Mistä sen tietää, kaipaako suhdetta, ihmistä, oikeasti, uskooko oikeasti parempaan tulevaisuuten, vai onko kyseessä vain ikävien asioiden unohtaminen ja yksinäisyys?
Olen miettinyt näitä kysymyksiä paljonkin viime aikoina. Erosin yli puoli vuotta sitten parin vuoden suhteesta ja olin jättäjä. Meillä oli vaikeaa, enkä ollut enää onnellinen miehen kanssa. Eron jälkeen en kuitenkaan pystynyt hänestä irroittautumaan, vaan pidimme tiiviisti yhteyttä kuukausia eron jälkeen. Yhteenpaluustakin puhuttiin paljon, mutta asiasta tuli usein riitaa, ja lopulta tein ratkaisun jatkaa eteenpäin ilman miestä.
Nyt en ole ollut mieheen missään yhteydessä muutamaan viikkoon ja kaipaan häntä. Ajattelen häntä työmatkalla bussissa, ruokaostoksilla, illalla sängyssä...Vähättelen suhteemme ongelmia mielessäni, sanon itselleni, että kyllä me voimme vielä onnistua yhdessä. Käyn mielessäni läpi riitojamme ja selittelen niitä parhain päin. Ajattelen, mitä kaikkea olisinkaan itse voinut tehdä toisin..Haluaisin käpertyä miehen kainaloon iltaisin..haluaisin parantaa tapojani. Haluan uskoa. Kuitenkaan en ole varma uskonko ihan tosissani, että suhteemme voisi muuttua..
Onko teillä muilla ollut samanlaisia ajatuksia? Kääntelette entistä suhdettanne mielessänne ja näette sen ehkä paljon parempana, kuin mitä todellisuus oli? Uskottelette itsellenne,että mahdollisuus onnistumiseen on vielä?
Onko tämä vain onnetonta roikkumista, haluttomuutta olla yksin vai mitä ihmettä? Mistä sen tietää, että pitäisi oikeasti yrittää uudestaan ettei kaduttaisi vanhana? Tai toisaalta sen, että pitää vain unohtaa toinen?
Tiedän, ettei kukaan voi kertoa mulle mitä tehdä, mutta ajattelinpa vain kysellä onko muilla samanlaista...
Olen miettinyt näitä kysymyksiä paljonkin viime aikoina. Erosin yli puoli vuotta sitten parin vuoden suhteesta ja olin jättäjä. Meillä oli vaikeaa, enkä ollut enää onnellinen miehen kanssa. Eron jälkeen en kuitenkaan pystynyt hänestä irroittautumaan, vaan pidimme tiiviisti yhteyttä kuukausia eron jälkeen. Yhteenpaluustakin puhuttiin paljon, mutta asiasta tuli usein riitaa, ja lopulta tein ratkaisun jatkaa eteenpäin ilman miestä.
Nyt en ole ollut mieheen missään yhteydessä muutamaan viikkoon ja kaipaan häntä. Ajattelen häntä työmatkalla bussissa, ruokaostoksilla, illalla sängyssä...Vähättelen suhteemme ongelmia mielessäni, sanon itselleni, että kyllä me voimme vielä onnistua yhdessä. Käyn mielessäni läpi riitojamme ja selittelen niitä parhain päin. Ajattelen, mitä kaikkea olisinkaan itse voinut tehdä toisin..Haluaisin käpertyä miehen kainaloon iltaisin..haluaisin parantaa tapojani. Haluan uskoa. Kuitenkaan en ole varma uskonko ihan tosissani, että suhteemme voisi muuttua..
Onko teillä muilla ollut samanlaisia ajatuksia? Kääntelette entistä suhdettanne mielessänne ja näette sen ehkä paljon parempana, kuin mitä todellisuus oli? Uskottelette itsellenne,että mahdollisuus onnistumiseen on vielä?
Onko tämä vain onnetonta roikkumista, haluttomuutta olla yksin vai mitä ihmettä? Mistä sen tietää, että pitäisi oikeasti yrittää uudestaan ettei kaduttaisi vanhana? Tai toisaalta sen, että pitää vain unohtaa toinen?
Tiedän, ettei kukaan voi kertoa mulle mitä tehdä, mutta ajattelinpa vain kysellä onko muilla samanlaista...
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyseessä on läheisriippuvuus
samoja olen miettinyt itsekin.. erosin ihanasta miehestä yli kaksi vuotta sitten ja nyt ollan kavereita. Mä itse halusin sillon erota. Sen jälkeen on ollu muutama suhde mutta tuntuu etten ole täysillä mukana niissä.. kukaan ei ole yhtä sopiva eikä ihana jne. Ollaan puhuttu tän ihanan exän kanssa yhteen palaamisestakin muttei hän halua. Mä haluaisin mutten tiedä tulisko siitä mitään. Enkä viiti kiusata vaan jatkan, yritän jatkaa elämääni, eteenpäin toivoen että joskus tulee joku vieläkin ihanampi joka vie jalat alta...
Olen onnellinen että olemme ystäviä mutta jotain jään kaipaamaan, ehkä loppuelämäkseni...
hyvä, että muillakin on samanlaisia "painajaisia" kuin mulla. En pääse irti exsästäni, vaikka yritän unohtaa Hänet joka päivä. Tämä jos mikä raastaa henkisesti. Odotan, että hän soittaa ja sanoo, että haluaa tavata:).