Luin tuota molemmin puolista vai ei juttua. Ajattelin kirjoittaa sitten myös oamn juttuni tänne, mutta en viitsinyt laittaa sitä enää tuonne samaan keskusteluun.
Minun tilanne on sellainen että olen ollut enemmän ja vähemmän jo kolmen vuoden ajan ihastunut työkaveriini. Mutta en ota selvää onko hänellä minkäänlaisia tunteita tai tuntemuksia minua kohtaan. Minä nainen vakavassa suhteessa toisen naisen kanssa jo neljä vuotta kaikki sillä puolella kunnossa eikä aikomustakaan jättää tätä suhdetta. Hän nainen seurustelee enempi tai vähempi erään miehen kanssa mutta on siis niin sanotusti umpihetero tiedän hänen kuitenkin juhla tuulella ollessaan kävereitaankin (heteroita) halailleen ja pussailleen mutta sehän nyt sinäänsä on aika normaalia niinhän ne tuppaavat tekemään usein. Minulla ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta olla todistamassa tapahtumia tai olla itse mukana, enkä mukaan menisikään sillä ajattelen sen heidän mielestään olevan ihan eriasia kuin heteroiden välinen ystävyys. Tosin olen ollut paikalla alkuillasta juhlimassa. Silloin hän saattaa ohi mennän koskettaa selkää tai hiuksia aivan kuin viestiäkseen jotain tai sitten vaan kuvittelen kaiken kun niin kovasti toivoisin asian olevan niin. Asuin toisella paikkakunnalla vuoden ja kun tulin takaisin vanhaan työpaikkaan hän puhui siitä kuinka on ollut ikävä, tykkää, välittää minusta jne. ja oli pahoillaan kun ei ollut pitänyt yhteyttä poissa ollessani. Mutta hän on juuri sellainen supersosiaalinen tyyppi jolla on kymmeniä kavereita ja baarissa ollessaan saa kaikki miehet ympärilleen ja miksi ei naisetkin niin ei hänellä varmaan ole edes aikaa miettiä jotain outoa työkaveriaan. Hän vaan vaikuttaa aina silloin jotenkin niin kiinnostuneelta kuin jutellaan, mutta ei sitten kuitenkaan mitään.
Eilen sitten ajatelin että nyt riittää olen yrittänyt viestittää vissiin telepatian avulla ajatuksiani jo sen kolme vuotta mutta ei mitään tulosta. Niinpä eilen sitten kun oli työkavereilla bileet pystyssä (minä itse siis töissä ja mukana taas vaan alkuillasta) päätin että nyt sen teen, että on pakko tehdä jotain. Pakko kertoa suoraan kun ei muukaan auta. Niinpä lähetin tekstiviestin PITKÄN sellainen kirjoitin eränlaisen runon jos sitä voi sellaiseksi sanoa. Sen sisältöä en kehtaa kirjoittaa mutta pieni ote siitä kumminkin "...silti aina uudestaan ajatukset vallan saa, eivät jäta rauhaan milloinkaan, kun katseemme kohtaa, silmiisi hukun, enkä sanaa suusta saa, sydän hakkaa vaan..." että näin viesti oli ehkä huono veto ja otin kovan riskin, mutta yllätys yllätys ei vastausta ei mitään hiljaisuus laskautui päällemme tiedän kun hän ol bilettämässä ei yleensäkkään vastaa ja todennäköistä on että niin ei tapahdu koskaan "tapaamme" töissä seuraavan kerran kahden viikon päästä jos kehtaan näyttää naamaani tosin tiedän miten se tulee menemään se on yksi moi ja hei minä rulen ja hän lähtee eikä sano sanaakaan. Minä heitin pallon, mutta hän ei koskaan heitä sitä takaisin jos otti edes kiinni,mutta uudestaan en aijo heittää hänen on tehtävä se. En voinut jäädä enää odottamaan jotain oli tehtävä ja sen tein ja tulen ehkä kärsimään siitä sitä tiedä en. Toisaalta minulla ei ollut mitään menetettävää.
Siinä tarinani tähän asti jään odottamaan hänen yhteyden ottoa sillä hän on tänäänkin juhlimassa ja joskus sieltä tullessaan on tullut moikkaamaan tuleeko tänä yönä enpä usko mutta toivon silti. Pahinta maailmassa on se kun ei tiedä mitä toinen ajattelee sanoisi mielemmin että haista paska kun olisi hiljaa tekisi asian ainakin kerralla selväksi. Epäröikö hän vastauksessaan vai eikö tiedä mitä sanoisi vai eikö edes tajunnut että asiaa voisi ehkä kommentoidakkin.
mitä mieltä olette hetero naiset miten itse reagoisit asiaan mitä kertoo se että ei kommentoi onko toivoa vai ei
- toivoton tapaus -
Minun tilanne on sellainen että olen ollut enemmän ja vähemmän jo kolmen vuoden ajan ihastunut työkaveriini. Mutta en ota selvää onko hänellä minkäänlaisia tunteita tai tuntemuksia minua kohtaan. Minä nainen vakavassa suhteessa toisen naisen kanssa jo neljä vuotta kaikki sillä puolella kunnossa eikä aikomustakaan jättää tätä suhdetta. Hän nainen seurustelee enempi tai vähempi erään miehen kanssa mutta on siis niin sanotusti umpihetero tiedän hänen kuitenkin juhla tuulella ollessaan kävereitaankin (heteroita) halailleen ja pussailleen mutta sehän nyt sinäänsä on aika normaalia niinhän ne tuppaavat tekemään usein. Minulla ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta olla todistamassa tapahtumia tai olla itse mukana, enkä mukaan menisikään sillä ajattelen sen heidän mielestään olevan ihan eriasia kuin heteroiden välinen ystävyys. Tosin olen ollut paikalla alkuillasta juhlimassa. Silloin hän saattaa ohi mennän koskettaa selkää tai hiuksia aivan kuin viestiäkseen jotain tai sitten vaan kuvittelen kaiken kun niin kovasti toivoisin asian olevan niin. Asuin toisella paikkakunnalla vuoden ja kun tulin takaisin vanhaan työpaikkaan hän puhui siitä kuinka on ollut ikävä, tykkää, välittää minusta jne. ja oli pahoillaan kun ei ollut pitänyt yhteyttä poissa ollessani. Mutta hän on juuri sellainen supersosiaalinen tyyppi jolla on kymmeniä kavereita ja baarissa ollessaan saa kaikki miehet ympärilleen ja miksi ei naisetkin niin ei hänellä varmaan ole edes aikaa miettiä jotain outoa työkaveriaan. Hän vaan vaikuttaa aina silloin jotenkin niin kiinnostuneelta kuin jutellaan, mutta ei sitten kuitenkaan mitään.
Eilen sitten ajatelin että nyt riittää olen yrittänyt viestittää vissiin telepatian avulla ajatuksiani jo sen kolme vuotta mutta ei mitään tulosta. Niinpä eilen sitten kun oli työkavereilla bileet pystyssä (minä itse siis töissä ja mukana taas vaan alkuillasta) päätin että nyt sen teen, että on pakko tehdä jotain. Pakko kertoa suoraan kun ei muukaan auta. Niinpä lähetin tekstiviestin PITKÄN sellainen kirjoitin eränlaisen runon jos sitä voi sellaiseksi sanoa. Sen sisältöä en kehtaa kirjoittaa mutta pieni ote siitä kumminkin "...silti aina uudestaan ajatukset vallan saa, eivät jäta rauhaan milloinkaan, kun katseemme kohtaa, silmiisi hukun, enkä sanaa suusta saa, sydän hakkaa vaan..." että näin viesti oli ehkä huono veto ja otin kovan riskin, mutta yllätys yllätys ei vastausta ei mitään hiljaisuus laskautui päällemme tiedän kun hän ol bilettämässä ei yleensäkkään vastaa ja todennäköistä on että niin ei tapahdu koskaan "tapaamme" töissä seuraavan kerran kahden viikon päästä jos kehtaan näyttää naamaani tosin tiedän miten se tulee menemään se on yksi moi ja hei minä rulen ja hän lähtee eikä sano sanaakaan. Minä heitin pallon, mutta hän ei koskaan heitä sitä takaisin jos otti edes kiinni,mutta uudestaan en aijo heittää hänen on tehtävä se. En voinut jäädä enää odottamaan jotain oli tehtävä ja sen tein ja tulen ehkä kärsimään siitä sitä tiedä en. Toisaalta minulla ei ollut mitään menetettävää.
Siinä tarinani tähän asti jään odottamaan hänen yhteyden ottoa sillä hän on tänäänkin juhlimassa ja joskus sieltä tullessaan on tullut moikkaamaan tuleeko tänä yönä enpä usko mutta toivon silti. Pahinta maailmassa on se kun ei tiedä mitä toinen ajattelee sanoisi mielemmin että haista paska kun olisi hiljaa tekisi asian ainakin kerralla selväksi. Epäröikö hän vastauksessaan vai eikö tiedä mitä sanoisi vai eikö edes tajunnut että asiaa voisi ehkä kommentoidakkin.
mitä mieltä olette hetero naiset miten itse reagoisit asiaan mitä kertoo se että ei kommentoi onko toivoa vai ei
- toivoton tapaus -
Vastaukset 15
Vanhimmat
...ainakin naurahtaen kertoa että "hups, sen kaihoisan runon piti lentää ihan toiselle, anteeksi!" Viaton.
...väität laittaneesi sen piloillasi, kun hänen "kuulemma kuiskitaan" olevan lepakko.
Ei se susta todellakaan välitä silleen,,,
...kyllä 100% varmasti että viesti oli hänelle en voisi enkä haluakkaan sanoa muuta
välittää silleen, enkä uskokkaan että välittää silleen. pientä kipinöintiä on vaan ollut ilmassa ja haluan selvittää saanko lisää kipinöintiä aikaiseksi vai sammuuko entisetkin kipinät. Tulta niistä ei koskaan tule syttymään. Olisin kiitollinen edes hieman isommasta kipinästä. Tosin tällä hetkellä olisin hyvin kiitollinen edes yhdestä viestistä.
Mulla on itseasiassa samanlainen tilanne. Lähetin viestin työkaverilleni kun tää kaikki flirttailu alkaa jo käymään hermoille, eikä tullut mitään vastausta. Aika paska fiilis... vaikkei siinä viestissä mitään erikoista lukenut mutta kyllä se selvä merkki on kuitenkin mun puolelta.
kaikista eniten ottaa päähän se ettei voi sanoa mitään vaikenee kuin muuri. Huomis aamuna olisi pieni sauma ehkä törmätä häneen se tosin on aika epätodennäköistä, mutta se näkeminenkin auttaisi kun näkisi miten hän reagoi tavatessamme.
Hän on aika omanlainen persoona ja "katoilee" muutenkin niin ettei pitkään aikaan kuulu mitään mutta aina kun kuuluu kertoo minulle asioita joita ei kertoisi kenellekkään muulle, minulle on kuulema helppo puhua ja tietää etten koskaan puhuisi asioista eteenpäin jne. tosin en tiedä luottaako enään mutta tavallaanhan vaati minultakin paljon luottamusta häneen kun kerroin ajatuksistani.
Ajattelin nyt kumminkin että juttu olisi ollut niin iso tai mielenkiintoinen ettei hän olisi kadonnut tällä kertaa vaan vastannut jotain.
onko siitä kauan kun lähetit sen viestin? Miten hän on käyttäytynyt sen jälkeen?
Minun vieti oli ainakin varmaan liiankin selvä ehkä sekin on pelästyttänyt häntä toisaalta tuntuu ettei hän pelästyisi mitään.
Odotan todella sitä kun nähdään seuraavan kerran että mitä tapahtuu, mutta jos ei nähdä huomenna saan odottaa pari viikkoa ennen kun se on mahdollista. tosin jos hänestä ei kuulu mitään vielä parinkaan päivän päästä on pakko ottaa itse yhteyttä en yksinkertaisesti pysty vaan odottamaan ja odottamaan että viitsiikö hän ottaa yhteyttä.
Pitäisi keksiä huomis aamuksi teko syy että joutuisin kohtaamaan hänet sellaista on vaan vaikea keksiä koska ei ole mitään järkevää syytä siihen että joutuisin menemään hänen luokseen. Ja koska sielä paikalla olisi myös muitakin niin en voisi mennä vaan häneltä kyselemään viikonlopusta vaan pitäisi olla joku yleinen asia mistä menisin sinne puhumaan.
Tämä odottaminen käy hermoon...
Jos minä saisin vastaavanlaisen viestin, niin ajattelisin joko että a)se on piloillaan lähetetty (esim. muu kuin kännykän omistaja lähettänyt) b)lähetetty väärään numeroon c) "hui apua, onks se ihastunut muhun, paras vaieta kuoliaaksi" (koska en ole kiinnostunut).
Sun motiivis tässä jutussa oli mun mielestä vähän outoja. Jos kerran tiedät, ettei teidän välillä voi mitään koskaan olla, niin miksi edes lähetit viestin? Toisekseen, tuollainen herkkä, runomuotoinen viesti herättää vastaanottajassa kyllä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia...
Tsemppiä sulle joka tapauksessa. Toivottavasti asiat selviää.
kovasti kannan otostasi...
a) vaihtoehtoon tietää ettei kukaan muu olisi mitenkään voinut sitä lähettää ja ettei se ole pila.
b) tietää myös ettei ole lähetetty väärään numeroon ja jos joku joskus noin jollekkin väittää niin minä väitän sitä pakenemiskeinoksi et hups lähti väärään numeroon sillä ei kukaan lähetä viestiä väärään numeroon oikeasti vahingossa eli tämäkin vaihtoehto pyyhitty pois tässä tapauksessa
molemmissa a ja b vaihtoehdoissa hän olisi varmasti lähettänyt viestiä takaspäin mutta kun ei lähettänyt.
no c) voisi hyvällä tuurilla ollakkin totta vaikeni kyllä kuoliaaksi mutta en tiedä mistä syystä.
koskaan ei pidä sanoa ei koskaan ja mitä on ei mitään voihan jotain tapahtua tarkoitinm vaan ettei mitään kovin vakavaa varmasti tapahdukkaan.
motiivi oli tietää onko välillämme sähköä vai ei mutta se ei kyllä ole selvinnyt.(asiasta lisää tilanne katsauksessa)
Sen oli tarkoitus herättääkkin enemmän kysymyksiä kuni vastauksia sillä toivoin sen herättävän keskustelua.
entistä enemmän toivoton....
näimme sittenkin tänä aamuna olimme samassa tilassa peräti viisi minuuttia mutta ei oikeastaan sanonut mulle sanaakaan. Tosin johtui varmaan siitä että tuli kertomaan että hänen lemmikkinsä pitää tänään lopettaa ja pitäisi päästä lähtemään töistä ajoissa.
Minä fiksu kun olen lähetin sitten viestin jälkikäteen että olen pahoillani ja päläpäläpää... etä jos vaan tarvitsee tukea tai apua ja kysyin samalla onko kaikki muuten ok...yritin siis viitata perjantaina lähettämääni viestiin en tosin tiedä tajusiko sitä edes. Hän vastasi ettei tarvitse apua ja kiitti tarjouksesta ja sanoi että kaikki on ok. Johon minä fiksuna jälleen vastasin että mietin vaan kun et vastannut mitään viestiini. Ja yllätys ei enää vastausta.
että mitäs nyt sitten....
ärsyttää miksi ei sitten voi sanoa suoraan ihan sama mitä mutta sanoisi sen.
Pitäisikö sitten kysyä vaan täysin suoraan asiasta vai antaa sen olla. Tosin tiedän etten pysty antamaan sen olla.
...kannattaiskohan sun ihan oikeasti keskittyä siihen omaan parisuhteeseen eikä veivata jotain ihmeellistä työkuviota! Kyllä tää sun duunikaveris saattaa susta olla kiinnostunutkin (vaikkei nyt ihan siltä vaikuta) mutta tolla vainoamisella sä ainakin karkoitat hänet pois. Elä omaa elämääsi ja anna asioiden mennä omalla painollaan. Sä tarvitset jotain muuta ajateltavaa hetkeksi ja mun mielestä se 'jokin' voisi olla esimerkiksi sun oma 'vakava' (?) parisuhde, kuten kirjoitit. Minkä ikäinen muuten olet....?
Kiitos kannan otosta
Kyllä keskitynkin ihan täysillä omaan ja vakavaan parisuhteeseeni. mut jos joku väittää jaksavansa miettiä omaa vakavaa parisuhdettaan 24h ympärivuoden niin ihmettelen suuresti mulle tää on nyt vaa tälläistä vaihtelua ajatus maailmaan on hauska ajattella jotain muutakin joskus. Tosin tiedän että ajatukset pitäisi jättää ajatuksiksi ja haaveet on haaveita jne. se viesti oli sellainen heitto/kokeilu mitä sanoo. Kuten olen jo monta kertaa todennutkin että se mitä olisi vastannut ei olisi ollut edes niin oleellista mutta kun ei sano mitään niin jäähän se väkisinkin vaivaamaan. Mutta ei todellakaan ole pois omalta kullalta.
Enkä halua vainota häntä pois enkä usko niin tekevänikään.
Yritin antaa asioiden mennä painollaan kolme vuotta mutta eihän siitä mitään tullut pari kertaa on tullut tilaisuus tehdä aloite ja uskon että se olisi silloin onnistunut mutta en tehnyt koska halusin odottaa että olisin varma asiasta. Nyt yritin tehdä edes jonkinlaisen "aloitteen" vaikka olikin arvattavaa ettei se toimisi kumminkaan. Koska asioiden todella pitäisi kumminkin mennä omalla painollaan.
Ikä lukee jo ensimmäisessä viestissä.
sori sori en ollutkaan laittanut ikää olen 23
..et se on vahingossa mennyt väärään numeroon ja todennäköisesti en ees vastaisi tai mainitsisi siitä ollenkaan...(siis heteronaisena)
lähetin kyseisellä työkaverille sähköpostin lähes viikko sitten jossa selitin "runon" taustat mitä, missä, milloin ja miksi.
Yllätys yllätys hän ei ole vastannut siihenkään mitään vaikka se oli sellainen tavallinen kirje työkaverilta toiselle. Kyllä ottaa päähän ja v....taa suunnattomasti miksi ei voi vastata mikä siinä on niin vaikeaa.
Kasvokkain ei olla nähty nyt lainkaan joten siitäkään ei voi päätellä mitään. Tekisi mieli kysyä sitten kun nähdään ihan suoraan miksi ei voi vastata. Sinäänsä alkaa olla jo aivan sama mitä vastaa vai vastaako kun se kerran on noin vaikeaa, mutta kyllä se silti häiritsee tosi paljon.