Hei,
Minulla on pari sukulaista, jotka asuvat aasiassa ja haluavat päästä tänne suomeen, pois joka päiväisestä pelosta ja epävarmaasta tulevaisuudesta.Tosi tarkoitukseen tai ihan kulissiin. Kiinnostuneet voi ottaa yhteyttä niin laitan teille valokuvat. Ihan tosissani, jos haluatte leikkiä niin ei kannata edes kokeilla. Heillä on ihan hirveät oltavat. Nuoria tyttöjä vasta ja tulevaisuus on hyvin huono. En uskalla edes kuvitella mitä tulee tapahtumaan heille. Maa jossa naista sorretaan ja väkivalloin kohdellaan.
Minulla on pari sukulaista, jotka asuvat aasiassa ja haluavat päästä tänne suomeen, pois joka päiväisestä pelosta ja epävarmaasta tulevaisuudesta.Tosi tarkoitukseen tai ihan kulissiin. Kiinnostuneet voi ottaa yhteyttä niin laitan teille valokuvat. Ihan tosissani, jos haluatte leikkiä niin ei kannata edes kokeilla. Heillä on ihan hirveät oltavat. Nuoria tyttöjä vasta ja tulevaisuus on hyvin huono. En uskalla edes kuvitella mitä tulee tapahtumaan heille. Maa jossa naista sorretaan ja väkivalloin kohdellaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Entäs ne miespuoliset sukulaiset?
no, niitä on jonkin verran, mutta ne pärjää kyllä...oletko kiinnostunut?
laittaa tietoa mistä päin aasiaa oisivat tytöt/naiset kotoisin ja vähän mikä ikäisiä noin suurin piirtein..
Thaimaan naapurimaa ja 18-24 vuotiaita...
Monikohan suomalainen mies haluaa kulissisuhteeseen? Taitaa kulissisuhteet olla naisten juttu. Miehet ei yleensä säälistä tollaseen ryhdy, jos et nyt jotain vegaanipoikaa tytöille löydä. Parisuhde, joka motiivi rakentuu toisen pelastamiselle on myös minusta arveluttava.
Onko tytöillä muuten koulutusta? Suomalaisen kumppanin löytymistä voisi helpottaa, jos jotain kouluja olisi käyty. Samoin tyttöjen sopeutuminen yhteiskuntaan helpottuisi. Tytöt eivät olisi myöskään niin riipuvaisia ja toisen armoilla, kun heillä olisi koulut käyty. Koulutus olisi ehdottomasti heidän omaksi parhaakseen, jopa Suomeen pariutumista tärkeämpää.
Ymmärrät varmaan, että ajan takaa tasapuolista kumppanuutta, jossa kumpikaan ei ole pelastettava uhri. Itse en hyväksy ihmisten pelastamista Suomeen kehitysmaista kulissiliittoihin, vaikka ulkomaalaisia naista olen alkanut itsekin jo harkita. Tasapuoliset suhteet ovat eriasia. Pystytkö auttamaan tyttöjä koulutuksen suhteen? Ehkä sitten voisit auttaa heitä tasapuoliseen parisuhteeseen, jopa Suomeen.
Olen 30v mies ja olen alkanut katsella löytyisikö aasiasta tai jostain päin entisen neuvostoliiton alueelta naista. Mutta omana vaatimuksenani on, että nainen on koulutettu ja älykäs, jotta suhde voisi olla tasapuolinen. Pelastajaksi en ryhdy kenellekkään. En myöskään halua mitään ihan nuorta tyttöä, lähempää omaaikääni vilkuilen.
Syynä ulkomaalaisen naisen etsintään on se, että tällainen erittäin ujo, vaikkakin älykäs mies on suomalaiselle naiselle nykyaikana luuseri, kun pitäisi olla jonkinlainen panomies. Suomessa on jo harvassa naiset, jotka eivät ole käytökseltään miesmäisiä kiroilevia viikinkejä, ehkä siitä tulee myös tuo ujojen miesten halveksinta.
Luuletko että en ole miettinyt myös noita vaihtoehtoita. Tytöt ovat koulutettuja, he puhuvat jopa englantia ja ovat päättäneet koulun jo, mutta naisten on hyvin vaikea löytää työtä, koska pitää olla suhteita ja rahaa. Ja kumpaakaan ei löydy...
Anteeksi, etten tiennyt tyttöjen koulutuksesta, se ei tullut ilmi ensimmäisestä viestistä. Samoin ensimmäinen viesti antoi sen kuvan, että etsittiin nimenomaan pelastajaa.
Varmasti monilla aasian ja ex nl:n naisilla motiivina on pois pääsy, kun etsitään länsimaista miestä, mutta 'uhrin' kanssa avioituminen tuntuu jotenkin hyväksikäytöltä. En ymmärrä niitä miehiä ja naisia, jotka etsii puolisokseen nimenomaan uhria. Se on jotenkin hyvin itsekästä, jossa todellisuudessa ei ole lainkaan kyse toisen auttamisesta.
Voihan sitä puolisoa etsiä vaikka Burkina fasosta, kunhan ei etsi nimenomaan pelastettavaa uhria. Uhri voi olla täydellisen lojaali pelastajalleen, mutta tällöin kyse ei ole todellisesta kahden ihmisen kumppanuudesta, jossa molemmat täydentävät toisiaan. Tietysti, kun olot ovat riittävän huonot ja kyse on selviytymisestä, uhrille kelpaa monesti mikä tahansa keskinäiseen hyväksikäyttöön perustuva sopimus.
Ehkä kirjeenvaihto ilmoitus voisi olla yksi perinteinen keino etsiä kumppania. Pelastajan etsiminen voi kuitenkin saada hyväksikäyttäjät liikkeelle. Onhan näitä maailmanparantajia, jotka saattaa kulissiinkin suostua, mutta vielä enemmän on pelastajaa leikkiviä hyväksikäyttäjiä. Siksi kehoittaisin luopumaan tuosta pelastaja-uhri asetelmasta ja etsimään nimenomaan todellista kumppanuutta, vaikka kirjeenvaihdolla. Ehkä sitä kautta löytyy miehiä, jotka aidosti sopii näille tytöille.
En loukkaantunut ollenkaan viestitäs ja sinulla ei ole mitään syytä pyytää anteeksi.Olen itse hyvässä asemassa ja välillä huolettaa serkkujen asema siellä vain. Tarkoitukseni on vain saada joitakin miehiä kiinnostumaan heistä tietenkin kirjeen tai puheluiden kautta, koska olen ostanut puhelimet heille ja heillä on mahdollisuus käyttää sitä. Mutta kuten sanoit parhaiten onnistuu tutustumalla ensin toisiin. Tarkoitin että kummallakin on mahdollisuus tutustua toisiin siinä avioliitossa. Minua ottaa vaan välillä päähän kun oman maan miehet eivät osa arvostaa meitä ollenkaan. Ne pitää meidät kaikki niin itsestään selvyytenä ja minulla on ollut kumminkin hyvä kokemus herrasmiehistä täällä Suomessa. Te osaatte jotenkin arvostaa meitä enemmän kuin ne. Me kelpaamme vaan sänkyyn ja kotiin. Tietenkin haluan serkuilleni hyvän miehen ja en aio esitellä heidät kenellekään tahansa.
nainen, joka on kiinnostunut vahan ujoista miehista, jotka eivat todellakaan ole mitaan panomiehia. Tosin ujous pitaisi olla voitettavissa muutaman viikon tuntemisen jalkeen. Hyvat kaytostavat ja aly kiinnostavat ehdottomasti. Pukeutumistaito plussaa, mutta voi antaa vinkkeja, jos ei itselta vaatesilmaa loydy.
Mista sellaisia miehia loytaa? Olen joutunut ulkomaille, koska suomalaisten miesten mielessa tuntuu olevan pano viimeistaa kahden viikon seurustelun jalkeen. Eihan siina ehdi edes varmistua, pitaako todella toisesta.
Melkein onnistuit säikäyttämään. Jostain syystä tuli hyvin paljon asioita mieleen. Kai minulla on asioita käsiteltävänä.
Eivät nuo vaatimuksesi miehelle kamalan kuuloisia ole. Johtunee varmaan omasta yksinäisestä historiastani ja persoonastani, että kammoan toisten vaatimuksia ylikaiken. En ymmärrä lainkaan, kun lyödään vaatimuslista kouraan
ja pitäisi täyttää toisen ihanteet. Olen persoonana aika herkkä ja siksi haluan tulla hyväksytyksi omana itsenäni.
Tätä pohtiessani tajusin, että ei minulla ole velvollisuutta täyttää kenenkään vaatimuksia. Jokaisen vaatimukset toiselle ihmiselle on hänen oma ongelmansa, ei minun. Jos minä hyväksyn toisen omana itsenään ja hän minut, siinähän se on. Jotenkin kumppanin hakeminen muistuttaa työnhakua, kamala lista vaatimuksia, joita kukaan ei täytä muutakuin teeskentelemällä. Ja kun vaatimukset lopulta kohtaa, kohtaako ihmiset?
Ujous vaivaa minua erityisesti vieraiden ihmisten seurassa. Ainoa ystäväni on veljeni. Ujous ei tule esiin sellaisessa seurassa, kun tiedän, että minut hyväksytään ihmisenä. Minulla ei ole käsitystäkään, voiko siitä päästä eroon toisen seurassa parin viikon tuntemisen jälkeen. Käytöstapojen puolesta ujouttani on joskus luultu epäkohteliaisuudeksi. En tee sitä tahallani. Pukeutumiseni taas on sitä mitä kaapista löytyy.
Valitettavasti minulla ei ole käsitystä mistä ihannemiehiäsi löytyy. Oma ihannenaiseni löytynee toisesta ihmisestä. Joskus olen naisen katseesta luullut tunnistavani samanlaisen herkän ihmisen. Olen ihastunut, on hymyilty tavatessa ja ennenkuin olen rohkaistunut puhumaan, tyttö on jo palannut takaisin kotiplaneetalleen, eikä näy missään. No, on minullakin ulkoisia vaatimuksia, vaikka niin kiva olisi sanoa: "Oma ihannenaiseni löytyy toisesta ihmisestä ilman vaatimuksia". Mutta mitä voimakkaammin aistin naisessa herkkyyttä sitä vähemmän muilla vaatimuksillani on lopulta merkitystä.
Mielenkiintoinen kirjoitus... Itse en ole ollut ujo kuin vasta yläasteella mutta sitten opin pääsemään pelkotiloistani ja toisten ihmisten kohtaaminen alkoi tuntua helpommalta, kiitos lähinnä asiakaspaveluhenkisen työn ja ihanan työ porukan;D
Ujoudestani huolimatta hain itseilmaisu kursseille ja näyttelin koulun esityksissä ja lauloin kuorossa. Esim. ryhmätöitä tehdessä tai muuten isomman porukan kesken kuitenkaan en saanut sanaa suustani ja pahin pelkoni oli, että minulle tai minun ideoilleni nauretaan, siksi en kertonut niitä muille ryhmäläisille.
Kaverini ovat olleet ujoja koko ikänsä heidän perheessään on paljon tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet tähän (äidin mielenterveys ongelmat (jotka ovat ehkä jopa geeneissä) isän alkoholismi). Näkyvin oire oli se kun heidän nuorin siskonsa lakkasi puhumasta ja örisi vain kurkusta, jos häneltä kysyi jotain (mutta kiitos tanssi terapian ja sijaisvanhempien hän on vanhempia siskojaan avoimempi nykyään).
Pahinta on, että he tuntevat olevansa outoja ujoutensa takia (yhteiskuntamme vaatii sosiaalisuutta ja tietynlaista narsismia sekä raakaa voimaa) Itsekin inhosin heitä kerho aikaan kun eivät mitään sanoneet mutta koulussa olimme parhaimpia kavereita ja ystävyyttämme on kestänyt noin 12 vuotta.
Nykyään he ovat päässeet (ovat siskoksia siksi monikko) pahimmasta ujoudestaan ja ehkä jopa hyväksyneet sen osaksi minuuttaan. toisella on ihan mukavan oloinen poikakaveri ja toinen on tietääkseni sinkku. Nykyään en vietä heidän kanssaan aikaani, koska asun toisella paikkakunnalla ja he haluavat asua kotona isän ja äidin kanssa (ihan täysi-ikäisiä ovat).
Ujoa ihmistä voidaan pitää epäkohteliaana ja ylpeänä kun hän ei noudata samaa sosiaalisen kanssa käymisen kaavaa kuin ulospäinsuuntautuneemmat yksilöt. Ujompi kaveri puolestaan saattaa pitää sosiaalista lähestymistä liiallisen tuttavallisena tai jopa päällekäyvänä.
Itse en tervehdi halaamalla (paitsi hyviä ystäviä ja ehkä hieman maistissa saatan ainakin hyvästellä sil tappa) mutta joillekkin se on ihan luontainen lähestymistapa.
Omasta kumppanistani en oikein tiedä onkohän sittenkään niin ujo kuin antaa joskus ymmärtää (ainakin alussa puhumattomuus on johtunut varmaan yhteisen kielen vajavaisuudesta ja kainous siitä ettemme tunteneet toisiamme, kuitenkin oman maalaistensa seurassa hän on varsin puhelias mutta tietyllä tavalla varautunut ihan toisella tavalla kuin muut hänen maanmiehensä).
Ujouteen mielletään aina herkkyys mutta toisaalta monet möskyäjät peittävät herkkyytensä möykkäämisen ja kovan esittämisen alle...
fiksut ajatukset, täytyy sanoa.
Pystytkö ujoudeltasi myös sanoiksi nuo pukemaan?
Itse en ole ujo mutta sitä sielunkummpania ei vaan ole tullut vastaan. Kaikenlaisia kummajaisia vaan.
Eikä taida tullakaan. Tein kerran tiedekeskus Heurekassa testin itsestäni...musertavaa...koko maailmassa olisi vain 14 ihmistä joilla olisi samantyyppinen ajatusmaailma ja ulkoinen olemus!
Joten sinulla taitaa olla premmat mahkut kuin mulla.
Pidän peukkuja ja toivotan onnea!