Mitä seurauksia/haittaa siitä on jos ositusta ei ole tehty? Erosta kulunut kuusivuotta ja exä keinotellut osituksen teon kanssa ja maksanut mitä on halunnut.
Nimeäni en ole paperiin laittanut, koska hänen tekemässä osituspaperissa omaisuudenjako ei mennyt kuten siihen on kirjoitettu.
Lupaamastaan tasingosta jättänyt osan maksamatta ja ilmoittanut ettei maksakkaan.
Selvittyäni erostani, olen alkanut miettimään mitä haittaa siitä voi olla, ettei ositusta ole virallisesti tehty?
Nimeäni en ole paperiin laittanut, koska hänen tekemässä osituspaperissa omaisuudenjako ei mennyt kuten siihen on kirjoitettu.
Lupaamastaan tasingosta jättänyt osan maksamatta ja ilmoittanut ettei maksakkaan.
Selvittyäni erostani, olen alkanut miettimään mitä haittaa siitä voi olla, ettei ositusta ole virallisesti tehty?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hän voi vaatia ositusta takautuvasti (tai sinä voit), ja unohtaa suulliset sopimuksenne ja mahdollisesti tehdyn jaon. Eli, voi/voit vaatia että jaetaan mikä sinulla tai hänellä nyt on... kunnon sopan ainekset siis jätetty muhimaan.
Ositustahan ei lain mukaan ole pakko tehdä koskaan, mutta toinen voi sen vaatia milloin tahtoo.
Ts. eron jälkeen karttuneesta omaisuudestako voi vaatia osaa??
Ei, avio-oikeutta teillä ei ole erohakemuksen ekan vaiheen JÄTTÄMISEN jälkeen hankittuun tai saatuun. Mutta sitä ennen olleeseen on, ja sen osuuden voi vaatia takautuvasti ositettavaksi.
Kiitos vastauksestasi.
Jätin taakseni kaiken, koska se oli helpompaa kuin tapella materiasta. Omaisuus nyt ei kuitenkaan onnelliseski tee ja olen ehtinyt hankkia uutta. Aloin vaan miettiä ettei ala vaatia ns. uutta jakoa, ja näin ollen joutuisin maksamaan saamattomasta entisestä yhteisestä omaisuudesta.
Lisäksi pohdin, kuinka voisin turvata minun jäämistöni lapselleni, niin ettei exä pääse niihin käsiksi. Mielestäni hän on jo oman osansa saanut, kun sai irtaimistoineen yhteisen kotimme.
Tuo ositus varmasti hänelle oli mieluinen… olisi kannattanut saada siitä ”kuitti”, eli ositussopimus.
Tosin, eipä sinulla ole huolta, koska uusi omaisuus ei ole tietenkään exäsi kanssa mitenkään ositettavissa tai hänellä ole siihen osaa tai arpaa… eikä todellakaan peri sinua, lapsesi ja uusi puolisosi kyllä. Teoriassa exäsi siis olisi voinut ositusta vanhasta osittamattomasta pesästänne, mutta vielä… ei koske sinua, koska et siitä pesästä mitään ole edes ottanut (jos olisit, tilanne voisi olla ikävämpi).
tarkennuksesta. KIITOS : )
Lapselleni "pesämunaa" kartutan ja hänen haluan sen aikanaan saavan. Uutta puolisoa ei ole, joten rintaperillinenhän sen saa, mutta entä jos lapselleni tapahtuisi jotain *miettii*??
Tarkoitit, jos lapsesi kuolee kuka perii. Kukaan sitä ei tietenkään toivo, ja onneksi äärettömän harvinaista... mutta voi asioista silti keskustella.
Ainakaan exäsi ei peri "automaattisesti"... vaan vanhempasi, jos he jo kuolleet, niin sisaresi. Ellei siaruksia, niin perintökaaren mukaan, tai testamenttisi säätämällä tavalla.
Tiedäthän sen, että vain rintaperilliselläsi on laissa säädetty "takuu perintö" (lakiosa)... muuten voit testamentillä määrätä aivan vapaasti omaisuudestasi (voit siis testamentata omaisuutesi exälle, ohi esim. sisarustesi ... jos sattuisit niin viimeisenä tahtonasi määrätä).
Jos teillä on ollut yhteisenä kotina omistusasunto niin tarvitaan exän suostumus sen myymiseen jos ositus on tekemättä - riippumatta siitä kumpi teistä omistaa sen tällä hetkellä. Tämä onkin joskus tuottanut yllätyksiä kymmenien vuosien päästä kun asuntoa ruvetaan myymään - ja ex-puoliso voi estää sen myymisen vedoten tuohon.
Kyllä, osake oli yhteinen koti ja se on myös avioliiton aikana yhdessä hankittu.
Jos kyseinen asunto oli teidän yhteisenä kotina avioliiton aikana hän tarvitsee sinun lupaasi sen myymiseen jos ositus on tekemättä.
Yhteisen kodin myymiseen kyllä .. yhteinen koti on asunto missä molemmat ovat kirjoilla. Tuskin enään asuvat samassa osoitteessa?
Riittää tosiaan että asunto on joskus ollut pariskunnan yhteisenä asuntona ... Kiinteistövälittjät voivat kertoa kauhutarinoita näistä tilanteista.
Jaa’a, siitä en tiedä … mutta sen tiedän mitä laki asiasta sanoo … joka alla. Mihinkähän pykälään kiinteistövälittäjä perustaa väitteensä …
38 § (12.4.1995/542)
Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Mitä tässä momentissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen.
Oikeustoimi, jonka puoliso on tehnyt vastoin 1 momentin säännöstä, on julistettava pätemättömäksi, jos toinen puoliso nostaa tästä kanteen kolmen kuukauden kuluessa saatuaan tiedon oikeustoimesta. Kiinteän omaisuuden luovutus tulee kuitenkin päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta. Vuokraoikeuden tai muun kiinteää omaisuutta koskevan käyttöoikeuden kirjaamisen vaikutuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä momentissa säädetään lainhuudosta.
39 § (16.4.1987/411)
Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle:
1 kohta on kumottu L:lla 12.4.1995/542.
2) osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina;
3) irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettävään asuntoirtaimistoon;
4) toisen puolison käytettävinä olevia tarpeellisia työvälineitä; eikä
5) irtainta omaisuutta, joka on tarkoitettu toisen puolison tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten.
Asunut jo 6.5 vuotta erillään. Muutin siis pois yhteisestä asunnosta, koska exä ei suostunut myymään omaa osuuttaan.
Kysymykseni ei tarkoita sitä, että hakisin exältä mitään korvausta vaan mietin sitä, ettei hän kykene hakemaan minulta (eron jälkeen hankkimistani omaisuudesta, koska ositus puuttuu) saatavia. Tähän vastauksen sainkin M36, kiitoksia hänelle : )
Ei riitä, että asunto on menneisyydessä ollut yhteisenä kotina. Jos puoliso A omistaa asunnon, josta puoliso B on muuttanut pois asuen muualla, A voi myydä asunnon B:n suostumuksetta.
M36 on siis oikeassa.
No joskus niinkin käy, että osun oikeaan ekalla arvauksella :-)
Mutta, tuossa muutama keskustelunaloitus yllä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000020101673
Osaatko kommentoida tuohon (ja sinne, kiitos), lähinnä kiinnostaisi kuinka yleistä että kahlataan kaikki oikeusateet elaririidassa, suuriko paino ko. ennakkotapauksella (?) oli, ja MIKSI lastenvalvojat sinnikkäästi (kuulemma) jankuttavat 120 EUR/kk minimistä?