Kun olimme seurustelleet puoli vuotta poikaystäväni kanssa, tämä oli kavereidensa kanssa viihteellä ja takaisin tullessaan ilmoitti ihastuneensa toiseen. Hän jätti minut ja minä hajosin täysin. Mutta kuitenkin, kun mies takaisin halusi, niin minähän päästin. Olen kokenut uskottomuutta ennenkin, joten tiesin ettei siitä tule helppoa, mutta halusin yrittää tai en olisi antanut itselleni anteeksi. Mutta nyt en voikaan antaa poikaystävälleni anteeksi..
Mies sanoi, etteivät he tavanneet tuon toisen naisen kanssa kuin pari kertaa sinä aikana, kun olimme erossa [en kyllä usko sanaakaan] ja että hän jätti minut vain, koska ei tiennyt olisiko valmis vakavaan suhteeseen. Näillä sanoillaan hän myös kumosi valheeksi koko sen puoli vuotta, mitä olimme yhdessä ennen tapausta, sillä silloin hän sanoi aivan muuta. Ja sehän ei helpota tilannetta ollenkaan. Nyt käpristelen sekä valheiden, että uskottomuuden kourissa.
Nyt, kun tapauksesta on jo useita kuukausia ja poikaystäväni puhuu yhteen muutosta yms. niin en yksinkertaisesti uskalla uskoa häntä. Eihän hän aikasemminkaan tarkoittanut mitään, mitä sanoi. En vain pääse asiasta yli, mitä pitäisi tehdä?
Vaikka poikaystäväni on tehnyt kaikkensa ja luvannut vaikka kuun taivaalta, niin silti asia vainoaa minua joka ikinen päivä. Tappelemme asiasta joka viikko ja tämä on todella raskasta. Minä myös käperryn itseeni, enkä päästä miestä lähelleni, sillä pelkään jatkuvasti, että hän satuttaa minua uudestaan. Siltikään en haluaisi lopettaa, sillä tämä olisi todella loistava suhde, jos osaisin unohtaa ja antaa anteeksi. Loppuuko tämä koskaan vai olisiko todellakin aika laittaa pillit pussiin ja todeta, että tämä oli liian kova pala minulle? Mikä siitä tekee niin vaikeaa, etten voi unohtaa? Onko mitään keinoa saada itsensä unohtamaan? Tunnen itseni jakomielitautiseksi, kun välillä kaikki on hyvin ja välillä olevan niin masentunut ettei mikään tunnu miltään...
Mies sanoi, etteivät he tavanneet tuon toisen naisen kanssa kuin pari kertaa sinä aikana, kun olimme erossa [en kyllä usko sanaakaan] ja että hän jätti minut vain, koska ei tiennyt olisiko valmis vakavaan suhteeseen. Näillä sanoillaan hän myös kumosi valheeksi koko sen puoli vuotta, mitä olimme yhdessä ennen tapausta, sillä silloin hän sanoi aivan muuta. Ja sehän ei helpota tilannetta ollenkaan. Nyt käpristelen sekä valheiden, että uskottomuuden kourissa.
Nyt, kun tapauksesta on jo useita kuukausia ja poikaystäväni puhuu yhteen muutosta yms. niin en yksinkertaisesti uskalla uskoa häntä. Eihän hän aikasemminkaan tarkoittanut mitään, mitä sanoi. En vain pääse asiasta yli, mitä pitäisi tehdä?
Vaikka poikaystäväni on tehnyt kaikkensa ja luvannut vaikka kuun taivaalta, niin silti asia vainoaa minua joka ikinen päivä. Tappelemme asiasta joka viikko ja tämä on todella raskasta. Minä myös käperryn itseeni, enkä päästä miestä lähelleni, sillä pelkään jatkuvasti, että hän satuttaa minua uudestaan. Siltikään en haluaisi lopettaa, sillä tämä olisi todella loistava suhde, jos osaisin unohtaa ja antaa anteeksi. Loppuuko tämä koskaan vai olisiko todellakin aika laittaa pillit pussiin ja todeta, että tämä oli liian kova pala minulle? Mikä siitä tekee niin vaikeaa, etten voi unohtaa? Onko mitään keinoa saada itsensä unohtamaan? Tunnen itseni jakomielitautiseksi, kun välillä kaikki on hyvin ja välillä olevan niin masentunut ettei mikään tunnu miltään...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä ystävä. Me naiset olemme taipuvaisia vatvomaan asiaa monelta suunnalta, minäkin olen sellainen. Miehesi on tunnustanut ettei aikaisemmin ollut valmis vakavaan suhteeseen ja pölläili sen takia. Hän on siinä varmasti oikeassa, mutta myöhemmin huomasi sinut tärkeäksi. Luota siihen että olet hänen ykkösensä. Menneet ovat menneitä, etkä voi elää niissä. On vain tämä päivä ja tulevaisuus. Rakenna sitä. Älä juutu menneeseen vaan usko ihmisen kykyyn kehittyä. Anna asian jo olla, äläkä kuluta energiaa enää menneeseen. Sehän vain tekee sinut järjettömäksi, kuten olet huomannut. Nauti tästä päivästä ja usko parempaan huomiseen. Katso mitä se sinulle antaa ja mikäli et omasta panostuksestasi huolimatta saa tyydyttävää suhdetta, toimi vasta sitten. Älä luo mielikuvia pettämisestä, koska se pilaa tämän päivän onnen. Luo mielikuvia hyvästä suhteesta. Meillä on taipumus saada mitä toivomme. Andy Mc Coin sanoin: " Pitää varoo mitä haluu koska voi saada sen". Onnea parisuhteellesi.
anteeksi vaan, mutta et tosiaankaan ole "tyypillinen oinas".
Tyypillinen oinas ei tyytyisi olemaan huonossa suhteessa jossa ei voi turvallisesti luottaa vaan alistuu pelkotiloihin että "taas tuo kuiteskin voi pettää", tyypillistä oinasta ei petetä kuin kerran,tyypillinen oinas ei käperry itseensä vaan TEKEE asialle jotain ja unohtaa sitten koko jutun.
Tyypillinen oinas ei ole tuuliviiri.
Tyypillinen oinas olisi ajat sitten tajunnut että tuosta ei enää tule mitään muuta kuin vitutusta ja masennusta vaikka välillä tuntuisi että voihan tämä muka toimiakin...ja oi kuinka ihanaa meillä kuiteskin on (huolimatta siitä että toi sika petti )....
JOS sä olet todellakin oinas, niin ryhdistäydy tuosta lehmämäisyydestäsi tai olet häpeäksi kaikille oinas-naisille!!