"Rastignac päätti lähteä käymään kahta rinnakkaista tietä rikkauteen: turvautumalla tieteeseen ja rakkauteen, tulemalla oppineeksi ja muodinmukaiseksi mieheksi. Hän oli vielä noin lapsellinen! Hän ei tuntenut elämän mittausoppia, jonka mukaan nuo kaksi yhdensuuntaista viivaa eivät koskaan kohtaa toisiansa."
Honore de Balzac, teoksessa "Ukko Goriot" (1834)
Viisas mies tuo Balzac, kun jo yli puolitoista vuosisataa sitten ymmärsi "modernin alemman tason miehen" ongelman. Kuka väitti, että teoriat kirjallisuudesta ajasta riippumattomana ilmiönä olisivat huuhaata?
Nykyisin väitetään, että sinkkuus olisi naisilla pääasiassa korkeasti koulutettujen ongelma ja miehillä vastaavasti maaseudulle jääneiden huonosti koulutettujen kohtalo. Tässä yleistyksessä jäävät kokonaan huomaamatta (hyvinkin korkeasti) koulutetut, kaupunkilaiset miehet, joissa nörttistatus säilyy iäti. Heidän Internetissä kovin äänekäs joukkonsa tuntuu koko ajan kasvavan.
Markkina-arvoteorian ystävistä kaikkein turhautuneimmat esittävät, että miehen pitää olla hyppyritukkainen naistenhakkaaja, alkoholisti-narkomaani ja taparikollinen, että nainen kiinnostuu. Tämä on toki liioiteltu näkemys, mutta jokainen silmänsä avannut tietää muodikkuuden (eri asia kuin trendikkyys!), särmikkyyden ja järjen syrjäyttävän tunteen palon merkityksen. Näistä voi toki sanoutua irti ja se on usein järkevääkin, jos aikoo omistautua tieteelliselle uralle. Itse uskon, että analyyttisuus ja objektiivisuus - lyhyesti sanottuna "järki" - on joko-tai: jos heittäytyy yhdellä elämän osa-alueella järjen sijasta tunteiden varaan (mikä toki voi tuoda ainakin joksikin aikaa iloa), se vaikuttaa negatiivisesti muihin, järkeä vaativiin osa-alueisiin.
Jonakin päivänä kenties huomaan olevani akateemikko kumarainen, mutta olen jo nyt aavistellut mistä ilman jään... Hylkään kuitenkin determinismin ja korostan, että kohtalon sijasta kyse on valinnasta. Vaikka markkina-arvoteoreetikot väittävätkin "alempitasoisuuden" olevan suurilta osin synnynnäistä - vaikuttajina pääasiassa ulkonäkö ja sijoittuminen introvertti-ekstrovertti-akselilla -, olen hieman eri mieltä. Korkeasti koulutettujen alemman tason miesten kohdalla kyse on ennen kaikkea ajattelutavasta, joka on pitkälti nuoruudessa opittua ja hyväksi havaittua. Kokonaisen elämänfilosofian muuttaminen ei ole helppoa. Eihän "ongelmaa" olisikaan, jos ratkaisuksi riittäisi näiltäkin foorumeilta tuttu "kampaa hiukset, käy salilla, pukeudu tyylikkäämmin" -litania.
Johtopäätökseni on, ettei suurin osa näistä akateemisista nörteistä välttämättä edes tahdo muuttua; ainakin alitajuisesti he ovat sisäistäneet nykyisen tilansa edut. Naisiin vetoamaton epäseksikäs olemus ei välttämättä olekaan syy vaan seuraus. Ongelmaksi muodostuu lähinnä ympäristö, joka asettaa tiukat normit pariutumiselle. Vanhapoika, joka omistaa elämänsä tieteelle/taiteelle/mille tahansa, on yleisen mielipiteen mukaan jotenkin vajavainen. Sen sijaan se, että hankkii ensin perheen, jota sitten laiminlyö luodessaan kaiket päivät ja yöt tiedettä/taidetta/jotakin muuta, on hyväksyttävää.
Aloitin sepustukseni kirjallisuudesta, ja sitä sivuamalla vien sitä myös kohti päätöstä. Humanistiset tieteet, joiden parissa itsekin puuhailen, mahdollistavat muitakin lähestymistapoja kuin kylmän objektiivisuuden. Esimerkiksi amerikkalaisen kirjallisuudentutkimuksen grand old man Harold Bloom suosii esteettistä lähestymistapaa, jossa veristisen analyyttisyyden sijasta painotetaan tunne-elämysten merkitystä kirjallisuudessa (ja elämässä). Vaikka hänen näkemyksensä ei enää edustakaan tieteenalan valtavirtaa, esimerkkinä se valaisee valittavissa olevien ideologioiden ja elämänfilosofioiden monimuotoisuutta. Osaltaan se myös selittää alemman tason miesten harvinaisuuden humanistien keskuudessa. Lienee tarpeetonta sanoa, että näistä miehistä valtaosa on matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautuneita. Edellä esitetty on yksi näkemys sille, miksi objektiivisia, todistettavissa olevia totuuksia etsivät tieteilijät jä(tt)ä(yty)vät useammin parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle*.
Jaksoikohan kukaan edes lukea tätä pseudotieteellistä sepustustani loppuun?
---
* Aiemmin olin sillä kannalla, että kyse on Luontoon vuosituhansien varrella kehittyneestä suojelumekanismista. Kun nämä älyn voittoon uskovat miehet jäävät sivuun parisuhdemaailmasta, heille jää enemmän aikaa käyttää aivojaan ja kehitellä saastuttamattomia polttoaineita ja geenimuunneltuja kasveja, jotka taas ehkäisevät planeettamme tuhoa. (Älkää ottako tätäkään vakavasti.)
Honore de Balzac, teoksessa "Ukko Goriot" (1834)
Viisas mies tuo Balzac, kun jo yli puolitoista vuosisataa sitten ymmärsi "modernin alemman tason miehen" ongelman. Kuka väitti, että teoriat kirjallisuudesta ajasta riippumattomana ilmiönä olisivat huuhaata?
Nykyisin väitetään, että sinkkuus olisi naisilla pääasiassa korkeasti koulutettujen ongelma ja miehillä vastaavasti maaseudulle jääneiden huonosti koulutettujen kohtalo. Tässä yleistyksessä jäävät kokonaan huomaamatta (hyvinkin korkeasti) koulutetut, kaupunkilaiset miehet, joissa nörttistatus säilyy iäti. Heidän Internetissä kovin äänekäs joukkonsa tuntuu koko ajan kasvavan.
Markkina-arvoteorian ystävistä kaikkein turhautuneimmat esittävät, että miehen pitää olla hyppyritukkainen naistenhakkaaja, alkoholisti-narkomaani ja taparikollinen, että nainen kiinnostuu. Tämä on toki liioiteltu näkemys, mutta jokainen silmänsä avannut tietää muodikkuuden (eri asia kuin trendikkyys!), särmikkyyden ja järjen syrjäyttävän tunteen palon merkityksen. Näistä voi toki sanoutua irti ja se on usein järkevääkin, jos aikoo omistautua tieteelliselle uralle. Itse uskon, että analyyttisuus ja objektiivisuus - lyhyesti sanottuna "järki" - on joko-tai: jos heittäytyy yhdellä elämän osa-alueella järjen sijasta tunteiden varaan (mikä toki voi tuoda ainakin joksikin aikaa iloa), se vaikuttaa negatiivisesti muihin, järkeä vaativiin osa-alueisiin.
Jonakin päivänä kenties huomaan olevani akateemikko kumarainen, mutta olen jo nyt aavistellut mistä ilman jään... Hylkään kuitenkin determinismin ja korostan, että kohtalon sijasta kyse on valinnasta. Vaikka markkina-arvoteoreetikot väittävätkin "alempitasoisuuden" olevan suurilta osin synnynnäistä - vaikuttajina pääasiassa ulkonäkö ja sijoittuminen introvertti-ekstrovertti-akselilla -, olen hieman eri mieltä. Korkeasti koulutettujen alemman tason miesten kohdalla kyse on ennen kaikkea ajattelutavasta, joka on pitkälti nuoruudessa opittua ja hyväksi havaittua. Kokonaisen elämänfilosofian muuttaminen ei ole helppoa. Eihän "ongelmaa" olisikaan, jos ratkaisuksi riittäisi näiltäkin foorumeilta tuttu "kampaa hiukset, käy salilla, pukeudu tyylikkäämmin" -litania.
Johtopäätökseni on, ettei suurin osa näistä akateemisista nörteistä välttämättä edes tahdo muuttua; ainakin alitajuisesti he ovat sisäistäneet nykyisen tilansa edut. Naisiin vetoamaton epäseksikäs olemus ei välttämättä olekaan syy vaan seuraus. Ongelmaksi muodostuu lähinnä ympäristö, joka asettaa tiukat normit pariutumiselle. Vanhapoika, joka omistaa elämänsä tieteelle/taiteelle/mille tahansa, on yleisen mielipiteen mukaan jotenkin vajavainen. Sen sijaan se, että hankkii ensin perheen, jota sitten laiminlyö luodessaan kaiket päivät ja yöt tiedettä/taidetta/jotakin muuta, on hyväksyttävää.
Aloitin sepustukseni kirjallisuudesta, ja sitä sivuamalla vien sitä myös kohti päätöstä. Humanistiset tieteet, joiden parissa itsekin puuhailen, mahdollistavat muitakin lähestymistapoja kuin kylmän objektiivisuuden. Esimerkiksi amerikkalaisen kirjallisuudentutkimuksen grand old man Harold Bloom suosii esteettistä lähestymistapaa, jossa veristisen analyyttisyyden sijasta painotetaan tunne-elämysten merkitystä kirjallisuudessa (ja elämässä). Vaikka hänen näkemyksensä ei enää edustakaan tieteenalan valtavirtaa, esimerkkinä se valaisee valittavissa olevien ideologioiden ja elämänfilosofioiden monimuotoisuutta. Osaltaan se myös selittää alemman tason miesten harvinaisuuden humanistien keskuudessa. Lienee tarpeetonta sanoa, että näistä miehistä valtaosa on matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautuneita. Edellä esitetty on yksi näkemys sille, miksi objektiivisia, todistettavissa olevia totuuksia etsivät tieteilijät jä(tt)ä(yty)vät useammin parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle*.
Jaksoikohan kukaan edes lukea tätä pseudotieteellistä sepustustani loppuun?
---
* Aiemmin olin sillä kannalla, että kyse on Luontoon vuosituhansien varrella kehittyneestä suojelumekanismista. Kun nämä älyn voittoon uskovat miehet jäävät sivuun parisuhdemaailmasta, heille jää enemmän aikaa käyttää aivojaan ja kehitellä saastuttamattomia polttoaineita ja geenimuunneltuja kasveja, jotka taas ehkäisevät planeettamme tuhoa. (Älkää ottako tätäkään vakavasti.)
Vastaukset 48
Vanhimmat
ATM, YTM, kuulostaa joltain AMK-hässäkältä. Alemman tason mies on se joka ei ota pillua huoralta, ylemmän tason mies on se joka ei vaan välitä :)
lukea loppuun, mutta työt häiritsevät parhaillaan harrastuksia sen verran, etten ehdi enkä jaksa syventyä niin paljon, että kommentoisin.
Sen sijaan heitän kysymyksen koulutettujen naisten osasta; mainitsit heidät vain sivulauseessa. Mihin joudumme me naiset, jotka olemme valinneet esimerkiksi tutkimusalan (jota en sano/väitä/tunnusta itse tekeväni)? Onko meille työlle omistautuminen syy vai seuraus?
Miespuolisena en naisista osaa mitään sanoa, mutta kappale, jossa kirjoitin yksineläjän omistautumisesta verrattuna perheelliseen, pätee kyllä kumpaankin sukupuoleen. Ristiriidasta uran ja perheen välillä naisten näkökulmasta on toki paljon puhuttu, ja samalla lailla jompikumpi näistä kahdesta kärsii naisillakin.
Markkina-arvoteorian hengessä voisi höpistä jotakin siitä, miten naiset ovat "luonnostaan perhettä ja lapsia enemmän haluavia" tai todeta tutkijanaisten pystyvän halutessaan harrastamaan nörttimiehiä tehokkaammin tv-sarjoista tuttua modernia aktiivista sinkkuelämää. Voidaan myös väittää, että sukupuoliviettien toteuttamiseksi harmaat akateemiset miehet tarvitsevat pysyvää parisuhdetta: pelimiesten ja yhdenillanjuttujen maailmassa heillä ei ole mahdollisuuksia pärjätä. Markkina-arvoteorian mukaanhan naisilla ei mukamas tätä ongelmaa ole.
Mutta kuten alkuperäisestä kirjoituksestani käy ilmi, sanoudun irti perinteisestä parisuhteen markkina-arvoteoriasta aika monessakin kohdassa. Niinpä en lähde suoralta kädeltä julistamaan noita usein esitettyjä väitteitä totuuksiksi sellaisenaan, enkä mielelläni myöskään ryhdy arvailemaan naisten ajatuksia tästä asiasta.
Tjaa, otetaanpas vaikka Bill Gates nörtin esikuvaksi. Tässä huomaamme porsaanreiän teoriassasi: akateemisen nörtit kovat tulot keräävät pääomaa ja tadaa, KimiRäikkös-efekti on valmis.
Ei päde siis yleisesti teoriasi, ei. Westend on täynnä rahakkaita nörttejä, joilla on edustusvaimo.
Ensinnäkin: teoriani ei pyri osoittamaan, että kaikki matematiikkaa opiskelevat, silmälaseja käyttävät ja tietokoneita harrastavat miehet kuolisivat poikuus tallella.
Toiseksi, koko kirjoitukseni idea oli pyrkiä problematisoimaan markkina-arvoteoreetikkojen vakiintuneita näkemyksiä alemman tason miehuuden syistä ja seurauksista ja esittää niille eräänlainen vasta-argumentti.
Tärkeimpänä pointtina kirjoituksessani oli kuitenkin elämänfilosofisen valinnan merkitys, jota et ilmeisesti täysin sisäistänyt - ehkä myös osin tekstini sekavuudesta johtuen. Koulutetun miehen "alempitasoisuudessa" kyse ei ole mistään traagisesta "ruma ja rahaton" -kohtalosta, vaan tiedolle omistautumisesta. Tuo Bill Gates -esimerkki sopii niihin vihaisten markkina-arvoteoreetikkojen sepustuksiin, joilla pyritään osoittamaan naisten olevan rahan perässä. Itse katson Gatesin omistautuneen tiedon an sich (harmi ettei Suomi24 tue kursivointia) sijasta lähinnä kaupallisen menestyksen metsästykseen, yrittäjyyteen. Kun omaisuutta on miljardeja ja jättiyritys pyörii, edellytykset perhe-elämälle on mainiot JOS on valmis jättämään ponnistelua vähemmälle.
Kaikista neroista ei kuitenkaan tule miljardöörejä (eivätkä kaikki sitä edes tavoittele), ja jotkut rikastuneistakin säilyttävät kuolemaansa saakka tiedonhalun ja täydellisen omistautuneisuuden. Jotkut meistä valitsevat leppoisan Westend-luksuselämän tavoittelun sijasta pitkät päivät tutkijankammiossa ja/tai nenä kiinni kirjoissa.
väärässä muuta eikö Bill G ole dropoutti. Eiks se jättäny opinnot kesken. Kyllä kai silloin naisia ja rahaa saa. Eikä silloin kyl sovi nörtiks. Mut siis saatan olla väärässä, jostain oon vaan saanu ton käsityksen.
Saisinko referaatin. Olen liian humalassa keskittymään noin pitkään sepustukseen.
maanantai-iltaisilla kalsarikänneillä olla positiivinen korrelaatio sinkkuuteesi vai onko mukana kenties joitakin väliintulevia tekijöitä?
Olen sinkku koska olen:
-ujo
-susiruma
-trendikkään ja tyylikkään vastakohta
-tahditon
-saamaton
Olen kännissä koska huomenna on iltavuoro (alkaa 11.00) eli voin rauhassa potea krapulaa. Yksin juon itseni ja maailman kauniiksi jotka molemmat ovat muuten niin julmia ja vastenmielisiä.
olet analysoinut tilanteen ja ilmeisesti todennut ettet halua sille mitään tehdä, ja itsesääli on perinteisesti ollut hyvä syy alkottelulle.
Onnea valitsemallasi tiellä!
Nyt on oikeastaan 4 pulloa jäljellä. Miksi kaljaa ei saa juoda jos mieli tekee? Itseironia on sitäpaitsi hyvästä. Kuinka muutut susirumasta adonikseksi? kuinka muutut yhtäkkiä nyhveröstä pelimieheksi? Et mitenkään joten aivan hyvin voi juoda keskiketterää ja manata huomenna röökikopissa jätkille kuinka kaamea darra taas onkaan. Jos ei ole mitään menetettävää jäljellä niin aivan hyvin voi juoda kaljaa ja jättää jeesustelun muille
Vielä ennen toiseksi viimeistä kappaletta luulin, että puhuit minustakin. ("Tässä yleistyksessä jäävät kokonaan huomaamatta (hyvinkin korkeasti) koulutetut, kaupunkilaiset miehet, joissa nörttistatus säilyy iäti. Heidän Internetissä kovin äänekäs joukkonsa tuntuu koko ajan kasvavan.") En tiedä, miten määrittelet nörtin, mutta olen korkeasti koulutettu kaupunkilainen mies. Olen ollut aktiivinen Suomi24:n keskustelupalstoilla. Kuitenkin seuraavaksi mainittava kohta oli yllätys:
"Humanistiset tieteet, joiden parissa itsekin puuhailen, mahdollistavat muitakin lähestymistapoja kuin kylmän objektiivisuuden. Esimerkiksi amerikkalaisen kirjallisuudentutkimuksen grand old man Harold Bloom suosii esteettistä lähestymistapaa, jossa veristisen analyyttisyyden sijasta painotetaan tunne-elämysten merkitystä kirjallisuudessa (ja elämässä). Vaikka hänen näkemyksensä ei enää edustakaan tieteenalan valtavirtaa, esimerkkinä se valaisee valittavissa olevien ideologioiden ja elämänfilosofioiden monimuotoisuutta. Osaltaan se myös selittää alemman tason miesten harvinaisuuden humanistien keskuudessa. Lienee tarpeetonta sanoa, että näistä miehistä valtaosa on matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautuneita. Edellä esitetty on yksi näkemys sille, miksi objektiivisia, todistettavissa olevia totuuksia etsivät tieteilijät jä(tt)ä(yty)vät useammin parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle*."
Opiskelin itsekin humanistisessa tiedekunnassa. Olen ehkä mielestäsi näitä "harvinaisuuksia", mutta omat kokemukseni ovat toisenlaisia. Puhuimme usein miespuolisten opiskelukavereiden (niiden harvojen miesten) kanssa, miten monella humanistinaisella on poikaystävänä teekkari, joka on tavattu haalarit päällä opiskelijabileissä. En ole koskaan ollut mikään yli-innokas aloitteentekijä, mutta kun kiinnostuin naisesta ja olisin halunnut olla yhdessä, tunne ei ollut molemminpuolinen. Kelpasin tietenkin kaveriksi, kanssani oli kuulemma niin mukava jutella. Niin... Sehän ei todellakaan riitä, että yhdessä olisi mukavaa.
Moni humanistinainen ihan selvästi laski asian niin, että humanistimiehellä ei koskaan ole hyviä tuloja. Nytkin olen työttömänä yksin, siinä he olivat oikeassa. En itse koskaan ajatellut, että heidän tarvitsisi tarjota minulle parempaa elintasoa, mutta heille sillä oli merkitystä. Muitakin selityksiä asialle on, mutta kaikki ovat yhtä pinnallisia. Humanistinaisissa on tietenkin monenlaisia ihmisiä, mutta keskimäärin sinne valikoituu tuleviksi kansankynttilöiksi itseään kuvittelevia elitistisiä nirppanokkia, joita ei kiinnosta heidän oma alansa lainkaan. Tämä voidaan kuitata katkeran miehen puheeksi, se on helppoa.
Nyt en ole ollut vähään aikaan yliopistomaailman kanssa missään tekemisissä, olen opiskeluajoista lähtien yrittänyt etsiä seuraa esim. deiteistä, mutta ei ole meikäläinen kovin suuressa arvossa näillä markkinoilla. Se on aivan toivotonta, ei ole mitään järkeä etsiä. Vaikka kuinka haluaisi antaa itsestään, ei kohtaa ihmistä, joka haluaisi antaa takaisin. Olen päättänyt, että en enää etsi.
Väitteesi siitä, että ongelma koskisi enemmän matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautuneita miehiä heidän objektiivisuuspyrkimyksensä vuoksi, on hieman kummallinen. Me olemme molemmat humanisteja, mutta en ole taideaineiden puolelta. Kyllä mekin pyrimme objektiivisuuteen. Erottelet ihmistieteet muista ylimielisesti, ikään kuin vain niiden tutkija tai harrastaja pääsisi kosketuksiin inhimillisesti merkittävien asioiden kanssa. Vaikka pyrkisi tieteessä objektiivisuuteen, se ei tarkoita sitä, että muuten ei voisi arvostaa esim. taiteellisia nautintoja, näet ihmisen helvetin kapeasti. Ajattelutapasi ei ole kovin harvinainen humanistisissa piireissä, joihin en enää kuulu.
Muista, että teekkari ja matikanlukija on eri asia. Matikanlukija on naisten arvostuksessa varmaankin vielä alempana. Totta kai kaikkein alimpana ovat ne, jotka lukevat "tylsää hörhöainetta" (voi olla muukin kuin luonnontieteellinen), ja jotka eivät tule koulutuksensa avulla luomaan rahakasta uraa. Teekkarit siis eroavat siinä, että teekkarit tekevät tuohta. Näkyyhän rahan arvostus siinäkin, että oikislaiset ovat kyllä kuumaa kamaa naisten keskuudessa, koska saavat keskimäärin rahakkaamman uran kuin mistään muualta tulevat akateemiset. Toinen ala, mistä naiset pitävät, on lääkärit. Lääkäreissä yhdistyy sopivan ristiriitaisella tavalla kaksi naisten arvostamaa asiaa: pätäkkää tulee niin helvetisti ja kuitenkin lääkärissä on jotain pehmoakin, huolehtivaa ja suojelevaa.
"Muista, että teekkari ja matikanlukija on eri asia."
Muistin tämän, mutta kiitos silti. Sanoin juuri samaa kuin sinäkin, raha puhuu.
tason miehet on? Voisiko sen sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi yhdellä tai kahdella lauseella?
Mies, joka ei sekstaile. Tai ainakin sekstailee hyvin harvoin.
että ihan päinvastoin. Alemman tason mies on juuri sellainen, jolla nämä primitiiviset tarpeet ovat ylitse muiden ja ylemmän tason miehet antavat aivojensa toimia. Sekstailu kenen naisen kanssa tahansa on jo tylsyyden ylistyslaulu ja todistaa todella matalasta älykkyysosamäärästä.
Siis voisko nyt joku joka tietää siis vastata että lasketaanko tuo taso seksin vai älykkyyden mukaan vai onko olemassa erikseen ATM-SEX ja ATM-ÄO jolloin ATM-SEX=YTM-ÄO ja ATM-ÄO=YTM-SEX, vai miten ?
on yhtä kuin ulkonäkö eli geeniperimä.meillä kaikilla on primitiivisiä tarpeita.myös sinulla.harmi vain jos et pääse niitä tyydyttämään.mitä se kertoo tasostasi?
ATM on mies, jonka kysyntä pariutumismarkkinoilla on keskivertoa alhaisempi.
ennenkuin tietää mitä se taso tässä yhteydessä tarkoittaa.
Pointit sekä kirjoituksessasi että monissa vastauksissa ovat pääpiirteittäin ymmärrettäviä ja päivänselviä totuuksia nykypäivän elämänmenosta, koulutuksen, kiinnostusten ja ihmisten eroavaisuuksista. Kyse on kuitenkin yksilöistä ja heidän kehityksestään, määrätietoisuudestaan ja siitä minkä kukin kokee tärkeäksi omalle itselleen. Joillakin rahkeet eivät riitä vaan yksinkertaisesti yhdistämään tiedettä, koulutusta, sosiaalielämää, parisuhdetta, urheilua tai muita elämän osa-alueita sekä niiden lukemattomia variaatioita toisiinsa. Ehkä he eivät edes halua? Loputtoman analysoinnin sijaan voisi vaan kunnioittaa yksilön vapautta ja antaa niiden olla ,keskittyä omaan elämään. Nörttejä, humanisteja, akateemikkoja, tiedemiehiä tahi mitä vaan. Kaikki edellämainitut kuuluvat RAJOITTEISHENKILÖIHIN ihan yhtä paljon kuin vaikka PITUUSHYPPÄÄJÄ. Analysointirobotteja joiden oma mieli ja tahto ei joko koskaan ole edes muodostunut tahi hukuttanut itsensä kirjallisuuden korulauseisiin ja hienoihin termeihin. Rajoitteishenkilön elämään ei mahdu kuin yksi tai kaksi asiaa kerrallaan ja on ymmärrettävää ettei sosiaalinen puoli ole voinutkaan kehittyä. Elämänkokemuksen puuttuminen näkyy persoonattomuutena, epävarmuutena ja turvautumisena kirjaviisauksiin tai toisten samankaltaisten oivalluksiin. Näistä rajoitteishenkilöistä poikkeavia ovat riittävän älykkäät ihmiset joilla riittää repertuaaria muihinkin elämän osa-alueisiin kuin tonkia esim. jotakin matoa tikulla. Henkistä kasvua tapahtuu ihan ilman koulutustakin tahi kirjallisuutta vaikka se voi akateemisille putkiaivoille olla liian vaikea asia hyväksyä. Hikoileva, tuskaisen ahdistunut lukutoukka teorioineen on yhtä kiinnostava kuin anoppi kusella. Itse keskeytin koulut jo lukion puolivälissä todeten että tämä ei ole minun juttu, tämä ei johda mihinkään konkreettiseen oman elämän hallintaan. Ennen kuin täytin 30 olin menestyvä urheilija, huoripukki, kaappijuopon alku, tehnyt kaksi konkurssia, kolme lasta ja yhden avioeron. Nyt viisi vuotta myöhemmin olen menestyvä, täysin itseoppinut liikemies, äo154, enkä kadu päivääkään koulutukseni puutetta enkä mitään muutakaan. Olen elänyt jo monta elämää tämän ainokaiseni sisällä iloineen, suruineen, murheineen. Pointtini on että minusta on ihmiselämän haaskausta hukuttaa itsensä johonkin yksittäiseen asiaan ja lakata kehittymästä omana itsenään. Se kostautuu jossakin vaiheessa, ja sitä pahemmin mitä myöhemmin.
Oletko kuullut koskaan kappalejaosta?
... Sinä se ymmärsit pointin heti. Heti saa äidinkielellistä palautetta juuri aiemmin mainitsemiltani ahdistuneilta, hikoilevilta, tärkeileviltä akateemisilta pilkunviilaajilta!
Kuten mainitsin, en ole käynyt kouluja ja äidinkielenopettaja vihasi minua koska minä vihasin pilkun viilaamista. Ehkä juuri siksi olen menestynyt niin hyvin ja elänyt rikasta elämää. Ei paljoa ahdista eikä puristele! =)
Ihan kiinnostuksen vuoksi pakko kysyä että kun luet jonkin kirjan niin keskusteletko sen kappalejaosta vai sen sisällöstä?
miten sinä olet kasvanut henkisesti.
Mikset sinä muuten keskity kunnioittamaan yksilön vapautta ja omaan elämääsi?
jos kirjassa ei ole kappalejakoa, niin en jaksaisi lukea sitä.
Sama koskee alkuperäistä tekstiäsi: siinä voi olla vaikka kuinka mielenkiintoista asiaa ja ajatuksia, mutta kun se on noin yhtenä ryöppynä, sitä ei jaksa lukea.
Vastauksessasi sen sijaan kappalejako muutti ilmettä aivan toiseksi.
Ps muuten hyvä luonneanalyysi, mutta en tunnusta hikoilevani :D
Hörhökin teki kirjoitusvirheen!
t: akateeminen, ahdistunut ja joskus öisin hikoileva Kärsivä Norsu
Ensinnäkin olen oppinut kantapään kautta lähes kaiken jääräpäisyyteni ja uhman vuoksi. Kärsimys ja vastoinkäymiset on opettaneet nöyremmäksi ja erottamaan olennaisen epäolennaisesta.
Työ on opettanut loogiseksi ja samalla kunnioittamaan erilaisten ihmisten erityispiirteitä, kykyjä ja taitoja.
Prosessi itseni kanssa kehityksen saralla ei toivottavasti pysähdy koskaan. Hirveintä mitä tiedän olisi jäädä paikalleen polkemaan ilman haavetta vielä paremmasta huomisesta.
Inhimillinen, avoin, kiinnostunut, hyvä kuuntelija, kohtelias, ahkera, rohkea. Siinä tärkeitä avainsanoja kehityksen tielle.
Pointtini oli hieman hätäisessä kirjoituksessa että ei tarvitse kangistua kaavamaisesti siihen muottiin mitä yleisesti tietyn ammatti tai opiskelijakunnalta odotetaan. Lisää näkökulmia ja kaivetaan se oma persoonallisuus esiin keinoja kaihtamatta ilman pelkoa.
Me emme ole tämän yhteiskunnan normien vallassa vaan voimme avata kaulapannan koska vaan ja alkaa nähdä ympärillekin.
Siihen on pyrkimys itsellänikin. Kaikenlainen lokeroiminen ja tasapäistäminen saa niskakarvat nousemaan pystyyn.
Olet oikeassa. Kiireessä ja stressissä pukkaamani sanaläjä ei ole helppoa luettavaa. En jaksanut edes itse lukea sitä uudelleen läpi mahdollisia korjauksia tai itsensä toistamisen poistamista silmälläpitäen.
Ja lohdutukseksesi: Moniko nykyään ei olisi ahdistunut ja kärsivä...
Have a Xanor and smile!
olet selkeästi ajatellut asioita, hienoa.
Itsensä kehittäminen todellakin on elämän mittainen prosessi ja samoin kuin sinä, minäkin toivon, ettei se pysähdy omalta kohdaltani koskaan.
ahdistuneita ja kärsiviä (meille norsuillehan jälkimmäinen kyllä soppii :D)?
Vai onko kyse jostain pääkaupunkiseudun ilmiöstä?
Meillä täällä maalla on kyllä mukavia ja avoimia ihmisiä, mutta kun täällä ei oikein tahdo kohdata sinkkuja kovin helposti.
Ilman alamäkiä ja slow motion fiiliksiä ei kai koskaan erottaisi high lightejakaan...
Jokainen tuntemani ihminen on lähimmän vuoden sisällä käynyt lääkärin juttusilla masennus tai muiden oireiden tiimoilta. (en ole suljetulla mikäli kävi mielessäsi)
Ahdistuminen on trendikästä ja saan runsaasti sympatiaa. Kaikki huomaa kuinka kamalasti olen raatanut ja saatan saada säälipildeä vahingossa ihan tarkoituksella. (elä kerro kelleen)
Ihmismassassa voi iskeäkin runsaudenpula maaseudun siunatun rauhan sijaan... Helppoahan teillä siellä on kun ei tarvitse kuin perintöjä odotellessa mietiskellä heinä etuhampaiden raossa uuninpankolla että ottaisko Reinon vai sen Lassen... Kukkamekko päälle, letit ojennukseen ja painelet noin polvenkorkuiseen heinikkoon kirmaamaan silleen iloisesti hypellen. Silleen ne on maalla heilat ennenkin löytyneet!
Itse joudun tiukan paikan eteen maalarinteipillä teipatut silmälasit väärinpäin päässä ujeltaen kun mietin Mirkkua, Sirkkua ja Irkkua samaan aikaan ja ajan raitiovaunukiskoja vastapäivään läppäri sylissä epähuomiossa Liisan pitäessä kädestä kiinni karvaisella kourallaan. Liisalla on sitäpaitsi niin paha alipurenta että suuteloiden jälkeen naamani on kuin tonnikalapitsa. ..kaupungissa helppoa.. PAH!
Kärsitään yhdessä parempaan huomiseen! Ja hyvien tapojen mukaista on ottaa heinä pois hampaanraosta kun syö lihapullia ja pottumuusia!
Nyt vien 45 vuotiaan veljeni haastamaan riitaa ja osoittamaan mieltään steissille! Aiheen se aikoi keksiä matkalla.)
Ruispellossa on kirmailtu kansallispuvun helmat heiluen ja kumisaappaat lonksuen. Vaan kylläpä sitten on ollut sitä maalaisromantiikkaa, kun naapurin isäntä on perään huudellut
-haulikko kourassa,että pois viljaa tallomasta
Rakkaudesta se hevonenkin ampuisi haulikolla jos osaisi! -Mutta siitä tiedät onko tässä tapauksessa kyseessä tosi rakkaus jos se ampuu ohi!
Elämässä on otettava riskejä. Pelissä on kuitenkin vain henki ja kumisaappaat!
PS. Huomaa kappalejako!
Kiitos neuvosta! Ja eikun naapurin ruispellolle!
Jaa... harmi kun se on jo kynnetty!
Lisää vinkkejä?
Kynnöspellolle ei kannata mennä ainakaan sateella ellet harrasta mutapainia.
Kudo rakkaudella mielitetyllesi, Reinolla tai Lasselle, keltamustaraidalliset villasukat viileinä syysiltoina ja ompele jotakin röyhelöä ja sydämiä vielä niihin varsiosiin.
Sitten sovitte että jos rakkaus leimahtaa kuin mopon vuotava bensaletku niin em. henkilö tai henkilöt nostaa tai nostavat polkupyörän lippusalkoon ja kohta tanssitaankin häitä niin riehakkaasti että kylän historiassa ei olla oltu niin sahti-pontikka-päissään miesmuistiin.
Häämatka voisi suuntautua Keravalle joka on kauneimmillaan tähän aikaan vuodesta. Siellä käy nykyään sama raha kuin suomessakin ja parilla rokotuksella selviää matkaan!
Tosin maalla miesmuisti on hirmu lyhyt kun kaikki on aina kännissä.
Muista että et voi saada kaikkea itsellesi! Kaksinnaiminen muuten kuin kirjaimellisesti on rikos Suomessa. Ja naapurin Iitale ON jätettävä toinen em. könsikkäistä puhtaan geeniperimän ja tilojen tulevaisuuden varmistamiseksi.
Mistä esim. minä saan perunaa jos te vaan köyritte siellä maalla hurmoksessanne välittämättä tuon taivaallista pk seutua uhkaavasta nälänhädästä.
Pyyteettömästi: Reino
PS.Lassella on paha huuliherpes ja paska raktori
neuvo!!
Menen heti keritsemään pari lammasta ja alan virkata.
Entä jos mielisin enemmän kaupunkilaismiestä? Sellaista, joka ei pidä kuin Bossin villasukkia?
Kaupunkilaismies on hyvin samankaltainen iskettävä kuin maalaismies. Kummassakin tapauksessa menetelmä perustuu tukevaan humalatilaan.
Eli: Etsit sopivan keskiluokkaisen kuppilan (esim. ravintola Teatteri etelä espalla käy hyvin. Siellä on lukemattomia miehiä jotka käy harvoin ulkona rippikoulupikkutakissaan ja ovat säästäneet tennissukan varteen kivan pesämunan pahan päivän varalle.
Odotat sitä hetkeä kun hemmot alkavat tuntea olevansa Hollywood staroja ja valitset uhrisi tarkkaan. Asetu baaritiskillä nuokkuvan Pasin viereen siten että rintavarutus on sopivasti esillä. Anna Pasin hymyillä hetki ja avata suunsa ("mitäsh lhikka" on hyvin lupaava repliikki) ennenkuin itse puhut mitään.
Luo syvä katsekontakti jompaan kumpaan silmään (koska Pasi on niin juovuksissa että hänellä alkaa karsastaa)ja sano himokkaasti että "sä näytät melko varakkaalta". Koska siellä maalla te kestätte viinaa ihan erilailla, Pasi on kuutamolla jo hetken perästä mansikka margaritat rinnuksilla.
Taxikyyti maalle (Pasin luottokortilla) ja raahaat hemmon aitanvintille, riisut sen ilkosilleen, piilotat sen vaatteet ja sotket vähän paikkoja.
Aamulla kun P herää, hän on täysin sinun armoillasi. Mainitset itkuisasti hänelle hänen ahdistelleen yöllä alaikäistä reumaatikko siskoasi ja sen jälkeen ottaneen sinut lähes väkisin (mainitset vielä ettette käyttäneet ehkäisyä) ja jättikokoiset ilkeäkasvoiset veljesi odottavat alhaalla heinähankoineen.
P tekee mitä vain päästäkseen pälkähästä ja voi sitä ilon päivää kun astelette kuistille julistamaan kihlauksenne!
Hieman pidempi tämä (yhden yön pika) kaava oli mutta toisaalta villasukkien kutomisessa menee varpilla vielä kauemmin!
tietää noin paljon?
Käyn vielä ruokkimassa emakon ja lähden ajelemaan sinne Espaan. Eikös se Helsingin lähellä ole?
Kai paikalliset osaa neovoa tietä? Onko ahtaat parkkipaikat sielläpäin -onko paras irrottaa lähtiessä traktorista äes?
Tervetuloa! Sadat mennenin, pepsodentin ja rexona tuoksuiset könsikkäät odottavat... Tunnet varmaan jo perhoset vatsassasi? Pari vinkkiä kaupunkielämään kuitenkin:
On boheemia matkustaa julkkareilla! Jätä talikko ja raktori vaan äeksineen (vantaalaiset putsaa äeksen kielillään madoista ja mullasta kirkkaan kiiltäväksi nälissänsä) Vantaalle muiden joukkoon ja loikkaat dösään (linjuriauto)! Vantaalla saa pysäköidä minne vaan huvittaa.
Vantaalaiset varastelee humalassa toistensa ajoneuvoja joten ota avaimet mukaan. Laita venttiilin hatut kumeihin niin vantaalaiset eivät löydä niitä ja laske ilmoja renkaista joka on niiden mielestä maailman hauskinta puuhaa.
Sit kun näkyy isoja taloja oot stadissa ni paina piippiä. Jos joku täti tai setä piippas jo niin voit silti jäädä samalla pysäkillä! Sit vaan kyselemään espaa ja ihmiset tulee auttamaan oma-aloitteisestikin kun pyörität sormella kiharoita ja kauhistelet rakennusten korkeutta ja lasket kerroksia ääneen!
Huomioi aukioloajat ravintoloissa. Odotellessa voit käydä vaikka Stockalla (paikallinen kyläkauppa) shoppailemassa.
TURVALLISUUS:
Muista että ainakaan rautatieasemalla iltahämärässä hyvin päivettyneitä paksuhuulisia etnisen vähemmistön edustajia ei kannata nimitellä samalla tavalla kuin kyläraitilla kotipuolessa.
Aika pian huomaat olevasi enemmän stadilainen kuin stadilaiset itse. Kotopuolessa voit soittaa suutasi Siwan nurkalla vaikka "Turpa kii tai tulee fyrkkaa" -tyyliin, ja teet lähtemättömän vaikutuksen uudella urbaanilla olemuksellasi.
Helsinki-pinssi kumikengässä korostaa vaikutelmaa ja katkeroittaa naapurin Elmaa.
Onnea!
Olet tylsä.
Miksi asiasta valittavien miesten joukko kasvaa alati ja on niin suuri, jos todellinen ongelma on yhteiskunnan parisuhdekeskeisyys?
Monet ATM-nörtit valittavat ja ulisevat kurjaa kohtaloaan, kelpaamattomuuttaan naisille. Myös seksitarpeista puhutaan, usein anonyymina. Mikäli ongelma olisi pelkästään yhteiskunnallinen, lienisi syytä otaksua, että huomattava osa nörtti-ATM:stä tiedostaisi tämän seikan ja kirjoittaisi siitä ainaisen naisenpuute-valituksen sijaan. Mielestäni aliarvioit nyt nörttien kykyä rationaaliseen itsetarkkailuun; on oletettavaa, että tästä joukosta osa olisi havainnut seikan jo ennen sinua.
Uskon, että tärkein syy siihen, miksi neuvot "käy salilla ja opettele small talkia" eivät toimi, on sosiaalisten taitojen puute, epäonnistumisen pelko ja negatiivinen käsitys itsestä ja muuttumiskyvystä.
Sosiaalisten taitojen puute näkyy pahimmillaan erakoitumisena. Usein sosiaalisesti taitamattomat ovat kuitenkin muiden mielestä vain yksinkertaisest omituisia. Kyllä suosittu ja naisten keskuudessa haluttu mies voi olla yhtälailla "omalaatuinen", mutta hän tottelee kuitenkin sosiaalista normistoa, joka nörtiltä on jäänyt sisäistämättä. Mikäli on elänyt elämänsä kirjojen ja koneiden parissa ja ollut aina vähän syrjäänvetäytyvä, mahdollisuudet oppia tarvittavia taitoja perheen ulkopuolella ovat olleet rajalliset. Sosiaalistuminen perheen ulkopuolelle alkaa melko pienenä. Jos tämä sosiaalistuminen on jäänyt väliin täysin tai suurelta osalta, voi vaatia vuosien työtä saada edes keskinkertaiset taidot alalla.
Epäonnistumisen pelko taas ajaa nörttiä tietoisesti olemaan muokkaamatta omaa olemustaan naisten mielestä haluttavaksi. Entä jos tekisin muutokset enkä kelpaisi silti? Tämähän tarkoittaa, että minussa on vikaa! Nörtin roolin alle on helppo piiloutua. En kelpaa naisille, koska olen nörtti. Tämä siis siitä huolimatta, että isolla osalla tutkijoista, tieteilijöistä, dippainsseistä ja yhteiskunnallisista vaikuttajista on kysyntää naismarkkinoilla.
Entä sitten negatiiviset ajatukset itsestä? Se johtaa siihen, ettei viitsi enää edes yrittää!
Allekirjoitan tuon tekstisi lähes sellaisenaan.
Itsellä teini-ikä oli kohtuullisen vaikeaa aikaa ulkonäköongelmien takia, joten pidin tarkasti huolen että en joudu mihinkään tekemisiin naisten kanssa (ts. vältin _kaikkea_ normaalia kanssakäymistä naisten kanssa). Normaalin lukion sijaan kävin iltalukion (töiden ohella), joten ylä-asteen jälkeen kaikki sosiaaliset suhteeni ikäisiini katkesi täysin, lukuunottamatta nörttikavereitani. Tytöille en uskaltanut teininä edes puhua.
Vasta nyt n. 10v myöhemmin olen vaativahkon työuran takia joutunut "normaaleihin" sosiaalisiin kontakteihin ihmisten kanssa. Pystyn nykyään esiintymään melko itsevarmasti, joten töissä en kärsi enään sosiaalisista ongelmistani. Naisten kanssa en kuitenkaan edelleenkään ole missään tekemisissä formaaleiden tilanteiden ulkopuolella. Koen mahdottomaksi ajatuksen, että joskus olisin minkäänlaisessa epäformaalissa kontaktissa naisen kanssa (olen kuitenkin hetero).
Omalla kohdallani kyse ei ole pelkästään ATM-syndroomasta, vaan myös erittäin tylystä ja realistisesti suhtautumisesta ihmisiin ja elämään. Olen vakuuttunut että kokonaisuutena yksin eläminen on parempi ratkaisu kuin "täydellisen" parisuhteen etsintä.
Sitäpaitsi faktahan on, että ne kauniit/söpöt naiset on _erittäin_ vaativia. Mulla on muutama tuttu joilla on upeat tyttöystävät ja kyllä nämä tutut on lievästi sanottuna korkeammalla tasolla vrt. normaalit miehet. :-) Mikään stailaus, kuntosali tmv. ei tee taviksesta ytm:ää, kyllä siihen vaaditaan se YTM:n olemus ja persoonallisuus, sekä hemmetin hyvä runko jonka päälle voi sitten sitä ulkonäköäkin rakentaa.
naisista ja ihmissuhteista.
Ettei vain olisi happamia pihlajanmarjoja? Tylyys on varma keino karkottaa kaikki oikeasti kivat naiset (ja miehet)
luennoida asiasta?
Onko parisuhde sitten kuitenkaan niin tavoitteellinen tila?
haluaisi keskustella. Kaikki haluavat luennoida, opettaa ja johtaa. Tänäpäivänä johtaminen ja koulutus on in, kysy vaikka niiltä jotka johtaa ja kouluttaa. Miten tämä liittyi aiheeseen ??? eh...
-et ehkä lukenut edes loppuun lyhyttä viestiäni? Miten niin ei liity aiheeseen?
teksti ei liittynyt varsinaiseen aiheeseen vaikka sinänsä kommentoikin sinun tekstiäsi.