mitä se oikein on?

miksi hän petti? Mitä hän siitä sai? Miksi emme voineet aloittaa yhdessä oikein? Miten paljon voikaan tuhota pettämällä! Siis ihan vain panemalla jotain toista, _panemalla_. Oliko sen arvoista? Ja päälle hän antoi ymmärtää että toinen oli kaikin puolin parempi ja "objektiivisestikin arvioiden" onnistuneempi ihminen kuin minä. Ja silti hän palasi luokseni takaisin, rukoili anteeksiantoa ja rakasti syvästi, sitten kun oli "avannut itsensä" minulle. Tapahtumasta on 4 vuotta, jätin hänet lopullisesti vuosi sitten, enkä ole vieläkään toipunut. Meillä oli telepaattinen yhteys, se olisi ollut niin täydellistä... Mutta hän oli kusipää, julma ja ehkä jotenkin sairaskin. Nyt olen itselleni niin vihainen että annoin itseni kärsiä niin kauan. Minun olisi pitänyt lähteä heti, tai sitten ymmärtää, ettei asia ollut päänvaivan arvoinen ja rakastaa vain täysillä, unohtaen. Minä nimittäin halusinkin muistaa ja rankaista häntä. Samalla kidutin itseäni - olisinpa osannut antaa anteeksi ja olla niin suuri. Hän nimittäin katui aivan oikeasti. Minäkin olin uskoton, vähemmässä ja lievemmässä määrin kyllä, mutta - niin, toisaalta, se on tuhottu.
0299
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


lyyli kirjoitti:

miksi hän petti? Mitä hän siitä sai? Miksi emme voineet aloittaa yhdessä oikein? Miten paljon voikaan tuhota pettämällä! Siis ihan vain panemalla jotain toista, _panemalla_. Oliko sen arvoista? Ja päälle hän antoi ymmärtää että toinen oli kaikin puolin parempi ja "objektiivisestikin arvioiden" onnistuneempi ihminen kuin minä. Ja silti hän palasi luokseni takaisin, rukoili anteeksiantoa ja rakasti syvästi, sitten kun oli "avannut itsensä" minulle. Tapahtumasta on 4 vuotta, jätin hänet lopullisesti vuosi sitten, enkä ole vieläkään toipunut. Meillä oli telepaattinen yhteys, se olisi ollut niin täydellistä... Mutta hän oli kusipää, julma ja ehkä jotenkin sairaskin. Nyt olen itselleni niin vihainen että annoin itseni kärsiä niin kauan. Minun olisi pitänyt lähteä heti, tai sitten ymmärtää, ettei asia ollut päänvaivan arvoinen ja rakastaa vain täysillä, unohtaen. Minä nimittäin halusinkin muistaa ja rankaista häntä. Samalla kidutin itseäni - olisinpa osannut antaa anteeksi ja olla niin suuri. Hän nimittäin katui aivan oikeasti. Minäkin olin uskoton, vähemmässä ja lievemmässä määrin kyllä, mutta - niin, toisaalta, se on tuhottu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu