En tiedä enää mitä haluan. Olemme olleet nyt puolitoista vuotta yhdessä avomieheni kanssa ja kihloissa vasta muutaman kuukauden. Välillä olen todella onnellinen vierelläni olevasta miehestä, ja haaveilen tulevaisuudestamme (oma asunto, lapsia, naimisiin jne.) kun taas tämän tästä tuntuu etten jaksa enää. Olen puhunut asiasta miehelleni, mutta on hankala vastata miehen kysymyksiin "mikä hätänä" kun ei ole mitään yhtä syytä!
Olen miettinyt eroa todella monta kertaa...ja mielestäni sekin kertoo jotain suhteestamme.
Mutta aina kun mietin asiaa, mukaan nousee käytännön asiat (yhteinen omaisuus, toisten mielipiteet jne.)! Eihän niin saisi olla, ei sen takia voi olla toisen ihmisen kanssa että se on helppoa ja ihan mukavaa!!! Äh, tämä teksti on varmasti todella sekavaa, mutta niin ovat minun ajatuksenikin...
Tuntuu hölmöltä ajatella eroa näin pian kihlautumisen jälkeen. Enkö muka silloin huomannut missä mennään, etten voi hyvin parisuhteessamme? Ilmeisesti en... Tuntuu niin typerältä.. Ja kuitenkin, heti jos mies sanoo jotain hellää, kuten rakastavansa minua, alan heti itkeä...tuntuu niin pahalta kun haluaisin vain halata häntä ja sanoa samat sanat...mutta en kuitenkaan voi, kun jokin asia suhteessamme on pielessä..:(
Nyt olen valitettavasti töissä, mutta sydämeni itkee kokoajan, auttakaa hyvät ihmiset selvittämään päätäni!
Kiitos jo etukäteen...
-Lost-
Olen miettinyt eroa todella monta kertaa...ja mielestäni sekin kertoo jotain suhteestamme.
Mutta aina kun mietin asiaa, mukaan nousee käytännön asiat (yhteinen omaisuus, toisten mielipiteet jne.)! Eihän niin saisi olla, ei sen takia voi olla toisen ihmisen kanssa että se on helppoa ja ihan mukavaa!!! Äh, tämä teksti on varmasti todella sekavaa, mutta niin ovat minun ajatuksenikin...
Tuntuu hölmöltä ajatella eroa näin pian kihlautumisen jälkeen. Enkö muka silloin huomannut missä mennään, etten voi hyvin parisuhteessamme? Ilmeisesti en... Tuntuu niin typerältä.. Ja kuitenkin, heti jos mies sanoo jotain hellää, kuten rakastavansa minua, alan heti itkeä...tuntuu niin pahalta kun haluaisin vain halata häntä ja sanoa samat sanat...mutta en kuitenkaan voi, kun jokin asia suhteessamme on pielessä..:(
Nyt olen valitettavasti töissä, mutta sydämeni itkee kokoajan, auttakaa hyvät ihmiset selvittämään päätäni!
Kiitos jo etukäteen...
-Lost-
Vastaukset 14
Vanhimmat
Että vika ei ole parisuhteessasi vaan korviesi välissä. Jos et voi hyvin parisuhteessa, vikaa voi alkaa ensin etsiä itsestä ennenkuin partnerista, jos syyt eivät ole ilmeiset.
Ennenkuin nyt ainakaan eroamaan menet, mieti pitkään mihin olet tyytymätön, mitkä ne ongelmat ovat, ja voiko niitä raktaista. Kumppania vaihtamalla eivät ne omat ongelmat katoa vaan ne seuraavat mukana. Nimeämällä ja ratkaisemalla ne ongelmat, sillä tilanne voi jopa korjaantua.
***
Todella hyvää palautetta... Et tainnut oikein ymmärtää viestini sisältöä.. En ole väittänyt että miehessä olisi vika, tai minussa...vaan MEISSÄ...
Ei aina tarvitse olla jotain tiettyä asiaa, se on vain se tunne että ei sovita yhteen..
Mutta älä vaivaudu vastaamaan jos et ymmärrä edes mitä tarkoitan.
Hyvät syksyn jatkot! :)
kyllä minun mielestäni edellisen näkökulma oli hyvä.
Kyllä todennäköisesti ongelmia tulee, jos eroatte vain sen takia, että "on se tunne". Kannattaa miettiä syitä tähän tunteeseen. Itsetutkiskelun avulla ne yleensä löytyvät.
sua monelta tulevaisuuden murheelta. Nimittäin ilman syytä eroaminen varmasti jatkuu jos alat jotain suurta rakkautta etsimään.
Kuulostat anteeksi vaaan hieman epärealistiselta jos luulet ettet voisi kehittää itseäsi tässä tilanteessa. Minusta edellisen ehdotus oli asiallinen.
Minulla ollut samanlaisia tuntemuksia, ja sen takia en ole vielä lämmennyt kihlausajatukselle. Suosittelen lämpimästi psykologilla käyntiä. Se on ainakin omalla kohdallani auttanut todella paljon. On monia asioita joita ei ole tullut edes ajatelleeksi. Nykyään ymmärrän paremmin käyttäytymiseni syitä, enkä jää enää niin helposti rypemään itkussa ja ahdistuksessa.
Minulla on vaikuttanut näissä tuntemuksissa aiempi todella kivulias ero (vaikka siitä oli jo aikaa kun aloitin nykyisen suhteen), sekä miehen tietyt piirteet, jotka tuovat mieleen lapsuuden negatiiviset asiat. Ylivilkas mielikuvitus ei myöskään ole parasta lääkettä..
Syyllisyyttä omista tunteistaan ei kannata/pidä tuntea. On hyvä, jos kykenette keskustelemaan asioista avoimesti avokkisi kanssa. Kyllä uskon, että sinullakin on ongelmia oman pääkoppasi kanssa :) kaikki kokemukset yms elämän aikana vaikuttavat suhteissamme. Ei se ero ole ratkaisu, silloin vain jätät kaiken taka-alalle ja aloitat alusta. Jossain vaiheessa se menneisyys alkaa taas kummittelemaan.
Opi huomioimaan omat tarpeesi. Tunnut olevan myös sen kaltainen, että annat liikaa muiden ihmisten ohjata elämääsi. Otetaan esimerkkitilanne...en tiedä pidätkö esim matkustelusta, mutta jos vaihtoehtona olisi päästä jonnekin ulkomaille vaikkapa työprojektiin kuukaudeksi. Niin menetkö vai mietitkö että pärjääkö avokkisi, tuleeko minun liian ikävä häntä, voinko lähteä... jne. Ennen minä jätin aina kaiken tekemättä mitä itse sisimmässäni halusin, koska otin aina muut ensin huomioon. Nyt olen oppinut ajattelemaan myös itseäni (mikä EI ole itsekästä), ja suhteemmekin voi paremmin. Ja huom, se itsensä ajatteleminen ei tarkoita eroa. Jos teilläei ole konkreettista ongelmaa (alkoholismi, väkivalta, sairas narsismi jne) niin ongelmat ovat kyllä voitettavissa. Onnea teille!
Kiitos vaan vastauksesta...siinä oli osa totta...ja osa täyttä puppua! :D
Mutta joo, en saa itselleni tarpeeksi omaa aikaa ja "vapautta". Mieheni on todella riippuvainen minusta, ei osaa olla yksin. Äh, turha sitä teille on selittää!
Mutta juu, tattista vaan:)
en ihmettele yhtään että sinua ahdistaa kun puhutkin niin outoja näissä viesteissäsi. ensimmäisen mielipide asiaan oli hyvä, silti sinä et näe itsessäsi mitään vikaa vaikka SINÄ ITSE voit pahoin, mies ei.
Jos et näe sitä mahdollisuutta että sinulla on joku oma hlökohtainen kriisi, niin ehkäpä sitten osaat ilman meitä ajatella sitä että et rakasta miestäsi tarpeeksi ja haluat eron. Ihmeellistä tosin että se tuli vasta kihlauksen jälkeen. EHkä kantsii ajatella että mitä sä nyt suret? sitäkö kun oot saavuttanu tietyn pylvään elämässäsi ja jotain on takana vai oikeestiko ahdistaa se että teissä on jotain vikaa? ja mitä vikaa se sitten on?
onko joku pettänyt jotain, onko luottamusta, hakkaako joku jotain, vai tunneko vain puuttuu?
no ei sitä kukaan muukaan täällä ymmärrä jos et itsekään siellä.
ja turha tulla sit sanomaan kenen sanoma on puupua ja kenen ei, mistä me ensinnäkään YHTÄÄN MITÄÄN voidaan tietää??? Ei yhtään mistään.
olipas hieno viesti, kiitos! :D
ettehän te tosiaankaan tiedä meidän elämästä mitään, se on totta. Mutta eihän tälle palstalle voi silloin kukaan kirjottaa..itse ne päätökset on tehtävä!
Mutta onko ikinä tullu mieleen että jotakin pelkkä kirjottaminen ja toisten näkökulmat asiaan voi helpottaa..
Syksyn jatkot! :)
Ps. En ole väittänyt etteikö minussa olisi vikaa..enkä sanonut voiko mieheni suhteessa hyvin vai ei.. Eli vedit aika paljon omia johtopäätöksiä :)
Minusta taas vaikutti näiden sinun kirjoitusten perusteella siltä, että vietätte liikaa aikaa yhdessä. Ehkä sinulle tulisi parempi olo, jos olisitte vähemmän tekemisissä keskenään. En tarkoita mitään erilleen muuttamista tai sellaista vaan omia harrastuksia yms. Ketä tahansa alkaa kenen tahansa kanssa yhdessäolo kyllästyttämään ja ahdistamaan, jos on kokoajan vaan yhden ja saman ihmisen kanssa.
Eli mieti mikä tekee sinut onnelliseksi?
Mitä haluat tehdä, että olisit onnellisempi?
Kerrot sitten puolisollesi mitä mieltä olet asioista ja mitä niille pitäisi tehdä.
Kiitos, vihdoin asiallista palautetta! :)
Täytyy tosiaan miettiä tuota, sillä yksi riidan aiheistamme on usein ollut juuri se, että minulla ei ole ns.omaa aikaa tarpeeksi. Toisaalta, kun harvoin on yhteisiä vapaapäiviä, ne on mukava viettää yhdessä, mutta ei aina!
Syksyn jatkot sinulle! :)
itsekeskeinen kun muiden apu ei kelpaa vaikka sen perään olevinaan huhuilet täällä. Ikää taitaa olla 21 max tai sitten muuten vaan keskenkasvuinen narsisti?
samaa mieltä. itsekeskeisesti sanoo vastaaajille asioita kuitenkin siitä näkökulmasta, jonka vain ITSE hyväksyy, eikä ota kuullaksensa muita mielipiteitä. Kuitenkin haluaa täällä kertoa asioistaan.
Jos kerta aloittaja jo itse tiesit että sinulla ei ole aikaa itsellesi tarpeeksi, ja ainoa hyväksyttävä palaute oli sen sanominen ääneen, niin god damn laita siitä omasta ajasta sitten keskustelu käyntiin niin saat toivomaasi palautetta.
ihme hyypiö.
Olette selvästi ymmärtäneet viestini väärin! Mutta kuten yksi vastaajista sanoi, ette te oikeasti tiedä meidän elämästä mitään ja sitä on todella vaikeaa täällä selittää! Tietenkin kaikkien viestit ovat tervetulleita, mutta minua on aivan turha alkaa haukkumaan vain sen takia että tunteeni ovat tällä hetkellä todella sekavat!
Voisitte katsoa pari kertaa peiliin ennen tuollaisia palautteita!
Kiitos niille muutamalle jotka laittoivat kehittävää palautetta!
:) Eiköhän asia ole tällä palstalla loppuun käsitelty..
Ei ihme, että sinulla on parisuhteessasikin pieniä ongelmia...