja elät yksin.
Se tekee hyvää ihmiselle joka kärsii toisesta puoliskosta.
Eronneena tietenkin voi tutustua sitten kehen haluaa ja harkita asioita rauhassa.
Mielestäni erota ei kannata toisen orastavan suhteen takia.
Yksi tällainen tapaus on tiedossani ja tämä uusi suhde olikin (kuinka ollakaan) narsistinen mies, joka on todella sairaaloinen.
Narsissihan osaa antaa kuvan ,että pitää naista kuningattarena ja pian kuulut tämän miehen/ naisen tilastolliseen lukuun vain numerona, joka pilasi elämänsä.
Hän jo näet etsii uutta uhriaan.
Minulla oli vähän samalainen tilanne kuin alkuperäisellä.. tunteet senhetkiseen oli kuollut ja tapasin uuden ihastuksen.. ja rakastuin .. palavasti tähän uuteen.. erosin silloisesta ja aloin uuden kanssa..mutta valitettavasti hän ei ollut niin palavasti rakastunut kuin minä.. ja halusi erota muutaman kuukauden jälkeen..
Tästä huolimatta minä en ruvemmut yhtään kaipaamaan sitä jonka kanssa olin ollut alunperin.. sitä päätöstä en ole katunut yhtään kertaa eroni jälkeen.. olen tyytyväinen että pääsin eroon hänestä..
on nyt tämä mikä on...ja en minä uuden ihastukseni takia aiokkaan erota vaan ihan sen takia että en kestä tätä nykyistä miestäni enää yhtään.....ja aion todellakin muuttaa yksin asumaan (siis lapsen kanssa tietenkin) muuta en tätä uutta todellakaan ota luokseni asumaan, sen uuden suhteen olen kuitenkin sen verrta varovainen että etenen päivän kerrallaan...