Minulle paljastui kaksi vuotta sitten, että miehelläni oli ollut muutaman kuukauden ajan suhde työtoveriinsa. Yli 30 vuotta kestäneen avioliiton aikana tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta. Mieheni kertoi lopettaneensa suhteen ja halusimme kumpikin jatkaa avioliittoamme. Olemme yrittäneet selvittää asiaa puhumalla, sopimalla, käymällä parisuhdeterapiassa jne. Välillä on todella vaikeaa ja välillä vähän helpompaa. Tunteeni aaltoilevat edelleen laidasta laitaan. Järjentasolla olen uskonut sen, että suhde on ohi ja mieheni on luottamukseni arvoinen. Olen yrittänyt tosissani päästä myös tunnetasolla asian yli. Mielestäni olen päässytkin eteenpäin. Peruslähtökohtani on ollut se, että mieheni suhde tuohon toiseen naiseen on loppu ja hän on täysin sitoutunut tekemään kaikkensa avioliitomme eteen.
Mieheni uskottomuus on ollut minulle ajoittain lähes ylivoimainen koettelemus. Vaikeista hetkistä huolimatta kuvittelin, että pahin on jo takana. Mutta toisin kävi. Pari päivää sitten minulle selvisi aivan sattumalta, että mieheni on lähettänyt pari tekstiviestiä tälle naiselle. Toisen lauantai-iltana aikana, jolloin hän oli lomalla ja toisen eräänä sunnuntai-iltana. Mieheni selitti, että jälkimmäinen liittyi johonkin työasiaan, joka piti hoitaa maanantaina (tämä voi olla totta), toista viestiä hän ei kuulema muistanut. Tässä vaiheessa epäilyni heräsi ja erinäisten vaiheiden jälkeen paljastui, että mieheni on ainakin viimeisen vuoden aikana soitellut tälle naiselle vapaa-aikanaan ja muissa kuin työasioissa. Ensin hän kielsi soittaneensa, mutta kun soittotieto löytyi puhelimesta, hän myönsi asian. Vaadin, että hän pyytää puhelinoperaattorilta listan viime kuukausien puheluista (näin vaatiessani tunsin itseni todella halpahintaiseksi ja epätoivoiseksi). Kun mieheni tajusi, että hän on nyt jäänyt kiinni salailustaan ja valehtelustaan, myönsi hän soittaneensa tälle naiselle viimeksi edellisenä päivänä (kysyäkseen meidän parisuhteeseemme liittyvää asiaa).
Mieheni kertoi, että hän oli aloittanut soittamiset jossakin sellaisessa tilanteessa, kun meillä oli ollut vaikeaa ja tämän naisen kanssa puhumisesta hän sai voimaa!!!! Voitteko kuvitella, että uskottomuudesta johtuvassa ongelmallisessa avioliittotilanteessa mies soittaa naiselle, jonka kanssa hän on vaimoaan pettänyt eikä näe tilannetta mitenkään kovin pahana. Voiko enää itsekkäämmin ajatella ja toimia.
On vaikea sanoa, mikä on uskottomuudessa petetyn kannalta pahinta, fyysinen pettäminen (seksi) vaiko luottamuksen ja uskon pettäminen. Aikaa myöten fyysisen pettämisen merkitys vähenee, mutta ainakin minulle valehteleminen, salailu ja luottamuksen pettäminen ovat asioita, joiden yli en tahdo päästä. Mieheni mielestä se, että hän on soitellut naiselle, ei ole niin paha asia kuin aikaisempi pettäminen. Minulle tämä viimeisin episodi on aivan yhtä paha ellei jopa pahempi. Pohjalla on aikaisempi pettäminen, jonka käsittely on vielä kesken. Olen edes jonkin verran pystynyt rakentamaan luottamusta uskoen vakaasti, että mieheni on luottamukseni arvoinen. Nyt orastava luottamus lyötiin kerralla lyttyyn.
Mieheni vakuuttaa, että tästä eteenpäin hän on rehellinen ja avoin ja, että enää hän ei ole naiseen yhteydessä muutoin kuin työasioissa (on kuulema ollut jollain tapaa koukussa naiseen). Haluaisin uskoa miestäni, mutta minulla ei ole mitään perustetta uskolleni. Tähänkin asti hän on vakuuttanut, että on rehellinen ja, ettei hänellä ole mitään suhdetta naiseen (tuskin näkee joskus jossakin tilaisuudessa ja tällöinkin nainen on yleensä ollut toisella puolella huonetta!!??!!).
Olen aivan rikki; raivoa, itken, saan merkillisiä vapinakohtauksia. Edellisestä kerrasta oppineena koetan pitää huolen siitä, etten aivan lamaannu, parempi raivota ja kuin käpertyä nurkkaan. Pallo on nyt täysin miehelläni. En missään nimessä haluaisi avioliittomme päättyvän, mutta en tyydy myöskään vain mieheni lupauksiin. Viimeksi tein näin ja nyt näen, miten kävi. Ensin mies on kaikinpuolin kunnolla, mutta sitten tilanne muuttuu; (viaton?) yhteydenpito naiseen ja pikkuhiljaa tilanne liukuu pidemmälle (niinkuin miehen kertoman mukaan kävi pari vuotta siten). Mieheni vakuuttaa, että nyt näin ei olisi käynyt, mutta miksi hän sitten haluaa olla naiseen yhteydessä, vaikka tietää, että se on avioliittomme kannalta tuhoisaa.
En tiedä, mitä tapahtuu, mutta edellisen kokemuksen jälkeen en olisi ikimaailmassa uskonut, että tulen petetyksi, loukatuksi ja nöyryytetyksi uudelleen se miehen taholta, joka minua niin suuresti rakastaa ja, jonka suurin unelma on elää minun kanssasi loppuelämä!!! Ja sanonko, ett p...at.
Ja kaiken huipuksi; olemme tämän viimeisimmän episodin aikana käyneet ja käymme edelleen pariterapiassa, jossa mieheni vakuuttaa silmät kirkkaana tekevänsä kaikkensa parisuhteemme eteen yms. Mikään ei ole paljastanut, että hänellä pikku salaisuus toisen naisensa kanssa, johon hän on ilmeisesti koukussa lopun ikäänsä. Nielköön koukun ja syökööt nainen koko miehen. Ja p...at.
PS: Kuten näkyy olen edelleen raivona, mutta samalla tosi surullinen siitä, että avioliittomme, jossa on ollut paljon hyvää ja, jota olisin halunnut jatkaa, on tuhottu.
Mieheni uskottomuus on ollut minulle ajoittain lähes ylivoimainen koettelemus. Vaikeista hetkistä huolimatta kuvittelin, että pahin on jo takana. Mutta toisin kävi. Pari päivää sitten minulle selvisi aivan sattumalta, että mieheni on lähettänyt pari tekstiviestiä tälle naiselle. Toisen lauantai-iltana aikana, jolloin hän oli lomalla ja toisen eräänä sunnuntai-iltana. Mieheni selitti, että jälkimmäinen liittyi johonkin työasiaan, joka piti hoitaa maanantaina (tämä voi olla totta), toista viestiä hän ei kuulema muistanut. Tässä vaiheessa epäilyni heräsi ja erinäisten vaiheiden jälkeen paljastui, että mieheni on ainakin viimeisen vuoden aikana soitellut tälle naiselle vapaa-aikanaan ja muissa kuin työasioissa. Ensin hän kielsi soittaneensa, mutta kun soittotieto löytyi puhelimesta, hän myönsi asian. Vaadin, että hän pyytää puhelinoperaattorilta listan viime kuukausien puheluista (näin vaatiessani tunsin itseni todella halpahintaiseksi ja epätoivoiseksi). Kun mieheni tajusi, että hän on nyt jäänyt kiinni salailustaan ja valehtelustaan, myönsi hän soittaneensa tälle naiselle viimeksi edellisenä päivänä (kysyäkseen meidän parisuhteeseemme liittyvää asiaa).
Mieheni kertoi, että hän oli aloittanut soittamiset jossakin sellaisessa tilanteessa, kun meillä oli ollut vaikeaa ja tämän naisen kanssa puhumisesta hän sai voimaa!!!! Voitteko kuvitella, että uskottomuudesta johtuvassa ongelmallisessa avioliittotilanteessa mies soittaa naiselle, jonka kanssa hän on vaimoaan pettänyt eikä näe tilannetta mitenkään kovin pahana. Voiko enää itsekkäämmin ajatella ja toimia.
On vaikea sanoa, mikä on uskottomuudessa petetyn kannalta pahinta, fyysinen pettäminen (seksi) vaiko luottamuksen ja uskon pettäminen. Aikaa myöten fyysisen pettämisen merkitys vähenee, mutta ainakin minulle valehteleminen, salailu ja luottamuksen pettäminen ovat asioita, joiden yli en tahdo päästä. Mieheni mielestä se, että hän on soitellut naiselle, ei ole niin paha asia kuin aikaisempi pettäminen. Minulle tämä viimeisin episodi on aivan yhtä paha ellei jopa pahempi. Pohjalla on aikaisempi pettäminen, jonka käsittely on vielä kesken. Olen edes jonkin verran pystynyt rakentamaan luottamusta uskoen vakaasti, että mieheni on luottamukseni arvoinen. Nyt orastava luottamus lyötiin kerralla lyttyyn.
Mieheni vakuuttaa, että tästä eteenpäin hän on rehellinen ja avoin ja, että enää hän ei ole naiseen yhteydessä muutoin kuin työasioissa (on kuulema ollut jollain tapaa koukussa naiseen). Haluaisin uskoa miestäni, mutta minulla ei ole mitään perustetta uskolleni. Tähänkin asti hän on vakuuttanut, että on rehellinen ja, ettei hänellä ole mitään suhdetta naiseen (tuskin näkee joskus jossakin tilaisuudessa ja tällöinkin nainen on yleensä ollut toisella puolella huonetta!!??!!).
Olen aivan rikki; raivoa, itken, saan merkillisiä vapinakohtauksia. Edellisestä kerrasta oppineena koetan pitää huolen siitä, etten aivan lamaannu, parempi raivota ja kuin käpertyä nurkkaan. Pallo on nyt täysin miehelläni. En missään nimessä haluaisi avioliittomme päättyvän, mutta en tyydy myöskään vain mieheni lupauksiin. Viimeksi tein näin ja nyt näen, miten kävi. Ensin mies on kaikinpuolin kunnolla, mutta sitten tilanne muuttuu; (viaton?) yhteydenpito naiseen ja pikkuhiljaa tilanne liukuu pidemmälle (niinkuin miehen kertoman mukaan kävi pari vuotta siten). Mieheni vakuuttaa, että nyt näin ei olisi käynyt, mutta miksi hän sitten haluaa olla naiseen yhteydessä, vaikka tietää, että se on avioliittomme kannalta tuhoisaa.
En tiedä, mitä tapahtuu, mutta edellisen kokemuksen jälkeen en olisi ikimaailmassa uskonut, että tulen petetyksi, loukatuksi ja nöyryytetyksi uudelleen se miehen taholta, joka minua niin suuresti rakastaa ja, jonka suurin unelma on elää minun kanssasi loppuelämä!!! Ja sanonko, ett p...at.
Ja kaiken huipuksi; olemme tämän viimeisimmän episodin aikana käyneet ja käymme edelleen pariterapiassa, jossa mieheni vakuuttaa silmät kirkkaana tekevänsä kaikkensa parisuhteemme eteen yms. Mikään ei ole paljastanut, että hänellä pikku salaisuus toisen naisensa kanssa, johon hän on ilmeisesti koukussa lopun ikäänsä. Nielköön koukun ja syökööt nainen koko miehen. Ja p...at.
PS: Kuten näkyy olen edelleen raivona, mutta samalla tosi surullinen siitä, että avioliittomme, jossa on ollut paljon hyvää ja, jota olisin halunnut jatkaa, on tuhottu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
siksi hän leikkii edelleen tunteillasi ja elämälläsi. Lähde niin hänkin joutuu todella miettimään mitä haluaa...
Meillä samoja tunteita käydään läpi,
tosin mieheni rakkaus-suhde on vain n. vuoden
vanha juttu, tapaamisia heillä on ollut harvoin ja loppunut ja alkanut usein. Me olemme olleet aviossa 17v.
Mä tajusin tilanteen vakavuuden keväällä, mieheni lupasi silloin lopettaa, mutta taas se jatkui...luulin kesän , että asia onkin niin, mutta ei, taas shokki!!!! Nyt mieheni taas on luvannut lopettaa, uhkasin nyt erolla, jos jotain vielä tapahtuu...saa nähdä?
Minäkin rakastan kaikesta huolimatta, enkä toivoisi eroa, mutta en aio toista naistakaan hyväksyä. Minä tai ei mitään, niin olen päättänyt. Kiitos keskustelupalstankin avun!!
Tsemppiä ja pakko tässä vaan on olla pää pystyssä, vaikka tekisi mieli hautautua sänkyyn suremaan loppuiäksi. Loukkaus kirvelee, kuinkahan kauan??
Älä anna periksi mutta älä anna myöskään itseäsi riistää. Olet sen jo oivaltanut. Joskus toinen ymmärtää perheensä arvon vasta sitten kun on menettänyt. Toivotaan ettei miehesi kuulu näihin.
" On vaikea sanoa, mikä on uskottomuudessa petetyn kannalta pahinta, fyysinen pettäminen (seksi) vaiko luottamuksen ja uskon pettäminen. Aikaa myöten fyysisen pettämisen merkitys vähenee, mutta ainakin minulle valehteleminen, salailu ja luottamuksen pettäminen ovat asioita, joiden yli en tahdo päästä. "
Koen itse asian aivan samoin, kyse on monesta yhtäaikaisesta katastrofista jotka kaatuu niskaan yhdellä kertaa. On tunnettu asia, että pettäjä voi tehdä kaikkensa sen eteen, ettei vain paljastuisi. Pelko totuuden esiintulosta kun olisi liian raskasta kantaa.
Usein kuitenkin käy, että epäilijä vain tehostaa epäilyään ja "tarkistuksiaan" kun näkee että aihetta on. Minusta tuo puhelintietojen pyytäminen/vaatiminen ei ole mitenkään perusteetonta koska toiseen ei voi näemmä luottaa.
Jouduin itsekin turvatumaan samaan keinoon kun vaimon valehtelu vain jatkui ja jäi valheesta kiinni toistamiseen. Ja siitäkös paniikkiin joutui kun totuus tuli ilmi, ja sitä kautta selvisi epärehellisyytensä ja ne pelit joita selkäni takana oli pelaillut (sivusuhde toiseen mieheen). Ei kait kukaan mene äärimmäisiin keinoihin, jos olisi helpompi tapa selvittää totuus. Esim. kertomalla se totuus, puolison suusta sen kuuleminen on kuitenkin helpottavampaa kuin jostain puhelinraportista. Mutta minkäs teet jos toinen vain jatkuvasti kieltää?
Sekin tiedetään, että pettäjän on erittäin vaikea katkaista henkistä ja/tai fyysistä suhdetta sivusuhteeseensa vaikka kuinka lupailisi parannusta asiaan. Kyse on siitä, oppiiko ja haluaako ihminen oppia virheistään vai ei. Jotkut ymmärtää käryn käytyä että kaksoiselämä ei voi jatkua enää ja siitä on tehtävä loppu, muuten menee avioliitto alta. Toiset eivät ota opikseen sitten millään, loukkaus vaan jatkuu eikä puolison tunteista noteerata juuri mitenkään.
Ilmeisesti pettäjän aivoon ja tajuntaan ei mahdu se tuska mitä toiselle teoillaan aiheuttaa. Jos olisi ymmärrystä, ei varmaan jatkaisi enää pelleilyä toisen tunteiden kustannuksella. Tai älyäisi edes lähteä sen mukaan jonka "koukkuun" on jäänyt. Mutta kun on matala moraaliltaan, niin sitä on myös siinä tilanteessa kun pitäisi kantaa vastuu teoistaan ja tehdä suoraselkäisiä päätöksiä elämästään ja avioliitostaan. Usein käy sitten niin, että se petetty joutuu ne kipeät päätökset tekemään, että elämä voisi jatkua.
Joku sanoi viisaasti, että ensimmäinen pettäminen on hänen syynsä ja sen voi vielä antaa halutessaan anteeksi. Mutta toinen pettäminen on sinun syysi jos annat sen anteeksi, koska toistamiseen anteeksiantamalla lasket oman moraalisi pettäjän tasolle ja ikään kuin hyväksyt menettelynsä.
Olen itse juuri samassa tilanteessa. Puhuit kuin minun elämästäni. Sillä erolla että mieheni ei ole koukussa, mutta petti kuitenkin luottamukseni pitämällä yhteyttä toiseen naiseen asioiden ollessa jo puhuttuna. Petyin ja olin vihainen. Otin ohjat omiin käsiini ja soitin tuolle naiselle kysyäkseni suhteen tilannetta. En kokenut olevani mitenkään epätoivoinen, halusin tietää asian oikean laidan etten turhaan energiaani käyttäisi mielikuvitukseeni. Nainen vastasi heidän suhteensa olevan ohitse. Se riitti minulle. Tunteeni vaihtelevat vielä, surusta vihaan. Asia on kuitenki sen verran tuore, tulihan asia ilmi vasta kesällä. Mieheni kanssa olemme keskustelleet ja hän ymmärtää kuulemma nyt tekonsa seuraukset. Luottamuksen menetys ja pettymys ovat pahempia kuin itse tapahtuma. Niiden asioiden kanssa joutuu elämään ja näitä tunteitä käsitellä.Käsitelkää aikaisempi pettäminen perinjuurin puhumalla siitä miksi tähän tultiin, käykää edelleen terapiassa. Uskottomuus on pitkä prosessi ja se vie aikaa. Olen sen hyväksynyt. Oletan sen vievän vuosia, en uskokaan että luottamus tai aito hellyys aivan hetkessä palaavat. Tee selväksi ettet enää hyväksy pettämistä tai mitään salailua. Miehesi tulisi osoittaa olevansa luottamuksesi arvoinen juuri nyt. Ei pelleillä soittelemalla toisille naisille, voimanlähteet tulee löytyä rehellisistä toimista. Mikäli hän edelleen loukkaa sinua käytöksellään, ei hän halua tapojaan muuttaa.
Ole tiukkana ja selvitä asia perinpohjin.Itse en voi selvittää mieheni suhdetta,sillä suhde oli
n 26 vuotta sitten ja minä tästä sain tiedon mieheltäni vasta vuosi sitten,joten sitä ei voi käsitellä samalla tavalla,kuin suhde olisi ollut vasta nykyisin.Nainen on kylläkin tuttu,mutta ei yhteistyöhaluinen.Samat tunteet olen kylläkin käynyt läpi.Mieskään ei muista siitä yhtään mitään,edes sitä miten suhde alkoi ja miten se päättyi,eikä tapaamiskertoja samoin kuin ei sitäkään missä ovat tavanneet.Nainen oli hänen alaisensa ja hänkin avioliitossa sekä sillähetkellä yhden lapsen äiti.
Kiitos asiallisista viesteistä. Niistä välittyi tunne siitä, että vastaajat ovat aidosti tuntevia ja myötäeläviä ihmisiä.
En vielä tiedä, mitä teen. Haluaisin jatkaa avioliittoamme, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että enää en jaksa. Olen mielestäni panostanut viimeiset kaksi vuotta 110 %:sti suhteemme korjaamiseen uskoen, että myös mieheni on tosissaan ja täysillä mukana. Nyt kun tiedän, ettei näin ollutkaan, minusta tuntuu, että minun on pakko luovuttaa jo mielenterveyteni säilyttämisen vuoksi. En voi enää jatkaa peläten koko ajan, milloin mies jälleen palaa tavalla tai toisella tuon toisen naisen luo. Toivon, että löydän jostakin voimia jatkaa omaa elämääni.
Luin juuri kirjoituksesi. Valitettavsti sinulle on juuri käynyt samoin kuin itsellenikin. Sain myös mieheni kiinni pettämisestäni pari vuotta sitten. Tämä otti koville, koska olin luottanut häneen yli 100 %:sti siihen asti ja antanut mennä miten haluaa.
Pettämisen jälkeen yritin saada luottamusta takaisin ja melkein sainkin, kunnes sain tietää muista "tuttavista". Sen jälkeen en ole enää uskonut enää mihinkään.
Tiedän juuri mitä parhaillaan koet ja miten raskasta sinulla on. Mieti nyt kuitenkin tarkasti varsinkin jos teillä lapsia mitä teet. Ehkä jos voit muuttaa lähistölle (jos lapsia), niin se olisi ehkä paras ratkaisu ja saisit ajatella tulevaisuuttasi ja mitä siltä haluat. Ehkä miehesikin ymmärtäisi siitä, että et aina ole valmiina häntä odottamassa, kuten hän niin nähtävästi vielä olettaa.
Kaikista parasta kuitenkin, että yritä saada elämääsi paljon muutakin kuin tämä suhteenne eli harrasta jotain uutta ja panosta enemmän itseesi. Ehkä sen jälkeen, kun saat itsesi parempaan kuntoon voit ehkä päättää haluatko jatkaa tätä liittoasi vai mitä teet.
Kuitenkin varoitan sinua, että miehet yleensä liiton loputtua aika herkästi etsivät sen lohduttajan ja näin sinä ehkä tulet menettämään miehesi näille miehenkipeille kakkosille, jos nyt lähdet siitä. Se riippuu täysin puolisostasi. Mieti sitä, että tässä tilanteessa onko miehesi sinun arvoinen ja mieti onko siihen jääminen sen arvoista, että kannattaa luopua muusta elämästä ja pelätä lopun elämää, että miehesi pettää (vielä itselläni).
Sekavaa, mutta toivottavsti ymmärsit....
Ymmärsit täysin, miltä minusta tuntuu. En todellakaan halua elää jatkuvassa epävarmuudessa, vaikka en todellakaan haluaisi eroa. Pitkään avioliittoomme sisältyy paljon hyvää ja olen uskonut, että olisimme voineet elää onnellisia ja huolettomia vuosia vielä pitkään. Vaikka mieheni nyt haluaisi vielä jatkaa, en usko, että voisin enää luottaa häneen. Yhdestä pettämisestä uskoin pääseväni yli, vaikka se koville ottikin, mutta toinen kerta on liikaa.
Lapsemme ovat jo aikuisia eivätkä asu enää kotona, joten sen puoleen voin tehdä ratkaisuni vapaasti. Jos päädymme eroon, vaikeimpia asioita minulle tulee olemaan asian kertomaan lapsillemme. Vaikka he elävät jo omaa elämäänsä, tiedän että eromme tulee olemaan heille kova paikka. Lapset käyvät kotona mielellään ja, jonka he kokevat lämpimäksi ja turvalliseksi paikaksi. Minun suhteeni lapsiin säilyy varmasti yhtä hyvänä kuin tähänkin asti, mutta suhtautuminen isään (jota he ovat kaikin tavoin kunnioittaneet ja arvostaneet) on luultavasti kovin ristiriitainen. Joka tapauksessa toivon, että olisimme voineet antaa heille paremman mallin parisuhteesta ja sen ongelmien hoitamisesta.