Minulla on sellainen ongelma, että suhteeni vanhempiin on hieman ehkä vääristynyt, enkä siis osaa käyttäytyä normaalisti heidän kanssaan. Tähän kuuluu myös se, että en pysty kertomaan oikeastaan mitään omista asioistani tai ylipäänsä mistään. Vanhempani ovat minulle kuitenkin erittäin tärkeitä ja rakkaita sekä läheisimmät ihmiset maailmassa, mutta käytökseni heitä kohtaan on usein niin ristiriitaista, että siitä on vaikea löytää rakkautta. Esimerkiksi vihamielistä puhetta, lyhyitä "kyllä" ja "ei" vastauksia jne.
Olenkin tässä jo pidemmän aikaa miettinyt, että jollakin tapaa olisi hyvä ilmaista heille, kuinka tärkeitä he minulle ovat. En vain yksinkertaisesti saa ikinä sanottua mitään hyvää tai edes normaalia, josta tulisi selkeästi esiille ajatukseni. Rupeaa vääntämään melkein vatsaa, kun mietinkin sitä, että kertoisin heille rakastavani heitä.
No, tämän ongelman korjaamiseksi ajattelin nyt sitten kirjoittaa kirjeen, jossa kerron hiukan ajatuksiani. Jos rohkenen, kirjoitan siihen suoraan, että rakastan heitä. Tätä en ole ikinä pystynyt heille sanomaan vaikka he ovat elämäni tärkeimmät ihmiset.
Mitä mieltä ihmiset ovat tuollaisesta "rakkauskirjeestä"? Entä onko jollakin muulla samanlaisia ongelmia tunteiden ja ajatusten ilmaisun kanssa? Itse olen n. 22- vuotias mies.
Olenkin tässä jo pidemmän aikaa miettinyt, että jollakin tapaa olisi hyvä ilmaista heille, kuinka tärkeitä he minulle ovat. En vain yksinkertaisesti saa ikinä sanottua mitään hyvää tai edes normaalia, josta tulisi selkeästi esiille ajatukseni. Rupeaa vääntämään melkein vatsaa, kun mietinkin sitä, että kertoisin heille rakastavani heitä.
No, tämän ongelman korjaamiseksi ajattelin nyt sitten kirjoittaa kirjeen, jossa kerron hiukan ajatuksiani. Jos rohkenen, kirjoitan siihen suoraan, että rakastan heitä. Tätä en ole ikinä pystynyt heille sanomaan vaikka he ovat elämäni tärkeimmät ihmiset.
Mitä mieltä ihmiset ovat tuollaisesta "rakkauskirjeestä"? Entä onko jollakin muulla samanlaisia ongelmia tunteiden ja ajatusten ilmaisun kanssa? Itse olen n. 22- vuotias mies.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ainakin siinä, etten osaa ilmaista välittäväni. Meillä ei ole edes mitään normaalia fyysistä kontaktia, että voisin vaikka luontevasti halata. Tuon rakastamisen kertominen edes kirjeessä tuntuisi mulle ihan mahdottomalta. Ehkä enemmän mulle on luontevampaa ilmaista tekojen kautta tuo välittäminen vanhemmilleni. Vaikka ei tämä taida olla suomalaisissa perheissä kovin tavatonta.
Kun mietin noiden vanhempieni suhdetta taas omiin vanhempiinsa, niin sieltä ne ongelmat juontaa juurensa. Omassa elämässäni toivon pystyväni katkaisemaan tämän kierteen.
Poikien äitinä voin sanoa, että vanhemmat kyllä vaistoavat että rakastatte heitä, hehän teidät tuntevat parhaiten maailmassa. Pojat ja nuoret miehet eivät ilmaise tunteitaan meilläkään ja minä, hössöttäjä, jos rupeen hempeilemään, niin he vaivautuvat. Vaikea on myöskään saada tietoa heidän perimmäisistä ajatuksistaan, mutta uskon että se on normaali tilanne ja luonnonlaki, että näin varmaan pitääkin olla. Kirjeajatus on hyvä, aina kannattaa näissä tunneasioissa tehdä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, mutta ei mitään velvollisuudentunteen takia. Niinkin voi äitiä yllättää, että vie vaikka pienen kukkakimpun, jos ei sanat riitä tai niistä tulee vaivautunut olo ja kuitenkin haluaa ilmaista välittämistä. Kun poikien avautuminen on niin kiven alla aika yleisesti, niin luulenkin, että rakkaudesta kertominen ja perimmäisten syvien ajatusten avaaminen kuuluu sitten sille, jonka toivon jokaisen pojan aikanaan löytävän, morsiamelle.
pini kukkanen, ruusu taikka jokin muu kaunis kukkanen ja kirjoita mukaan pieni lappu jossa lukee: Maailman parhaalle äidille ja isälle. Rakkaudella (nimesi perään).
Se on varmastikin sellainen ele josta voi käsittää sen miten rakkaita vanhempasi ovat sinulle nyt ja aina. Siten säästyt siltä kirjoittamiselta ja luomisen tuskalta.
Tsemppiä sinulle.
toivoo eräs äiti.
Itse vien aina ison jääkylmän lasillisen jääteetä isälle ja äidille, siitä tulee todella hyvä mieli.
On muutenkin kiva katsella tv:stä jotain kivaa dokkaria vanhempien/koko perheen kanssa. :)
Eli... voisit viedä heille niinku yllärinä jääteetä.
:D Voit myös puhua asiasta. Ja murrosiässä nuoret ovat vähän kärttyisiä ja muutenkin epäkohteliaita.
T. 13v poika :)
No siittä vaan.:) Mitään et menetä, sitäkin enemmän varmaan saat, kun tuon "uskallat" tehdä.
ei ole rakkauden ilmaiseminen vaan se, ettet tunnu tiedostavan tuon estyneisyytesi syytä.
Leivo tai osta äitienpäivä ja isänpäiväkakkua ja muista heitä silloin tällöin ihan perusasioissa. Kyselet kuulumisia ja sellaista pientä arkista huomiointia.
Meillä on perheessä aina ollut iso kynnys näyttää tunteita, mutta vanhemmat kyllä tietävät, että heitä rakastetaan kun heitä muistetaan pienillä asioilla ja suodaan heille yhteisiä pieniä hetkiä ja ajatuksia heille päin. Ajateltuja lauseita silloin tällöin.
Sitäpaitsi, jos ei ole tyly ja kylmä vanhemmilleen tahallaan, niin kyllä he myös arjessa sen aistivat että perhe on perhe myös lapsille ja sitä sitoo perheen keskinen rakkaus. Niin vain.
Näitä "rakkauden tunnustuksia" voisi jakaa hyvin juuri merkkipäivinä esim. lauseina onnitteluissa. Silloin vanhemmat eivät ensimmäisen oleta, että olet tehnyt jotain äärimmäisen kamalaa, jos yhtäkkiä kirjoitat heille piiitkät rakkaudentunnustukset. ;)