voiko unohtaa tuosta vaan?

Sanoa ettei missään parisuhteessa voisi päästä asiasta yli noin nopeasti, enhän elä jokaista parisuhdetta.

Pettämiseen kuitenkin liittyy se, että rikotaan yhteisiä pelisääntöjä ja tuotetaan toiselle pettämys . Rakkauden jokainen itse määrittää sellaiseksi kun sen kokee olevan, mutta esim. minulle siihen liittyy halu olla loukkaamatta kumppaniaan, olla rehellinen ja arvostaa sitä rakkautta, jonka saa osakseen. Minulle se olisi sellainen asia, että kun huomaa ettei kohdistamaani rakkautta arvosteta eikä rakkaus ole sellaista, jossa halutaan toiselle hyvää - vaikka se ei omia tarkoitusperiä palvelisikaan, olisi liian kova pala selvittäväksi kahdessa päivässä ja sen jälkeen jatkaen siitä mihin nyt oltiin jäätykään.

Oli ulkokuorta tai ei, niin he ovat aikuisia ihmisiä. Jos he elämältään sitä haluavat niin halutkoon. Jos olet sivullisena ystävä niin toivottavasti tuet häntä etkä keskity arvostelemaan hänen valintojaan vaikkevat ne olisi samanlaisia kuin sinun tekemäsi/mitä tekisit hänen sijassaan.

mutta itselläni asian unohtamiseen meni 10 vuotta. En petä koskaan enään ikinä, se on liian rankkaa.

petin miestäni toisen kanssa se oli semmonen pika suhde.mies sai tietää ja otti sen niin raskaasti,että syö nyt masennus lääkkeitä.kyllä jälkeen päin ahistaa mitä tuli tehtyä,mutta asia saatiin selvitettyä ja eteenpäin mennään niin ku ennenkin ei kannta pettää se on ihan perseestä.

Koen juuri nyt noita petetyn ihmisen tunteita. Mies jäi kiinni pari viikkoa sitten, tosin muunnellun tarinan "ystävyydestä" olin kuullut jo kesällä. Kuulin juuri samat asiat: ei ollut meidän suhteen päättymisen arvoista, ei merkinnyt mitään, oli vain ystävyyttä jne..Asia on vielä niin tuore että käsittelen vasta omia tunnetilojani: pettymystä, loukkaantumista jne. Onhan minulta anteeksi pyydetty ja kaduttukin, mutta asia on silti käsiteltävä, eikä sitä käsitellä parissa päivässä. Siihen menee oma aikansa, en tiedä kauanko. En edes tiedä vielä pystynkö antamaan anteeksi, en voi luvata edes sitäkään, vain aika parantaa ja anteeksi antaminen tulee myöhemmin. Tällä hetkellä on vain tunteet inhosta vihaan. Olen itse kriisihoitaja. Tiedän mitä tunnetiloja asiaan kuuluu, järki on myös päässä. Lohduttaudun kirjoittamalla, purkamalla sisimpääni. Tämäkin kirjoittaminen on yksi keinoni selvitä. Nämä asiat eivät ole helppoja, ei ole mielekästä olla omien tunteiden armoilla, mutta nehän vain tulevat.Se lohduttaa että tunteet muuttuvat ja ne eivät ole pysyviä, mikäli ne vain tunnistaa. Etsin selviytymiskeinoja, itsestään on huolta pidettävä, vaikka kuinka sattuu. Kuuntelen mitä miehelläni on sanottavaa, vähin erin hän on ymmärtänyt tekonsa seuraukset. Tiedän että anteeksi antamista helpottaa asiasta puhuminen, se jäsentää tapahtunutta. Me ihmiset olemme taipuvaisia hakemaan asialle merkityksen ja tämän merkityksen kautta vain voimme antaa anteeksi. Minä haen nyt juuri merkitystä. Kun on rehellinen itselleen ja tapahtuneelle, voi päästä eteenpäin. Tiedän että uskottomuudestakin selviää, se riippuu ihmisen voimavaroista ja aikaisemmista kokemuksista selvitä.Siihen vaikuttaa myös pettäjän petetylle annettu tuki ja oikeus tuoda tunteensa julki. Mutta tiedän myös sen että monet eivät selviä, vaan jäävät tunnelukkoon ja myöhemmin masentuvat. Selviävät vain näennäisesti.
Onnellisuutta ei tule hetkessä. Asian ilmenemisen jälkeen voi tulla hetkellinen helpotuksen tunne siitä ettei vielä erottu, jatketaan yhdessä. Tämä tunne sekoitetaan helposti siihen että asia on jo haudattu. Tämän tunteen mentyä ohitse, tulee käsittelytunteet pintaan. Niiden täytyy antaa tulla, etteivät ne myöhemmin katkeroita tai vaikuta yhteiseloon. Nämä täytyy puhumalla selvittää, tarpeen mukaan hakea ulkopuolista apua. Hyvin käsiteltynä elämää voidaan jatkaa, kumpikin oppineena. Toivotan kaikkea hyvää parisuhteen kriiseissä kamppaileville petetyille ja pettäjille. Elämään kuuluu myös vastoinkäymiset.