Onko sen tarkoitettu olevan? Jalostaako kärsimys?
Onko elämä helppoa?
???
271558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
vahvistaa.
Se mikä ei tapa,lisää aina myös kärsimystä
helppoa olla. Haasteellista, opettavaista ja jalostavaa mieluummin. Se on tietysti yksilökohtaista, miten asioihin suhtautuu.
eli vahvistaa.
koska osa kärsineistä katkeroituu, eikä katkeruus ole vahvuutta.
Kyllä kärsimys varmasti jalostaa, mutta missä kulkee raja, paljonko yhden ihmisen pitää kärsiä...
Kärsimys katkeroittaa.
tieto lisää tuskaa ...
opettaa jossain määrin.
Se ei välttämättä jalosta mutta opettaa kyllä. Maailma on tietyllä tavalla avarampi sille, joka on kokenut elämässään myös kärsimystä. Ja olisi hyvä muistaa aina se, että kaikki ihmiset kärsivät samalla tavalla täällä, emme ole koskaa yksin. Eli joskus voisi huonona hetkenä muistaa, että tällaista on aina ollut ja aina tulee olemaan, eikä ajatella, että 'miksi MINÄ?'.
Kärsimykset ja kokemukset opettavat ja jalostavat, mutta se viekö ne ihmistä parempaan suuntaan, riippuu ihmisestä itsestään. Ei voida sanoa, että työttömyydellä, sodilla, raiskauksilla, sairauksilla, kuolemilla, tms. olisi positiivinen vaikutus, vaan kaikki riippuu kokijasta itsestään.
Aivan sama pätee esim. avioliittoon, lapsensyntymään, työpaikan saantiin, matkailuun tai muihin ns. positiivisiin kokemuksiin/asioihin. Ihminen itsestään kokee ehkä vaikutuksen positiivisena mutta, se ei tarkoita sitä, että vaikutus olisi positiivinen ulkopuolisten silmin tarkasteltuna.
Kehitys voi olla joko hyvää tai pahaa, mutta se on aina jatkuvaa.
Mutta miten toisen positiivinen kokemus voi muuttua negatiiviseksi ulkopuolisen silmissä? Ymmärrän kyllä, jos on kyse toisen itsekkyydestä tai kateudesta, mutta en muuten.
Tarkoitin, että positiivisella kokemuksella voi olla ympäristön mielestä henkilöön negatiivinen vaikutus. Esim. joku saa mahdollisuuden lähtee maailmalle ja on palattuaan mielestään avarakatseinen, kun taas ympäristö kokee hänen muuttuneen koppavaksi ja ylimieliseksi. Nainen ja mies menevät yhteen ja ovat äärettömän onnellisia, mutta ystävät ja sukulaiset kokevat tulleen unohdetuiksi ja hylätyiksi. Joku voittaa lotosta alkaa elämään mukavaa elämää, mutta ystävien mielestä hänestä on tullut järjettömästi törsäävä ja luontoa kuluttava.
Ehkä tässä sinun esimerkissäsi on enemmänkin kyse hyvästä ja pahasta kuin (aloittajan tarkoittamasta) jalostumisesta. Se mikä on minulle hyvää, voi merkitä toiselle huonoa, kuten kuvaat esimerkeissäsi. 'Hyvä' on tietyllä tavalla myös suhteellinen käsite; jos teen palveluksen yhdelle ystävälleni, se voi olla pois toiselta ystävältäni. Jos lähden maailmalle vapaaehtoistyöhön, minua tarvitseva henkilö kotimaassa ei koe tilannetta hyväksi.
Kuvittelin jotenkin automaattisesti, että aloituksen jalostus kysymyksessä oli kysymys hyvästä ja pahasta, eli tavallaan kysytty sitä kehittääkö kärsimys ihmistä hyvänä, (aivan kuten kasvien jalostus = hyvien ominaisuuksien siirtoa).
...ymmärsin niin, että 'jalostuminen' kärsimyksessä on yksilön sisäinen kokemus; eli 'jalostuuko' ihminen suhteessa itseensä parempaan vai hunompaan suuntaan.
Ei kuulu olla helppoa vaan kunnon vastoinkäymiset ovat aina paikallaan. Ihminen ei muuten opi arvostaan määrättyjä asioita oikealla tavalla jos ei välillä vähän satu.
Osa ottaa niistä opikseen mut loput eivät pysty vastoinkäymisiä käsittelemään vaan jäävät polkemaan paikalleen ja purkavat huonoa oloaan ,kukin milläkin keinolla. Rypevät omassa ja muitten säälissä, purkavat sitä muihin tai sit vaan sulkeutuvat omaan itseensä.
Lehmäkin oppii pitään sorkkansa erossa paimenpojasta joten miksipä ei ihminen oppisi jotain. :)
...mystinen asia, että miksi jotkut ihmiset selviävät, toiset eivät. Jonkun ihmisen musertaa pienikin vastoinkäyminen, ja negatiivisista tunteista ei päästä eroon, toisella saattaa olla paljon vaikeita kokemuksia, mutta silti aina noustaan ylös ja mennään eteenpäin.
Kun haastatellaan hyvin iäkkäitä ihmisiä (jopa 100-vuotiaita), niin käy aina ilmi, että heillä on ollut positiivinen elämänasenne.
Ei vaan ole kykyä tai halua selvittää noita ongelmia ja eivät osaa ottaa niistä opikseen.
Helpoin reitti on vaan unohtaa koko juttu ja yrittää jatkaa elämää eteenpäin.
Mitä se sit vaatii? Varmasti aikasmoista peräänantamattomuutta ja hyvää itsetuntoa ehkä myöskin jonkinlaista kovuutta. Elämähän se on mikä opettaa niin hyvät kuin huonotkin asiat ja noista huonoista juuri saadaan sitä oikeaa voimaa ja ajattelua tulevaan. Niin ja varmasti niin kuin kirjoitit ni tuo positiivinen elämän asennen on yksi tärkeimmistä elementeistä, positiivinen ihminen ei pienistä asioista horju.
...mainitsisin tietynlaisen 'luovuuden' suhtautumisessa elämässä ilmeneviin ongelmiin ja vaikeuksiin; sehän tietenkin kattaa nämä kaikki mainitsemasi asiat 'kovuudesta' lähtien; eli nähdä vaikeudet ikäänkuin haasteina, joista selviytymisen jälkeen mikään ei (toivottavasti) ole kuin ennen.
Elämässä on todellakin tilanteita, joissa nimenomaan 'kovuus' on ainoa keino selvitä.
Listaan voi kyllä lisätä luovuudenkin.
Määrätyt ongelmat vaan vaativat näitä kaikkia piirteitä jotta niistä ylitse pääsee. Toisaalta ei pidä unohtaa myöskään, itsesääliä, vihaa ja katkeruutta. Määrätyt jutut vaan vaativat et kay nuo kaikki elementit myös lävitse.
Pelkällä luovuudella ja kovuudella ei ainakaan noita tunnepuolen ongelmia pysty oikealla tavalla käsitteleen. Silloin kun sydämeen on satutettu ja pahemman kerran pitää käydä myöskin lävitse nuo negatiiviset elementitkin. Ne pitää kokea ja niistä täytyy osata päästä ylitse. Useat vaan pysähtyvät tuohon itsesääliin tai vihaan. Nuo kaksia asiaa ovat niitä helppoja reittejä käsitellä tunnepuolen juttuja.
Kovuutta vaaditaan sit et noista kahdesta pääsee ylitse. Elämä on oppimista, kipua ja onnellisuutta. Nämä kaikki pitää elämän aikana kokea et osaa arvostaa sitä oikein.
Ei elämä mitään helppoa ole, mutta helvetin hienoo. Kärsimys on perseestä, eikä se mitään jalosta, korkeintaan vituttaa.
Olipa kysymys. Osaan vastata vain omasta puolestani. Siispä: on helppoja päiviä, herää virkeänä, työt sujuvat kitkatta, lapsi tuo kympin matikankokeesta ja mies on valmistanut lempiruokaani. Posti on unohtanut laskut jonnekin ja illalla juoksulenkki menee kuin lentäen. Sellainen on helppo päivä - sellaiset päivät pelastavat monta huonoa.
Mutta koko elämä; voiko se kenelläkään olla helppoa ja ennenkaikkea pitäisikö niin ollakaan? Eräs viisas sanoi kerran että elämän ei tarvitse olla helppoa mutta kivaa se saa olla. Tämän allekirjoitan.
Sairastan itse parantumatonta tautia enkä ole sen antanut nujertaa itseäni. Päinvastoin. Uskon että se on tuonut paljon hyvää, elämän arvostamista, pienten asioiden näkemistä,niiden joita ei ennen ehtinyt nähdä tai viitsinyt. Kärsimys joka tähän kuuluu on vielä pientä ja joskus kidutan itseäni ajatuksella että olen ansainnut tämän - lasken kuinka paljon pahaa olen tehnyt ja nyt ikäänkuin sovitan pahat tekoni. Hulluahan se on, mutta minkäs ajatuksilleen voi? Jossain määrin kärsimys jalostaa se on ihan varma.
Mutta kuten joku mainitsikin,on sellaistakin kärsimystä josta seuraa kaunaa, katkeruutta ja sydämettömyyttä. Se olisi luultavasti kammottavampaa kuin yksikään määriteltävissä oleva sairaus.
oma asia. itse pidän elämän yksinkertaisena ja helppona. eli turhat stressaukset ja kriisit jätän ihan suosiolla pois. vaikeudet opettaa ajattelemaan toisella tavalla ja arvostamaan eri asioita...mutta ei ne minua suoraan sanoen pahemmin kiinnosta....silti siitä mistä aita on matalin
uskoisin ettei kenenkään elämä ole helppoa.... kärsimys ei jalosta .. se vain tuo tullessaan tämän elämän totuuden, opettaa kylläkin...
ota huomioon kaikki ihmiset .. taustasta tai persoonasta huolimatta ..
Tiijätkö sinä?
mitään?