Elämme mieheni kanssa avoliitossa, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta.
Lapsia löytyy, mutta ei yhteisiä, eikä tulossakaan.
On ollut sekä ylä- että alamäki, mutta olemme loppujen lopuksi tosi onnellisia.
Ongelmamme on lähinnä se että olen tosi mustasukkainen, olen miettinyt miksi olen kun ei ole aihetta?
Sisimmäissäni pelkään sitä tuskaa mikä mahdollinen pettäminen toisi mukanaan ja tietoa siitä etten varmaan pystyisi antaa hänelle anteeksi jos niin kävisi. Eli maalaan kauhuskenaarioita seinälle ennenkuin mitä on ees tapahtunut.... :((
Jo nuorempana käydessäni terapiassa (siis tämä juttu on vaivannut mua koko aikuiselämäni) tajusin että osasyy mustasukkaisuuteen on pelko siitä että mua hylättäis, koska sekä äiti että isä tavallaan hylkäs mua ollessani 17v. Isä oli alkoholisti, vanhemmat erosivat ja äiti löysi jonkun ajan päästä uuden miehen (josta olen tänä päivän todella iloinen), jäimme jotenkin siskoni kanssa kahdestaan...
Toinen asia mitä vaivaa on se että aina kun mies lähtee yksin jonnekin niin hän lupaa että tulee silloin ja silloin tai soittaa ennenkuin laittaa nukkumaan (jos on kyse monen päivän matkasta), mutta hyvin harvoin lupaukset toteutuvat. Hän tulee myöhemmin kuin sovittiin tai jos on ollut reissuillaan juhlimassa kavereiden kaa hän nukahtaa ja unohtaa koko jutun.
No joo, pikkujuttuja, mutat silti...
Asioista on puhuttu miehen kaa ja olen aika varma siitä ettei hän pettäisi, mutta tiedänhän minä ettei koskaan voi olla mistään 100% varma (paitsi kuolemasta). SILTI en haluaisi olla näin mustasukkainen, en haluaisi udella kenen kanssa hän on puhunut tai keneltä on tullut s-posteja jnejne...
En haluaisi olla se BITCH joka pilaa meidän juttu vaan sen takia että olen sairaalloisen mustasukkainen!
Onko teillä neuvoja miten voisin parantaa käytöstäni vai pitäiskö hakea ammattiapua?
Lapsia löytyy, mutta ei yhteisiä, eikä tulossakaan.
On ollut sekä ylä- että alamäki, mutta olemme loppujen lopuksi tosi onnellisia.
Ongelmamme on lähinnä se että olen tosi mustasukkainen, olen miettinyt miksi olen kun ei ole aihetta?
Sisimmäissäni pelkään sitä tuskaa mikä mahdollinen pettäminen toisi mukanaan ja tietoa siitä etten varmaan pystyisi antaa hänelle anteeksi jos niin kävisi. Eli maalaan kauhuskenaarioita seinälle ennenkuin mitä on ees tapahtunut.... :((
Jo nuorempana käydessäni terapiassa (siis tämä juttu on vaivannut mua koko aikuiselämäni) tajusin että osasyy mustasukkaisuuteen on pelko siitä että mua hylättäis, koska sekä äiti että isä tavallaan hylkäs mua ollessani 17v. Isä oli alkoholisti, vanhemmat erosivat ja äiti löysi jonkun ajan päästä uuden miehen (josta olen tänä päivän todella iloinen), jäimme jotenkin siskoni kanssa kahdestaan...
Toinen asia mitä vaivaa on se että aina kun mies lähtee yksin jonnekin niin hän lupaa että tulee silloin ja silloin tai soittaa ennenkuin laittaa nukkumaan (jos on kyse monen päivän matkasta), mutta hyvin harvoin lupaukset toteutuvat. Hän tulee myöhemmin kuin sovittiin tai jos on ollut reissuillaan juhlimassa kavereiden kaa hän nukahtaa ja unohtaa koko jutun.
No joo, pikkujuttuja, mutat silti...
Asioista on puhuttu miehen kaa ja olen aika varma siitä ettei hän pettäisi, mutta tiedänhän minä ettei koskaan voi olla mistään 100% varma (paitsi kuolemasta). SILTI en haluaisi olla näin mustasukkainen, en haluaisi udella kenen kanssa hän on puhunut tai keneltä on tullut s-posteja jnejne...
En haluaisi olla se BITCH joka pilaa meidän juttu vaan sen takia että olen sairaalloisen mustasukkainen!
Onko teillä neuvoja miten voisin parantaa käytöstäni vai pitäiskö hakea ammattiapua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
elää jatkuvasti tuollaisten pelkojen kanssa. Tottahan on, että nuo ajatukset vaikuttaa käytökseesi ja näin myös ympäristöösi eli myös lopulta siihen parisuhteeseen. Mieti vaikka, että puolisosi voi ihan hyvin kuolla minä hetkenä hyvänsä. Mitä sulle silloin tapahtuisi? Jonkin aikaa surisit, mutta lopulta kai elämän olisi jatkuttava. Koskaan ei tiedä, miten kauan saa toisen ihmisen vierellään pitää, niin mitä sitä etukäteen murehtimaan. Yritä iloita niistä hetkistä jotka hän luonasi viettää.
Jos mies pettää niin hän pettää, et voi asialle yhtään mitään. Ketään ei voi kahlita, ainoa vaihtoehto on luottaa ja antaa miehellesi vapaus päättää tekemisistään, vaikka se vaikeaa olisikin. Tiedän kyllä miltä mustasukkaisuus tuntuu, itse pilasin turhaan oman suhteeni vahtimalla ja epäilemällä. Nyt ei sitten enää olekaan ketään vahdittavana.
Voin hyvällä omatunnolla sanoa, etä minulla on naiseeni yäydellinen luottamus ja hän on sen tyylinen ihminen, että ei pettäisi ikimaailmassa, koska ei halua kenellekkään mitään pahaa. Joka kerta kun jostain olen jonkun ihme epäilyn taas saanut päähäni ja ajatukset lähtevät laukkaamaan, niin se päättyy siihen, että sille tapahtumille löytyy aina looginen selitys. Monesti olen itseäni ruoskinut, että miten pääsen tästä eroon. Onhan se helppo sanoa, että lopetan vain kyttäämisen ja mustasukkaisuuden, mutta ei se vaan toimi. Sieltä se jostain aina pulpahtaa esiin ja pilaa kaiken, mutta toisaalta toinenkaan ääripää ei ole hyvä, että ei kiinnosta yhtään kumppanin menot...
Ongelmasi voivat liittyä esim. huonoon itsetuntoon.
Onko elämässäsi muuta tärkeää kuin suhde...
Kannattaa tehdä jotain itsetuntoa kohottavaa...
Esim. silloin kun miehesi lähtee reissuilleen niin harrasta/tee jotain mielekästä joka kohottaa itsetuntoa ja vie ajatuksia pois siitä oravanpyörästä...
Oletko miettinyt asiaa niinpäin että SINÄ olisitkin se joka kykenisi pettämään...