miten olet jaksellut? ..itselläni olo on taas semmoinen, että miten tästä koskaan selviää, itken vaan, eikä öisin saa nukutuksi.
riiiia
...
11967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...niin, en tiedä riiiiasta,
...mä jakselen ja välillä en.... välillä itken ja välillä en... ja yöt ovat tuskaa...
sama tilanne kun mulla :( ..vaikket siis riia olekkaan.
...niin, surullista...:(
kiitos kun otit yhteyttä! Sama tilanne on minullakin edelleen, itken, valvon, en jaksa mitään, elämänhalu on täysin kadoksissa mutta on vain PAKKO mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Ihan varmasti me selvitään vaikka nyt näyttää ettei tästä jaksa nousta mutta aina kun tulee ihan hirveän huono hetki, pakotan itseni ajattelemaan että kyllä minä vielä yksi kaunis päivä tästä nousen ja jaksan ottaa yhden askeleen eteenpäin ja sitten jo ehkä muutaman päivän päästä siitä jaksan ottaa sen toisenkin askeleen - itketään ja surraan nyt, nyt kun sen aika on, mutta PERIKSI EI ANNETA!!! Iso halaus sinulle, jaksamista, ollaan yhteydessä.
juu, kun jaksaisi vaan uskoa, on vaan niin tyhjä ja surullinen olo kokoajan =( että miten tästä oikeasti selviää, kiva kun vastasit takaisin :) on kiva kirjoitta jollekkin joku ymmärtää miltä tuntuu. halaus sinullekkin ja kirjoitellaan.
ajattele, että paivä on jo täällä asti ja hengissä vielä ollaan! Minulla on tänään iskenyt sitten tämä ikävä exääni kohtaan - eihän nämä tunteet näin äkkiä kuole. Mutta olen vain päättäväisesti yrittänyt laittaa tunteita vähän sivuun ja ajatellut, että ehkäpä hänellä nyt ihan oikeasti sitten on hyvä olla, ehkä tämä uusi nainen antaa hänelle kaiken sen, mihin minä en kyennyt, kai minun pitäisi olla iloinen hänen puolestaan? No, tunnustetaan, että iloon en nyt kykene tuon asian suhteen mutta en aio myöskään riutua heidän edessään, sitä kai he odottavat. Niinkuin aiemmin kirjoitin, surraan ja itketään nyt tämä pois niin ollaan sitten taas kaksinverroin vahvempia! Kirjoitellaan, jos jaksat, niin käy kävelyllä, itse käyn iltaisin metsässä kävelemässä niin ei haittaa vaikka itkettääkin, siellä ei hirveästi porukkaa ole katsomassa. Voimia sinulle loppupäivään!
Hei!
En tiedä asioittenne taustaa, mutta kuulostaa niin tutulta. Vielä jokunen viikko sitten minäkin vain itkin, oksensin pahaaoloani, mikään ei tuntunut miltään, ahdisti välillä niin hirveästi, että tunsin seinien kaatuvan niskaan...
Aloin juoksemaan iltaisin metsässä ja poistin sillä pahaaoloani, jonka joku joskus niin rakas ihminen oli minulle aiheuttanut. Oli hirveää tajuta, että se kaikki, meidän yhteiselämä, 5 vuotta, oli voitu noin vain heittää nurkkaan ja selän takana puuhattii ja valehdeltii aivan uskomattoman paljon! Toivon, että se toinen nainen on nyt onnellinen saadessaan exäni kokonaan itselleen, minä olen jo siitä ihmisestä irrottanut otteeni. Mutta se kaikki kannatti,joka ikinen päivä 4kk:n aikana kannatti jaksaa,vaikka välillä meinasi usko itseensä ja jaksamiseensa loppua, nyt olen huomattavasti vahvempi ihminen, täytyy sanoa, et se tuska ja ahdistus kasvatti minua ihmisenä! Älkää antako periksi, itkekää, kun siltä tuntuu ja puhukaa jonkun kanssa, ystävän, perheen...
Elämä ei aina ole helppoa! Mutta toivon, että jaksatte, päivä kerrallaan.
Voimia ja jaksamisia!
nyt on niin kamala olo, ettei vaan jaksa mitään, muuta kuin itkeä. mistäpäin sinä olet?
Tiedän varsin hyvin tunteen!! Se on jotain aivan hirveää... Kymenlaaksossa asustelen, ainaki toistaiseksi...
Ei muuta, ku hirmusesti voimia, kyllä siellä tunnelin päässä on valoa, jos niin uskoo!!
Jos olen riiiiasi, soita.... minulla on ikävä!
minun nimimerkkini on Riia, ei minun eäxi siis ole Riia, hän on miespuolinen henkilö, itse siis olen nainen - etsimäsi on joku muu.
Vivialle ja nimimerkille ... kiitos kirjoituksista, yritetään jaksaa eteenpäin, minä ja ... ollaan vielä aika alussa näköjään prosessimme kanssa, kiitos sinulle Vivian että luot meihin uskoa, kerro lisää, miten olet selviytynyt. Hyvää päivän jatkoa teille!