Monta kertaa saa eri sinkkupalstoilla ja muuallakin lukea sitä, kuinka monet sinkut toivoisivat, että kiinnostavan näköinen mies/nainen tulisivat heille juttelemaan. Tai jotkut surkuttelevat, kuinka eivät itse uskalla mennä juttelemaan kiinnostavan näköiselle naiselle/miehelle.
Tänään ruokakaupassa, täysin odottamatta, itseäni varmaan yli tuplasti vanhempi mies alkoi juttelemaan minulle. Siis ihan harmitonta juttua, sellaista pientä small talkia, missä oli kylläkin ajatusta. Ja juttelin ihan samalla lailla takaisin, minulla kun on tapana suhtautua ihan avoimesti kaikkiin ja kaikenlaisiin ihmisiin (no spurgut nyt eivät ehkä kuulu tähän ryhmään) ja työssänikin tapaan päivittäin erilaisia ihmisiä, niin olen siihen tottunut. Mies oli kyllä sen oloinen, että pystyy juttelemaan kenen kanssa tahansa ja mistä aiheesta tahansa, ja siihen ei ihan kaikilla ihmisillä ole lahjoja, valitettavasti..
Jäi aika hyvä mieli siitä muutaman minuutin juttelusta, kieltämättä. Vaikkei siinä edes ollut sinänsä mitään pointtia eikä se johtanut mihinkään muuhun, niin silti. Tuli vain mieleen sen jälkeen, että noinhan sitä ihmiset voisivatkin tutustua toisiinsa. Alkaisivat juttelemaan vaikka ruokakaupassa, mistä asiasta tahansa. Jos molempien mielet ovat tarpeeksi avoimia, niin siitähän voisi syntyä vaikka mitä.
Onhan niitä tarinoita, kuinka jotkut pariskunnat ovat tavanneet ruokakaupan kassajonossa, että ei se mahdotonta ole. Ennen ihmettelin sitä, mutta tämän päivän jälkeen en enää ihmettele ;)
Ja jos joku fiksu nyt tulee laukomaan, että "no ala juttelemaan sitten", niin voin myöntää, että ei minulle ole rohkeutta siihen... Toivoisin kyllä, että olisi.
Tänään ruokakaupassa, täysin odottamatta, itseäni varmaan yli tuplasti vanhempi mies alkoi juttelemaan minulle. Siis ihan harmitonta juttua, sellaista pientä small talkia, missä oli kylläkin ajatusta. Ja juttelin ihan samalla lailla takaisin, minulla kun on tapana suhtautua ihan avoimesti kaikkiin ja kaikenlaisiin ihmisiin (no spurgut nyt eivät ehkä kuulu tähän ryhmään) ja työssänikin tapaan päivittäin erilaisia ihmisiä, niin olen siihen tottunut. Mies oli kyllä sen oloinen, että pystyy juttelemaan kenen kanssa tahansa ja mistä aiheesta tahansa, ja siihen ei ihan kaikilla ihmisillä ole lahjoja, valitettavasti..
Jäi aika hyvä mieli siitä muutaman minuutin juttelusta, kieltämättä. Vaikkei siinä edes ollut sinänsä mitään pointtia eikä se johtanut mihinkään muuhun, niin silti. Tuli vain mieleen sen jälkeen, että noinhan sitä ihmiset voisivatkin tutustua toisiinsa. Alkaisivat juttelemaan vaikka ruokakaupassa, mistä asiasta tahansa. Jos molempien mielet ovat tarpeeksi avoimia, niin siitähän voisi syntyä vaikka mitä.
Onhan niitä tarinoita, kuinka jotkut pariskunnat ovat tavanneet ruokakaupan kassajonossa, että ei se mahdotonta ole. Ennen ihmettelin sitä, mutta tämän päivän jälkeen en enää ihmettele ;)
Ja jos joku fiksu nyt tulee laukomaan, että "no ala juttelemaan sitten", niin voin myöntää, että ei minulle ole rohkeutta siihen... Toivoisin kyllä, että olisi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
pesä mielessä!
pesä mielessä.. Kyllä olisin sen huomannut, jos niin olisi ollut. Ihan harmitonta juttelua, niinhän sanoin jo.
Niin ja olen reilu parikymppinen, jos joku miettii sitä tuplasti vanhempaa.
seuraavan uhrin helposti, har! har!
ihmiset juttelevat ihan ilman taka-ajatuksiakin. Olen itse joskus kuvannut itseäni sanoilla "helposti lähestyttävän oloinen", koska tuntuu siltä, että täysin vieraat ihmiset alkavat usein jutella niitä näitä. Eikä taatusti ole pesä mielessä, olen kaikkea muuta kuin sillä tavalla houkuttelevan näköinen. Sitä paitsi niissä juttelijoissa on paljon naisiakin.
Ja saatan avata itsekin keskustelun, ei siinä tarvita muuta kuin että jonkun kanssa vertaillaan vihannestiskillä tomaatteja ja todetaan, että kyllä ovat tänä vuonna tosi huonoja (pelkistetty esimerkki).
Yksi paikka, missä en halua että minulle aletaan jutella, on metro (tai ylipäänsä joukkoliikennevälineet). Matka-aikani haluan käyttää torkkumiseen, lukemiseen tai muuten vain ajattelemiseen. Ja yleensä olen aamuisin kärttyinen ja iltapäivällä väsynyt, joten silloin hus pois höpöttäjät!
Jos juttelemaan tullut tyyppi olisi ollut suunnilleen ikäisesi, miten olisit tulkinnut sen, olisiko se ollut enää yhtä viattoman oloista? Jos se olisi ollut iskuyritys ja loppujen lopuksi mies (poika) olisi pyytänyt vaikka kahville, olisitko voinut harkita?
Omasta mielestäni kaupassa juttelemaan tuleminen suunnilleen samanikäisten kesken on aika tarkoitushakuista, vähän limaista hommaa. Se johtuu siitä, että kauppaan mennään ostamaan ruokaa ym. ja siellä ei oikeasti pääse kontaktiin kenenkään kanssa, ellei aloita juttelua kaalinpäistä, eli ei oikeastaan mistään, oikeastaan ainoa rehellinen kysymys olisi se "Meille vai teille?".
No, minua pidetään pessimistinä ja soraäänenä, jos olet vahvasti eri mieltä, kuittaa vaikka hullun höpinäksi. Ilmaisin vain oman mielipiteeni asiasta.
tykkäätkö tollasista ?
Vai että tuntemattomille juttelemista... yleensä sellaisen harrastajaa katsotaan kuin vähäpäistä, siksipä en puhu bussipysäkillä tai hississä mitään. Ei kannata.
Eilen oli tyypillinen tilanne kun tuttavani koira oli hoidossa ja iltakävelyllä ohitin erään tyttöporukan joiden keskustelu koski koirani rotua. Totesin oikeassa olleelle että "aivan oikein" jonka jälkeen kaikki kolme vaikenivat ja jäivät puoleksi minuutiksi tuijottamaan. Jatkoin vähän matkaa ja kuulin sieltä kymmenen metrin päästä "nii siinäs kuulit" Että joo. Ensikerralla olen kyllä hiljaa.
Kyllähän nuo vanhemmat ihmiset tulevatkin juttelemaan. Onhan munkin kanssa mummelit ja pappelit tulleet vaihtamaan pari sanaa. Yksi tuli kerran puistonpenkillä viereen istumaan ja yksi alkoi puhumaan jostain vaatekoosta ja sen sellaisesta, kun nyt satuttiin samaa tarjoushäkkiä koluamaan. Mutta missä on ne nuoret aikuiset?! Eipä ole kukaan noin 20-35 vuotias vielä mulle sanonut sanaakaan tuosta vaan small talk:ina jossakin. Ehkäpä vanhoilla on sitten eri asenne, tai ovat niin yksinäisiä, että helpottaa puhua kenelle tahansa.
Missäs tämä jutustelu tapahtui?
Hei!
Olen samaa toivonut kokevani. Että suomalaiset uskaltautuisivat juttelemaan ja tekemään jopa tuttavuutta tuolla ihan normaalissa elämässä. Ei ainoastaan ravintoloissa pienessä tai isommassa laitamyötäisessä!
Itelleni kävi samalla tavalla kuin sinulle. Eräs fiksunoloinen mies pysäytti minut eräässä kauppakeskuksessa ollessani tyttäreni kanssa ostoksilla. Kysyi englanniksi "mikä on tilanteeni?" Tajusin heti hänen tarkoittavan että olenko vapaa. Kerroin pienen valheen, että minulla on poikaystävä. Syy miksi valehtelin hänelle oli vain se, että hän oli ulkomaalainen, jostakin eteläeuroopasta luultavasti. Oli todella kiva tunne tuon tapauksen jälkeen! - Mutta: hänhän olikin ULKOMAALAINEN.
Mielestäni tuollainen on lähes missä tahansa muualla maailmassa "normaalia", varmasti yleistäkin. Me suomalaiset olemme mukavaa kansaa, mutta valitettavasti UJOUS on este monelle hyvälle tapahtumalle. Olisi niin mahtavaa, jos tuolla tavalla löytäisin sen Elämäni Miehen!
Ja lopuksi: kyllä suurin osa naisista (ainakin meistä kypsemmistä) odottaa juuri miehen puolelta aloitteita. Jotenkin se on niin päin luontevampaa.
Miehet, rohkeutta peliin!! :)
tässä yhteiskunnassa kaikki tänäpäivänä, tehkää te hommat että meillä kaikilla olis hyvä olla.
1) Mies oli fiksunoloinen ja valehtelit hänelle. Ylistät sitä, miten ulkomaalainen mies teki aloitteen, samalla sanot valehtelun syyksi sen, että hän oli ulkomaalainen. Mitä helvettiä?
2) Ylistät sitä, että joku teki aloitteen, mutta et ole valmis itse tekemään samaa. Odotat miehiltä aloitetta kuin liha odottaa ostajaansa tiskillä. Mitä helvettiä?
Korville olisi saanut kalpea ja huonoihoinen suomipoika, jos olisi ex-rouvalta kysynyt mikä on tilanne. Heh heh.
Ei se mitään ujoutta ole se miesten mykkäkoulu, se on hyväksi havaittu tapa jos juttelijaa katsotaan kuin sekopäätä ja parhaassa tapauksessa nauretaan päin naamaa ja haukutaan ties miksi. Kännissä sitä ainoastaan viitsii tuollaista kuunnella jos silloinkaan. Asiahan olisi paremmin jos naiset viitsisivät lopettaa haistattelun ja pilkkaamisen ja kenties siirtyä itsekin aloitteelliselle linjalle.
Kuten tuo "harsta harsta" jo totesikin niin osuvasti niin esitän sinulle kysymyksen. Entäs jos tuossa täsmälleen samanlaisessa tilanteessa olisi ollut ihan perus suomimies? Olisiko siinä vaiheessa enää ollutkaan niin ihanaa vai olisitko ajatellut ehkä että mitähän tuokin juntti oikein kuvitteli saavansa?
PS. Kyllä tänä päivänä naisetkin saa tehdä aloitteita ;). Kyllä se on miehenkin mielestä paljon viehtättävämpää kuin kulkea hiljaa nokka pystyssä.
Jos se olisi ollut tavallisen näköinen suomipoika, joka olisi sulle noin sanonut, niin mikä olisi ollut reaktiosi silloin? Sitä sopii juu miettiä. Mene itse juttelemaan niille miehille, äläkä selitä että miesten pitää aina olla niitä rohkeita!
ne akat parkuu tasa-arvon nimissä että rahaa pitäs saada ja kaikkee muutakin niinku miehet, mutta intin käymiset ja aloitteen tekemiset yms. paskahommat kyllä jätettäis mieluusti vastakin äijien hoidettavaksi. Varsinaista tasa-arvoa.
"Ja jos joku fiksu nyt tulee laukomaan, että "no ala juttelemaan sitten", niin voin myöntää, että ei minulle ole rohkeutta siihen... Toivoisin kyllä, että olisi."
Juuri noin tekisi mieleni sanoa sinulle. Tiedätkös ettei se välttämättä ole meille miehillekään yhtään sen helpompaa. Jos ei kerta kaikkiaan keksi mitä heittää jollekin tuiki tuntemattomalle niin olisi se kiva jos se sanavalmiimpi osapuoli sitten heittäisi jotain.
Sanoit ettei sinulla ole rohkeutta mennä juttelemaan. Mitä pelkäät siinä? Mietis että moni mies saattaa ajatella juuri kuten sinäkin, ei ole rohkeutta.
Kuulkaas, ei se jutteleminen niin vaikeaa ole. Ensin avataan suu, ja sitten päästetään jonkin sanalta tai parilta kuulostava ääni sieltä. Enemmän mua ottaa päähän sellaiset nirppanokkaiset naiset, jotka eivät vaivaudu puhumaan mitään takaisin, ja nypristelevät nokkaansa, jos heille puhuu. Eli, jos haluatte jutella ventovieraiden ihmisten kanssa, on teidän tehtävä aloite, ja vastaavasti, jos teille puhuu joku ventovieras, on teidän myös uskallettava vastata. Helppoa, eikö totta?!