olemme tuomittu eroon. Kirje käräjäoikeudelta kolahti postiluukusta tänään.
Olo on hieman haikea ja myönnettävä on että tippalinssissä tässä kirjoittelen.
Menneitä asioita tässä muistelen ja sitä kuinka hauskaakin meillä oli. Mutta kun rakkaus ja yhteiset asiat loppuvat niin ei ollut mitään muuta tehtävissä.
Olen silti onnellinen että saan asua ja elää terveenä ja eihän tässä voi muuta kuin katsella positiivisella mielellä tulevaisuuteen.
Onko tällä palstalla kävijöitä joilla on juuri samanlainen tilanne?
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Olo on hieman haikea ja myönnettävä on että tippalinssissä tässä kirjoittelen.
Menneitä asioita tässä muistelen ja sitä kuinka hauskaakin meillä oli. Mutta kun rakkaus ja yhteiset asiat loppuvat niin ei ollut mitään muuta tehtävissä.
Olen silti onnellinen että saan asua ja elää terveenä ja eihän tässä voi muuta kuin katsella positiivisella mielellä tulevaisuuteen.
Onko tällä palstalla kävijöitä joilla on juuri samanlainen tilanne?
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mä olen ollut pitkässä suhteessa ja nyt se
on katkolla =o( mieheni petti minua.....
nyt se haluis tulla takas mut....monta mutkaa
mun tunteissa.
oletteko te ollu kauan kimpas?
onko lapsia!
meillä se meni siksi kait tuohon pettämiseen....koska kaikki vaan hiipu.
Rakkaus ja kaikki yhteiset asiat vaan loppu.
ei ollut pettämisestä kysymys no jos tuota miehen työtä ei lasketa siksi kolmanneksi osapuoleksi.
Kotona kävi vain syömässä ja nukkumassa.
Yhdessä olimme melkein 17 vuotta ja yksi lapsi.
Exällä nyt uusi naisystävä ja sekin tietysti hieman pistää miettimään.
Itse olen aina sanonut että jos mies pettää niin se on loppu sit. No kokemusta ei ole joten paha mennä neuvomaan. Ja jokainen juttu on erilainen.
Miten kauan te olitte yhdessä ja onko lapsia?
Noin se juuri on tapahtunut. Piiitkäaikainen suhde, lapsia, mutta yhdessä tekemisen ja jakamisen tunne puuttuu. Kuin kämppikset, joilla sattuu olemaan yhteiset lapset. Emme juuri riitele, mutta kun toinen ei kiinnosta millään tasolla kumppanina, paitsi tietysti lasten toisena vanhempana.
Vaimo on kaikin puolin hyvä tyyppi, luotettava jne. Hän(kin) ansaitsisi onnellisen suhteen, mutta meillä ei sitä kertakaikkiaan ole. On puhuttu ja koitettu tehdä, mutta kun ei niin ei.
Ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin erota. Henkinen stressi on liikaa tällaisessa liitossa, ainakin minulle.
Kirjoitit kuin meidän elämästä. Meillä ei vaan mies halua silti luovuttaa... Ehdotin että katsottaisiin edes vähän aikaa erillään ja mietittäisiin tahoillamme, mutta ei. Mulla stressi hirveä, kodista on tullut ahdistava paikka. Ei taida jäädä muuta vaihtoehtoa kuin raakasti vaan erota, säälimättä sitä toista... Hienoa oli lukea kyllä miehen ajattelevan asioita noin kypsästi. Olet fiksu tapaus!
Noinhan se menee... meilläkin liitto 13 vuotta takana, niistä viimeiset viisi vuotta olleet kavereiden kesken olemista. Onhan sitä yritetty kaiken moista että liitto palaisi oikeisiin uomiin. Mutta korkeintaan kuukauden sitä jaksaa yrittää ja siihen se loppuu. Toisen kunnioitus, huomioon ottaminen, ne pienet ilmeet ja eleet joilla osoitetaan toisen välittämisestä pitäisivät olla luonnollisia ja tulla itsekseen. Kun yrittäminen on yrittämistä, onko jo aika luovuttaa?? Missä menee raja, onko kaveruus rakkautta vai ei. Onko entis ajan ihmiset olleet kämppiksiä kun suhteet on kestäneet niin kauan? Meilläkään ei kysymys ole pettämisestä tai toisista kumppaneista. Kaikki liittoon liittyvä vain on hiipunut pois. Jos saisi säilytettyä tuon ystävyyden eron keskellä, ettei lapsetkaan niin hirveästi kärsisi, niin hyvin menisi. Ikävä kyllä piilossa olleet möröt nostaa päätään ja sukulaiset tulee neuvomaan mitä tehdä ettei kaikkea hävitä!! Hohhoijaa... elämä on.
samanlainen kirje tulla tupsahti mullekin tänään. Ennemminkin olen tällä hetkellä helpottunut. Mies jätti puoli vuotta sitten tytön kanssa kahden uuden tyttöystävän takia. Olen käynyt nyt muutaman kerran eroseminaarissa ja yllättävää kyllä - olo on paljon helpompi nyt. Tiedän todellakin, että se aallonpohjapäivä voi tulla vielä milloin vaan, mutta olen onnellinen, jos edes yhtenä päivänä ei ole miettinyt asiaa.
Nimeni vaihdoin entiseen sikäli saman tien. Sekin auttaa hirveesti pääsemään pois entisestä. Jospa se päivä vielä paistaa täydellä terällään vielä meillekin risukasoille. Nyt on semmoinen tunne.
Koetahan pärjäillä - mennään päivä kerrallaan ja muista ettet ole yksin.
tässä elelläänkin ja nautitaan joka hetkestä.
Mahdollisimman vähän kun tapaa exää niin sen parempi.
Millaista siellä eroseminaarissa on?
Kannattaako?
Mutta kyllä se aurinko tosiaan paistaa meille risukasoillekin ja silloin me nousemme täältä täyteen kukkaan... :)
Jaksetaan ja jatketaan...
kannattaa ehdottomasti käydä. Siellä kyllä joutuu tosi koville tunteidensa kanssa vaan pakkohan ne on käydäkin perusteellisesti läpi, jotta pystyy jatkamaan eteenpäin.
Ei ihan vielä olla lopullisesti erottu, mutta tässä on aikaa vain kuukausi tehdä ratkaisu ennenkuin vuosi tulee täyteen erohakemuksen laittamisesta. Mikään ei oikeastaan ole välillämme muuttunut parempaan suuntaa, silti en ole vielä lopullista hakemusta postittanut. Ole kylläkin tullut siihen johtopäätökseen, ettei tässä enää pystytä jatkamaan tätä avioliittoa. Mutta on se kuitenkin tosi vaikea tehdä se lopullinen päätös, vaikka mies on tämän vuoden sisälle muuttunut vaan pahempaan suuntaan. Hänestä on tullut kamalan mustasukkainen, vaikka ennen en sitä ainakaan huomannut. Perään soittelee, kun lähden kaupassa käymään ja viivyn hänen mielestään liian kauan.
olen menossa kohti tuota papereiden saamista, ei tästä elämästä mitään tuu ja olen ajatellut tehdä samoin, eli erota.....tällä hetkellä en pysty edes hengittämään, ja kun minulla ei saa olla mitään omia harrastuksiakaan....mies taasen oli viikonlopun mökillä kysymättä multa edes lupaa siihen....mikä saatanan etuoikeus sillä siihen on.....jos meikäläinen haluaa lähteä likkojen kans iltaa ulos viettämään niin mun täytyy viedä lapsi keski-suomeen mun vanhemmille hoitoon....ei voi mitään muuta sanoa kun että miksi vieä istun tässä........
Mies menee mökille yksin. Voisi ottaa lapsensa mukaan,eikö niin? Tai mennä kaikki yhdessä. Vai onko hän ilmoittanut haluavansa mennä yksin?
Mitenkä se on niin itsestään selvää että miehen menot on vain hänen menojaan. Itse olen viettänyt kaikki lomani lasten kanssa. Miehelläni kun on ollut lomaa ei hän koskaan ole lähtenyt lasten kanssa mihinkään yhdessä lomalle. Kesälomalla on toki oltu koko perhe viikosta kahteen yhdessä. Mutta ei puhettakaan että hiito, talvilomaa olisi vietetty yhdessä. Mieheni on aina viettänyt talvilomansa yksi tai siis kavereittensa kanssa. Minulta ei koskaan kysytty sopiiko. Sama oli lukuisen viikonloppu reissujen suhteen. Ehkä osittain tästä johtuen olen ex-vaimo. Nyt lapsemme ovat jo 17 ja 15 vuotiaat, enää ei taida isän seura kelvata, kun eivät ole hänen kanssaan tottuneet lomiaan ja vapaa-aikaansa vietämään.
Meillä pantiin ero vireille eilen. Ymmärrän, että olo on kurja. Heikkottaa, jalat painaa, huoli tulevaisuudesta jne.. Meillä oli toki myös hienoja hetkiä pitkän yhdessäolon aikana. Nyt pidemmän aikaa eletty kuin sisko ja veli, ei mitään seksiä tai muutakaan hellyyttä. Vika varmaan molemmissa. Kun se rakkaus ja muu vaan loppuu, niin ei voi kuin tehdä ratkaisuja, tosin
vaikeita, kipeitä sellaisia. Toivon sulle rohkeutta ja positiivista jatkoa.
että kipeää tekee vaikka yhteistä ei muuta kuin menneisyys.
Kyllä se siitä alkaa sujumaan kun uskoo ja luottaa itseensä ja tosiaan siihen että pärjää.
Hyvää jatkoa sinnekin ja jaksakaamme.
Ja mehän jaksamme eikö? :)
Oletteko te ihmiset niin varmoja tunteistanne ? Minä jo kertaalleen kävin monen vuoden aikana koko eroprosessin etukäteen läpi tunteissani. Nyt kun mies on sitten lähdössä, olen ihan tuuliajolla. Taisin vain kuvitella koko läpikäymisen. Eipä tuo mieskään niin vakaalta näytä. Pelkään olevani niin sitoutunut ja uskollinen (riippuvainen ?), etten pysty sitä rakkautta minnekään häivyttämään. Onko muilla samoja kokemuksia ? Mun mielestä se arjen harmaus ei aina ole tunteiden kuolemista vaan se voi olla sitäkin, että tunteita on niin paljon ja osa niistä niin katkeria, ettei millään kykene niitä toisen kanssa käsittelemään.