Osaako kukaan kertoa kokemuksistaan vastaavassa tilanteessa. Vaimoni halusi vapautta ja tilaa, halusi mennä selittelemättä mitään viettää omaa laatuaikaa. Nyt olen saanut tarpeekseni ja laitoin eropaperit vetämään, jotta saa vapaasti toteuttaa itseään. Eikä ahdistu kyselyistäni, enkä minä hänen menoistaan ja vahvasta vapaudenkaipuustaan. En jaksa yksin parantaa suhdetta, jos toinen ilmoittaa tunteidensa kuolleen, on siis aika toimia, tällä hetkellä asun jo muualla, koska hän voi niin huonosti lähelläni. Silti mietin miten suhtautuu kun saa käräjäoikeudelta postia?
mitä odotettavissa
eropaperit postissa
91180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuskin tarvitsee kauan pohtia miten suhtautuu... asia selviää varman piakkoin hänelle... voisi olla fiksua kertoa ihan itse...
Jeh, kaiken vitutuksen keskelläkin kannattaa yrittää muistella käytöstapoja (älä tee kuten minä tein, vaan tee kuten minä sanon).
Jos sinä olet päättänyt ottaa ratkaisevan askeleen eron eteen, älä enään alennu kiusaajakis ja ähä-kutti-mieheksi. Usko minua, kyllä paskaa lentää erossa ihan tarpeeksi, vaikka et itse heittelisi yhtään.
Kivempi se on kolmen vuoden kuluttua pölyn laskeuduttua olla se osapuoli, joka voi kaikkien tuttujen ja sukulaisten kanssa pää pystyssä jutella mukavia miettimättä, että mitähän tuli sanottua ja tehtyä.
Minua vähän kaduttaa, että moinä en kehtaa..
Siinähän se, miksi alkaa enää kiusaajaksi, jos haluaa tehdä välinsä selviksi entisensä kanssa.
Uusia tuulia rakennetaan ilman entisiä paineita.
Mikäköhän saa kuitenkin jotkut ihan sekaisin, seuratessaan entisien kuppaneidensa elämää.
Tässä sitä ihmetystä riittää. Ilman rakkautta kaikki on tyhjää, ei suhteessa pelkkä oleminen riitä.
Kulissit on kuin vankila, josta ei vapautta saa koskaan! Miettimistä kannattaa jatkaa.
Siis olen kertonut hänelle laittaneeni paperit postiin. En vain saa häneltä mitään vastausta. Tarkoitukseni ei ole katkerana ihmisenä tehdä kiusaa. En vaan keksi mitään ulospääsyä, silti en vieläkään itse halua eroa. Mutta miksi roikkua rakkaudettomassa liitossa, tai sanotaanko yksipuolisesti rakastavassa liitossa.
Miksi haet avioeroa ellet tahdo eroa?
Jos tarkoituksesi on "ravistella" puolisoa, ja pakottaa noin sopimaan ja hakemaan apua suhteeseenne... niin en ole aivan vakuuttunut toimiiko...
Eroprosessin kannalta ei hänen sinulle "pakko" mitään vastatakaan. Koska olet hakenut avioeron ekaa vaihetta yksin, saa puolisosi siitä ilmoituksen käräjäoikeudesta postitse. Siellä palutuskuori ja kuponki joka hänen allekirjoitettava, sitten pistettävä postiin. Ellei niin tee, haastemies tulee kertomaan asian hänelle. Kun tuo tehty, oikeus määrää harkinta-ajan alkaneeksi. Se on vähintään 6 kk, mutta ellei lopullista avieroa haeta (tai toinen hae) 6 kk päästä siitä kun harkinta-aika on päättynyt (eli noin 12 kk kuluessa siitä kun prosessi alkanut) ... raukeaa koko avieroprosessi.
Ja, harkinta-ajan alkamisesta saat tiedon myös sinäkin ... siitä viimeistään tiedät että hän on saanut ja vastannut samaansa postiin...
Meillä kävi myös juuri noin. Ex ei sanojensa mukaan halunnut muuta kuin eron ja rauhaa.
Jälkimmäistä oli minusta kyllä hieman liikaakin.
Kaiken piti olla sovittua, ja aloin oman elämän.
Se taisi olla liikaa ex:lle, että löysin uuden naisystävän, josta lapsetkin pitävät valtavasti. Lapsellisuuksissaan kertovat jo puhelimessa, kuinka hauskaa meillä on yhdessä.
Eipä uutta paratiisia kestänyt kauaakaan.
Lapsille alkoi löytymään kaikenlaista tärkeää juuri silloin, kun minun pitäisi mennä hakemaan.
Tavatessaan uuden ystäväni, ex:n puhe usein kääntyy minuun ja meillä olleisiin ongelmiin.
Naisystäväni kuuntelee kyllä kohteliaasti, mutta sanoo itse muodostavan oman mielipiteensä. Sen verran häntä kuitenkin nuo puheet ovat vaivanneet, että hän aikoinaan tutki ja odotti merkkejä mm. luonnevioistani ja väkivaltaisuudestani. Enää hän niitä etsi, eikä usko tulevankaan.
Koko kesän ex on puhunut lapsille ulkomaan lomasta, vaikka hänellä ei siihen ole oikein varaa. Nyt yllättäen minä "saan" viedä heidät syyslomalle. Ei vain oikein tahdo löytyä järkevän hintaisia matkoja. En minäkään mielelläni maksaisi kolminkertaista hintaa.
Rahanlypsy-yritykset eivät näytä loppuvan koskaan. Vaatii suoraan rahaa koska hänellä on liian vähän, ja kun en anna, hän alentuu jopa kerjäämään.
Silti jos jokin keino lyödä kiilaa uuteen suhteeseen ilmenee, sitä käytetään.
Saat varautua uskomattomiin juoruihin. Jos työpaikallasi on joku jolle sellaisen voi livauttaa, niin tapahtuu. Saat kuulla sairastavasi vakavia mielenterveys- ja tavallisempia sairauksia.
Nämä kaikki ja paljon muuta olen saanut vastaani kiitokseksi rauhaan jättämisestä.
En tosin jaksa uskoa, että maailmasta löytyisi toinenkin näin kostonhimoinen, vai mitä tämä nyt sitte onkaan, ihminen.
Katunut en ole päivääkään. Siitä ex on pitänyt huolta, että ei tulisi mieleenkään ikävöidä!
menee aikaa, ennenkuin se haastemies menee koputtelemaan, eli kauanko on aikaa lähetellä kirjettä takaisin käräjäoikeuteen ?
Arviolta pari viikkoa. Ei kannata pitkittää kurjaa oloa, ei se viivyttely tilannetta miksikään muuta. Saapahan vain sinut näyttämään idioottimaiselta vittuilijalta.
Nopeasti hoidettu paperipuoli antaa sulle nopeamman mahdollisuuden toipua, tuskaa on tiedetään.
No niin, tuntuu nykyään että ne ovat naiset jotka kaipaavat niitä elämyksiä oikein kunnolla.
Itselläni päällä tilanne jossa vaimo on ilmoittanut ettei enää "halua minua eikä minua rakasta". Fair game, tälläistä sattuu, mutta miten on mahdollista että lähipiirissäni niin monelle muullekkin on sattunut. Kaikissa naiset 30-40 v, töissä käyviä äitejä. Arki on rankkaa ja lopulta syylliseksi leimaantuu se mies. Mikä tämä ihmeellinen elämysten metsästys on. Jos kaikki on normaalisti hyvin ja on päätetty joskus mennä naimisiin ja hankkia lapset, niin pitäisi olla vähän sitä tahdon voimaa tai jotain.
TAI, ehkä me miehet vaan ollaan paljon yksinkertaisempia otuksia ja valmiita tyytymään ns. vähempään. Elämä on!