Olen aivan väärällä alalla, täysin väärässä paikassa. Vihaan työtäni ylikaiken. En kertakaikkiaan enää halua olla siellä. Ajattelin käydä marraskuun loppuun saakka, sitten otan loparit.
Mutta kysymys kuuluu, kuinka pärjään sitten? Olen työttömyyskassan jäsen ja työttymyyspäivärahat on täynnä. Jonkinlainen karenssi tulee ilmeisesti, mutta tulkoot. säästöjä on sen verran, että selvitään.
Entä sitten kun ajattelin lähteä opiskelemaan toista alaa. Asun avovaimoni kanssa yhdessä ja hänen tulot 1800e kk (bruttona) Tämä vaikuttaa ilmeisesti asumislisään ja opintotukeen?
Kysymys kuuluu siis, kuinka pärjään taloudellisesti? Voinko oikeasti katkaista tältä helvetiltä siivet ja lähteä kävelemään? Vähän aikaa miettiä ja sen jälkeen lähteä koulun penkille lukemaan?
Mutta kysymys kuuluu, kuinka pärjään sitten? Olen työttömyyskassan jäsen ja työttymyyspäivärahat on täynnä. Jonkinlainen karenssi tulee ilmeisesti, mutta tulkoot. säästöjä on sen verran, että selvitään.
Entä sitten kun ajattelin lähteä opiskelemaan toista alaa. Asun avovaimoni kanssa yhdessä ja hänen tulot 1800e kk (bruttona) Tämä vaikuttaa ilmeisesti asumislisään ja opintotukeen?
Kysymys kuuluu siis, kuinka pärjään taloudellisesti? Voinko oikeasti katkaista tältä helvetiltä siivet ja lähteä kävelemään? Vähän aikaa miettiä ja sen jälkeen lähteä koulun penkille lukemaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni samankaltainen tilanne, eli väärällä alalla ollaan.
Soittelin tänään työkkäriin ja liittoon. Karenssi on max. 90pv., itse aijon kylläkin siirtyä ensin määräaikaiseen työsuhteeseen (omalle alalle). Karenssi kuluu työssäoloaikana, ja kun työsuhde sitten loppuu voin jäädä suoraan työttömyyskorvaukselle/liiton rahoille ilman mitään karensseja.
Rohkeutta, rohkeutta! Voit aina hakea takaisin töihin, jos taloudellinen tilanne näyttää menevän liian tiukaksi, mutta on aivan turhaa jäädä kituuttamaan työhön, josta et pidä tai työnantajalle joka ei sinua arvosta.
Tuo sun tekstis vois olla mun kirjoittama! Aivan sama tilanne. On helpottavaa huomata että on muitakin yhtä surkeassa tilanteessa.. Se päivä kun vielä joskus koittaa, että kävelen työpaikastani ulos, niin itken varmasti onnesta. Sitä tunnetta ja onnea ei voi edes etukäteen tajuta. Useat työkaverini ovat irtisanoutuneet, joten tiedän ettei ainoastaan minussa ole vika. Toki täytyy olla kiitollinen että on työ ja säännölliset tulot, mutta jos on välillä niin masentunut ( ja nimenomaan töistä johtuen ) ettei tekis mieli muuta kun kuolla, niin mikään työ ei oo sen arvoista!!!
Ihan totta, ei ole sen arvoista, että masentuu ja elämänilo katoaa. Itse olen vähän tutkaillut ja lähden aikuisopistoon lukemaan sitä alaa jota en koskaan nuorempana uskoltanut. Ja koulutus on vieläpä iltaopiskelua, joten en menetä edes ansiosidonnaista! uskomatonta, miten kaikki järjestyy.
Meilläkin töissä on monet ja monet irtisanoneet. On se niin hirveä paikka, joka asiasta saisi tapella, mutta ei jaksa itsestään selvistä asioista väitellä päivästä toiseen.
Pitkästä aikaa tuntuu, että elämä hymyilee. johtuu varmaan siitä, että hymyilin sille ensin;)
Minä ilmoittaudun myös hengenheimolaiseksi ja kannustan yhtä lailla niin aloittajaa kuin muitakin. Oma tilanteeni on siitä erilainen, että aloitin aikaisemmin syksyllä uuden alan opiskelun ja alaan liittyvän osa-aikaisen työn. Jo muutaman viikon päästä totesin että hyvänen aika, tää ei ole mun ala. Järkytys oli suuri kun oikeesti kuvittelin minun sopivan sille alalle mutta ei. Osaksi se oli ihan silkkaa omaa tyhmyyttä, en ottanut alasta tarpeeksi selvää ja odotukset eivät olleet realistiset. Jotain teen vielä kuluvan vuoden aikana koska on aivan turha jatkaa alalla, joka jo alkumetreillä tuntuu pakkopullalta.
Tuo taloudellinen puoli mietityttää yhtä lailla mutta eiköhän sitä pärjää, kun karsii menopuolelta kaiken sen mikä ei ole tuikitarpeellista. Uskon että sinä aloittaja pärjäisit hyvinkin. Toivon että minä myös.
Paras konsti kehittää työilmapiiriä ja työtapoja on vaihtaa ympäristöä - jos se uusi on sit parempi?
Kokeile useita paikkoja, jos mahdollista.
Kirjotuksesta ei käy ilmi se, sttä millä tavoin
koet olevasi väärällä alalla, ja millä alalla.
Asiat ovat niin erilaisia erialoilla ja eri työkokemuksin.
Jos olet nuori, yritä nähdä pitkälle keinotekoisesti. Kysy vanhemmalta työntekijältä - vituttaako? - sieltä voi tulla valaistusta.
Saatat ola tietämättäsi syrjinnän kohteena - ei kutsuta palaveriin,..
Tosi vaikea hapuilla, yritin kuitenkin..
Onnea.