Mistä tietää, että lapsi tarvitsee terapiaa?
Kun hän on minulla, hän herää lähes joka yö ja tulee viereeni. Sanoo olevansa janoinen tai kipeä. Päänsärky ja vatsakivut iskevät vain öisin.
Kun kysyn päivällä heräämisestä, en saa minkäänlaista vastausta.
Hun hän on äidillään, hän saattaa soittaa kolmelta yöllä.
Vatsakivut alkoivat silloin, kun äitinsä alkoi puuhamaan eroa ja pois muuttoa.
Mitä voin tehdä tilanteen parantamiseksi?
Äiti ei näe mitään korjaamista, mutta minä olen kyllä huolissani.
Onko tällainen normaalia? Jos ei ole, kuka ylipäätään kuuntelisi etäisää, jos äiti sanoo kaiken olevan kunnossa?
Kun hän on minulla, hän herää lähes joka yö ja tulee viereeni. Sanoo olevansa janoinen tai kipeä. Päänsärky ja vatsakivut iskevät vain öisin.
Kun kysyn päivällä heräämisestä, en saa minkäänlaista vastausta.
Hun hän on äidillään, hän saattaa soittaa kolmelta yöllä.
Vatsakivut alkoivat silloin, kun äitinsä alkoi puuhamaan eroa ja pois muuttoa.
Mitä voin tehdä tilanteen parantamiseksi?
Äiti ei näe mitään korjaamista, mutta minä olen kyllä huolissani.
Onko tällainen normaalia? Jos ei ole, kuka ylipäätään kuuntelisi etäisää, jos äiti sanoo kaiken olevan kunnossa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yleensä tuo loppuu ennen murrosikää, sanotaan :)
Lapsi reagoi noin hyvin yleisesti, oli muutos elämässä suuri tai pieni, koulun alku, hoitopaikan vaihto, mitä tahansa.. lapsi valittelee vatsaa ja päätä.. ja tulee yöllä viereen lohtua hakemaan.
Kokeilisitko olla syyttämättä lapsen äitiä erosta. Erossa kun on aina kaksi virheitä tehnyttä. Kun lapsi kokee ettei ole välikäsi, eikä joudu olemaan muuta kuin lapsi, turvallisuuden tunne yleensä palaa.
Lasta voi kannustaa nukkumaan yksin, päivällä pitää huolehtia siitä että ehtii jutella riittävästi, oletko miettinyt jos soittaisit ennen muksun nukkumaan menoa, kerro vaikka parin minuutin satu, noin lapsi rauhoittuu ja tietää että välität, ehkä unessakin muistaa tuon, eikä herää yöllä.
Minun esikoiseni 10 v. on ikänsä nukkunut huonosti. En usko että kyse on muusta kuin siitä että jotkut meistä nukkuvat pätkissä jotkus sikeästi illasta aamuun. Ja tuo vaihtelee aina olosuhteiden mukaan, joku reagoi herkemmin muutokseen, joku ei näy välittävän mistään.
Se etten oman lapseni heräilystä ole koskaan tehnyt ongelmaa, tekee sen ettei lapsi hätäänny herätessään.
Iltasatu auttaa aina :)
Terapiaan pitää mennä sitten kun lapsi oirehtii.. jos ongelma on kertomasi kaltainen ei syytä huoleen. Pari kuukautta ja lapsi palaa normaaliin rytmiinsä, mitä se onkaan.
Aikuisena voit tukea lasta sillä että kuuntelet lapsen huolet, muttet suurentele niitä tai syytä niistä äitiä?
on normaalia?
Eikä joka paikkaan terapiaa tarvita, vaan ymmärtävää ja aikaa antavaa aikuista, lapsesta välittävää vanhempaa. Lapsi tarvitsee sekä isää, että äitiä ja on molemmille lojaali.
Tokihan lasta huolestuttaa vanhempien ero ja eroa edeltäneet konfliktit perheessä.
Minkä ikäisestä lapsesta on kysymys?
Onko hänen kanssaan kesksuteltu vanhempien erosta ja mitä se lapselle/lapsen näkökulmasta tarkoittaa? Oletteko kertoneet välittävänne lapsesta ja että lapsella säilyy erosta huolimatta molemmat vanhemmat?
Tilanteen parantamiseksi voit olla turvallinen vanhempi ja keskustella exäsi kanssa ensin siitä, herääkö lapsi joka yö? Todellakin?
Lauseesi; "kun hän on äidillään, hän saattaa soittaa kolmelta yöllä." Saattaa?? Mitä ihmeellistä siinä on jos soittaa ikävöimälleen vanhemmalle ja oikeasti, kuinka usein sitä tapahtuu, tietääkö äiti asiasta jne??
Et kai heti ala etsiä/esittää ja udella syitä, kuinka äidillä ja lapsella menee. Luotitko lapsen äitiin, lasta tehdessäsi, hänen kanssaan? Rauhoittele nyt ihmeessä lastasi ja älä omaa huolestumistasi vaan hänelle näytä, lapsi vielä kuvittelee, että nyt on syytä huoleen kun isäkin on huolissaan!
Vaikka olettekin eronneet, istu samaan pöytään ja kuuntele, sekä lapsen äitiä, että lasta ja tue/tukekaa toinen toistanne vanhemmuuteen. Kaipa lapsella on muutakin verkostoa, isovanhemmat, päivähoito, neuvola, koulu...riippuen lapsen iästä.
kaipa olette lapselle kertoneet, ettei eronne johdu hänestä? (riippuen tietenkin lapsen iästä)
paljon tukea etäisälle näiltä eronneilta äideiltä. Kyllä sinun jotain on tehtävä. Ei tuo normaalia ole varsinkaan jos se jatkuu pitkään. Lapsi soittaa kolmelta yöllä ja "kyllähän sitä kaipaamalleen ihmiselle jne.". Voi herra jumala! Kyseessä kuitenkin ilmeisesti aika nuori lapsi päätellen viereen esim. tulosta.
Jos teillä on yhteishuoltajuus niin kyllä sinäkin voit vaikuttaa asiaan. Ota yhteyttä esim. kouluterveydenhoitajaan (jos kouluikäinen) tai terveyskeskukseen. Yksi mahdollisuus on myöskin lastenvalvoja. Jos äidillä yksinhuoltajuus niin sitten kinkkisempää.
Jos yöheräily on syy viedä lapsi terapiaan, luulen että terapeuteilta loppuu aika.
järjenkäyttö sallittakoon.
jos kyseessä on nuori lapsi (kuinka nuorella on kännykkä?) epäilen että kyse on ala-aste ikäisestä.. miksi lapsi ei puhu heräilystä aamulla? nolottaako lasta oma pelkonsa, joka on ihan luonnollista, nolottaako siksi että isä tekee siitä numeron?
Jos nyt antaisi ajan kulua..
Monestiko lapsi on soittanut keskellä yötä, kerran vai ihan kolmesti?
Mutta toki menkää kaikki terapeutille.. ainahan lapsi hulluksi tulee jos äiti ottaa eron isästä..
tai sitten ei, lapsellakin vain ottaa aikansa sopeutua muutokseen.
minun muksuni eivät millään halunneet palata isälleen yöksi, kun on isän vuoro huolehtia.. lapset ovat päivät seuranani mutta yöt "kuuluu" olla isällä, se ettei lapsi halua isälleen, ei merkitse että isä pahoinpitelee tai on "huono" vaan sitä että lapsi haluaisi olla lähelläni, mielummin kuin isän lähellä.. joka syyttää äitiä tästä kaikesta.
Lapset ovat lojaaleja molempia vanhempia kohtaan, rakastavat molempia (yleensä) ja niin tyhmältä kuin se meistä aikusista tuntuu, lapsi yleensä menee sen vanhemmän puolelle jota kuulee moitittavan. Koska se joka moittii?! Ei yleensä ole ihan sinut itsensä kanssa jos moittii toista vanhempaa lapselleen. Onhan kyse lapsen toisesta puolikkaasta.. lapselle rakkaasta ihmisestä.
mutta terapiaa, sinne vain kaikki että ne jotka terapiaa tarvitsevat, jäävät jalkoihin siksi etteivät väsyneet vanhemmat jaksa taistella lapsineen jonon ohi.. lapsineen joilla on todellisia, ei keksittyjä ongelmia.
Olen avioliitossa asuva vanhempi ja psyk. sh, eikä se tee minusta mitenkään parempaa ihmistä!
Valitettavasti päivittäin kohtaan näitä lapsia, jotka ovat joutuneet vanhempien eron kiistakapulaksi/pelinappuloiksi!
Koulun Th:jahan tapaa lasta, "tämän tästä" ja kykenee sanomaan, mikä lapsen tilanne on! Ota selvää, paljonko koulusui Th:jalla on oppilaita?? Valitettavasti se lähettää koulun lääkärille, joka on lasta tavannut lähinnä 0-1 kertaa ja tämä taas kirjoittaa lähetteen psyk. avohoitoon!
Siitäpä lapsen ruletti sitten alkaakin, kaikkine tutkimuksineen! Juuri näin, sitäkö lapsellesi oikeasti haluat? Vai otat vanhemman vastuun ja jätät ne omat tunteesi taustalle ja teet töitä yhdessä lapsen äidin kanssa,lapsesi parhaaksi???
Jos, lapsesi on todella pieni. Hakeudu ammattiauttajalle. Muista myös se, että aina ei ammattiauttajatkaan ole oikessa, koska eivät tiedä/tunne lapsesi kokeneita tilanteita! Olemme menossa Suomessa...jenkkilään...terapeuttaja pitää olla, joka lähtöön ja kaikille saatavilla! En vihaa miehiä ja arvostan molemipia sukupuolia, mieti mikä on oikeasti lapsesi etu??
niin vanhemmilta vaaditaan aikuisen vastuuta siitä, ettei vyörytä lapselle sitä eron taakkaa...lapsihan on tosiaan lojaali molemmille ja jos toinen haukkuu/moittii toista vanhempaa lapselle tai lapsen kuullen, se on sama kuin haukkuisi lasta. Se pitää muistaa. Vaikka kuin kirpaisee ja vaikka kuin olisi syytä mollata, sitä ei saa tehdä lapselle eikä lapsen kuullen vaan on opeteltava olemaan neutraali.
On järkyttävää ja erittäin vastuutonta/lapsellista jos sortuu mustamaalaukseen. Lapsi maksaa hyvin/pahoinvoinnillaan vanhempiensa eron.
johonkin ammattilaiseen, älä missään tapauksessa jätä asiaa selvittämättä. Tottakai äitinsä kanssa jos mahdollista, mutta muussa tapauksessa vaikka iso ratas pyörimään: Unihäiriöt jo itsessään on vakava asia ja mm. masennuoire - kokemukseni mukaan vähintään keskivaikean - mutta myös ahdistuneisuuden. Jo tuo ettei pysty normaalisti puhumaan siitä päiväaikaan.. Oli lpsi minkä ikäinen tahansa, hän on ilmeisen stressaantunut ja tarvii apua. Älä vaan usko näitä palstalla omaa itseään pönkittäviä vaahtoajia, tottakai katkerat ämmät yrittävät syyllistää.
(N39, 3 tervettä lasta sen ansiosta että heistä välitetään)
Kyllä lapsesi on hoidon tarpeessa koska haukut hänen äitiään, jota lapsi rakastaa!
Itse pahennat tilannetta kuulustelemalla sellaista jota hän häpeää, eikä tahdo kertoa. Miksi ylipäätään kertoisi sinulle mitään?
Esität täällä viatonta niinuin sinulla ei olisi osaa ei arpaa eroonne. Uskottavaa?
Jos et näe omaa kieroutuneisuuttasi et pysty auttamaan edes itseäsi, saati sitten muita!
Olet varmaan jo huomannutkin, että sinua ei tosiaankaan kukaan kuuntele. Ethän muuten sitä täällä itkisi?
Ota lusikka kauniiseen käteen ja myönnä, että olet eronne syy, mahdollisesti hyvinkin alkoholisoitunut, riidanhaluinen ja siten väkivaltainen, tai ainakin pelottava lapsen ja ex-vaimosi kannalta.
Parhaiten autat lastasi kun annat sellaisten hoitaa hänet jotka hoitaa osaavat.
Äiti tietää aina mikä on hänen lapsensa etu!
Keskity vain omaan tervehtymiseesi niin sinusta voi vielä joskus olla jopa jotain hyötyä lapselle!
Eihän hän haukkunut äitiä! Älkää ihmiset nyt tehkö tästäkin jotain exien riitaa vaan nähkää, että tuossa on vain isä huolissaan lapsesta. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, alkuperäinen, että olisit laittanut kirjoituksen tuonne äidit ja isät palstalle.
kun äitinsä alkoi puuhamaan eroa ja pois muuttoa.
Äiti ei näe mitään korjaamista
Minusta tuossa hiukan haiskahtaa äidin syyllistäminen, ja se oma pyhitys.. mutta niinpä.. näinhän se..
entä jos kokeilisitte itse kukin olla rehellisiä itsellenne, siitä on hyvä lähteä.
"kuka ylipäätään kuuntelisi etäisää"
Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa puhua huolistaan ja murheistaan? Koetko itsesi epävarmaksi lapsesi kanssa?
Miehet kun ei yleensä puhu huolistaan miesporukassa, toivottavasti sinulla on toisin. Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että sinua huolettaa toisaalta lapsesi ja toisaalta taas pinnassa velloo eron tuska??
Tokihan etäisä on samanarvoinen vanhempi, kuin äitikin. Älä suotta aliarvio vanhemmuuttasi. Pää pystyyn, puhumalla asiat selviää.
Kaikkea hyvää sinulle toivoo: lähiäiti
Kuten huomaat, kannattaa viestejä lukiessa kytkeä päälle "eroämmäsuodatin". Ehkä sitten jotain vihjeitä löytyy...
Jos joku terapeutin koulutuksen saanut mies vastaisi tuolle isälle asiallisesti.
Tämä näyttää tulehtuvan.. pääasia eli lapsi jää taas jalkoihin.
Minusta äitinä on normaalia että lapsi valvoo yön, se että tuota aletaan MASENNUKSENA hoitamaan, tuntuu kammottavalta.
Onko lapsella oikeasti ongelmaa? sitä me kukaan tässä emme tiedä, toisaalta onko isä ylihysteerinen? sitäkään emme tiedä. Onko äiti tunneköyhä? emme tiedä.
Minusta etäisä, voisit soittaa omaan terveyskeskukseesi, jutella asiasta joko neuvolaväen tai mielenterveyshoitjan kanssa. Sieltä varmasti löytyisi apua LAPSELLE oli hänen ongelmansa suuri taikka pieni.
Tältä palstalta on turha tulla kysymään neuvoa, täällä ollaan epäasiallisia, suurennetaan ongelmaasi tai pienennetään sitä. Sinä itse tiedät onko ongelma niin vakava että pitäisi ottaa yhteyttä johonkuhun tahoon.
minusta kertomassasi mikään ei ole niin "vakavaa" etteikö juttuhetki lapsen kanssa asiaa auttaisi.
Jos yrittäisit olla äidin kanssa puheväleissä.. ehkä äiti äitinä on tiennyt lapsen reagoineen noin ennenkin muutosten yhteydessä.. ehkä tilanne ei äidille ole uusi.. ehkä sinä et vain tiennyt äidin peitelleen lasta yöheräämisten jälkeen.
Terapian kautta lapsi saa taas nipun pelottavia uusia asioita. Tuo on totta.. mitä enemmän kyseenalaistat lapsen mielenterveyttä, sen turvattomammaksi tämä itsensä tuntee.
Oletko aivan varma omista tarkoitusperistäsi tässä asiassa.
Tuo että kysyt lapselta eikä tämä päivällä vastaa.. näyttää selkeimmin ettei ongelmaa ole.
Lapsi ei koe tuota asiaa kuin noloksi (jos lapsi kastelisi, olisin huolissani, mikäli lapsi olisi yli seitsenvuotias)
kun otat esiin.. voisit kokeilla jotain kiertotietä jutella lapselle, jotta saisit selville mitä tämä itse mieltä yöheräilyistä. Jos kysyt suoraan, lapsi sulkeutuu.. kerro vaikka nukkuneesi huonosti ja etene tuosta miettimään miksi joskus yöllä heräilee..
Noin voit päätyä asialliseen keskusteluun lapsesi kanssa joka vie teitä molempia lähemmäs toisianne ja lähemmäs ongelman ratkaisua
Päivän lehdessä Professori Arpo Aromaa kertoi tulleensa siihen tulokseen, että vain neljännes hoitoa tarvitsevista masennuspotilaista saa sitä.
Hänen mielestään merkittävin ongelma on juuri liian vähäinen hoito.
Ehkä isän huoli ei ole aiheeton? Kolme neljäsosaa jää kokonaan vaille hoitoa.
Älkää hyvät ihmiset sanoko kenellekään täällä, että ei kannata kysyä apua!
Paikka on kyllä väärä. Täältä ei kannata tuollaisia kysellä.
Puhelu terveyskeskukseen on huomattavasti parempi vaihtoehto.