Tuttavamies kysyi mieheltäni vaatiiko hän uskollisuutta ja ehdotonta rehellisyyttä minulta.
Mieheni oli vastannut, ettei toiselta voi uskollisuutta vaatia vaan korkeintaan odottaa.
Omasta mielestäni parisuhteessa pitäisi muutenkin kavahtaa sanaa "vaatia". "Minä vaadin, että rakastat minua" kuulostaa merkilliseltä. "Minä odotan, että rakastat minua" on parempi.
Mieheni jatkoi; Rehellisyyden kanssa riittää, että on itselleen rehellinen, koska silloin on rehellinen toisillekin.
Olen samaa mieltä.
Kun ajattelin antaisinko mieheni uskottomuuden anteeksi niin tulin siihen tulokseen, että antaisin, mutta vain jos hän olisi rehellisesti uskoton!
Mitä on rehellinen uskottomuus?
Kommentteja!
Mieheni oli vastannut, ettei toiselta voi uskollisuutta vaatia vaan korkeintaan odottaa.
Omasta mielestäni parisuhteessa pitäisi muutenkin kavahtaa sanaa "vaatia". "Minä vaadin, että rakastat minua" kuulostaa merkilliseltä. "Minä odotan, että rakastat minua" on parempi.
Mieheni jatkoi; Rehellisyyden kanssa riittää, että on itselleen rehellinen, koska silloin on rehellinen toisillekin.
Olen samaa mieltä.
Kun ajattelin antaisinko mieheni uskottomuuden anteeksi niin tulin siihen tulokseen, että antaisin, mutta vain jos hän olisi rehellisesti uskoton!
Mitä on rehellinen uskottomuus?
Kommentteja!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitähän se nyt tarkoittaisi.Kai se olisi sellainen uskottomuus johon vaan ajautuu vahingossa.Eli se vain tapahtuu sen kummemmin suunnittelematta.Kuvaan kuuluu vielä se että sen ehkä tunnustaa ja katuu ja on aidosti pahoillaan.Silloin se on anteeksi annettavissa.Se on aivan eri juttu jos petät koko ajan tai pidät rinnakkais suhdetta.Ei pitkä suhde yhteen lipsaukseen kaadu.
Elämä on aivan liian lyhyt, jotta voisit tuhlata jonkun toisen elämää. Meillä käytiin tätä samaa keskustelua ja mieheni totesi että toista pitää arvostaa sen verran että kertoo jos on pettänyt. Perusteli sitä sillä silloin ei tarvi elää valheessa ja jää juuri tuo sinun mainitsema valinnan vaihtoehto. Sitä taitaa olla tuo rehellinen uskottomuus. Meitä on niin moneen junaan, kaikki eivät pysty ajattelemaan näin.
"Mitä et tiedä, ei voi loukata" on hänen mielestään selkärangatonta ajattelua ja paha loukkaus toista kohtaan.
Sanoi myös olevansa rehellineen itselleen, itsestään voi olla vastuussa.
Tuo vaatiminen on aivan väärä sana. Kahden aikuisen on pystyttävä olemaan yhdessä vapaaehtoisesti tai sitten on lähdettävä eri teitä. Toki niitä joita ero koskettaa myös (esim.lapset) on ajateltava erikseen.
Nyt ainakin tiedän että miehellä on selkärankaa, tosin sitä täytyy löytyä myös itseltä.
juhani kirjoitti, että syrjähypyn voi antaa anteeksi. Sinä kirjoitit valinnan vaihtoehdosta.
Olen tuntenut mieheni kauan ennenkuin menimme naimisiin. Avioliittomme on hänelle toinen, minulle ensimmäinen. Olin jopa mieheni ensimmäisissä häissä.
Mieheni entisellä vaimolla oli pitkään jatkunut rinnakkaissuhde, joka paljastuessaan sekoitti koko mieheni elämän. Ensin hän oli sitä mieltä, että ex-vaimon olisi pitänyt kertoa suhteesta, mutta aikansa pohdittuaan muutti mielensä.
Nimittäin ex-vaimo oli jo päätöksensä tehnyt. Hän tiesi, että haluaa erota, mutta myöhemmin. Mieheni ei ole periksiantavaa tyyppiä ja olisi antanut anteeksi vaimon suhteen jos hän sitä olisi pyytänyt ja katunut tai vaikka ex-vaimo olisi vain ilmaissut halunsa jatkaa heidän avioliittoaan! Vaimo tiesi tämän ja myös sen, ettei aikonutkaan jatkaa liittoa mieheni kanssa. Siksi hän salasi suhteen sen aikaa, että heidän lapsensa ehti kasvaa!
Salaaminen vai kertominen? Ero vai yhdessä pysyminen? Kuka lopulta tietää mikä on oikein ja mikä väärin ja milloin?
Mieheni sanoi ollessaan 16-17 vuotias, ettei IKINÄ antaisi uskottomuutta tyttöystävälleen anteeksi. Kymmenen vuoden päästä hän olisi kuitenkin antanut sen vaimolleen anteeksi!
Miksi joku rakastuu toiseen ja haluaa eron, vaikka kumppani antaisi anteeksi? Miksi taas joku ottaa eron puolison yhden syrjähypyn takia? Siinä pohdittavaa kerrakseen.
kokemuksia minullakin kuin tässä.
Todella vaikeaa sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisen mielipidekin usein muuttuu silloin, kun hän on itse mukana jossain vaikeassa tilanteessa tai seuraa sellaista läheltä.
Elämään sisältyy niin monenmoista elämää, joka vaan on elettävä sellaisena kuin se vastaan tulee. Ei sitä voi etukäteen suunnitella ja muokata.
on varmaan sitä että sanoo rakkaalleen "Tänään menen panemaan jotain hutsua, koska en jaksa aina sinun kanssasi nussia".
Vaatia ja odottaa on tuossa nyt ihan samantekevää mulle. Jos olen uskollinen&rehellinen ja toinen ei ole, niin kyllä se on hei hei. Saahan sitä rehellisyyttä odotella vaikka maaliman sivu, jos toinen ei ole rehellinen.
"Mieheni jatkoi; Rehellisyyden kanssa riittää, että on itselleen rehellinen, koska silloin on rehellinen toisillekin."
Eikös tuo ole samaa kuin "Rehellisyyden kanssa riittää, että on 100% rehellinen"?
"Tänään menen panemaan jotain hutsua, koska en jaksa aina sinun kanssasi nussia".
Tätä se rehellinen uskottomuus ei ainakaan ole vaan se on juuri sitä julminta uskottomuuden lajia, jota inhoan sydämeni pohjasta. Arvaas miksi? Siksi, koska ITSE en tekisi noin miehelleni. Liian tunteetonta, kylmää ja yksinkertaista.
"Liian tunteetonta, kylmää ja yksinkertaista"
Eli pitäisikö pettämisessäkin olla ikään kuin tunnetta mukana ? Kun tuntee palavaa himoa kun pettää, niin kaikki kunnossa.
Rehellinen uskottomuushan on juuri tuota mitä Piru tuossa ylempänä kirjoitti. Jos on tapahtunut niin sanottu "lipsahdus", niin sitten annetaan raportti tietysti jälkeen päin. "Nain tuossa eilen illalla tuota naapurin Helenaa, koska hänellä on niin äärettömän hyvä peppu ja olin kiimainen." Näin se kai menee.
esitetyssä "Nain juuri eilen.." kommentissa tuli esiin juuri se, ettei kyseessä ollut lipsahdus vaan kylmän tunteeton teko, joka kantilta. Tuollaista miestä en sietäisi hetkeäkään.
sanoo rakkaalleen tuon kirjoittamasi lauseen, rakas voi olla varma siitä, ettei häntä rakasteta!
on lipsahdus? Miten voi "lipsahtaa" vieraaseen syliin?
Kuinka se oma kulta ei tule mieleen silloin?
vai eikö hänestä välitetä ja ollaan kerrankin itsekkäitä paskiaisia ja ajatellaan vain omaa senhetkistä halua?
Onko mahdollista että lankeaa vieraaseen syliin ja ei tule ajatelleeksi että tekee väärin?
varmaan noita ihan "oikeita" syrjähyppyjä, ne on lipsahduksia. Mitä olen ymmärtänyt niin ne saa paremmin anteeksi kuin muut uskottomuustapaukset ja mietinkin syytä siihen.
En myös ymmärrä miten voi tuollaista uskottomuutta perustella itselleen. Alkaisi pelottaa ajatus, että itse voisin "lipsahtaa" noin. Onneksi tiedän, etten siihen pysty!
voit sen tietää? suurin osa syrjähypyn tehneistä oli varmoja etteivät koskaan petä. Silti lipsahtaa. Mikään ei ole varmaa kun parisuhde alkaa mennä huonosti. Kun on hyvin asiat nii "lipsahduksia" ei satu. Ne on jo sitte ihan pettämisiä silloin.
on kai sitä, että tuntee tekevänsä väärin jos jättää toisen suhteen väliin? Tällä en tarkoita mitään yhden yön hairahduksia, luonnehäiriöitä tai huvittelunhalua! Joskus vain elämään pukkaa ihminen, josta on otettava selvää millainen hän on ja samalla tulee päivitetyksi oman parisuhteen tila?!
Moni asia ja mielipide muuttuu: Itse olin aikaisemmin ( teininä ) täysin ehdoton, se on kerrasta poikki! Sitten vaimoni ( silloin vielä tyttöystävä ) oli pettänyt minua useita kertoja ja kertoi asian pari vuotta myöhemmin kun olimme jo naimisissa ja ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Tuo hetki muutti suhtautumistani paljon ja sen lupasin itselleni, että jos vieraissa käyn en IKINÄ kerro sitä vaimolleni, koska nyt tiedän kuinka pahalta se tuntuu kulla suoraan päin näköä. Tosin kaikki tämä paska joka on taustalle jäänyt tuosta päivästä alkaen on kuitenkin johtamassa eroon nyt 5 vuotta myöhemmin. En edes tiedä montako kertaa minua on petetty tuon jälkeen, enkä edes halua tietää ! Itse ole pettänyt ja sen tiedon toinen osapuoli saa kaivaa muualta, itse en sitä kerro.