Sitä en tiedä. Menimme kihloihin ja pelkästään jo sormukset toivat varmuutta yhdessäoloomme,vaikka se tukevalta ja turvalliselta on tuntunut alunperinkin.
Mieheni haluaa kanssani 2 vuoden päästä naimisiin. Olin onnesta sekaisin kunkuulin! En tiedä mitenpäin olisin, ihanaa olla niin varmassa suhteessa...
Aloinjännittämään asioita jo nyt ja myöskin miettimään niin hyviä kuin huonojakin asioita. En vain tiedä mistään mitään, en mitään avioliiton satamaan astumisesta, plus ja miinuspuolista, eli siis se ilmeisesti on kannattavaa yhdesää eläville? kö?! Ainakin e tuo sitä varmutta eikös??
Mieheni on ollut aikaisemmin naimisissa 7 vuotta. Kasvoivat erileen eksänsä kanssa,nyt uusi onni minun kanssani. Mieheni on 35 ja ite olen parikymppinen... Hei kertokaa mitä kaikkea minun ulisi tietää!?
Terveisin, hölmö
Mieheni haluaa kanssani 2 vuoden päästä naimisiin. Olin onnesta sekaisin kunkuulin! En tiedä mitenpäin olisin, ihanaa olla niin varmassa suhteessa...
Aloinjännittämään asioita jo nyt ja myöskin miettimään niin hyviä kuin huonojakin asioita. En vain tiedä mistään mitään, en mitään avioliiton satamaan astumisesta, plus ja miinuspuolista, eli siis se ilmeisesti on kannattavaa yhdesää eläville? kö?! Ainakin e tuo sitä varmutta eikös??
Mieheni on ollut aikaisemmin naimisissa 7 vuotta. Kasvoivat erileen eksänsä kanssa,nyt uusi onni minun kanssani. Mieheni on 35 ja ite olen parikymppinen... Hei kertokaa mitä kaikkea minun ulisi tietää!?
Terveisin, hölmö
Vastaukset 15
Vanhimmat
Avioliiton etuihinhan kuuluu perintäoikeus ja avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen ja yhdessä hankittuun. Avioehdolla voidaan tosin ennen liittoa hankittu omaisuus sulkea siitä pois mutta liiton aikana hankittu on yhteistä (esimerkkinä mies töissä, sinä äitiyslomalle, et siis tienaa, ja mies maksaa taloa pois. Jos eroatte, ei talo ole hänen koska hän sen maksoi vaan yhteinen) ja myös kuolemantapauksen sattuessa toisen puolison omaisuuteen on oikeus vaikka ei testamenttia olisi.
Myös mahdollisten lasten isyyttä ei tarvitse erikseen tunnustaa vaan ne katsotaan avioparin lapsiksi automaattisesti. Mitä vielä... nos iinä ainakin pari etua. Haittoja taas ei oikeastaan ole tai en niitä keksi. :D
***
...esim, maksat miehesi salaiset velat, kun hän yllättäin kuolee....
Hui kauheaa!
Sulkeeko avioehto "salaiset velat" pois niin että jos toinen kupsahtaa niin niitä ei voida periä?
ymmärtääkseni, että velkoja voidaan kuolinpesältä kyllä periä mutta puolison avio-osuuteen ei voi kajota. En tiedä toimiiko noin ilman ehtoakin?
***
Varmuuttahan se avioliitto suhteeseen tuo, kunnes taas erotaan. Sitä pahemmalta se ero tuntuu, mitä enemmän olet luottanut. Pidä jalat maassa.
silti luottaa.
Et voi muuten rakastaa jos et luota.
Etukäteen ei ole syytä pelätä mitään.
Onnea
elämänkokematon mieheesi verrattuna... hmmm... sinuna eläisin nuoruutta täysillä! Ymmärrät kyllä sitten aikanaan, mitä tarkoitan... :) t.isoäiti
Tällä "vanhemman oikeudella" syötetään vaikka millaista soopaa, kyllä sinä sitten tajuat kun vanhemmaksi tulet... voi isoäiti. Jos hyvän miehen löytää ja naimisiin tahtoo, onko parempi lempata mies ja "elää nuoruutta" vaikka itse tahtoisi muuta?
Annetaanko kaikkien elää oma elämänsä eikä yritetä tunkea siihen muottiin jolla oma elämä toteutettiin, eh? Menitkö itse naimisiin mielestäsi liian nuorena, tahdoitko vielä vapautta?
***
sinäkin joskus kai... ;)
Kyllä. Menin liian nuorena naimisiin ja perustin perheen ja aloin vastuun kantajaksi.
Tehtyä en saa tekemättömäksi omalta kohdaltani, mutta toivon vaan että moni muu olisi paljon viisaampi kuin itse olin aikoinaan. :/
Sinun valintasi voi olla sellainen mikä kuitenkin
sopii toiselle.
Nuorena solmittu liitto ja vastuunkanto.
isöäidiksi ajattelin alkaa, tuossa parinkymmenen vuoden päästä varmaan jos minun aikataulujani kuuntelevat, mitä hiukan epäilen :D
Tuossa alempana joku sen pointin jo heittikin, yhden valinta ei sovi toiselle ja holhoavaan sävyyn vanhemman oikeudella "neuvominen" nostaa niskakarvat pystyyn vaikka vierestä katsoisi.
***
lähipiirini ja omaa elämääkin eläneenä voin todeta, niin on huomattavasti järkevämpi mennä naimisiin 25v. Aina kun naimisiin mennään, silloin mennään yleensä ajatellen, että tässä unelmieni puoliso loppuelämäksi. Me ainakin kavereitten kesken olemme tähän ajatukseen kasvanut, että kannattas olla joku ns. suositus ikäraja naimiseen menolle. Sitä ei varmaankaan kukaan ei voi kiistää etteikö esim. 25v. olisi varmempi päätöksistänsä mitä tekee ja myös elämänkatsomustakin tullut.
En tarkoita sanoa mikä on oikein tai väärin, mutta mikä kiire on naimisiin nuorena nykyään? Ennen oli toisin, esim. ei saanut edes kaupungin vuokra asuntoa, ellei ollut naimisissa. Nykyään onnistuu kaikki ihan avoliitossakin.
Naimisiin mentäessä talous ja perintöasiat ovat puolisoiden eduksi.
Katsoin ensin nikkiäsi nähdäkseni oletko kovin nuori, kun olet niin kovin tietämätön, mutta kun luin tämän,
Suhtaudun hyväntahtoisen pilkallisesti kaikkeen ja kaikkiin, itseni mukaanlukien. Vastaanväittäminen on elämäntapa.= S I N Ä
asia ratkesi. Perus negatiivisella luonteellasi, voisit sulkea itsesi vaikkapa komeroon, ja olla tulematta sieltä tänne ihmisiä häiritsemään.
kukaan ei menettäisi mitään.
ainakin se, että se papin aamen ei sitä varmuutta suhteeseen tuo !
Itsestä se on kiinni miten suhde kestää, kultakahleilla siinä ei ole mitään tekemistä.
On pareja jotka ovat olleet yhdessä 30 v ja eivät ole edes kihloissa. On pareja jotka ovat näyttävästi kihlautuneet ja vielä suuremmilla juhlilla sanoneet tahdon, muta eroavat vuoden kuluttua valtavassa riidassa.
Ei, varmuutta ei tuo kahleet vaan vapaus !
Odotas kun olet kolmekymppinen niin miehesi vaihtaa sinut nuorempaan ja sanoo selitykseksi että kasvoitte erillenne.