tyttäreni asioita? Hän on täysi-ikäinen ja pärjää varmastikin ihan hyvin elämässään. Kertoilee minulle joskus huoliaan, mutta harvemmin kuitenkin. Siltikään en osaa olla ajattelematta, että pärjääkö, onko kaikki hyvin, riittääkö raha, onko ruokaa, nukkuuko tarpeeksi ymymym...Minä vaan en jaksaisi tätä murehtimista, mutta aina se vaan pyrkii minussa esiin. Haluaisin eroon tällaisesta, mutta miten se onnistuu?
Onko muita äitejä joita vaivaa sama murehtimistauti vaikka mitään ei ole murehdittavaa? Lapset aikuisia ja silti niitä aina suree ja miettii, vaikka omakin elämä olisi tässä ja nyt. Näkee mörköjä siellä missä niitä ei ole, kuvittelee mielessään vaikka mitä välillä. Lukee iltapäivälehtien lööppejä ja miettii että jos se osuu kohdalle vaikkapa tuokin...tyhmää, mutta minkä itselleen mahtaa.?
Onko muita äitejä joita vaivaa sama murehtimistauti vaikka mitään ei ole murehdittavaa? Lapset aikuisia ja silti niitä aina suree ja miettii, vaikka omakin elämä olisi tässä ja nyt. Näkee mörköjä siellä missä niitä ei ole, kuvittelee mielessään vaikka mitä välillä. Lukee iltapäivälehtien lööppejä ja miettii että jos se osuu kohdalle vaikkapa tuokin...tyhmää, mutta minkä itselleen mahtaa.?
Vastaukset 13
Vanhimmat
että kuinka voisi olla murehtimati mutta oli niin tuttua tekstiä koska meidän äiti joka on 71v niin murehtii meitä lapsia vieläkin vaikka minäkin nuorimmainen olen 36v.kaippa se sit on vaan äidin tehtävä tai jotain...?Aivan samat murheet meidänkin mammalla että onko rahaa,ruokaa ja ym ym.Välillä valvoskelee öitä jos jollain lapsista jotain murhetta.Eikait se pahasta oo rakkautta ja välittämistä :)
unta näe. Se ei ole mitään välittämistä, vaan sitä että ei ole ollut koskaan omaa elämää. Kokemuksesta tiedän, että nämä holhokin perheet eivät koskaan pääse eivätkä opi elämään omaa elämää. Napanuora tiukasti kiinni!!
Ja kirous jatkuu sukupolvelta toiselle........
Siinä se: hanki oma elämä, niin ei tarvitse elää tyttäresi kautta. Eikö olisi jo aika!
lukemiseesi, vai arvailitkohan vain tuon kirjoituksen tekstiä? Näyttää aika omituiselle jos toinen kyselee onko muita joilla samoja tuntemuksia "murheita lapsistaan", ei siis todellisia, vaan kuviteltuja. Lapset jo maailmalla mutta murehtii silti ja haluaa päästä eroon siitä murehtimisesta.
Palautteesi aika kummallista tähän, ihan oikeasti hei. Jokaisella on elämä, kenellä minkäkinlainen. Vai oletko kenties antamassa sitä omaasi jonnekin että siitä saa joku toinen sellaisen "elämän". Mitä me teemme käytetyllä elämällä, kun meillä itselläkin sellainen on? Sinulla ilmeisesti kovin lyhyt sellainen vielä, kun ei ole tuota elämänkokemusta tullut, eikä ymmärrystä muuta kuin omastasi. Koita sinä löytää EMPATIA, siitä on sinulle hyötyä myöhemmässä elämässäsi.
Mene vaikka tonne Äitien jutut palstalle. Tai sitten ikäryhmään 70 . Eiköhän sieltä löytyisi muitakin ihmisiä, jotka eivät osaa elää omaa elämäänsä vaan sitovat jälkeläisensä itseensä. Tunnetuin tuloksin.
kyllä aivan varmasti. On se kumma ettei täällä saa mistään asiasta keskustella enää, ilman että tällaista typerää kommentointia ilmenee. Mikä hemmetin palsta-poliisi sinä täällä olet? Taidatkin olla se peräkamari-poika/-tyttö, joka sieltä mamin helmoista ei pois pääse ja kuvittelet sitten sen mukaan toistenkin elämää samanlaiseksi? Mene itse muualle lukemaan ja kirjoittelemaan jos sinulla ei ole mitään älykkäämpää ja rakentavampaa sanoa toisille täällä. Tätä samaa sontaa olet täällä nyt jaellut ties kuinka kauan, milloin milläkin nimimerkillä ja milloin kenellekin. Tyhmä olet ja tyhmänä pysyt ja kukaan ei halua sun kommenttejasi lukea joten voit aivan hyvin jättää kommentoimettakin. Sun palstasi on häirikköpalsta, mene sinne tai perusta sellainen, siellä saat häiriköidä muita kirjoittajia rauhassa kaltaistesi kanssa. HÄIVY, typerys.
Luulen, että suurin osa äideistä tuntee huolta lastensa pärjäämisestä elämässä. Olet onnellisessa asemassa sikäli, että aihetta todelliseen huoleen ei ole. On vain sinun oma murehtimisesi.Ei minulla neuvoja ole, mutta vastaavanlaisissa tapauksissa olen saanut apua, kun illalla ennen nukahtamista mielessäni toivotan kaikkea hyvää (tyttärelle) ja sanon päästäväni irti. Kaikkea hyvää elämääsi!
Mun 74-v äiti kyselee onko mulla tarpeeks päällä jos on pakkasta...
Mitäs jos alkaisit luottamaan kasvatukseesi?
Kyllä minäkin välillä murehdin, vaikkei ole syytä, mutta muistutan itselleni, että parhaani olen tehnyt ja kunnon aikuisia nuo näyttävät olevan.
Luotan myös siihen, että JOS lapsilla on huolia, he ennenpitkää niistä kertovat, vaikka jälkikäteen.
Jos katsovat tarpeelliseksi.
Tyttäreni erosi hiljattain. Hän tuli luokseni miettimään asioita, istuttiin muutama tunti ja juteltiin. Hän teki ratkaisunsa johon minä en edes yrittänyt vaikuttaa koska luotan hänen arvostelukykyynsä.
Kerroin vaan, että olen tukena jos tarvitaan.
Muutama vuosi sitten olisin valvonut öitä tämän asian takia, mutta en enää.
En voi elää heidän puolestaan ja kaikkea voi sattua.
Kannattaa silti olla realisti ja elää tätä päivää eikä murehtia huomista.
Silti kotini voi olla se pehmeä alusta missä voi käydä huokaisemassa kun elämä kolhii.
Siihen meitä tarvitaan kun lapset ovat lähteneet maailmalle.
ns ylivastuullinen-ja huolehtiva äiti ja et ole osannut hellittää ohjaksia.
Itselläni "samaa vikaa", tosin nuorimmainen lapseni on ollut tavallista vaativampi ja tulen varmaan kantamaan hänestä huolta - tavallista enemmän ja pitempään.Itsenäistyminen vaatii aikaa ja myös työtä, jos tietyt edellytykset puuttuvat. Mutta jos lapsi on ollut normaali, niin silloin on helpompi "hellittää" kun lapsi aikuistuu ja lähtee omaan elämään.
Aikuiset perheellistyneet lapset ovat eläneet vuosia omaa elämäänsä ja joitakin vastoinkäymisiä osalla ollut. Kyllä ne ovat pysähdyttäneet ja en ole voinut olla tuntematta huolta ja auttanut minkä voin. Myös äitini oli/on edelleen huolehtiva (kaikista lapsista/lastenlapsista) vaikka on liki 90v.
Kun tyttäresi pärjää ja on pärjännyt, niin yritä opetella elämään omaa elämää, ilman huolenkantoa.
Olet tukena sitten, kun/jos tulee sen aika. Tsemppiä!
Minusta näin tyttären perspektiivistä tuo kuulostaa aika kivalta. Varmasti se näkyy myös suhteessasi tyttäreesi.
Toki voi olla sinulle itsellesi rankkaa, jos se menee liiallisuuksiin.
Joskus toivoisin oman äitinikin olevan tuollainen. Hän nyt kuitenkin on useimmiten huolissaan vain itsestään ja omasta pärjäämisestään. Vaikka todellisuudessa hänen elämänsä on todella hienolla mallilla, tahtoo hän pyrkiä syyllistämään meitä lapsia elämänsä kurjuudesta. Auttamisen kanssa on vähän niin ja näin vaikka varmasti näkee, että apu olisi kyllä joskus minullekin tarpeen.
Mutta meitä on moneen junaan. Minusta kuulostat tosi mukavalta äidiltä. Älä nyt kuitenkaan stressaa itseäsi liikaa.
niin että huolehtimalla omista asioistasi estät sen ettei toisten tarvii sitä tehdä?
...ihmisiä.
Viittasin nyt lähinnä viestissäni välittämiseen toisista ihmisistä ja sen eri ilmenemismuotoihin. En todellakaan hoidata asioitani muilla ihmisillä, enkä jätä asioitani "huolehtimatta". Voin sanoa että olen huolehtinut, huolehdin ja tulen huolehtimaan asioistani paremmin kuin moni ikäiseni/minua nuorempi tai minua vanhempi ihminen.
Uskomatonta, että tuonlaisia ajatusmaailmoja omaavia ihmisiä löytyy ! Heti jos mainitaan (kannustuksena alkuperäiselle) että mukavampi ihminen on välittävä ihminen kuin ihminen joka ei välitä - tulkitaan se, että en hoida asioitani ! En tiedä minkälaisten ihmisten keskuudessa elät, mutta älä yleistä ihmiskuvaasi meihin kaikkiin.
Ei huolta, koska itse huomaat asian sílloin homma on hanskassa ja hanskatkin tallessa.
Minulla itsellä on sellainen äiti joka sitä ei itse tajua ja voin sanoa että hän on rasittava ihminen. Kun itse huomaat tekeväsi asioita pystyt kontrolloimaan puututko toisten asioihin vai et, sellainen joka ei itse ymmärrä mitä tekee menee liiallisuuksiin ja alkaa tunkeutua toisen elämään väkisin ja siitä on seurauksena että hänen omat asiansa jäävätkin hoitamatta ja saatkin ruveta auttamaan häntä. Kun hoidat omat asiasi autat muita, omia lapsiasikin, eikö näin ole? Pitää aina ajatella onko itse rasituksena muille ja jos tuntuu siltä että oma elämä on niin mallillaan että ei ole muuta tekemistä kuin huolehtia toisten asioista on sillon omissa asioissa varmasti jotain mätää.