Tää kysymys ei ehkä ihan 100 % sovi tälle palstalle, mutta kuvaa tuota otsikkoa aivan täysin...
Eli,
kaipaisin mielipiteitä seuraavasta tilanteesta ja ennen kaikkea siitä, kuinka toimia korrektisti.
Avomieheni pappa kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana. Itse olen tavannut ko. papan vain kerran, ja silloinkin hän oli aivan muissa maailmoissa. Omat vanhempani ja avomiehen vanhemmat ovat tavanneet pari kertaa (eivät oikein tule toimeen keskenään, niin erilaisia ihmisiä), ja omille vanhemmilleni tämä pappa oli täysin tuntematon. Nämä ihmiset ovat tekemisissä lähinnä vain vastasyntyneen lapsemme vuoksi. Kysymys kuuluukin, että PITÄISIKÖ vanhempieni lähettää lähiomaisille adressi ko. kuolemantapauksen johdosta?? Itse he eivät ole ilmaisseet elettäkään tekevänsä niin (mitä hiukan kummastelen). Tämä voi johtaa juurensa siitä, että avomiehen vanhemmat eivät millään tavalla noteeranneet äitini 50-v. syntymäpäivää, vaikka tiesivät vallan hyvin ko. juhlapäivästä. Ei edes onnitteluja pyydetty välittämään.
Minusta tällainen välittämättömyys on toisaalta naurettavaa, mutta toisaalta ymmärrän toki sen, että eihän huomaavaisuus voi olla koko ajan yksipuolistakaan. Alkuaikoina he muistivat toisiaan jouluna, mutta nyt sekin on näköjään jäänyt. Hankalaksi tilanteen tekee myös se, että olin juuri käymässä vanhempieni luona kun sain kuulla suru-uutisen. Silloin laitoin tekstarilla surunvalittelut meiltä kaikilta (vaikkei vanhemmillani oikeasti ollut siihen osaa eikä arpaa...)
Niin, mikä olisi sopiva tapa toimia tässä tilanteessa? Pitäisikö pakottaa vanhemmat toimimaan korrektisti (mitä se sitten onkaan) vai jatkaa samaa välinpitämätöntä linjaa, mitä avomiehen vanhemmatkin ovat harrastaneet? Korostan siis, että vanhempamme eivät ole millään tavalla läheisiä toisilleen.
Eli,
kaipaisin mielipiteitä seuraavasta tilanteesta ja ennen kaikkea siitä, kuinka toimia korrektisti.
Avomieheni pappa kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana. Itse olen tavannut ko. papan vain kerran, ja silloinkin hän oli aivan muissa maailmoissa. Omat vanhempani ja avomiehen vanhemmat ovat tavanneet pari kertaa (eivät oikein tule toimeen keskenään, niin erilaisia ihmisiä), ja omille vanhemmilleni tämä pappa oli täysin tuntematon. Nämä ihmiset ovat tekemisissä lähinnä vain vastasyntyneen lapsemme vuoksi. Kysymys kuuluukin, että PITÄISIKÖ vanhempieni lähettää lähiomaisille adressi ko. kuolemantapauksen johdosta?? Itse he eivät ole ilmaisseet elettäkään tekevänsä niin (mitä hiukan kummastelen). Tämä voi johtaa juurensa siitä, että avomiehen vanhemmat eivät millään tavalla noteeranneet äitini 50-v. syntymäpäivää, vaikka tiesivät vallan hyvin ko. juhlapäivästä. Ei edes onnitteluja pyydetty välittämään.
Minusta tällainen välittämättömyys on toisaalta naurettavaa, mutta toisaalta ymmärrän toki sen, että eihän huomaavaisuus voi olla koko ajan yksipuolistakaan. Alkuaikoina he muistivat toisiaan jouluna, mutta nyt sekin on näköjään jäänyt. Hankalaksi tilanteen tekee myös se, että olin juuri käymässä vanhempieni luona kun sain kuulla suru-uutisen. Silloin laitoin tekstarilla surunvalittelut meiltä kaikilta (vaikkei vanhemmillani oikeasti ollut siihen osaa eikä arpaa...)
Niin, mikä olisi sopiva tapa toimia tässä tilanteessa? Pitäisikö pakottaa vanhemmat toimimaan korrektisti (mitä se sitten onkaan) vai jatkaa samaa välinpitämätöntä linjaa, mitä avomiehen vanhemmatkin ovat harrastaneet? Korostan siis, että vanhempamme eivät ole millään tavalla läheisiä toisilleen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotenkin mielestäni adressi tällaisessa tapauksessa tuntuu turhalta ja liioitellulta, koska vanhempasi eivät tunteneet pappaa ollenkaan.
Minä olen joskus lähettänyt omaisille vain kortin osanotoksi, jos en ole juurikaan vainajaa tuntenut ja olen kuitenkin halunnut muistaa omaisia heidän surussaan. Onhan tällaisia kortteja myytävänä.
Jotenkin vaan tuntuu, että koska avomiehesi vanhemmat eivät muistaneet äitiäsi hänen merkkipäivänään, he eivät mitään läheisempää ystävyyttä haluakaan.
Tuskinpa he myöskään ovat surun murtamia, kun vanha ihminen kuolee pitkällisen sairauden jälkeen ja on ollut aivan muissa maailmoissa ehkä jo pitkäänkin.
Miniämme mamman kuollessa kyllä lähetimme adressin, mutta olimme tavanneet hänet monta kertaa perhejuhlissa ja jutelleet hänen kanssaan.
Tuskinpa avomiehesi vanhemmat vanhemmiltasi mitään adressia odottavat.
olisi muistaa jotenkin, mutta et sinä ketään painostaakaan voi, eihän se muistaminen silloin tulisi aidolla tunteella...!
ei tarvitse lähettää adressia eikö mitään muutakaan, koska eivät ole edes tavannett pappaa koskaan ja koska suhde avomiehesi vanhempiinkin on etäinen.
ainoastaan siinä tapauksessa jos vanhempasi ja avokkisi vanhemmat tulisivat hyvin toimeen keskenään ja olisivat paljon tekemisissä, voisi muistaaa kortilla tai adressilla.
fiksumpi ja sivistyneempi kuin mitä on ollut vastapuoli...ei aina tarvitse ajatella, että en minä kun eivät hekään...itse muistaisin samassa tilanteessa...
Itse olen myös samaa mieltä, että kannattaa olla itse sivistyneempi eikä vastata moukkamaisuuteen moukkamaisuudella (vaikka voin kertoa, että se on vaatinut minulta PALJON anoppi-suhteessa). Toisaalta, olette oikeassa, että kun kyseessä on "odotettu kuolema" ja ihmiset, jotka eivät ole edes koskaan tavanneet on kai vaikea ottaa osaa suruun. Eivätkä miehen vanhemmat todellakaan ole mitään surun murtamia.
Ehkä parempi vaan antaa asian olla ja olenhan jo kerran surunvalittelut vanhempieni puolesta esittänyt. He ovat muutenkin kyllästyneitä miehen äitiin, joka on monin eri tavoin osoittanut/sanonut, että perheenlisäyksemme ei ollut hänelle mieluisa. Eli ihan jo tuostakin juontaa juurensa tämä kyräily. Olis varmaan eri asia, jos olis lämpimät ja läheiset välit, puolin ja toisin.
tavannu vaan pari kertaa?
Eli avomiehen pappa on kuollut ja avomiehen vanhemmat ja omat vanhempani ovat tavanneet vain kahdesti. Ja omat vanhempani eivät ole koskaan tavanneet tätä pappaa.
Monimutkaista :)
Sinä lähetit jo tekstiviestin. Aiotko muistaa muulla tavalla? Jos aiot, voisithan panna korttiin oman nimesi jatkeeksi vanhempiesi nimet.
Tyyliin LIISA ja
Anna ja Eero Virtanen
Vai muistatko omaisten lailla kukkaviholla haudalla poikaystäväsi rinnalla?
Jätä ratkaisu vanhemmillesi. Hehän sen parhaiten tietävät. Älä kysy keneltäkään poikaystäväsi omaiselta, muistivatko he vai ei. Eihän se oikeastaan ole sinun asiasi ollenkaan.
Hetkinen,
tässä on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin -eikä vähiten sekavan kirjoitukseni takia.
Eli kyseessä ei ole poikaystäväni vaan avomieheni ja lapseni isä. Ja olemme molemmat jo yli 3-kymppisiä, joten ei enää ihan junnuja.
Me avomieheni ja lapsemme kanssa menemme toki hautajaisiin ja laskemme perheenä kukkavihkon. Ainoa monimutkaisuus tässä oli vaan se, että pitäisikö vanhempieni lähettää adressi. Mutta ilmeisesti he ovat päättäneet olla lähettämättä enkä aio ottaa asiaa puheeksi heidän kanssaan, varsinkaan luettuani kommenttinne - kiitos niistä.
siten, että sovin vanhempieni kanssa, että ostan osanottokimpun miehen vanhemmille. Ja veinkin sen jo. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että eivät ehkä odottaneet mitään elettä, mutta eipähän tule mitään sanomistakaan...
Kävin tänään miehen vanhempien luona. Kukkakimppua ei näkynyt missään! Luulen, että anoppi oli nostanut sen parvekkeelle, koska puhui jotain siitä, että kukkia on parvekkeellakin. Aika uskomatonta. Sisätiloissa ei näkynyt yhtään surukimppua. No, ainakin viemäni kimppu oli kaunis ja miksei sitä voisi pitää esillä, kun kerran asia on ajankohtainen?
Appivanhempani taitavat olla varsinaisia moukkia!