Tyttäreni eroaa pahasti syrjäytyneestä alkoholisti miehestään ja mies tietää, että tuen tytärtäni tässä erossa ihan niin paljon kuin pystyn ja mielelläni. Olen siis mielissäni tästä erosta. Heillä on vieläpä yksi lapsi.
Nyt on käynytkin niin, että mies laittanut minun syyksi eron. Aikoo tehdä elämästäni vaikean. Käyttää lääkkeitä alkoholin lisäksi. Ei löydä itsetään mitään vikaa eroon. Miten tässä tulisi toimia? Pelkään myös tyttäreni ja lapsen puolesta.
Nyt on käynytkin niin, että mies laittanut minun syyksi eron. Aikoo tehdä elämästäni vaikean. Käyttää lääkkeitä alkoholin lisäksi. Ei löydä itsetään mitään vikaa eroon. Miten tässä tulisi toimia? Pelkään myös tyttäreni ja lapsen puolesta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hakekaa heti lähestymiskielto miehelle, eron yhteydessä. Kai muistatte miten kävi joitakin vuosia sitten anopille, tyttärelle ja lapsenlapselle Itä-Suomessa.
Jos hän ei ole tehnyt mitään rikollista niin ei kai siinä mitään voi tehdä. Täytyyhän miehen joku syntipukki löytää, ja alkoholisti tietenkin säälii itseään ja tuskin pystyy edes myöntämään olevansa juoppo. Pysytelkää erossa hänestä mahdollisimman paljon ja avustat tytärtä eron käytännön asioissa ja otat vaikka tyttäresi lapsineen luoksesi asumaan jos ei muu auta.
Ihan luonnollista asettua oman lapsen taakse niinhän kaikki tekevät. Mutta sinun kannattaa nyt miettiä tarkkaan kuinka ja paljon laitat nokkaasi lapsesi perheen asioihin. Tuo syyllistävä ja tuomitseva asenne ei saa kuin vihan ja raivon liikkeelle. Onhan niitä ongelmia ihmisillä mutta ongelmat ja kriisit on tehty ratkottaviksi jos on halua!
Laitahan käsi sydämelle, katsot peiliin ja sanot: "asia on juuri näin kuin sen sanoin". "haluan, että he eroavat ja mies on täysin syrjäytynyt pilleri-juoppo eikä sovi tyttäreni vaimoksi saati sitten isäksi!"
"Tyttäreni on hyvä ja täydellinnen äiti ja minä MINÄ maailman ihanin mummeli ja anoppi"
Entä jos ei olekkaan näin?? Ja tarkoitus peräsi ovat itsekkäät tyttäresi ja lapsenlapsesi johdosta. Mitäpä jos ajatteletkin enemmän mikä olisi sinulle parasta? Etkä niinkään mikä tälle perheelle, johon muuten sinä et kuuluu kuin muummun roolissa?! Silloin minä työntäisin nokkani johonkin muuhun ja pysyisin kaukana toisten elämästä. Tottahan tyttären tukena tarvittaessa. Nyt ei ole kyse sinusta vaan perheestä johon kuuluvat isä, äiti ja lapsi.! MIETI TARKKAAN!
Kaikella mitä tästä eteenpäin teet voi olla todella kauaksi kantoisia seuraamuksia. Joka voi vaikuttaa monen ihmisen loppuelämään joko hyvässä tai pahassa! Ajattele lapsenlapsesi elämää, lapsi tarvitsee isän jos isä haluaa yrittää.
Näitähän taisteluja sitten riittää ja aina lapsi on se joka kärsii eniten. EN SUOSITTELE!
tähän loppuun muistutan kliseellä: Sitä saa mitä tilaa!
Tsemppiä kumminkin, ikävä asia!
---Sivusta seuraaja---
Niin sinäpä sen sanoit, jos isä haluaa yrittää, mutta kun ei halua. Ei kukaan tervejärkinen ihminen katsele sellaista touhua loppuelämäänsä. 100%:sti olen tyttären takana tässä päätöksestä, kuten muutkin lapsen isovanhemmat. Nimenomaan lapsen edun kannalta hyvä, että eroavat. Kukaan ns. normaalia perhe-elämää ei voi kuvitellakaan mitä voi olla todellisessa ongelma perheessä tilanteet pahimmillaan.
Ei ole kuitenkaan kiva, että anoppi häärää joka paikassa. Inhoan anoppeja, jotka pistävät päänsä joka paikaan. Sanoit: "Olen siis mielissäni tästä erosta."
Siinähän paistaa sinun asenteesi. Asia on tyttäresi juttu.
helppoa huudella, soutaa vai huopaa?
Hyvä, että tuet tytärtäsi. Vielä näköjään löytyy lähimmäisiä, jotka riskeeraavat jopa oman turvallisuudenkin toisten edestä. Se ei mene hukkaan, vielä koittaa se päivä teillekkin, jolloin huokaatte helpotuksesta ja lapsenlapsesi kiittää teitä, sillä pelastitte hänelle oikeuden elää turvallisen lapsuuden.
Siunausta jatkoonkin.
PS. turvautukaa aina viranomaisapuun, jos omat keinot ei riitä!
Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen. Jos näin ei ole, sillä on kauaskantoisia seurauksia lapsen tulevaisuudessa.
Niin, täällä on ihmisiä, joille sana anoppi on kuin punainen vaate. Ei sinulla taida ollenkaan olla käsitystäkään mistä oikeasti on kyse.
Hei,
Muuten ihan hyvä juttu että puolustat omaa tytärtäsi, mutta se kalskahti mun korvaan kun sanoit toivovasi tätä eroa.
Eron toivominen on jotenkin niin itsekäs näkökulma. Ero on aina kova paikka kaikille osapuolille. Tyttärellesi, vävyllesi ja heidän lapsilleen.
Tyttäresi on aikanaan mennyt rakkaudesta naimisiin, vävyssäsi ei voi olla kyse läpeensä huonosta ihmisestä, jotainhan hänessä oli johon tyttäresi rakastui.
Lapsille isä on aina isä, et heidän isää syyllistämällä ja haukkumalla paranna heidän oloaan.
Ensisijainen toiveesi voisi olla vaikka että hakisivat apua, alkoholisti alkoholiongelmaansa ja perhe alkoholistin omaisten ominaisuudessa ja saisivat elämänsä järjestykseen. Jos kaikki voitava on tehty, päälimmäisenä tukena tyttärelle voisi olla käytännön apu ja esim. lastenhoidossa auttaminen. Kuunteleminen.
Liialliset mielipiteeilmaisut ja vävysi haukkuminen ei ole auttamista ja tukemista, vaan provosointia. Anna tyttäresi hoitaa eroon liittyvät tunneasiat itse ja ole läsnä ja kuuntele, mutta älä paasaa ja mene mukaan yllyttämään vihaamaan lisää.
Se vain katkeroittaa ja synnyttää sitä vihaa lisää. Lapsetkin vaan oppivat muuntamaan surun vihaksi.Nyt on itkun aika.
Olisi kai parempi jos et pelkäisi tyttäresi surua ja yrittäisi muuntaa sitä vihaksi.Äänetön tuki on joskus paljon äänekästä tehokkaampaa.
Anopithan ne näyttää parhaiten tietävän, miten asioissa täytyy toimia. Omat kullan murut ovat aina kuin pienokaisia, joita pitää jeesata. Kokonaisuutta, ei tule mieleenkään katsoa?
Tiedän minkälainen lapsen tulevaisuus tulee olemaan, jos nykyinen isä on kuvioissa mukana. Kaikki lapsuudessa tapahtuneet todella ikävät asiat vaikuttavat aikuisiälläkin vielä, voi olla että loppuelämän. Olisiko teidän mielestä parempi pitää vaan perhe koossa, vaikka lapsen tulevaisuuden kustannuksella?
Vaihtoehtoina voisi olla tarjota lapselle jotain ihan muuta.
Olen todella iloinen erosta.
On tosiaan hyvä, että tyttäresi haluaa erota jo tässä vaiheessa eikä ole liian sinisilmäinen. Totta kai olet iloinen erosta, sillä alkoholistin kanssa eläminen muuttuu aina vaikeammaksi kaikille osapuolille. Moni alkoholistin kanssa elävä uskottelee itselleen puolison pystyvän muuttumaan ja vieläpä yrittää salailla alkoholismia tämän puolesta. Yhdenkään lapsen ei mielestäni tarvitse kuitenkaan nähdä alkoholia kittaavaa vanhempaa. Samalla viestitetään vanhemmallekin, kuinka sairasta hänen ryyppäämisensä on. Mutta on myös tärkeää, ettei jo ymmärtävän ja isästään välittävän lapsen kuullen isää haukuta vaan kerrotaan, että hän on sairas ja tarvitsee apua, muttei voi elää siinä tilassa perheenne kanssa.
ovat sairaita? Niin sairaita, että terveenmiehen hermot meni riekaleiksi ja hän on käynyt vähän ottamassa kuppia. Nyt hirviö-anoppi hakee täältä voimaa voidakseen punnertaa tahtonsa läpi. Hakee sisältöä omaan mitättömään elämäänsä ja yrittää nyt paikata ja hyvittää omalle lapselleen joskus tehdyt karmeat virheet. Emmehän me koskaan saa tietää totuutta..Me vaan vastailemme..ties kenelle..
Voin sanoa omasta kokemuksesta, että perheen asiat on perheen asioita. Jos miehellä ja naisella on ongelmia, se on heidän ongelmansa. EI TEIDÄN VITUN ANOPPIEN EIKÄ KENENKÄÄN MUUN MÄHIKÄISEN! TAJUTKAA SE!
Jos pariskunta ei osaa elää ihmisiksi ja perheessä on vielä lapsia, niin silloin se kuuluu muillekkin kuin anopeille!
ja lapset huostaan heti! Polisi ja sosiaalihuolto paikalle. Siittenpähän niistä ongelmista päästään ihan oikeesti. Onhan niitä karmeita esimerkkejä joihin onneksi on ehditty puuttuun ajoissa! Lapset ovat kaikkein tärkein ja heissä on tulevaisuus.
Ja sitten on niitä esimerkkejä mihin ei olisi tarvinnut puuttua mutta se anoppi sieltä jostain puun takaa aina tuli ja päätti puuttua. Ensin kärsi vaimo. Sitten tuli anoppi. Sitten kärsi mies ja vaimo. Sitten taas tuli anoppi. Sitten kärsi mies, vaimo ja lapsi. Anoppi tuli taas ja mies kärsi ihan helvetisti, jopa häpesi. Vaimokin häpesi. Lapsi kärsi. Anoppi tuli taas ja kaikki kärsi ja tuskaili ihan helvetisti. Anoppi porskutti. Vaimokin jo väsy. Mies kyllästyi ja lähti. Anoppi tyytyväinen, vaimoa kadutti. Lapsi kärsi. Vaimo vihainen anopille. Lapsi kärsi....KAIKKI KÄRSI...mutta mutta mies se alkoi vasta elään.
Tämä tarina on tosi!
ja koska hän on lapsen mummo ja tyttären äiti, niin tietenkin hänellä on jopa velvollisuus puuttua tilanteeseen ja myös osoittaa selkeästi kenen puolella on. Silloin hän ei ole ulkopuolinen. Samalla tavalla kuka tahansa muu sukulainen voi puuttua ja myös miehen raittiiden sukulaisten olettaisi olevan naisen ja lapsen puolella avioerossa. Ei kukaan vastuuntuntoinen ihminen nimittäin katsele vierestä, kun oman lapsen ja lapsenlapsen elämä pilataan. Yhdenkään lapsen ei tarvitse katsoa juopottelevaa vanhempaa; se olkoon lähtökohta ihmiselle, jonka moraaliarvot ovat kunnossa. Onhan se kiva spekuloida siellä mistään mitään tietämättömänä ja yleistää omaa sairasta anoppisuhdetta- ja käsitystä muihin. Hanki elämä.
Eikö mies ollut kiinnostunut hakeutumaan hoitoon ja ehdotitko sitä? Jos mies ei ollut valmis muuttumaan eikä mitään ollut muutenkaan tehtävissä ymmärrän asian hyvin. Ja alkoholisti voi tehdä joskus perheen elämästä helvetin.
Riippuu hyvin toimintatavoistasi, että onko miehen suuttumus osittain sinunkin syytäsi. Jos kerroit olevasi iloinen erosta hänelle niin ehkä se voi ottaa häntä päähän. Toivon mukaan olet pysytellyt mahdollisuuksien mukaan asiallisena (vaikakvoi olla vaikeaa, jos toinen ei ole) ja perustellut miehelle miksi ero on mielestäsi paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Yhden ainoan kerran olen hänelle sanonut mitä ajattelen heidän "perhe-elämästä". Minun tehtäväni ei ole toimittaa miestä hoitoon. Hänen omat sukulaiset eivät ole kiinnostuneita asiasta. Tytär on yrittänyt kaikennäköistä hänen kanssaan, mutta se oma halu puuttuu, joten kukaan ei voi auttaa. Hyysäämään ei kannata alkaa
anoppi kirjoittelisi täällä?? minä,minä,minä olen anoppi ja mulla on elämä, ennen sitä ei ollut mutta nyt sitä on kaksin verroin kun voin sen elää lapseni perheen kautta...vävystä viis, painukoon nevadaan, mutta ensi lypsetään se kunnolla.
ydinperhe on isä, äiti ja lapset. Anoppi on jommankumman ÄITI, ei sitä perhettä. Sinulle varmasti kaikki ihmiset on perhettä..onhan ne jotain kaukasta sukua...
P.s. läheisriippuvaisuutenkin saa terapiaa..
Halki poikki ja pinoon.
Olen joskus saanut neuvon, että alkoholisti ymmärtää nyrkkirautaa... siis henkistäkin sellaista, joten älä anna miehen hyppiä nokillesi yhtäkään kertaa. Jos pelkäät, niin selvitä poliisilta miten toimit. Jos taas uskot selviäväsi omin voimin miehestä, niin älä kuuntele hänen mielipiteitään tämän enempää.Lopeta yhteydet ja ole tyttäresi sekä lapsenlapsesi tukena.
Arvostan sitä, että haluat olla tyttäresi tukena. Liian paljon näkee ns suvaitsevaista välinpitämättömyyttä, jolla vedotaan ettei asia minulle oikein kuuluisi. Mitä hittoa me ihmiset voimme tehdä, jos emme voi tukeutua läheisiimme? MInusta olisi ollut aikoinaan todella ikävää, jos en olisi voinut puhua mieheni alkoholismista ja olisin kokenut oloni erittäin ulkopuoliseksi, jos äitini olisi ryhtynyt kaivelemaan kummassa on syy. Alkoholisti on itse vastuutta vääristä elintavoistaan ja on oltava todella kokematon ihminen, jos näkee sellaisessa mitään puolusteltavaa.
Sinä taidat tietää mistä puhun. En ihan normaalitilanteesta, jossa isät saattavat käydä ravintolassa viikonloppuisin parit ottamassa.
En mitenkään vihaa tyttäreni miestä, vaan toivon hänellekin kaikkea hyvää elämään.
Ainoa vaan, että kukaan, ei sitten kukaan voi häntä auttaa, jos hänellä itsellä ei ole halua lopettaa päivittäistä juomista ja pillereiden käyttöä.
Silloin ei pidä tyttäreni uhrata omaa elämäänsä ja ennenkaikkea lapsensa elämää. Joskus voi äiti olla niin väsynyt kertakaikkiaan, ettei ole voimia selviytyä siitä helvetistä ulos. Siinä tilanteessa tarvitaan ulkopuolista apua. En suostu hymistelemään vieressä, jos lapseni kärsii.
Pidä vaan läheistesi puolta. Kyllä näitä narsisti-psykopaatteja valitettavasti on miehissä. Siihen ku lisätään vielä alkoholi, niin sekameteli elämä on päällä.
Jos tuommosesta elämästä voi pelastaa yhdenkään, niin se on hyvä. Jokaisen täytyy ottaa vastuu elämästään, puliukon ei kannata uhkailla.
Näinhän se on, alkoholisti on usein sokea itselleen tai ei halua myöntää muille ja itselleen mitään. Hän syyttää helposti muita ihmisiä ties mistä. Koskaan syy ei ole itsessä. Itse tuin ja autoin erästä läheistä pääsemään eroon alkoholistista ja tämän viha tietysti kohdistui minuun. Ja minä olin muka kääntänyt kaikki häntä vastaan ja jos joku ajatteli hänestä pahaa se johtui minusta. Vaikka itse hän soppansa keitti.
Valitettavasti et taida voida mitään muuta kun esim. vaihtaa numerosi salaiseksi, jos mies alkaa soittelemaan. Jos hän alkaa häiriköimään ilmoita poliisille. Onko miehellä taipumusta väkivaltaan? Toivon mukaan viha laantuu kun aikaa kuluu.
Katsohan itseäsi peilistä, moni asia ratkeaa sillä, jos on rehellinen itselleen. Usin mies on "juoppo" kun oma lapsi haluaa eroa. Ne juopot usein avioituu uudelleen ja elävät ihan hvyää elämää, joskus jopa tyttäret alkoholisoituu kuin ihmeen kaupalla. Siis peilin eteen ja ilman armoa itselle, sieltä ne vastaukset useimmiten löytyy.
juuri näin! Monta kertaa se eroa halunnut joutuukin rappiolle ja se "ongelmainen" löytää sen onnen ja elämän ilon! Niin ja eihän toisessa koskaan sitä vikaa ole!?
Koska en tunne tarkemmin tapausta en toisaalta haluaisi kommentoida, mutta ihmettelen sitäkin että kirjoittaja noin jyrkästi teilataan siksi, että hän on anoppi? Olisiko jotkut vastaukset olleet erilaisia, jos hän olisi naisen sisko tai lapsi tms.? (juu, en ole anoppi, ei riittäisi ikäkään siihen)
Miksi ei saisi olla erosta iloinen? Joskus ero on paras ratkaisu. Ehkei varsinaisesti ikinä iloinen asia, mutta siinä mielessä voi olla iloinen että toisella on mahdollisuus parempaan elämään. Ja miksi asia ei kuuluisi anopille, hän on naisen äiti (ei mikään kaukainen sukulainen?) ja totta kai ajattelee lapsensa parastaan ja haluaa auttaa? Moni ei viitsi auttaa ja tukea, koska siitä voi aiheutua itselle vaikeuksia (kuten tässäkin tapauksessa). Mutta on se vaikeaa katsoa vain sivusta.
Ei tuo mieskään ihan vakaalta tapaukselta vaikuta, jos on ilmoittanut tekevänsä toisen ihmisen elämästä vaikean?
Alkoholisteja on tietysti erilaisia, mutta pahimmat tapaukset voi kyllä tuhota monen ihmisen elämän. Viinan juontiin voi liittyä agressiivisuutta, väkivaltaa, taloudellisia vaikeuksia jne.
Ja tuliko kirjoituksessa mitenkään ilmi, että anoppi aiheutti eron tai sekaantui siihen jotenkin? Hän kertoi vain tukevansa tytärtään? Eikö se ole hyvä asia?
Yritä jaksaa tyttäresi tukena vaikka mies tekisi elämäsi vaikeaksi. Toivon mukaan asiat ei kuitenkaan mene kovin pahaksi.
Huomasin itsekin, että aivan väärälle palstalle kirjoittelin, mutta se ei ole tässä olennaista. Tärkeintä on, että tytär lapsensa kanssa saa uuden elämän alkuun ja kaikki muuttuu parempaan päin.
Ymmärrän tietysti, että monikaan kirjoittajista ei tiedä mitä voi olla todellisen alkoholistin/pilleristin kanssa elämäminen, joten ei voi olla käsitystäkään mitä todellisuudessa on ongelmaperheen arki. Hyvä niin, kenenkään ei pitäisi joutua sellaiseen tilanteeseen. Elämä vaan tuppaa olemaan sellaista, että kaikki ei aina mene niinkuin on suunnitellaan.
Kiitoksia vastanneille ja hyvää syksyn jatkoa!