Kerrotteko kaiken?

Minusta on mukava tietää jos mies on törmännyt
vanhoihin heiloihinsa.
Avoimuus kaikissa asioissa on parasta parisuhteelle.
Miehelläni on tapana kertoilla päivän
tapahtumistaan minulle hyvinkin avoimesti.
Makoillaan sohvalla ja höpistään.
Itse kerron samoin kaiken mikä mieleeni muistuu
päivän tapahtumista ja tapaamistani ihmisistä.

Kun tosirakkaus astui elämääni, niin ei ole tarvinnut enää miettiä mitä kertoa toiselle. Kaikki asiat kerrotaan, kaikesta on helppo puhua, vaikeistakin asioista. Sanat tulevat itsestään, niitä ei tarvitse hakea, ne tulevat suoraan sydämestä. On kuin olisi saanut Jumalan hengen päälleen; kuuromykkä mieskin alkaa puhua kielillä.

Meillä puhutaan

Mä olen niin höhlä, että mitään ei jää kertomatta. Mieheni varmaan toivoisi, etten niin tarkkaan kertoisi päivästäni hänelle :) Mutta olen vain niin puhelias ja suulas. Ja onhan se kivaa, että miehenikin tuntuu kertovan minulle kaiken oleellisen. Ja kertoisi, jos olisi törmännyt ex-heilaan, ja hyvä niin. On jotenkin turvallinen olo puolin ja toisin, kun tietää, että voi luottaa toisen kertovan, ja etenkin luottaa siihen, että toiselle voi kertoa mistä tahansa.

Meillä kerrotaan ihan kaikki, jokainen pieni yksityiskohtakin pitää selostaa :D ;)

Kumpikin meistä on aika erakkotyyppi ja epäsosiaalinen eikä kumpikaan olla puheliaita, mutta juuri siitä syystä olemme toistemme "purkautumis- ja kokemuksenjakamiskeino" eli toisillemme sitten lörpötämmekin ihan kaiken, vaikka muiden kanssa ei tulekaan paljoa juteltua. Olemme toistemme parhaat ystävät, ja haluamme jakaa juuri tämän elämämme ykkösen kanssa kaiken kivan tai mielenkiintoisen tai muuten vain jostain syystä mieleen jääneen. Jaettu kokemus on aina parempi kokemus! :) On mukavaa yhdessä ihmetellä ihmisiä ja asioita.

Mutta ihmisethän ovat erilaisia. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen. Meillä kuitenkin näin.

Meillä minä taidan olla se höpötteleväisempi, mies on hiljaisempi ja nyt näin alkuhuuman jälkeen olen huomannut, että hän on paremminkin se kuntelevaisempi osapuoli, ei niinkään omia juttujaan tuo esille :-). Nooo, ei tarttekkaan, mutta ehkä se aikaansaa sen että munkin jutunjuuret aaikaa myöten hiukka tyrehtyy, tai no, sanotaanko niin että ihan kaikkea ei tartte höpötellä.Näin se vaan menee.

..olen kun nimimerkki vaimomo. En voi käsittää että jotkut sanovat kertovansa puolisolle kaiken. Jos pariskunnat todella kertoisivat toisilleen aivan kaiken, maailmassa olisi pelkkiä sinkkuja. Ahdistaa ajatuskin, että minulla ei olisi parisuhteen ulkopuolisia asioita joihin miehelläni ei ole osaa eikä arpaa. Meillä on kummallakin harrastuksia joihin toinen ei osallistu millään tavalla eikä tarvitse. En halua tappaa hyvää avioliittoani olemalla miehen kanssa kuin siamilaiset kaksoset.
Se ikioma osa elämää-se osa johon ei kukaan muu ole osallisena kuin minä itse- on todella tärkeä. Ja miehellä on tietty omat juttunsa joista en tiedä eikä ole väliksikään. Minun mielestäni se, jos jokin osoittaa luottamuksen olevan kohdallaan.
Ja kun on omia rientoja eikä olla koko ajan kahdestaan tai kaikkea selostamassa, on paljon mukavempaa yhdessä ja jännitettäkin piisaa vaikka vuodet vierii..

Kaikki päivänvalon kestävä tottakai kerrotaan kumppanille.