Aikaa on jo kulunut siitä, kun erosit ja lähdit. Toistakymmentä yhteistä vuotta pyyhkäisit olemattomiin, tuosta vain. En ole katkera, enkä vihainen, en vain osaa olla sitä. Aikani olin turta ja keskityin vain olemaan vahva ja jatkamaan elämääni.
Tänään on, ensimmäisen kerran lähtösi jälkeen, tullut kyyneleet silmiini ja tunnen ikävää. Minä rakastan sinua aina. Sinä et sitä kuitenkaan tiedä, etkä uskoisi, vaikka tietäisitkin, etkä saa koskaan tietääkään. Luulet, että vihaan sinua. Mutta se ei pidä paikkansa.
Sinä olet mennyt ja annan sinun olla…… etkä koskaan saa tietää, miltä minusta todellisuudessa tuntuu…
T. hiljainen sydämenääni
Tänään on, ensimmäisen kerran lähtösi jälkeen, tullut kyyneleet silmiini ja tunnen ikävää. Minä rakastan sinua aina. Sinä et sitä kuitenkaan tiedä, etkä uskoisi, vaikka tietäisitkin, etkä saa koskaan tietääkään. Luulet, että vihaan sinua. Mutta se ei pidä paikkansa.
Sinä olet mennyt ja annan sinun olla…… etkä koskaan saa tietää, miltä minusta todellisuudessa tuntuu…
T. hiljainen sydämenääni
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja annan olla, kun en muuta voi. Voiko ikävään kuolla?
tällä hetkellä ainakin minusta tuntuu että ikävään voi kuolla, tämä on aivan kauheaa, en meinaa selvitä millään. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä, että pääsisi jotenkin taas jaloilleen, itsetunto on nyt niin pohjissa kuin vain voi ihmisellä olla, mitään ei jaksa ja exä vaan huseeraa uuden naisen kanssa. Kai tästä jotenkin selviää - joskus.
Voi haistakaa ny p***a jo!
Jos mies "huseeraa" jo uuden naisen kanssa SE EI MILLÄÄN vOINU olla SE OIKEA sulle.
mUT JOS ON NIIN IHANAA RÄMPIÄ ITSESÄÄLIS, EIPÄ TARVI TEHDÄ MITÄÄN KUN KAIKKI PAHAOLO ON SEN LÄHTIJÄ-MIEHEN SYYTÄ,
NIIN SIITÄ VAAN MUTTA JOS TÖRMÄISISIN TEIHIN POTKAISISIN KUNNOLLA PERSUUKSIIN , SAISITTE EHKÄ HIEMAN VAUHTIA!!
tuopa tuntui hyvältä.Itsesääli-vihollinen no: yksi.Sille ei pidä antaa peliaikaa liikaa.Saa kai sitä surra kyljet kipiänä,vaan eihän se asia siitä miksikään muutu.Pitää mennä eteenpäin eikä polkea paikallaan.Mikä on ollut on ollut,ja jptain opiksi siitäkin jäi,hyviäkin asioita.Mutta kun homma on tullut tinsä päähän,täytyy vain valita se uusi polku eikä jäädä tienhaaraan itkemään.
Eiköhän olisi kannattanut keskustella jossain välissä???