Voitteko antaa vinkkejä koko prosessista, kuinka pääsisi uskottavasti/nopeiten työkyvyttömyyseläkkeelle.
Toivon vain asiallisia vastauksia.
Toivon vain asiallisia vastauksia.
Työkyvyttömyys
eläke
181479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ongelmia vaikka mielenterveyden puolesta.
Vanhat selkäsairaudetkin edistävät asiaasi jos ne taas uusii.
Taitaa jotenkin olla muodista pois toi selkäjuttu,mielenpotilaistakin jo paljon tallustaa kaduilla.
Miksi haluat eläkkeelle??
Minkä ikäinen mahdat olla??
Oletko oikeasti sairas??
ehkä mielisairaudet ovat ne helpoimmat syyt. Selkävaivat voidaan nykyään aika helposti tosin kalliilla tutkia ja osa hoitaakin, mikä on hyvä. Mielisairauksien osalta psykoosi on se mistä lähdetään ja takana on hyvä olla suljettua useampaan otteeseen ja sähköä jos esim vaikea masennus. Muutosta parempaan ei vuosien mittaan saa tulla vaan tilanteen pitää kroonistua, jotta eläkkeen edellytykset ollenkaan täyttyisivät.
Kokemuksesta voin sanoa, ettei elämä noin ole elämisen arvoista. Itse kuntouduin vuosien mittaan työkyvyttömyyseläkkeeltä ylemmäksi toimihenkilöksi ja hyvä näin, vaikka työkyvyttömyyseläke olikin hyvin riittävä elämiseen (vuokra, safka ja pieni auto liikkumiseen).
että mahtavat kaikki ollenkaan tietää mitä psykoosi on.
Työkaveri siihen sai määräaikaista eläkettä,mutta vain vuoden kerrallaan.
Alkuun aiva sekokseko,mutta kohennusta tapahtui niin,että mietiskeli jo seuraavia tapaamisia psykkan luo,että menis taas läpi ja sais vuoden eläkettä.
Nyt en tiedä hänen tilastaan.mutta yhdyn edelliseen,että ei ollut mitään kivaa katseltavaa.
Itsellä takana muutaman vuoden masennus,vain keskivaikea,lääkityksellä lähti toiseen suuntaan.
Aloin hoosata asioita niin julmetusti,piti mennä ja ostaa tavaraa,puhuinpuhuinpuhuin.
Se oli se kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Kumma,kaikesta siis voi selvitä,elää niinkuin muutkin.
Joskus aamulla mietinkin pelonsekaisesti joko taas tää alkaa,mutta kyllä se siitä.
Ainoa paha jäi että kaverit kaikkosivat,pahan kerran pelästyivät.
Päivä kerrallaan eteenpäin.
Sattuu olemaan mainitsemas dignoosi tuttu ja pari muutakin siinä sivussa.Kummasti yhdenkin ihmisen kohdalla nuo diagnoosit vaihtelee, kuten lääkkeitä minun mielestäni tupataan tolkuttomasti, yli tarpeenkin väittäisin.
Olen tukihenkilönä/läheisenä ollut jo kymmenisen vuotta ja ainakin tässä kohdin sairaus pamahti päälle kuin salama kirkkaalta taivaalta.Hiukan reilun vuoden mittaisen eläkkeen jälkeen läheiseni palasi työelämään ja on nyt vuosia jo edelleen samassa duunissa.Nyt näyttää valoisalta, huomisesta ei voi tietää-tai edes tunnin päästä.
Ei mikään vinkki vaan tapahtuneen toteaminen.
Vaimoni ikä oli silloin 52v.
Oireena verenpaine, jollain piikityksellä paineet tilapäisesti alas.
Toistui muutaman kerran sekä lyhyet sairaslomat.
Sen jälkeen paineen hoito venesektioilla.
Lyhyehköjä sairaslomia.
Löytyi lääkitys. 3:n kuukauden sairasloma.
Seuraavan puolen vuoden sairasloman aikana KELAn aloitteesta eläkehakemus johon myönteinen päätös 2kk 1 vko jälkeen.
Ensimmäisestä terveyskeskuskäynnistä laskien eläköityminen tapahtui noin 1,5:n vuoden kuluttua.
En tiedä oliko tämä nopea prosessi.
Meille se ainakin oli, byrokratiaa ajatellen, helppo!
Nyt menossa viides eläkevuosi.
Ainoa vinkki: Ole riittävän sairas!
Varmaan sieltä nopeimmasta päästä. Itsellä psyyken puolen osalta pääsin yllättävän nopeasti eläkkkeelle eli noin 2 vuodessa osastolta ja sähköstä päästessäni. Siihen asti kuntoutustuki.
Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja nykylääketiede on uskomatonta. Sähköä tasaisin välein ja reiluhkosti lääkkeitä parit hormonit piikillä niin näin sitä töistä kirjoitellaan. =)
Sinulla meni hienosti! Onnitteluni!
Nykylääketiede on vaimoni suhteen, ainakin toistaiseksi, toivoton.
Toivottavasti keinot löytyvät ennen kuin on liian myöhäistä.
Siinäkään tapauksessa hän ei palaisi työelämään.
Sairaus ilmeni irtisanomisajan kestäessä.
Nämä vuodet olemme käyttäneet matkusteluun ja muihin harrastuksiin.
Ei ole onneksi haitannut muutakaan arkista elämää.
Yksi tuttavista "pääsi" 42-vuotiaana eläkkeelle, koska oli polttanut tupakkaa niin ahkerasti että tuli keuhkoahtaumatauti. Nyt on lähes liikuntakyvytön ja polttelee edelleen kaksi askia tupakkaa päivässä. Muut hoitavat kaupassakäynnit ja laskujen maksut. Lihonut, painaa nyt varmaan 150 kg, istuu vain paikallaan keittiössä ja rykii, aamusta iltaan.
suomen valtio voisi kerrankin näyttää hieman selkärankaa ja päästää varhaiseläkkeelle henkilöt jotka eivät pysty/halua töihin.täysin turhaa kiusata pakkokursseilla koska fakta on kuitenkin se ettei tässä maassa tule enää koskaan olemaan työvoimapulaa.tulisipahan hallituksemme tilastokikkailuihin OIKEASTI vähennys työttömien lukumäärään eikä vääristeltyjä lukuja kurssituksien/työharjoittelujen/orjatyön kautta.
"henkilöt jotka eivät pysty/halua töihin.täysin turhaa kiusata "
Minä en halua töihin. Eläkkeelle olisi kiva päästä, vaikka ikää vasta 26.
Kirovin kalakolhoosin entisenä johtajana en voi kuin ihailla Sinua.
Haluat alkaa huilia jo 26 vuotiaana
Entisessä Neuvostoliitossa olisit saanut korkeasti arvostetun Työnsankarin mitallin.
Onneksi olkoon Sinä kaikkien työnsankarien äitien äiti.
tottakaan? Noin nuorena pitäisi olla elämänsä
kunnossa ja aivan innoissaan työnteosta:)
Itse olen työskennellyt 39 vuotta putkeen;)
Ei olisi tullut nuorena edes mieleenkään jäädä
lorvimaan, mitä hauskaa siinä nyt olisi ?
aivan ajan tasalla.ensinnäkin kaikkia ei ole edes"tehty"töitä varten.ja työn saanti on hankalaa keskinkertaisesti koulutetuillekin,saati sitten alle sen tason.
itse kun aloitin työnteon kersana 80-luvun lopulla töitä sai HETI.aina onnistui varastoon,lähetin tai kauppaan.pystyi vaihtamaan paikkaa lähes lennosta.
ja tuohon aikaan työttömänä olo ei ollut edes synti.duunia oli tarjolla niin kukaan ei syyttänyt lorviksi.ja nyt kun töitä ei ole ollaan syyttämässä.kuulostaako hölmöltä?sitähän se on mutta myös fakta.
jos pääsisin nyt varhaiseläkkeelle(alle 35w),luultavasti tarttuisin tilaisuuteen.
mitä vielä,eläkkeelle!!
Ajattele mitä kaikkia mahkuja voit menettää.
Mahdollisesti upeita (ei vinoilua) työmahdollisuuksia jne.
Itse kauan poispotkittuna en haluaisi ollenkaan pois tästä hyrrästä.
Saisin hirveän vähän rahaa,ja mitä sitten.
Sillä en pääsisi mihinkään matkustelemaan tms.
Jäisin tänne sohvalle odottelemaan lapsenlapsia,ei kiitos.
Niin häiriintynyt voin olla toisten mielestä,että lähden aina niille työkkärin höpöhöpö-kursseille mielenkiinnosta.
Mitä vaan voi vielä tapahtua.
Yltiöpäinen optimisti vai yksinkertaisesti tyhmä?
Minä voin odotella suhteellisen rauhallisena eläkkeelle pääsyä, koska olen ollut työelämässä kauan ja vakinaisena työntekijänä.
Nykyisin hyvin koulutetut nuoret saavat pääasiassa pätkätyötä ja kaikensorttisia tukitöitä. He menevät joka aamu töihin toivoen, että heidät hyväksyttäisiin ja jatkettaisiin työsopimusta. Tässä ruletissa voi tulla tunne, ettei minusta ole mihinkään. Tämän lisäksi jatkuva epävarmuus toimeentulosta. Jos perheessä on lapsia on huoli myös lapsista.
En ihmettele, vaikka joku nuori uupuisi paineen alla. Ei ihminen loputtomasti jaksa kestää stressiä.
No niin.
Alkuperäinen kysymykseni ei ollut kuinka sielua hoidetaan vaan se...
Kuinka pääsee helpoiten/nopeiten/uskottavimmin työkyvyttömyyseläkkeelle?
Toivon vain asiallisia vastauksia!
helposti et pääse millään.mielenterveysongelmat käytönnössä ainoa vaihtoehto mutta sekin vaatii monta käyntiä psykiaterialla.
sillä tuo oli aivan idioottimainen kysymys.
Ajatteles,moni ihan oikeasti sairas ei pääse eläkkeelle millään,ja sää luikuri yrität täältä jotain konsteja jolla itse pääsisit.