millaiset haavat leikkauksen jälkeen??

Itselläni sama leikkaus tehtiin maaliskuun loppupuolella. Rintojen muotoon olen todella tyytyväinen, mutta tie tähän tyytyväiseen olotilaan on ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen.

Aluksi pitkät haavat rintojen alla märki ja jouduin käymään terveydenhoitajan luona niitä puhdistuttamassa, itse kun sinne ei kunnolla nähnyt ja siksi toisekseen kädet eivät oikein nousseet niin korkealle, että olisin haavoja itse voinut hoitaa. Vähitellen (eli 2 kk:n kuluttua) suurin osa haaavoista oli umpeutunut, mutta yksi itsepintainen umpeutui vasta heinä-elokuun vaihteessa. Kuvittele vaan miten ruma arpi siellä nyt sitten on!

Jälkitarkastuksessa lääkäri totesi arpikudoksen kasvaneen ylöspäin eli kyseessä oli ns. keloidi eli ruma arvenmuodoistus. Hän piikitti kortisonipiikkejä arpikudokseen ja nyt kohta kuukauden ajan olen pitänyt arpien päällä "silikoninauhaa", jonka tarkoituksena on yhdessä kortisonin kanssa nopeuttaa arpien paranemista ja ävhentää tuota keloidia. Piikitys uusitaan vielä kahteen kertaan 1,5 kk:n välein. Silikonia pidetään vrk:n ympäri vielä ties kuinka kauan. Ja nauha ei ole mitään halpaa, yksi nauha maksaa 17 - 22 €, kiinnittyy niin kauab kuin kiinnittyy, itse vaihdan sen n. 10 pv:n välein. Mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että on tuo yhdistelmä tuottanut tulostakin, arvet ovat nyt paljon vaaleammat ja on madaltumistakin tapahtunut.

Mutta tässä vain yksi tapaus, toivon, että itsellesi ei näin käy vaan saat nauttia paranemisesta ilman komplikaatioita.

Ja minäkuva - se on todella hyvä, nyt löytää kivoja vaatteita helpommin. Ja nyt ei enää ukot ensimmisenä kyttää suuria rintoja. Oma mies tosin piti entisistä enemmän...

mistäköhä leikkauksesta on kyse??

voin kertoa, että minullakin haavat rintojenpiennyksen jälkeen olivat suorastaan kauhean näköiset. Joistakin kohdin iho oli aivan rypyssä ja näytti, että haavat on kursittu miten sattuu, mutta kummasti vain ovat oienneet ja arvetkin osittain jo melkein näkymättömiä. Leikkauksesta on aikaa n 8 kk. Neuvot, joita työkaveriltani sain oli, että muista vitamiinit, (joten join vitaminoituja tuoremehuja) ja voitele arpia. Työkaverini mukaan paras arpivoide on Louis Widmerin silmänympärysvoide, ehkä aika kallista, mutta riittoisaa.

Mulla pienennysleikkauksesta 2,5 viikkoa. Mulla oli tikkien päällä aluksi vain haavateippiä ja siihen suoraan liivit päälle. Kotona laitoin tosin sidetaitoksia pehmentään liivien saumojen painamista. Tikit (sulamattomat) poistettiin terveyskeskuksessa viikon päästä leikkauksesta ja kun seuraavana päivänä poistin peilin avulla itse terkkarin laittamat teipit ja näin haavat ekaa kertaa paljaana, meinasin pyörtyä. Siis oikeasti pyörtyä. Haavat oli kauhean näköiset, toisessa rinnassa ei edes kunnolla umpeutuneet. Tuli mieleen lähinnä Frankensteinin hirviön kokoonkursittu pää... :)

Nyt 1,5 viikon päästä siitä haavat on jo siedettävämmän näköset. Myös nännipihat ovat järkevämmän näköiset kuin alussa... silloin näytti kuin lääkäri olisi jättänyt ainoastaan nännit eikä nännipihaa ollenkaan, niin pienen näköiset oli. Toisen rinnan haavat ovat nätisti kiinni mutta toisen rinnan kanssa edelleen ongelmia. Pystyhaava ei ole vieläkään umpeutunut ja epäilen pienenlaista tulehdustakin - menen huomenna näyttämään sitä hoitajalle.

Ja siitä omakuvasta... Vaikka mulla poisto ei ollut kun 900g yhteensä, kuppikoko oli ennen G-H ja nyt vielä jäljellä olevan turvotuksen kanssa jotain C. Rinnat tuntuu tosi pieniltä ja fiilikset on vaihdellu. Välillä tuntuu siltä, että ihanan helppoa tulee elämä oleen nyt kun saa ostettua liivejä ja vaatteita helpommin, mutta välillä taas siltä, että olen aivan lättärintainen (verrattuna entiseen) ja osa naisellisuudesta ja seksikkyydestä jäi sinne leikkauspöydälle. Olen normaalivartaloinen, ympäryskin on 70-75 eli olenhan ollut melko "povipommi" (hih) ja saanut paljon huomiota rintojenikin takia. Nyt olen ns. tusinakamaa, joka tuntuu toisaalta masentavalta, mutta toisaalta helpottavalta. Enkä sano tätä todellakaan millään pahalla pienirintaisia kohtaan, vaan tilitän vain omia fiiliksiäni tällaisen muutoksen jälkeen. Luulen ja toivon, että kunhan paranemisprosessi on hyvällä mallillaan ja pääsee normaalielämään takasin, eikä ole kipuja ja vaivoja, niin kaikki tuntuu positiivisemmalta! Mulla ainakin melko kurja olo, kun on kipeä ja haavat hankalat ja iho on sairaan arka ja kipeä ja nännit tosi arat jne jne... mutta kyllä se siitä! Palaillaan! Ja tsemppiä!!

Onko teille tehty ns. ankkurimalli, eli pyörylö nännissä, siitä suoraan alas ja lisäksi suora haava rinnan alapoimussa.? Mitkä niistä haavoista on huonoimmin parantuvia?

Terppa.

Mä olen tainnut päästä aika helpolla koko rintojenpienenysprosessissa. Haavat umpeutuivat hyvin, ainoastaan siinä ankkurin risteyskohdassa oli pientä tulehduksen poikasta, joka meni ohi parissa päivässä.

Arvet näyttivät aluksi paljon pahemmilta, kun nyt melkein puoli vuotta myöhemmin. Aluksi juuri nännit näytti niin pieniltä, tuntui että jäljellä oli 1/4, nänneihin kuitenkin tottui nopeasti ja niiden ympärillä olevat arvet on kaikkein huomaamattomimmat. Mustelmainen iho oksetti ja sitä vain mietiskeli, että mitä sitä joutuu oikein kroppansa laittaa kärsimään.

Rypyt on oienneet(mulla oli varsinkin sisäsaumat vähän rutussa), hyvin pieni koirankorva jäi vain toiselle puolelle, muhkuroita ei ole rinnoissa tuntunut, arvet punoittavat illalla kun vaatteet on niitä jonkin verran päivän aikana painaneet.

Hyvän parantumisen luulen johtuvan tarpeeksi pitkästä sairaslomasta, ihotyypistä, voitelusta(bepanthen) ja no minun iholle sopii paremmin sellainen "hieman välinpitämätön hoitotapa", etten höösää liikaa haavojen kanssa, putsaa ja puunaa liikaa(en kehota ihmisiä epähygieniaan. Toivon, että omaa kehoa ymmärrettäisi).

Vaikka arpeni ovat suhteellisen siistit, ajattelin aloittaa silikoniteipin käytön, jos sillä jotain positiivista muutosta vielä saisi aikaa. Eipähän tule myöhemmin mietittyä, olisiko pitänyt aloittaa...

Kilo lähti ja aluksi mietitty b-kuppi on muotoutunut c:ksi. Tuntuu ihanalta, hyvältä, terveeltä ja kauniilta, eikä ole ollut kriisiä minäkuvan kanssa. Muillekaan kanssaihmisille ei ole ollut mikään ongelma. Eipä useat ihmiset edes tajunneet ennen kuin sanoin leikkauksesta, katsoivat tosiaan varmaan, että olen vain kummallisesti laihtunut. Ikää vasta reilu 20, mutta leikkauksesta olin haaveillut jo monta vuotta, ja olin siihen aivan valmistautunut kaikkineen ongelmineen.

Eli kaikki tulee varmasti sinullakin menemään vain parempaan suuntaan :)

Onhan tää ollu varsinainen projekti. Olin harkinnu tarkkaan ja osasin odottaa outoja fiiliksiä. Suuri helpotus on kuitenkin ollu, kuinka onnellinen olo on, kivuista huolimatta. Rinnat on ihanan pienet ja kevyet ja koen minäkuvani parantuneen roimasti.

Kaupungilla kävellessä uskaltaa suoristaa selän, hymyillä ja näyttää hyvältä. Ihan sama mitä miehet sanoo, eipä oo ainakaan mun kohdalla ollu negatiivista vaikutusta. Kuolaavat idiootit tosin on poissa kuvioista! Jee...=)

Mun haavat ei oo ollu kovin hankalat, vaan menny aika kiltisti kiinni. Itsestäänsulavien tikkien solmuja tosin nousee tämän tästä ja niitten poistaminen aina vähän ärsyttää ympäröivää ihoa.
Mutta hitto mikä homma on kaikessa suihkuttelussa, putsaamisessa, rasvaamisessa, teippien vaihdossa ym.

Uskon että oon osittain parantunu nuoren iän (21v)mutta myös tarkan haavojen hoitamisen ja hyvän tuurin ansiosta. Laihdutin ennen leikkausta noin 7 kiloa ja jätin kaiken epäterveellisen oikestaan pois. Noin kuukautta ennen leikkausta lisäsin muutamia hyödyllisiä vitamiineja päivittäiseen menuuseen: magnesium, sinkki, B - ja C- vitamiinit. Tuskin noistakaan haittaa oli, yleiskunto ja vastustuskyky tykkää. Tärkeintä on kuitenkin pitää se kunnon sairasloma ja olla varovainen nostelujen ym kanssa..

HEIPS!

AJATTELIN KANTAA KORTENI KEKOON TÄHÄN(KIN) KETJUUN. MULLA LEIKKAUKSESTA NYT 3 VIIKKOA.
OLEN REILUSTI YLIPAINOINEN 35V JA OLEN TODELLA TYYTYVÄINEN MUN PARANEMISPROSESSIIN. HAAVAT OK, PARI PIKKU KOHTAA VAIN VÄHÄN TIHUTTAA VUOROIN VERTA VUOROIN MÄRKÄÄ. KÄDET OVAT TOIMINEET ÄÄRETTÖMÄN HYVIN MELKEIN ALUSTA ALKAEN. ELI KYLLÄ ME "IKÄNEIDOTKIN" VOIMME AIKA HYVIN SELVIYTYÄ!! MULLA KANS KUN TEIPIT POIS OTETTIIN VIIKON PÄÄSTÄ LEIKKAUKSESTA, NÄYTTI VARSINKIN RINNAN ALAOSA SILTÄ ETTÄ SE ON VAAN HUTASEMALLA KURSITTU KOKOON, MUTTA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ NÄYTTÄÄ PAREMMALTA. KYLLÄ NÄITÄ JO IHAILLA KELPAA VAIKKA HAAVAISET VIELÄ OVATKIN. JA SE TUNTOJUTTU JOSTA OLIN ALUKSI HUOLISSANI, ETTÄ PALAUTUUKO SE OLLENKAAN, NIIN KYLLÄ VAIN TUNTOA LÖYTYY, JOSKIN EI VIELÄ LIIKOIHON HIPLAILUIHIN :) TÄÄ LIIVIEN PITO VÄHÄN ÄRSYTTÄÄ, JOSTA JO AIEMMIN OLEN VALITELLUT, MUTTA KILTISTI OLEN SILTI PITÄNYT!! SUIHKUN JÄLKEEN OLEN ILMAKYLPYJÄ OTTANUT. NYT PITÄISI VIELÄ RUVETA MAHAN PIENENNYKSEEN... NÄYTTÄÄ AIKA ISOLTA PIENTEN RINTOJEN KERA! PARANEMISIA KAIKILLE LEIKATUILLE JA LEIKKAUKSEEN MENEVILLE TSEMPPIÄ!!