Miksi ihmiset hankkivat lapsia? Lasten hankkimisen jälkeen oma elämä on eletty. Lapsia pitää viedä tarhaan ja harrastuksiin. Illat menee lapsia passatessa ja aina on hälinää ja melua kodissa. Missään ei saa olla rauhassa, eikä lähteä ex tempore minne huvittaa. Lyhyesti sanottuna mikään asia ei ole paremmin lapsen syntymän jälkeen. Valitettavan moni huomaa totuuden vasta kun on liian myöhäistä. Naisten kohdalla sen vielä ymmärtää, koska he ovat täysin hormoonien vietävissä ja hoivaviettiä on jotenkin pakko toteuttaa kuin tahdoton robotti. Miehelle ei ole edes tätä nimellistä etua.
Lasten hankkiminen = elämä ohi
sirkkeli
20859453
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 208
Vanhimmat
Kunhan tuosta vanhenet, niin sitten ymmärrät.
Kirjoittamasi teksti jo kertoo paljon sinusta...mutta meitähän on moneen junaan.
On hyvin paljon itsestä kiinni miten asian ottaa, mielestäni elämä ei todellakaan ole ohi lasten hankkimisen jälkeen. Toki aikaa kaikelle jää vähemmän: parisuhteelle, harrastuksille, sun muulle... mutta eipä tuota ylimääräistä aikaa ole kovin paljoa muutenkaan...ainakaan työssäkäyvillä ok-talo asukeilla jolla on vielä remontti kesken. Ja eikös juuri perheenäidit ole mestareita suunnittelemaan ajankäyttöään... :)
Lapsia ei ole pakko viedä tarhaan, ei se tee ihmisestä yhtään huonompaa vaikka kotona olisikin kouluikään asti...Itse olen kasvanut maalla äidin hoidossa ja virikkeitä on ollut ilman kymmentä ikätoveriakin, on jopa joutunut keksimään niitä itse, hui! :) Minä ainakin aion hoitaa mahdolliset tulevat lapseni kotona, ja siinä sivussa muutaman muunkin muksun :) (Olen lastenhoitaja, ja kokemusta on sekä päiväkodeista että perheistä...) Mitä tulee lasten "passaamiseen", niin lapsethan mielellään tekevät itse kaiken mitä pystyvät heti kun tarpeeksi kasvavat...lukuunottamatta uhma-kausia ym. pahoja päiviä jolloin mikään ei oikein luonnistu :)
Mielestäni kotona kuuluukin olla vähän "elämisen ääniä", ja vaikka desibelit ovatkin melkoisia välillä, niin eipä aikaakaan kun jo lapset lentävät pesästä. Siis väliaikaistahan se vain on :) Ja mitä nuorempana lapset tekee, sitä aikaisemmin saa nauttia mahdollisista lapsenlapsista :)
Tällä hetkellä on vielä turhankin hiljaista...
"Missään ei saa olla rauhassa, eikä lähteä ex tempore minne huvittaa" - ikisinkuksi?? :)
eipä taida olla oikein tietoa mitä on lapsoperheen elämä, itselläni on useita lapsia, en todella ole eläämääni vielä elänyt, kyllä pääsen kulkemaan yksin, mieheni kanssa kahestaa sekä koko porukalla, aivan miten ite haluaa asiat järjestää. joskus on meteliä, mutta tiedän naapurin missä asuu vain yksi mies ja siellä on meteli niin että on poliisitkin joutuneet puuttumaan asiaan. kyllä ääniä saa ja pitääkin olla päivän aikana, mutta yö on meilläkin hiljaista. mietippä kun tulee ikää enemmän, olisiko kiva jos joku oma lapsi voisi käydä sinua huolehtimassa. sekin tulee meille jokaiselle eteen, tuo vanhuus.
Miksi kummassa pitäisi lasten pitää huolta vanhemmistaan? Kuinka itsekäs ja inhottava syy hankkia lapsia! Eivät lapset pyydä päästä tähän maailmaan, ainakaan sen takia että pääsisivät hoitamaan vanhuksia.
...vanhemmat usein riitelevät siitä, kumpi "joutuu" vahtimaan lapsia? Jos se ois niin valtavan ihanaa, niin kait sitten kiisteltais siitä, että kumpi saa olla niiden kanssa.
viesi tuli kuin mun suusta
totta. Minulla ei asiasta ole kokemusta, mutta kun ajattelee, niin noin se suurin piirtein menee. Itse olen nainen, eikä minulla vauvakuumetta ole vielä tähän päivään mennessä tullut, vaikka olen jo päälle 30v. Tuntuu kuitenkin, että kaikki olettavat minun haluavan lapsia joku päivä. Mieheni kanssa olemme keskustelleet kaikista haittavaikutuksista, mitä lapsen tuleminen perheeseen tuo tullessaan. Ei ole todellakaan helppo juttu! Ainoa asia, mikä minua huolestuttaa, on se, että mitäs sitten vanhana? Mitäs kun kaikilla muilla on lastenlapsia ja itsellä ei? Tosin eihän se oman lapsen saaminen takaa lastenlapsia!
Eli hankkiako lapsi/lapsia ja uhrata oma vapaus, matkustelu ja muut rakkaat harrastukset ja hauska, huoleton ex tempore- elämä vain siksi, että joskus mahdollisesti saisi lastenlapsia vai elääkö täysillä ja onnellisena nyt ja vanhana kenties on yksinäinen? Pitäis olla ennustaja, että tietäis, mitä kannattaa tehdä...
että edes elät vanhaksi saakka. Voithan jäädä vaikka heti huomenna auton alle tai lentsikka jysähtää niskaan.
Ainakin mulle tuo argumentti että tehdään niinkuin muutkin ettei oltaisi erilaisia kuulostaa typerältä. Lammasmaisen massasieluiselta. Päätökseen laps(i)en hankkimisesta tulisi päätyä tietoisen jaa kylmän loogisen ajattelun, ei muiden toivelle kumartamisen kautta.
se menee. Ei takeita mistään, eikä kannata mennä massan mukana. En haluakaan tavanomaista elämää, vaan jotain erikoista. Omakotitalo, pari lasta ja koira ei sitä ole.
etkö silloin kuuntele muiden mielipiteitä myös, mene tarkotiuksella massaa vastaan, kun vaihtoehtona olisi elää niinkuin haluaa Itse, välittämättä muiden ajatuksista ja massan suunnasta?
Useammalle siitä "massasta" se suunta on oma valinta joka on tehty itsenäisesti, se on ihmisluontoa että niin kovin moni päätyy samaan suuntaan.
Se minun näkemyksistäni. Nyt omppopiirakka uunista ja lapset pöytään :D
***
kun en oikein tiedä, mitä tahdon. Sitä tässä juuri mietin. Tai no, haluan nyt elää vapaasti/villisti ja tehdä mitä haluan. Vanhana taas olisi kiva varmaan olla lastenlasten kanssa. Mahdoton yhtälö, kaikkea ei voi saada.
kaikkea ei voi saada. Ei yhdellä kertaa. Mutta kun on vähän kärsivällinen, pidemmällä aikavälillä kaiken Voi saada.
Jos haluat nyt elää itsenäisesti, sen teet. Sitten kun tuntuu siltä, sopiva kumppani on löytynyt, halu hankkia lapsia herää... sitten toteutetaan se. Ei kerralla kaikkea tarvitsekaan saada, hulluksihan siinä tulisi! Elä elämän mukana, kaikki muuttuu. Koko ajan.
Ihan sivuhuomautuksena, se omppopiirakka, oma resepti, tuli niiiin hyvää että silmät pyörii päässä. :D Lapsille ei maistunut mutta mammaa se ei haittaa. *slurps*
***
INHOAN SANAA MAMMA, JA ITE OON ÄITI JA YLI 30.
EI VÄHEMMÄN EROOTTISTA MUMMO-SANAA OLEKAAN!
Alatkohan kuitenkin jo olla tarpeeksi vanha elämään muunkin syyn, kuin vapauden, villeyden tai itsesi takia? Sillä... jos et vielä ole kokenut vapautta ja villeyttä tarpeeksi, niin pelkään, että laimeemmaksi se vaan käy tuossa iässä ja tästä eteenpäin. Valitettavan usein tuon vapauden ja villeyden seuraukset ovat kuitenkin päinvastaiset, kuin päiväunissasi koet; synkkiä kantabaarien peräpöydissä notkuvia hahmoja, joita ei ole vastuu paljoa painanut! Monet pelkää usein aivan suotta ottaa lapsesta vastuuta ja selityksetkin ovat sen mukaiset. Itse tykkään lapsistani ja on tosiaan ihana seurata heidän kasvamistaan, auttaa ja olla samalla heidän esikuvanaan!
Itseäni sanoin mammaksi omenapiirakkaa mutustamassa, ei kovin eroottinen tilanne minusta, entä sinusta?
Minä olen "mamma"-roolissani kotona lasten kanssa, pullantuoksuinen essuäiti, neuloo ja maalaa. Niitä muita rooleja on myös, enemmän tai vähemmän eroottisia, mutta tämänhetkinen rooli on mamma.
Jos se sinua kiusaa, älä sano itseäsi sellaiseksi. Herranjestas!
***
Olen kanssasi samaa mieltä, kyllä menetät oman identiteettisi kun koko loppuelämää määrää suru ja huoli minkälainen lapsesta tulee.Voi tuntua itsekäältä mutta ei kaikki naiset halua lapsia.Minäkin haluan matkustella mieheni kanssa ja olla vapaa, jos anoppi siitä on käärmeissään ettei ole lapsenlapsia niin se ei varmaan riitä syyksi niitä tehdä.Miksi kaivata vanhanakaan lapsenlapsia, olisit vaan hoitajana että nuoret pääsis bailaan.On jokaisen henkilökohtainen juttu tekeekö vai ei, minä en halua lapsia.
Meillä on 10 kuukautinen pieni poika ja odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Tottakai joskus tulee surua ja murhetta mutta niin kuuluu tullakkin.. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Ei edes ilman lapsia. Lapset tuo iloa elämään :) Ja kerkeehän sitä matkustelemaan erittäin paljon sitten kun lapset on isoja ja ite on jo eläkeläinen :) Kyllä matkustelemaan ja viihteelle pääsee aina välillä vaikka lapsi olis pieni :)
Toivottavasti lapsesi pitävät Sinua vain hyvänä huonona esimerkkinä! Esikuvana siitä, millaiseksi ei pidä missään nimessä tulla. Ihmisenä, joka on tuomitsemassa toisia ja tekemässä johtopäätöksiä toisista ottamatta selvää heistä ja heidän elämästään.
Ahdasmielisyytesi ja rajoittuneisuutesi suorastaan löyhkäävät! Eivät kaikki lapsettomat henkilöt tai henkilöt, jotka eivät halua lapsia ole "synkkiä kantabaarien peräpöydissä notkuvia hahmoja, joita ei vastuu paljon painanut!" Mitä yleistyksiä!
Vaikka minulla ei olekaan lapsia en todellakaan notku baareissa vaan olen absolutisti. Varmasti teen joka päivä lasten eteen enemmän kuin sinä. Saan huolehtia lapsista, joiden vanhemmat eivät ole suotta pelänneet (valitettavasti)ottaa vastuuta lapsesta. Eivät kyllä ole pystyneet kantamaan vastuuta lapsistaan, eivät edes itsestään.
Toivon todellakin, että lapsesi voisivat kasvaa avarakatseisiksi ja suvaitsevaisiksi ihmisiksi.
Siitä ei ole kysymys, etteikö ilman lapsia voisi elää ja olla onnellinen, kaikki kunnia myös lapsettomille pariskunnille.
Kukaan ei saisi arvostella toisen ihmisen valintaa, mikä ei loukkaa muita.
Tietysti jokaisen meistä tulisi arvostaa lapsia ja antaa heille hyvää malliesimerkkiä, miten toisiamme kohdellaan. Lapset ovat aitoja, hauskoja ja ihania persoonia, persoonia aidoimmillaan. En haluaisi jo lapsena heidän saavan kokea arvostuksen puutetta.
itse olen tehnyt lapseni n. 20 vuotiaana ja pian saankin jo nauttia omastakin elämästä. en silti kovasti kaipaa lisää omaa aikaa mieheni kanssa, sitä on ihan riittämiin.
mutta kun jotkut tekevät lapsensa 30-40 vuotiaana, niin silloihan se on sitä, että olet jo keski-iässä lasten kotoa pois muutettua..heh
jaa-a, taidan olla sitten himskatin tylsä ihminen kun ole 20, kax lasta ja haaveena on se omakotitalo ja koira siihen pihaan.... hitsit, ihan kuolen tylsyyteen!
kukaan sellainen jolla ei ole omia lapsia, ei voi ymmärtää mitä menettää! toki niitä huonojakin päiviä on, mutta niin on jokaisella aikuisellakin. mutta kuka yksinäinen ihminen voi sanoa että ainakin yksi (minulla kaksi) ihmistä sanoo että minä olen heille se maailman tärkein....? voihan joku mies/nainen sen sulle sanoa mut tod. näkösesti se jossain vaiheessa pettää/jättää ja sitten taas olet yksin....?
mulla on lapset jotka on ja pysyy enkä mitää miehenketaletta tähän riesakseni meinaa edes ottaa, enemmän niistä on mieliharmia ja sotkua kun kahdesta uhmaikäisestä. =)
Eivät kaikki lapset suinkaan ole ihania. Jotkut ovat todella vastenmielisiä ihan pienestä pitäen. Vai liekö kasvatus mennyt sitten pieleen.
lapsia parikymppisenä. Vanhemmalla iällä niistä osaakin jo oikeasti nauttia, eikä tunne menettävänsä elämäänsä lasten takia.
ainakin sun kohdalla kasvatus on menny aika lailla pieleen ku pitää lapsia alkaa haukkumaan.. eiks hyvin kasvatetut pitäis tossaki tilanteessa turpansa kiinni, vaik niin ajatteliskin tai ehkä sä vaan tiedät mistä puhut..
exältäni! Kuulemma yksin ja onneton yhä.
Jos sinusta elämän sisältö on se että mennä saa miten huvittaa ja koska huvittaa, impulssien tyydyttäminen välittömästi, voi jäädä aika tyhjäksi. Siihen tiedätkö kyllästyy kun saa aikansa viheltää menemään, sitä tahtoo sisältöä elämäänsä, jotakin mille elää. Ja uskoonkaan ei viitsi tulla :D
Tahdoton robotti... vauh. Jäi sinulta mainitsematta mitä hyvää niistä lapsista saa. Miehenä varmaankint eksiit töitä kun vaimokulta passaisi ne lapset ja kiikuttaisi tarhaan ja minnen nyt ikinä. Tulet töistä kotiin valmiiseen pöytään ja kulet pienten jalkojen tam-tam-taputuksen kun ne kuulivat että ovi kävi, "isi tuli!!!" Ne hymyt... ne pienet ihan omat ihmiset jotka ovat rajattoman onnellisia nähdessään sinut, aina. Se rakakus jonka perheen kesken jakaa... on jotain käsittämättömän ihanaa.
Toivon että koet sen vielä joskus. Saatat yllättyä iloisesti.
***
Entäs jos ei yksinkertaisesti tarvitse mitään laumaa palvomaan itseään? Mut nämä on niin henk.koht. asioita, että onneksi voi valita miten oman elämän tahtoo elää. Minulle olisi aika tuskaa huomata, että ei ole aikaa kirjoittaa, ajatella, maalata tai keskittyä mihinkään kun se palvova lauma ei antaisi siihen mahdollisuutta.
onneksi se palvova lauma satunnaisesti myös nukkuu ja touhuaa omiaan, maalaamaankin on hyvin ehtinyt ja tälläkin notkun hyvinä päivinä :D Ei sen oman elämän ja luovan harrastamisen tarvitse loppua alkuunkaan!
Itse asiassa kun on harjoittanut tätä lapsiperheen arkea, tuntuu että saa aikaan paljone nemmän paljon kyhyemmässä ajassa. Ennen sitä tuli jahkailtua ennenkuin toteutti jotain, nyt sen kun vain tekee. Kun ei ehdi istuskelemaan ja miettimään tehdäkö vaiko eikö tehdä, tulee tehtyäkin.
Ja ai että sitä vapaa-aikaa arvostaa aivan eri tavalla! Ei ole tylsää hetkeä, ei tekemisen puutetta, ei sitten koskaan.
***
sitä mä en oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä pitää niin kovasti sitä omaa gloriaa yrittää kirkastaa? ja omaa superäitiyttään ja lapsikatrastaan kehuskella?
Mitä h....tin elämää se sellanen on, että pitää öisin tehdä omat juttunsa, kun penskat nukkuu? milloin sitä itse sitten saisi levätä?
laita nyt vielä siihenkin ohjeet, kun tunnut kaikkitietävä olevan!
ja toinen juttu, mitä mä kummeksun myöskin; miten te kaikki "täydelliset, pullantuoksuiset, kotonaviihtyvät, lapsilleenomistautuvat, pyytettömät äidit" tuuditatte itsenne vielä siihenkin uskoon, että ne teidän lapsenne ovat vuosikymmenien kuluttua nk. kunnon veronmaksajia, jotka ovat äidilleen ilona, apuna ja lohtuna. Mikä takaa, ettei juuri sinun lapsestasi tule rikollista, alkoholistia, huumeidenkäyttäjää, sosiaalipummia, tai muuten vaan yhteiskuntaan sopimatonta.
Luuletteko voivanne tehdä valintoja muiden puolesta? ei se onnistu edes omien lapsien puolesta, jossain vaiheessa ne alkaa tehdä just niinkun ne itse haluaa, ja paskat nakkaa vanhempiensa mielipiteille.
Ja mitä ihmettä .. ihannoida sellaista, että ei ole tylsää hetkeä, ei tekemisen puutetta???
Ihminen, vaikka onkin sosiaalinen eläin, kaipaa välillä omaa rauhaa. Jos sitä ei säännöllisin väliajoin saa, voi ihmiselle kehittyä psykoosi.
Mutta voihan sitä yrittää todistella, että ison lapsilauman kanssa on niii-iin mukavaa.
Kuitenkaan kukaan, joka esim. itse on kasvanut isossa lapsilaumassa rivijäsenenä (ei suosituimpana lapsena) ei allekirjoita tuota.
Ja vanhemmiten isoilla lapsilaumoilla on taipumus muuttua perinnöstä tappeleviksi hirviöiksi.
Tätäkään ei pidä yleistää, kaikissa ei ole näin. Tiedän kuitenkin itsekin monta ihmistä, jotka ovat siinä tilanteessa, että välit aiemmin läheisiin sisaruksiin ovat nykyään aivan *?&%%¤£.
Jos sinusta tilanteesi on hyvä, ok. Mutta että sitä jonkun pitäisi kadehtia? jos sulla on lapsia ja asiat erinomaisesti, niin kaikkien muidenkin pitäisi tehdä lapsia.. eeheh.. kuule, pidä ihan ittelläs vaan.
Ja ettei jäisi epäselväksi, lapsia on itsellänikin, kotonakin on tullut hoidettua.
Ylipäätään en vaan näe mitään järkeä siinä, että tyrkyttäisin omia valintojani jollekin toiselle.
Kotonaoloaika oli osin antoisaa ja positiivista, osin negatiivista, eristävää, ammatillisesti taantumuksellista ja taloudellisesti täysin typerää. Mutta tietysti sellaiset henkilöt, jotka oleilevat kotona täysin yhteiskunnan tuella, ovat paremmassa asemassa, kuten myös sellaiset joilla on keskimääräistä reilusti paremmat tulot joko aviopuolison tai esim. osinkotulojen ansiosta.
Käyt töissä hoidat lapsia nukut ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Vaimoa kiinostaa enään
minkä kokoiset /väriset haalarit laitetaan.
Yrität harastaa jotain (lapset kiljuu vieressä
mä haluun sitä tai tätä)äiti ei pysty auttamaan kun on niin väsynyt lapsien hoidosta ja töistä.Mihinkään et voi lähteä kun äiti ei jaksa yksin hoitaa lapsia.
Kaverit katoaa kun olet aina vain kiinni töissä tai kotona.Kyllä lapset ihania on enkä vaihtais niitä mihinkään, mutta kyllä se elämä lopuu ainakin sellaisena kun olet sen tuntenut.
pitäisikään jatkua samanlaisena vauvasta vaariin.. Mikä vika on aikuistumisessa ja paikalleen asettumisessa.. Vaikka vasta 24v olenkin, niin silti en sitä ymmärrä, miksi pitäis koko elämä käyttää spontaanisti kirmaten..
Tietysti se on jokaisen oma valinta, enkä käy sitä arvostelemaan..
Ja mikä ihmeen pakko niitä lapsia on kerralla hankkia lauma, niin että ne syö sekä isän että äidin kaikki voimat.. Äiti ei jaksa hoitaa lapsia..? No ohhoh.. Nyt menee yli ymmärryksen tosiaankin.. =O
Vastailen nyt kuitenkin, ihan omasta puolestani.
Eilen sattui olemaan todella hyvä päivä, kirjoituksistani voi silloin tällöin päätellä että viskaisin nuo naperot mieluiten parvekkeelta alas (älä tartu kirjaimellisesti, ole hyvä) ja toisinaan taas on niin hyvä fiilis että oksat pois! Eilen oli se jälkimmäinen ja olo oli pullantuoksuinen.
"Mitä h....tin elämää se sellanen on, että pitää öisin tehdä omat juttunsa, kun penskat nukkuu? milloin sitä itse sitten saisi levätä? "
Iltaisin teen omia juttujani, lapset kun tiettävästi vielä vetävät päiväuniakin muutaman vuoden ikään saakka niin siinä kahvikupillisen ehtii vetämään rauhassa :D Kyllä minä hajoan ison osan aikaa kun ei saa hetkenkään rauhaa mutta yritän nähdä asioissa hyvätkin puolet! Masennukseen se vatvominen vain johti. Nyt kun siitä on selvitty... well, ehkä se lääkitys on osasyy hyväntuulisuuteen ja tehokkuuteen? :D
"miten te kaikki "täydelliset, pullantuoksuiset, kotonaviihtyvät, lapsilleenomistautuvat, pyytettömät äidit" tuuditatte itsenne vielä siihenkin uskoon, että ne teidän lapsenne ovat vuosikymmenien kuluttua nk. kunnon veronmaksajia,..."
Jaa mitä? Pirustako minä voin mitään taata millaisia minun kersoistani tulee? Minä teen parhaani niiden kanssa, jos kasvavat kieroon sille en voi enää sitten itään. Se mahdollisuus on aina. Tunnetko montakin äitiä jotka ovat varmoja siitä että heidän lapsistaan tulee tasan 100% tarkkuudella kunnon ihmisiä? Jos tunnet, lohduttaudu silläe ttä minä en heihin kuulu. Minun hommani on puskea ne mahdollisimman hyvääna lkuun ja yrittää iskostaa niihin sellaisia arvoja jotka pysyvät ja saavat elämään "oikein".
"Ja mitä ihmettä .. ihannoida sellaista, että ei ole tylsää hetkeä, ei tekemisen puutetta???
Ihminen, vaikka onkin sosiaalinen eläin, kaipaa välillä omaa rauhaa. Jos sitä ei säännöllisin väliajoin saa, voi ihmiselle kehittyä psykoosi. "
Tähän kohtaan; ai ihan totta?? Mainitsinkin jo aiemmin että rauhaa ei paljoa ole, mutta turha siitä on valittaa, sitä ei valittamalla tule sen enempää... pitää ottaa ilo irti siitä mitä on. Osaltani helpottaa se että käyn toisinaan töissä lepäämässä.
"jos sulla on lapsia ja asiat erinomaisesti, niin kaikkien muidenkin pitäisi tehdä lapsia.. eeheh.. kuule, pidä ihan ittelläs vaan.
"
En ole koskaan sanonut että koska minulla menee nyt mukavasti, pitäisi kaikkien seurata esimerkkiä. Sekoitatko minut nyt johonkuhun muuhun? Olen vakaasti sitä mieltä että jokainen tekee omassa elämässään ne valinnat jotka hänelle ovat parhaat, yhden elämä ei koskaan sovi toisen esimerkiksi.
Olipa hurja vuodatus sinulla siinä, ja minulla niitä lapsia on tosiaan vain kaksi, ei mitään laumaa. (vaikka joskus siltä tuntuukin)
Tähän loppuun; masennuin tästä työmäärästä jo kerran, pääsin siitä lääkityksellä yli. Sekoaisin lopullisesti jos en pääsisi välillä töihin. Olen ylettömän onnellinen siitäe ttä nuo lapset ovat sen verran isoja että touhuavat omiaan että saan tehdä niitä omia juttujani välissä, vaikka ne nyt vähän mammamaisia olisivatkin. Se taas ei ole kenenkään muun päänsärky.
Otahan kuppi teetä ja rauhoitu. Joskus on aprempi päivä ja joskus huonompi. Älä ainakaan minun kirjoituksiani lähde lukemaan niinkuin eläisin silmät kiinni, minä näen sekä hyvän että huonon mutta en korosta huonoa vaan itsepäisesti näen hyvää sielläkin missä sitä on vain hyvin vähän.
***
"Ja mikä ihmeen pakko niitä lapsia on kerralla hankkia lauma, niin että ne syö sekä isän että äidin kaikki voimat.. Äiti ei jaksa hoitaa lapsia..? No ohhoh.. Nyt menee yli ymmärryksen tosiaankin.. =O"
Tähän vains en verran että kristallipallot harvemmalla toimii, kukaan ei osaa täydellisesti ennustaa omia voimavarojaan sen seuraavan lapsen kanssa, se seuraava voi olla se tuhannen vaativa joka saa koko porukan pasmat sekaisin.
Äiti ei jaksa hoitaa lapsia todennäköisesti viittasi siihen että äiti on väsynyt lasten hoitodta. jos hän pyörittää arkea kun isäntä on töissä, ja kummallakin tuntuu olevan vapaa-aikaa vain hyvin vähän tai ei lainakan, en yhtään ihmettele että käämit palaa.
Kuvittele ttä olisit töissä vuorokauden ympäri, kahvin hörpätä lennossa, töitä tauotta, lomia ei tule, palkkaa ei tule ja ulkopuoliset ovat sitä mieltä että "lomailet". Kotiäitiys. Kun työpaikalta ei pääse pois, on duty 24/7.
***
siihen, että lapsi voi olla vaativakin, eikä tuudittautua siihen, että hommataan kerralla neljä (vain esimerkki) kyllä ne helppoja on..
Juuri ko. asian vuoksi mulla ei ole kuin yksi.. En jaksaisi vaativaa lasta tässä tilanteessa, siksi en toista hommaa juuri nyt, vaan sitten kun voimia varmasti on..
Itse kotiäitinä kolme ensimmäistä vuotta lapsen elämästä ja on kyllä tuttua, että joku sitä voi pitää lomailuna, tai liian laiskana, jotta menisi töihin.. Vaativaa se on ollut, mutta en vois sanoa, että olis ollut hetkiä jolloin en olis jaksanut hoitaa lastani, vaikka sen jouduin yksin tekemään neljä vuotta..
Tulee mieleeni, miksiköhän nuo lapsesi hankit, oliko äkkinäinen mielihalu vain saada lapsi?
Muutoinkin kummallista vuodatusta!
Hahhaa...kylläpä paistaa kateus läpi tästä kirjoituksesta...hellanlettas sentään...
pohtia jos kumminkin hankkisit lapsia sinäkin? Minun mielestäni elämä alkaa vasta kun on lapsia. Ne tuovat elämään sen todellisen sisällön ja onnen kuin myös huoltakin, mutta itse en voisi kuvitella elämää ilman lapsia.
varmasti noin ole,riippuu ihmisestä. en olisi kauhean tyytyväinen suoritukseeni, jos minulla olisi 40-vuotiaana paritalo, kax lasta ja muija...kyllä parempaan on pakko pystyä.
että olet miettinyt noita juttuja tai toivon todella, että olet myös tajunnut, ettei lapset sovi sulle. Joten jätä hyvä mies ne tekemättä, jos todella oot tota mieltä.
Siitä se elämä vasta alkaa.
Jokainen päättää itse mitä haluaa elämältään. Päätä sinä asiasi noin, minä taas halusin lapsia ja sain (huom. lapsia ei hankita) kaksi ihanaa tyttöä.
On sanonta että lapset kasvattavat vanhemmuuteen ja huomaan tulleeni monilta ominaisuuksiltani ehkä jopa paremmaksi ihmiseksi. Kärsivällisemmäksi, organisaatiokykyisemmäksi, itsenäisemmäksi ja epäitsekkääksi ja aivan varmasti enemmän rakkauttaan osoittavaksi.
Kaikkea noita tarvitaan antoisassa ja sisällöltään rikkaassa elämässä, mielestäni. Mutta eihän se toki joiden mielestä korvaa niitä ex tempore -reissuja vaikka etelänavalle tai riippuliitoa tai baari-iltoja..vai?
Mutta kivaa syksyä sulle..
Jotkut ihmiset tarvii omia lapsia käsittääkseen, mitä on muiden huomioon ottaminen, itsenäisyys ja kärsivällisyys. Joillekin se taas on jotenkin itsestään selvää ilman lapsiakin. Toiset eivät opi edes lapsia saatuaan ottamaan heitä tai ketään muutakaan huomioon.
Itsekäshän sinä varmasti olet jos joku tulisi arvostelemaan sinua tai lapsiasi? Eiks vaan? Kuten kaikki vanhemmat. Lapset eivät siis kuitenkaan vie itsekkyyttä pois, laajentavat vain siihen "omaan itseen" kuuluvien piiriä.
Auta armias jos minä en ole valmis kuuntelemaan jonkun tarinaa omasta perheestä tai lapsista...
MONESTI LAPSETTOMIA.
MULLA AVOMIES JA POIKA, MUTTA YMMÄRRÄN KUINKA RASITTAVAA KUUNNELLA HÖSSÖTTÄVIÄ PERHEELLISIÄ, KUINKA HEIDÄN ELÄMÄ ON IKÄÄNKUIN AINOA TAVOITELTAVA MALLI ELÄMÄLLE-
TAJUTKAA,: VOI OLLA ONNELLINEN ILMAN LAPSIAKIN!!
IT`S EVERYBODY`S OWN BUSINESS*******
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Ite oon saanu kuunnella että kuinka anoppi hoitaisi lapsia jos niitä olisi... mutta kun ei o eikä tu! nii kauan ku oon valmis asiaan ja tiedän että itte pystyn hoitaan ja antaa kaiken aikani niille piiperoille! Mut täs elämän vaiheessa en pystyis ees kuvittelee lapsia.. riittää ku on kissa ja aikaa saada tulosta töissä!! Sori vaa nille jotka on tehny muksuja nuorena... Mut se on siit kiinni ku o kokemusta alkoholi vanhemmista.. ja on saanu viettää monta yötä perhetukikeskukses( ps. Jonne Aaronin kanssa samassa lastenkodissa!!) Onnex jollain menee hyvin mut ei kaikil mee!
Itse 24v viis vuotiaan tytön äiti.. Hänen neljä ensimmäistä elinvuottaan vielä YH:kin..
En toki kiellä, etteikö välillä olis vaikeeta ja pinna kireellä jatkuvan menon takia..
Tehdään nykyisen avokin kanssa pitkää päivää molemmat vuorotöissä ja aikaa ei ole koskaan liikaa.. Mutta miksi elämän tulisi olla helppoa ja vaivatonta aina.. Jotta voi vaan olla ja ukkoontua yksin..?
Mutta asioita joita en koskaan unohda, ensimmäisen kerran kun tyttö sanoi äiti, tai otti ekan askeleen, tai sai ekan hampaan.. Ja monia muita hetkiä, joita en kuitenkaan koskaan vaihtaisi pois.. On hyviä aikoja ja on huonompia aikoja.. Ne kuuluu elämään..
En tiedä miksi hankin, halusin vain lapsia joku perusvietti kai ihmisellä. Mutta lapsista on oma ilonsa ja haittansa lyhykäisesti sanottuna.Ei sitä voi selittää sellaiselle jolla ei ole lapsia.
Lasten suusta totuus kuullaan..kivoja kommentteja kuulee muksujen suusta ja hermokki menee joskus,omia luonteenpiirteitä huomaa lapsista. Elämä olisi tyhjää ilman lapsia ,ilman lapsia voi elää ,mutta tuntuisi että jotain puuttuu elämästa,esim:joulut ja kaikki sellainen on mukavampaa lapsien kanssa.Ja menoista..kyllä ne lapsetkin kasvaa aikuisiksi joskus..mutta ei sillä kiire ole ,onko nuo menot nyt niin tärkeitä..suhteellista kaikki.Ja myötätuntoa tunnen niitä kohtaan jotka eivät voi lapsia saada,vaikka haluaisivat.
Jokainen tyylillään. Toiset haluaa lapsia, toiset ei. Mitäs siitä väittelemään, kumpi on 'oikeassa'.
Oma perusperiaatteeni tässä suhteessa on se, että aika aikaa kutakin. On tullut pyörittyä maailmalla ihan tarpeeksi, nähtyä ja koettua yhtäsuntoista, opiskeltua tutkinto ja saatu se vakkari duuni. Nyt on lasten ja perheen aika.
Ei mekään vielä viisi vuotta sitten mieheni kanssa lapsista puhuttu, mutta nyt tilanne on toinen. Asiaan ollaan pikkuhiljaa kypsytty ja tultu siihen tulokseen, että halutaan perustaa yhdessä oma perhe.
Joskus muinoin oli kiva päähänpistosta tilata lento Lontooseen ja häipyä viikonlopuksi hihhuloimaan. Mutta kun sen tekee monia kertoja, siitä alkaa se hohto katoamaan. Sitäpaitsi mikä estää ottamaan lasta mukaan. Kaikki on vain järjestelykysymyksiä.
Itse ainakin innolla odotan vauvaamme syntyväksi enkä tunne oloani muuta kuin äärimmäisen onnelliseksi ja odottavaksi. Mies on ihan hullaantunut ja höpöttää lapsista taukoamatta. Jotenkin tuntuu vain ihanalta kantaa sisällään rakastamansa miehen lasta. Että meistä molemmista on kasvamassa pieni ihmisen alku.
on olla täytettynä jatkuvalla syötöllä
Sinulla on ilmeisesti ihan eri määritelmä "elämälle".
Ilman lapsia ei ole elämää.
selittää ihmiselle,jolla ei ole lapsia,miten suuri on se rakkaus omaa lasta kohtaan.
En tunne ihmistä joka ei luopuisi ihan kaikesta mitä hänellä on kunhan vaan saa pitää syntyneen lapsensa.
Ajasta,rahasta,kaikesta.
Ei pysty kuvailemaan,sillä rakkaus omaan lapseen on suurempaa kuin omiin vanhempiin ja erilaista.
Mut jos sinulla on hyvä suhde esim äitiisi,niin tavoitat murto-osan tunnelmasta kun mietit et menettäisit äitisi,mut saisit tilalle lisää aikaa harrastaa!!??Huom,murto-osa fiiliksestä.
Ymärrän asiasi silti tosi hyvin sillä olen itse ex ihmetteliä.
En usko et kukaan katuu lasten tekoa.
esim miehestä joka on jättänyt vaimonsa ja lapsensa, eikä sen koommin ole lapsiinsa pitänyt yhteyttä?
Koskeeko tuo suuri rakkaus vain naisia?
Siksipä lapset niin usein käyttää vanhempiaan hyväkseen. Huomaavat, että typerä vanhempi antaa kaikkensa ja tyytyy siihen, että saa kuvitella rakastavansa jotakuta - jotakuta, jota ei ehkä edes koskaan tunne oikeasti. Jotakuta, jonka on tehnyt omaan riittämättömyyden tunteeseensa.
Äitini ei ainakaan tunne minua, ei ole koskaan tuntenut, vaikka asunut kanssani vauvasta lähtien ja pidetään yhteyttä edelleen.
Mistä se johtuu, että omaa lasta voi "muka" rakastaa niin kovasti ja ketään muuta ihmistä ei voi??? Aika outoa eikä minusta vastaa käsitystä rakkaudesta lainkaan. Kyse on siis lähinnä vietistä - ei mistään todellisesta rakkaudesta.
Mitä se sitten sinun mielestäsi on?
Äidin rakkaus lastaan kohtaan on pyytetöntä, ehdotonta, eikä lopu koskaan.
Tiedäthän varmaan, että äidit ovat valmiita ihan mihin vain lastensa vuoksi? Tässäkin on tietysti olemassa poikkeuksia ja erilaisia tilanteita, jotka vahvistavat säännön.
Minä rakastan lastani niin paljon, että tekisin vuokseen mitä vaan. Järsisin vaikka omin hampain käteni poikki, jos olisi tarvis. Kuolisin hänen puolestaan, luopuisin ihan mistä vaan hänen vuokseen. En rakastaisi häntä yhtään vähemmän, vaikka hän tekisi ihan mitä tahansa.
Ei rakastamiseen kuitenkaan kuulu se, että antaa lapselle kaiken, mitä lapsi haluaa. Kun rakastaa, niin haluaa toisen parasta. Lapselle on parasta se, että oppii, ettei voi saada kaikkea. Vanhempien tehtävä on opettaa lasta siihen, että muita kunnioitetaan, eikä käytetä hyväksi. Vanhemmat opettavat lapsen pärjäämään omillaan.
Kyse ei todellakaan ole mistään vietistä, vaan puhtaimmasta rakkaudesta. Rationaalinen ihminen ei ole viettiensä vietävissä ja jos vanhemmuus olisi pelkästään sitä, ihminen hylkäisi lapsensa samaan tapaan kuin eläimet. Ihmisiä, kuten siis myös äitejäkin on monenlaisia erilaisia, olen pahoillani, jos sinä et ole tuntenut olevasi rakastettu. Onneksi voit kuitenkin päästä sen yli ja oppia aikanaan rakastamaan omia lapsiasi aidosti ja oikeasti.
Kyllä sinä vielä opit sen, mitä todellinen rakkaus on :)
Valitan, mutta sinä et ainakaan ole oikea ihminen rakkaudesta minulle kertomaan, koska käsityksemme ovat aivan erilaiset. Vietin perusteella ihminen lisääntyy. Se ei ole rationaalista.
Vai onko sinusta rationaalista alistua vapaaehtoisesti kaikkeen kipuun ja tuskaan, jonka lapsen kantaminen ja synnyttäminen aiheuttaa?
Ihmiset jotka eniten veuhkaa käden katkaisemisesta yms. toisen puolesta, ovat yleensä ne viimeiset jotka kuitenkaan niin tekisivät :((
Tiedät eläimistä tosi vähän. Kaikki eläimet eivät hylkää jälkeläisiä. Norsunaaraat ja leijonanaaraat jäävät omaan laumaansa. Niitä ei hylätä. Se, että useimmat eläimet hylkää poikasensa, on kuitenkin todella järkevää. Pidän sairaana sitä, että vanhemmat tukevat aikuisia ihmisiä joiden pitäisi tulla toimeen omillaan.
Voi joko puhua yleisesti tai saivarrella takertuen pikkuseikkoihin ja poikkeuksiin.
Kyllä - ihmisellä on viettejä, haluja, tunteita ja monia muitakin epärationaaliseksi luokiteltavia ominaisuuksia. Sanoinkin, että rationaalinen ihminen ei ole viettiensä vietävissä. Eli kykenee harkitsemaan, ennen kuin toteuttaa mielihalunsa ja -tekonsa.
Minä sitäpaitsi kommentoin tuota: "Mistä se johtuu, että omaa lasta voi "muka" rakastaa niin kovasti ja ketään muuta ihmistä ei voi??? Aika outoa eikä minusta vastaa käsitystä rakkaudesta lainkaan. Kyse on siis lähinnä vietistä - ei mistään todellisesta rakkaudesta."
Eli että äidinrakkaus ei olisi rakkautta lainkaan, vaan vietti. Tarkoitin siis sitä, että jos kyse olisi pelkästä vietistä, ihmiset lisääntyisivät huomattavasti nopeampaan tahtiin ja hylkäisivät lapsensa, jos ei mitään tunnesiteitä olisi. Niinkuin _suurin osa_ eläimistä.
Eikä se, että käsityksemme ovat erilaiset, tarkoita sitä, että minä olisin väärä ihminen kertomaan rakkaudesta. Minä olen kokenut, antanut ja vastaanottanut rakkautta, joten tiedän siitä ehkä jotain :)
Todellakin ne ihmiset jotka uhoavat tekevänsä toisen puolesta mitä vaan, saattavat olla tyhjänpuhujia, minä vaan yritin keksiä esimerkkejä, kuinka pitkälle olen valmis menemään lastani puolustaessa. En pysty keksimään mitään, mitä en tekisi tarpeen vaatiessa.
Sanot: Pidän sairaana sitä, että vanhemmat tukevat aikuisia ihmisiä joiden pitäisi tulla toimeen omillaan.
Mitä tarkoitat tukemisella? Tukevathan aikuiset ystävätkin toisiaan? Tarkoittaako tuki sinulle pelkkää taloudellista tukea? Niinkuin sanoin jo aikaisemmin: "Vanhemmat opettavat lapsen pärjäämään omillaan." Vanhemman tehtävä on valmistella lapsi maailmaan, opettaa pärjäämään. Siihen kuuluu se, että joskus on laitettava lapsi lentämään omilla siivillään, ei kuitenkaan sitä, että hylätään tai että rakkaus loppuu. Äiti on äiti vielä silloinkin kun lapsi on 6-kymppinen ja auttaa voi kun apua tarvitaan. Ei se tarkoita sitä, että kaikki pitäisi ojentaa valmiina tai etteikö lapsen pitäisi pärjätä myös omillaan.
Minä olen itse joutunut muuttamaan pois kotoa alaikäisenä, enkä ole saanut minkäänlaista apua tai tukea, en edes silloin kun olisin sitä vielä tarvinnut. Ei minulla ole mitään harhakuvitelmia siitä, millainen maailma on. Tiedän kuitenkin hyvän äiti-lapsi suhteen merkityksen myöhemmän elämän ja kaikenlaisen kasvun ja kehityksen kannalta, joten todellakin aion tehdä parhaani sen suhteen, että oma lapseni saa sen kokea.
Itse asiassa se paljon puhuttu rakkaus ei koske EDES äitejä, vaikka jotkut vouhottajat niin haluavatkin asian esittää. Maailmassa, jopa Suomessa, on niin paljon isänsä JA ÄITINSÄ hylkäämiä lapisa ettei ole tosikaan. Siihen kun vielä lisätään ne, joita pahoinpidellään joko henkisesti tai ruumiillisesti, niin rakkaudettomien lasten määrä on aika järkyttävä. Mitenkäs nämä "kukaan jolla ei ole omaa lasta ei voi ymmärtää miten paljon sitä rakastaa eikä voisi ikinä tehdä mitään pahaa -ihmiset" sen selittävät?
Tosiaan kaikkien ei pitäsi lapsi saada, varsinkaan heidän jotka lapsensa hylkäävät.
Surullista että lapset hyljätään, tai heitä pahoinpidellään. Näistä lapsista voi helposti kasvaa katkeria aikuisia, ei välttämättä.
Itsekkyyttä on meissä kaikissa ihmisissä, siitä ei pääse mihinkään. Itsekkäitä ovat lapsettomat ja he joilla on lapsia.
Meillä rakkaus lapsiin on selvää.
ja välillä sitä ajattelee,et olispa helppoa kun ei olis niin pääsis lähtemään ex tempore johonkin ym.
Vaan saadaan lapset aika helposti hoitoon mummolaan ja kun viime viikon loppuna olivat,olimme elokuvissa,syömässä ja baarissa.
Tuntui niin tyhjältä ja turhalta koko elämä et aamulla kun sain silmät auki lähdimme siitä paikasta hakemaan lapset,vaikka oltais voitu maata koko päivä kahdestaan.
Elämä on täyttä vasta kun on lapsia.
siis nauttia toistenne seurasta sängyssä koko päivän kahdestaan? No huhhuh. Minä ainakin olisin halunnut villiä seksiä koko päivän...
Mimmi käyttää varmaan e-pillereitä. Ne tehostavat hoivaviettiä ja surkastavat seksihalun. Estrogeeni on sellainen hormoni. Seksi ei välttämättä maistu.
En itse ihan heti vaihtaisi mahdollisuutta kyhnyttää miestäni sellaiseen vaihtoehtoon, että pitäisi koko aika ottaa lapset huomioon ja olla heille esimerkkinä.
Miehet ovat villeinä pienen lapsen sexyihin äiteihin. Olemme saaneet sexyä riittämiin, välillä voi nauttia muustakin elämästä myös.
Oivoi teitä harrastelijoita.
meillä vasta elämä alkaakin kun lapset jo sen ikäsiä ettei tartte enää perässä juosta.ite nautin olostani kun saan olla ukkoni kanssa kahestaan viikonloppunakin.kukaan ei häiritse meitä mikä sen mukavempaa lapset kasvaa sillehän ei mitään voi.ite aijon ottaa kaiken irti elämästä nyt kun on aikaa itelle ja miehelle ja hauskaa tulee olemaan.
Itselläni on kaksi lasta, ensimmäinen aloitti juuri yliopistossa ja muutti pois kotoa.
Toisella vielä lukio menossa.
Vaikka olenkin elänyt täyttä elämää kaikki vuodet, tuntuu siltä että oma elämäni on vasta edessä, ne parhaat hetket tulossa.
Niin sä odottelet siis koko ikäsi että täytät 60vee ja sit vasta alat elämään. No onneks jokaisella on oma valinnanmahdollisuus.
Minusta sä myönnät itsekin että sitten se elämä alkaa kun tenavat on isoja. Ja se mikä aina sanotaan ettei saa elää mitään SITKU elämää.
...sanaa sinulle!!!
Lasten saaminen on sellainen kokonaisvaltainen hyvänolon tunne jota ei voi ymmärtää eikä tajuta, kun vasta olemalla isä tai äiti/vanhempi/esikuva omille lapsilleen. Kuinka hienoa on nähdä jatkuvuuden omalle olemassaololleen ja saada merkitys KAIKELLE!
Oma henkilökohtainen elämä sen sijaan muuttaa muotoaan, mutta kuka ihme on sanonut, että kaikki on ohi???
Minun kohdallani ex tempore- elämä on jatkunut lastenkin kanssa, parisuhde vaimon kanssa voi paremmin kuin ikinä, ja mikä parasta näen kahden upean pienen poikani kasvavan fiksuiksi nuoriksimiehiksi.
Kaikki on omasta asenteesta kiinni!
Jos elämäsi oli merkityksetöntä ennen lapsia, niin ymmärrän ihan hyvin, että tarvit lapsia. Kaikilla ei vaan ole niin mielikuvitukseton ja tyhjä pää ja huono itseluottamus, että elämä olis jotenkin merkityksetön ellei ole perhettä.
Onkohan tätäkin vaikea selittää sellaiselle, joka lapsia välttämättä tarvii. Ja luulee jotenkin tietävänsä jotain sellaista, mitä lapseton ei tiedä!
löytänyt merkityksen kaikelle elämässäsi. Joillekin se elämän merkitys voi olla jossakin muualla kuin lasten saamisessa ja kasvattamisessa.
no eikös tuo ole just sitä elämää???
viedä hoitoon ja hakea ja olla lasten kanssa ja perheen kanssa! tehdä asioita
ja siksi kun lapsista on iloa! ja tarviihan suomikin uusia kansalaisia jne,,,, jos sulla on tollaset mietteet niin kannattaa pysyä koko elämä sinkkuna ja bailata ja mennä minne huvittaa!!!
itse toki olen vasta parisuhteen alussa. ja toki toivosin että menis niin hyvin että tämän nykyisen kanssa vois perustaa perheen!!!!
ja asettua aloille jne,,,,, olen sentään mies 26v
en tiiä tuntuko oudolta kuulla miehen suusta tällästä
Olin mieheni kanssa 20v kun menimme naimisiin ja meille syntyi joka toinen vuosi lapsi joita on nyt 7.
Mutta ketään lapsista en antaisi poisa
Enkä ole katunut ratkaisuani.
Olemme molemmat töissä käyviä ja asioita pitää osata punnita oikein
Sinäkin olet jonkun lapsi!
Tiedät eläväsi vasta, kun on lapsia. Elleivät ole omia voi olla muutoin läheisiä. Mutta elämän paras ja antoisin ja ihanin asia on lapset - ihan kaikessa!
Elämä on todellakin ihanaa ilman lapsia. En vaihda tätä elämääni mihinkään lapsiperhe-elämään. Lähes kaikki ystävät, joilla on lapsia sanovat kadehtivansa minua. Miksi?
Sitäpaitsi kukaan täysijärkinen ihminen ei todellakaan halua lapsia tähän maailmaan.
Voihan se olla että elämä on ohi, mutta itse en jaksa enää kauaa viettää viikonloppuja juhlien ja rellestäen, sekin homma käy tylsäksi ja kaipaa jotain muuta elämään. Sitten kun on lapsia ja saa vapaan illan joskus kun vie vaikka mummolle hoitoon niin se esim. baarissa käyminen tuntuu joltain, nyt se ei enää tunnu miltään, eli mielestäni elämä ei ole ohi kun alan yrittämään lapsen saamista
,silloin se vasta alkaa....
ihminen, jolla ei ole omia lapsia.
Aikanaan ajattelin aivan kuten sinä, mutta jossakin vaiheessa vaan ne ajatukset muuttuivat.
Jos susta tuntuu, että ei kannata hankkia lapsia, älä hanki.
Se on totta, että lapsi vaatii paljon, mutta toisaalta lapsi myös antaa paljon.
Lapsen rakkaus vanhempiinsa on niin ehdotonta ja pitäisikö sanoa puhdasta, että sitä ei voi selittää, se on koettava itse.
Lapsen "rakkaus" taitaa olla riippuvaisuutta, eikä mitään ehdotonta, sorry vaan...
Jokainen tulee autuaaksi uskollaan. En mä ketään pyri käännyttämään.
Mietipä nyt uudestaan asiaa. Olet itsekin joskus ollut lapsi ja ehkä vieläkin koska vaikutat tosi epäkypsältä. Vai ovatko kaikki nykypäivän nuoret näin tyhmiä? Kyllä, jos vertaa luokallani opiskeleviin 20:siin.
Jos omat vanhempasi olisivat ajatelleet samoin ei sinuakaan taliaivo olisi olemassa!!
Ehkä heidän todellakin olisi pitänyt jättää sinut hommaamatta.
Olikos tuo nyt itseltäsi sitten valtavan kypsä kommentti?
Mee kotios tuttia mussuttamaan..
Se tuli varmaan hänelle mieleen nyt vasta kun sai omia lapsiaan...
..sitä ns. omaa elämää lopettamaan lasten tulemisen jälkeen.
Mietipä nyt uudestaan. Olethan itsekin joskus ollut lapsi ja kirjoituksestasi päätellen olet vieläkin.
Mitä jos omat vanhempasi olisivat ajatelleet samoin ei olisi sinuakaan olemassa. Ja olisi varmasti ollut parempi homma niin. Ja ole kiltti älä todellakaan hommaa lapsia itsellesi koska et varmasti pystyisi hoitamaan ja huolehtimaan toisesta ihmiselämästä. Se on ehkä hitusen vaativampaa hommaa kuin nuo mainitsemasi kuskaukset.
Jollakin taitaa olla kaksoishenkilö joka ajattelee samalla tavalla tai sitten tosi paha dementia..
Tosi siis on että kaikille ei nuo lapset sovi ja kenenkään siihen ei kannata lähteä ilman omaa tahtoa.
Lapsia ei myöskään hankita, niitä joko saadaan tai ei saada. Itse olen 4 lapsen äiti joista olen yhden rakkaan poikani jo haudannut. Joka päivä se muistuttaa kuinka rakkaita nämä 3 lasta ovat ja myös sen että lainassa ne vain meillä ovat.
Minun mielestäni täältä ei saa mitään mukaansa kun jatkaa matkaa tuon puoleiseen, mutta nämä toivottavasti jatkavat elämäänsä täällä ;-) Eli olen saavuttanut jo jotain.
Onhan tässä hommassa omat ongelmansa, mutta niin kaikessa. Ja olen kyllä tyytyväinen omaan elämääni. Nämä ovat vain minun mielipiteitäni.
Ei muuta kuin mukavaa syksyä kaikille;-)
Mä olen erittäin onnellinen että sain esikoiseni 21-vuotiaana. Nyt on tyttö jo 4-vuotias ja fiksu tyttö onkin. Mulla ja miehellä on vapaa aikaa keskenämme niin paljon kuin vaan haluamme. Mummot ja vaarit kilpailee kuka saa hoitaa ja me saadaan kuitenkin mieheni kanssa nauttia yhteisestä lapsestamme joka kasvaa kovaa vauhtia.
Olihan se vauva-aika erilaista mutta lapset kasvaa ja elämä helpottuu. Kun minä olen 30-vuotias on tyttö jo 9-vuotias ja minä kuitenkin "nuori" vielä tietyllä tavalla.
Itselläni on 36-vuotias ystävätär joka katuu sitä ettei ole lapsia aikaisemmin hankkinut.
Elämä saa rikkautta omasta lapsesta ja sitä ylpeyden tunnetta ei voi lapsettomalle ihmiselle edes kuvailla minkä omasta lapsestaan saa.
He eivät sitä voi ymmärtää..
ajattelua? Kuka sen määrää? Ihan yhtä hyvin voi väittää, että on itsekästä tehdä lapsi, jotta saisi ITSE jatkaa omaa "kallista" sukuaan ja että saisi itselleen sisältöä omaan elämäänsä. Eli sama minä- ajattelu korostuu siinäkin. Se on vaan niin yleistä leimata itsekkääksi ihminen, joka ei halua lapsia, mutta itse asiassa lapsia haluava ihminen voi olla aivan yhtä itsekäs.
Nii et älkääpä suotta itsekkäiksi leimatko ketään noin yksinkertaisin perustein.
Onneks ei tarvi jotain toista ihmistä, esim. avutonta lasta siihen, että voi tuntea ylpeyttä omasta elämästään.
ja yleensä onkin - vähän vielä itsekkäämpi...
arkaan kohtaan monella ;)
Todellakin ON ITSEKÄSTÄ jos ei hanki lapsia sen takia ettei voi tehdä (mukamas) niitä asioita joita aina "extempore" haluaa.
Ehkä on ihan hyväkin ettei tuollaisille ole lapsia siunaantunut. Eihän heistä edes olisi vanhemmiksi..
Totta. Ja ketä kohtaan se lapseton on sitten itsekäs kun ei tee niitä apinoita????
Kyllä monet tekee niitä vain itseään varten, että sitten kun on vanha niin on lapsia jotka hoitaa jne lässyn lässyniä.
Ketä kohtaan itsekäs, no hemmetti, et elä kuin itsellesi, turhaa elämää!!
Anna lapselle elämä ja tee työtä sen eteen, antamalla lapselle saat myös itsellesi tyydytystä.
Ehkä toisille tulisi lapsien sijaan tosiaankin vain apinoita. Meillä heitä kutsutaan lapsiksi.
Miehet haluavatkin lastensa äideiksi ihanaa naista, joka hellii lapsiaan. Siitä saa olla ylpeä.
Lapsia halutaan kun oikea kolahtaa kohdalle.
Siinä on elämän sisältöä. Pelkkä turha ylpeys itsestään ei anna mitään.
Kiitos, tän lauseen kirjotan muistiin ja kun taas joku pölvästi kakruistaan mielenterveytensä menettänyt alkaa toistaa mantraa ni voin sanoa tämänkin : )
Teidän kaltaisianne ei olekaan luotu lisääntymään.
Tehdään maailmaa viisaammaksi me lapsirakkaat.
"Oma elämä" ei suinkaan tarkoita pelkästää minua itseäni. Totta kai elämääni kuuluu myös muita ihmisiä ja eläimiä. Minä voin näet tuntea jakamisen iloa muidenkin kuin sellaisten kanssa, jotka ovat omaa vertani. Et kai luule, että elämässä ei voisi olla muita ihmisiä ja jakamista heidän kanssaan, ellei ole omaa perhettä???
Ja sitäpaitsi...olen ylpeä kyllä myös itsestäni ja se antaa minulle oikein kovastikin onnellisuutta, eikä ole millään lailla turhaa.
Kyllä ne ihmiset lisääntyy ilman sun kannustavaa kommenttiakin. Tila, ruoka ja juoma kuitenkin loppuu pian kesken...
Ei niitä lapsia tarvitse yhden ihmisen 5kpl vääntää, sitä en tarkoittanutkaan. Mutta lisäännytään ja rakastetaan jatkossakin.
Olet oikeassa, olen ylpeä myös vaimostani, joka halusi kanssani yhteisiä lapsia.
Olen ylpeä meidän onnestamme!
Hyvää jatkoa sinullekin.
Mä olen elänyt harvinaísen viriiliä elämää joka suhteessa vaikka kolmas tulossa kaks ekaa tein nuorempana 10v sitten. En ole mistään jäänyt paitsi, en matkustelusta, bailaamisesta enkä mistään muustakaan. Toi on enemmän asenne kysymys!
Lapset on silti hyvinkasvatettu eikä niitä ole yksin jätetty, onhan sitä mies ja mummut ja muut sukulaiset jotka niistä myös tykkää ja haluaa niitä ottaa luokseen silloin tällöin. Esim. kesällä ovat kaks viikkoa toisella mummulla ja sitten kaks toisella. Mun tädillä on saman ikäinen viikari ja sekin ottais mun poikia useammin kuin suostun antamaan. Ja sitte mulla on se eksä joka halus vaan sen talon perheen kaks lasta ja farmariauton. Se on lasten kanssa myös niin paljon kuin pystyy töiden lomassa. Kyllä siinä matkustelee tekee hommia ja juhlii jos haluaa. No mulla on toinen mies plakkarissa jo ja baby tulossa, en silti ajatellut seinäruusuks kotiin jäädä vieläkään!
Se on uuden elämän alku,kun lapset on muuttaneet kotoa ja koira kuollut.Elän toivossa.
Itsellä ei ole koskaan ollut tarvetta hankkia noita huutavia ja kalliita olioita. Tekisi mieleni kaupassakin joskua potkaista pahimpia huutajia. Säälin lapsia hankkineita ihmisiä!
Turha sääliä, me säälimme sinua sokeudessasi
Mene hoitoon. Luepa viestisi uudelleen. Olet SAIRAS!
Toivottavasti et ikinä saa lapsia etkä ole tekemisissä kenenkään lapsen kanssa.
Se on sairas, joka haluaa lapsia, mutta ei osaa kasvattaa lapsia ja sitä kautta aiheuttaa lapsilleen traumoja.
Kaikkien ei pitäisi hankkia lapsia. Tässä maailmassa on liikaa lapsia, joiden vanhemmat ovat halunneet lapsia itsekkäistä syistä, mutta heillä ei ole kuitenkaan mitään annettavaa lapsilleen. Esim. jos on tyhmä ja ruma kannattaa jättää lapset hankkimatta, koska tällainen lapsi kärsii kuitenkin. Jos on muita mielenterveyden ongelmia, kuten skitsofreniaa, narsismia tai psykoottisuutta kannattaa myös jättää hankkimatta lapsia, koska nämäkin vaivat saattavat periytyä ja tällaiset henkilöt eivät pysty sairastamiseltaan lapsia hoitamaan.
Jos vanhemmat oikeasti paneutuisivat lastensa kasvattamiseen, maailmassa olisi vähemmän lapsia aiheellisesti vihaavia ihmisiä. Ei ole mikään ihme, että normaali ihminen vihaa huutavaa lasta, koska kyllähän huutavaa aikuistakin inhotaan.
No sittenhän on selvä, ettet sinä hanki lapsia!
Lapsi on sentään lapsi ja normaali älykäs aikuinen sen ymmärtää, eikä vihaa lapsia. Sinun kaltaisia kyllä ihmiset vihaavat.
sinä taidat olla vähän päästään vialla. itsekkyys tuo harmia omaan elämään, ajattelet vain omaa parastaan. sinä olet varmaan ollut lapsena hiljainen ja rauhallinen, sellainen lapsi on aikuisena samanlainen kuin sinä
mieltä
on kaikki asiat lapsen saannin jälkeen? Viitaten tuohon mielipiteeseesi. Noh, jokaisellahan saa olla mielipiteensä ja kyllähän sinullekin puolisko varmaan löytyy, joka ei lapsia halua.
Mielestäni ihmiset jotka eivat halua lapsi on häiryynryneitä ja siksi arvottomia tähän yhteiskuntaan, hävittäköön itsensä jonnekin,
Dalai Lamalla ei ole lapsia.
Onko hän sinusta arvoton?
yhtä laamaa kaipaa, sehän on sulkevä ja haiseva eläin
Se vaan, että näes sinä voit tälläkin hetkellä syödä kaupasta ostamaasi tuotetta, jonka tuottamiseen on monellakin lapsettomalla ollut osuutta. Sinä voit myös huomenna olla suuressa pulassa ja joku lapseton pelastaa sinut siitä (miksi pitäisi , mutta kuitenkin). Et myöskään näytä tajuavan sitä, että jos ne, jotka eivät ole hankkineet lapsia, olisivat hankkineet niitä, maailmassa olisi miljardeja ihmisiä enemmän kuin nyt. Tietäisi melkoista ahtautta sinullekin ja armaille lapsillesi.
Jees, mutta ainahan se on tiedetty, että ne jotka eivät osaa mitään muuta, tekevät sitten lapsia saadakseen elämäänsä sisältöä ja jonkun, jota rakastaa.
Koitas pitää huolta niistä yhtä häiriintyneistä lapsistasi kuin mitä itse olet.
Jos dalai lama nimenomaisesti ei halua lapsia niin hän on silloin todella arveluttava johtaja. Eiköhän jokaisen kansakunnan pelastus ja jatkuminen ole lapsissa, terveellä ihmisellä on tarve saada lapsia ja omistaa ja rakastaa lapsia.
Tämän päivän ihmiset, jotka eivät halua lapsia ja haluavat vaan "bailata" ovat kuitenkin häiriintyneitä, he ovat henkisesti kuin häirityt eläimet jotka tappavat jälkekasvunsa.
Esim. Sari Baldaufilla ei ole lapsia ja hän on antanut tälle maalle enemmän kuin sinä.
Lapsia hankitaan itsekkäistä syistä. Lapsettomat eivät halua vaan bailata koko ajan, niin kuin sinä luulet, vaan he ajattelevat tulevaa lastaan. Ei ole mitään järkeä hankkia lapsia, jos lapselle ei ole tarpeeksi annettavaa. Esim. jos ei ole varaa hoitaa lasta, on parasta jättää lapset hankkimatta. Lasten hoitoa ei tule jättää muiden veronmaksajien maksettavaksi. Jos ei ole itse älykäs ja kaunis, niin tähän maailmaan ei tarvita enempää rumia ja tyhmiä ihmisiä.
Lapsettomat ihmiset ovat juuri yleensä niitä kaikkein hyväsydämisiä ihmisiä. Toivottavasti sinulla on paljon annettavaa lapsellesi, kun olet niitä hankkinut. Terveellä ihmisellä ei muuten ole mitään tarvetta hankkia lapsia. Ei kuulu terveyden määritelmään.
No sittenhän on hyvä kun ovat kerta niin rumia ja rahattomia, etteivät hanki lapsia.
Me onnelliset saimme lapsia ja lapsemme ovat onnellisia.
Kyllä me lapsiperheet veroja maksamme, ehkä enemmänkin kuin lapsettomat. Kustannukset ovat myös meillä isommat kaikenkaikkiaan. Tarvitsemme isomman asunnon ym.ja rahaa matkusteluun paljon enemmän kuin lapsettomat, joten teemme paljon työtä kaiken eteen. Mutta se onkin sen arvoista.
Et sinä kovin hyväsydämiseltä vaikuta. Kyllä lapsen saaminen liittyy myös terveyteen.
Hyvää jatkoa sullekin lapseton.
Miksi todistelet täällä onneasi? Et vaikuta erityisen onnelliselta, kun koko ajan yrität todistella itsellesi ja muille onneasi? Taidat olla katkera ja kateellinen vapaille lapsettomille ihmisille.
Kell onni on se onnen kätkeköön! Kirjoituksesi vaikuttaa kuuluvan samaan kategoriaan kuin nuo MTV3 ja keltaisen lehdistön haastattelut, jossa ihmiset vakuuttavat olevansa erittäin rakastuneita puolisoonsa ja viikon/kuukauden päästä eroavat...
Vähän säälittää lapsesi, jossa sillä on sinunlaisesi ihminen kasvattajana. Toivottavasti pystyt kattomaan peiliin aikanasi. Kyllä totuus selviää sullekin aikanaan.
Et sinä erityisen ystävälliseltä vaikuta. Hyvää jatkoa vaan sinullekin ja ennen kaikkia lapsillesi.
Eli siis vain kauniit ja älykkäät saisivat lisääntyä? Miten määrittelet sen, et kuka on kaunis ja älykäs? Ns. kauniit ihmiset voivat olla hyvinkin tyhmiä ja älykkäät vastaavasti rumia tai vastenmielisen näköisiä.... Ja näiden jälkeläiset voivat olla ihan minkälaisia tahansa. Myös rumien ja vähemmän älykkäiden vanhempien lapsista voi tulla kauniita ja älykkäitä. Kuka sitä koskaan tietää? Ja kauneus on katsojan silmissä........
nykyajan mielihyvähakuinen narsisti, onneksi olkoon.
Minulle esikoisen syntymä on avannut aivan uuden maailman, enkä edes kaipaa entistä itsekeskeistä elämääni. Tulihan sitä jo 34 vuotta remuttua.
palstoilla. Näin se on!!!!!
Lasten hankkiminen käy yhdestä kokopäiväisestä työstä. Vaikka se olisikin mukavaa, on se silti työtä.
Lasta täytyy jatkuvasti hoitaa ja kaitsea, etenkin ensimmäisinä vuosina.
Monelle ihmiselle on rankkaa työnsä lisäksi esim. opiskella.
Jos sitten on työnsä lisäksi vielä lapsen vanhempi, ei jää aikaa oikeastaan millekään muulle isommalle projektille elämässä.
Lapsi vie ajan, rahat ja vapauden. Mutta voi se myös tuoda paljon, jos tosissaan haluaa lapsen. Silloin se ei tunnu uhraukselta, koska aikansa ja rahansa tahtoo antaa lapselle.
Suosittelen silti harkitsemaan raskaasti lasten tekemistä.
Itse haluan olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa. Tehdä töitä, nähdä maailmaa, kehittää itseäni.
Ja olen nainen. Tykkään lapsista ja eläimistä, jos ne ovat hyvällä tuulella. Olen silti loogisesti ajatteleva enkä tahdo hankkia omia lapsia.
Ihmiset hankkivat lapsia siksi, koska muuten ihmiset kuolisivat. Sinäkään et voisi elää täällä. Mitäpä yksin puuhailisit? Kuka tekisi sinulle ruoan, valmistaisi vaatteesi, tekisi raaka-aineet. Ihmisiä tarvitaan elämiseen.
Noin tyhmää kysymystä en olekaan koskaan kuullut.
Onkohan planeetalla nyt kuitenkaan pulaa ihmisistä? Taitaa olla hiukan päin vastoin. Hyvä että luit aloittajan tekstin niin ymärrät, että jotkut eivät halua lisätä maapallon runsasta ihmismassaa. Vai ymmärsitköhän kuitenkaan?
Se on kyllä totta.
Sunkin mutsis olis pitänyt kaks kertaa miettiä, että pitikö sutkin hankkia.
itseltään kyselevät, että miksi se perkeleen kortsu pitikin hajota juuri silloin ja niin sut - vahinkolapsi - "saatiin" alulle! :DD
arvostukseni ihmisiä kohtaan joilla on lapsia, on paljon suurempi ja ihailevampi kuin lapsettomia kohtaan. Esimerkiksi työpaikalla nämä 4-kymppiset joilla ei ole lapsia ovat itsekeskeisiä ja jollain tavalla "vajavaisia" mun silmissä. HUOM! Tää on vaan mun mielipide!!
Luojan kiitos olen saanut 20-kymppisena lapseni ja nyt kolmekymppisenä kun lapset jo "isoja" voimme mieheni kanssa tehdä milloin tahansa kahdestaan mitä vain. :D Lapset kun on jo sen verran isoja että mummut ja pappat ottaa mielellään yökyläilemäänkin.
Kyllä meillä ainakin saa kulkea omaan tahtiin ja lähetä mihin haluaa,jos haluaa.. Silloin kun lapset olivat pieniä,he kulkivat mukana,nyt kun ovat isoja,heihin voi luottaa ja kulkevat omia menojaan.Eipä niitä kukaan ole ehtinyt passaamaan.. Melua ja hälinää meillä on paljon vähemmän kun yläkerran sinkku perheessä,jossa tullaan ja mennään ja melutaan mihin kellon aikaan tahansa... Tiedän muuten yhden perheen,jossa äiti opiskelee ja käy työssä,isä hoitaa perheen 5 lasta oman työnsä ohella...
elämässäni parasta ovat olleet lapset.Suruineen ,iloineen kaikkineen mitä ovat mukanaan tuoneet.Sain ensimmäiseni hyvin nuorena juuri 17 täyttäneenä.Mieleeni ei edes tullut jättää lastani kenellekään.Sinne minne en lapseni kanssa päässyt en edes halunnut.No myöhemmin olen kyllä mennyt ja päässyt mutta edelleen ovat parhaita hetkiä kun kaikki ovat luonani ja saan katsella heidän "sähellystä" keskenään ja omiensa lasten kanssa.Ja niistä kulkemisista lasten kanssa,sitä vaan lähdettiin.Silloin kun olivat pieniä taisimme reissata jopa enemmän kuin silloin kun tulivat niin isoiksi ettemme saaneet enää mukaan emmekä vielä uskaltaneet yksin jättää.Nyt mummona pääsisin niin paljon kuin huvittaa mutta sittenkin vielä lapsenlapset vievät voiton jos tarvitsevat...en kuitenkaan tuppaa ellei pyydetä.
kyllä olet tyhjäpäinen ihminen!!!en edes sääli sinua...tuommoiset ihmiset kuin SINÄ ovat ajatusköyhiä ja joutavia..
Rakastan elämää ja ilman lapsia oisi rutiköyhää..
ps: eikö sinua ole halattu tarpeeksi ku noin pipo puristaa?
Toki lapsista on vaivaa ja ne tulevat kalliiksi, mutta sama juttu se on monen muun asian kohdalla. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että kun hankkii lapsia, niin alkaa ajattelemaan ja arvostamaan elämää aivan eri tavalla. Ja se on pötypuhetta etteikö lasten kanssa voi mitään tehdä. päinvastoin, lasten kanssa mahdollisuudet ovat huomattavasti suuremmat, ja jos haluaa lähteä käymään baarissa ym. niin varmasti löytyy sukulaisia tai tuttavia jotka auttavat lastenhoidossa. Ja entä sitten vaikka illat menevät lasten kanssa. Se on huomattavasti parempi tapa viettää aikaa kuin katsoa telkkaria tai lähteä kavereitten kanssa kaljalle.
Jokainen jolla on lapsia, tietää että lapsista on vaivaa ja ne rajoittavat elämää. Mutta vastapainoksi he tietävät myös sen, että mistään muusta asiasta ei tule niin iloiseksi ja onnelliseksi. Itselläni on kolme lasta, ja elämä on vasta alkanut. Tälläkin hetkellä nuorin tuhisee sylissäni, enkä osaisi edes kuvitella että lähtisin nyt mieluummin lenkille tms.
joskus miettiä sitä, että niille sukulaisille ja ystäville, joille niin auliisti työnnätte lapsenne hoitoon ja yökylään se lastenne hoitaminen ei olekaan niin auvoista. Ei todellakaan.
Kun saa tai haluaa jotain, jostain on vastaavasti luovuttava. Vanhemmuus on osin luopumista, mutta antaa moninverroin enemmän.
Minä olin menevä uraaluova nuori nainen, kun tulin vahingossa raskaaksi. Päätös piti tehdä nopeasti, että mihin suuntaan haluan elämääni jatkaa. Olin esimiesasemassa, työsuhdeauto ja -asunto, taskussa firman luottokortti ja edustustili käytettävissä. Odotettavissa oli paljon ja huomattava palkankorotus jne. Työ oli kuitenkin sen luonteinen, ettei lapsi olisi millään sopinut kuvioon, koska työpäivät venyivät pitkiksi ja vaati työskentelyä ja matkustelua myös viikonloppuisin.
Harrastin monenlaista ja elin hyvin "itsekeskeistä" elämää, mieheni ei halunnut lapsia, itse en ollut niin ehdoton asian suhteen. Elämäämme ei oikeastaan mahtunut edes ajatus lapsesta.
Päätimme kuitenkin pitää lapsen ja minä luovuin työstäni. Muutimme rauhallisemmalle seudulle, pois ydinkeskustasta. Totuttelin ajatukseen ja uuteen elämänrytmiin raskauden ajan ja se oli luontevampaa kuin koskaan uskalsin kuvitellakkaan.
Kuvittelin elämäni olevan hienoa ennen lasta ja että minulla on kaikkea, mitä koskaan voin haluta. Lapsi muutti kuitenkin minua, arvomaailmaani ja koko maailmankuvaani niin paljon, ettei sitä osaa edes sanoin kuvailla. Nyt tuntuu, etten ollut kokonainen, en edes ihminen ennen lasta. Vanhemmuus tuo niin paljon uusia tunteita, ajatuksia, kokemuksia - kaikkea - elämään, ettei sitä osaa kuvitella ennen kuin kokee.
Koskaan en ole katunut päätöstäni tai kaivannut sitä, mistä luovuin. Suurin osa ei edes joudu tekemään mitään niin radikaaleja uhrauksia vanhemmuuden myötä.
Se on niin lyhyt aika kun lapsi on pieni ja vaatii jatkuvan aikuisen läsnäolon, että se on pieni uhraus sen rinnalla, mitä kaikkea lapsi antaa. Kun antaa sen muutaman vuoden aikaansa omalle lapselleen, niin on monin verroin rikkaampi loppuelämänsä ajan. Se on sääli, jos päättää luopua siitä kokemuksesta sen vuoksi, ettei raski luopua omista harrastuksistaan (jos edes tarvitsee) tai pitää vapaa-aikaansa niin arvokkaana, ettei halua uhrata sitä lastenkasvatukselle.
Minusta ainakin tuli parempi ihminen vanhemmuuden myötä ja voin sanoa, että kaikki on paremmin kuin ennen.
sitten, jos ei todellakaan saa lapsia? Olenko ihmisenä huonompi, kuin ihmiset joilla lapsi? Olenko automaattisesti itsekkäämpi, kuin lapselliset? Onko arvomaailmani pielessä, kun en halua lasta keinohedelmöityksellä, enkä halua myös adoptoida lasta?
Enkä ole edes lasten vihaaja. Pidän lapsista hyvin paljon ja sisareni lapset ovat minulle valtavan rakkaita, joiden kanssa vietän paljon aikaani.
Kun näitä lapsellisten juttuja lukee, alan pikkuhiljaa menettää kaiken toivoni siihen, että voisin lapsettomana koskaan kehittyä kehittyä aidosti empaattiseksi, lähimmäisistäni välittäväksi ihmiseksi. Minulta on yksinkertaisesti evätty tämä mahdollisuus, koska minulla ei ole omia lapsia...
Täytyneekin tästä lähtien ihan toden teolla keskittyä oman napani hoitamiseen, bailaamiseen, shoppailuun, matkailuun ja muihin itsekkäiden lapsettomien aktiviteetteihin, kun olen joka tapauksessa emotionaalisesti liian kehittymätön ymmärtääkseni mitään "tosi rakkaudesta".
..tahallasi väärin? Minä puhuin valinnoista, arvoista jne. Eli siitä, että toiset valitsevat lapsettomuuden sen vuoksi, etteivät halua lapsia hyvää elämäänsä pilaamaan. Valinnoista oli kyse siis. Tahaton lapsettomuus ei varmaankaan ole oma valinta. Ei kannata ottaa syytöksenä, kun en syytöksiä esittänyt.
En itsekään halua kuulla tuollaista, että lapset pilaavat elämän. Minun mielestäni on sääli, jos joku ajattelee niin ja sen vuoksi valitsee olla hankkimatta lapsia. Tietysti joitakin ei vaan kertakaikkiaan ole luotu vanhemmiksi ja parempi etteivät lapsia hankikkaan, kun niin tuntevat.
En kuitenkaan missään vaiheessa sanonut, että yksi olisi toista parempi ihminen, oli lapsia tai ei.
Sanoin, että minusta tuli parempi ihminen. Olen siis parempi minä, kuin millainen olin ennen lasta. En kuitenkaan sanonut olevani parempi kuin joku muu.
Älä ota itseesi ihan kaikkea, niin et tule loukatuksikaan niin helposti.
Olen aivan TÄYSIN samaa mieltä enkä tule kuuna päivänä lasta hankkimaan/hommaamaan/synnyttämään/what ever!
Onneksi on niitä hölmöjä jotka uhraavat oman vapautensa lasten kasvatuksessa niin itse ei tarvitse vaivautua! Eipä käy kateeksi...
Luulisi sitten kaduttavan kun tulee burn out kun ei koskaan ole itselle aikaa ja rahaa menee tripla-määrä aiempaan verrattuna. Sitten saakin juosta töissä saadakseen rahaa että ruokkii sen lapsen joka alunperin vie kaiken ajan työajan ulkopuolella... Toiv.teillä useimmilla on hyvät miehet jotka jaksavat joko muksua/muksuja hoitaa tai ravata töissä päivät.
Kuulostaakin kivalta...huh...
Aion nauttia vapaudestani ihan oman mieleni mukaan enkä hanki ainuttakaan jälkeläistä tälle hirveälle ylikansoitetulle planeetalle. Lapsen tekeminen nykymaailmaan on muutenkin vain julmaa.
Joten onnea teille jotka ette arvosta itseänne tarpeeksi jotta pysyisitte vapaina ja onnellisina ja mukavia kokkaus-/siivous-/leikkimis-/raatamis- yms hetkiä!
HA HAA!
ihmettelen suhtautumistasi lasten hankintaan.ei se elämä mihinkään lopu vaikka lapsia onkin.itselläni on kolme suloista lasta joita rakastan yli kaiken ja kyllä olen siltikin päässy viettämään kavereiden kanssa iltaa ja saanut mieheni kanssa olla kahdestaan ja lähteä vaikka leffaan tai jotain muuta.eipä ole elämäni ohi vaikka lapsia on.lasten isästä eronnut ja nyt on uusi mies joka myös osallistuu lasten hoitoon.se on itsestään kiinni mitä tekee ja haluaa vaikka lapsia onkin.te jotka ette lapsia halua ja ette niistä tykkää niin pysykää kotona jos ne teitä kerta niin paljon häiritsee.minä ainakin liikun lasteni kanssa missä haluan ja koska haluan ja elän siinä samalla omaa elämää ja parisuhteessa.ja onnellinen olen siihen mitä minulla on eli perhe,lapset ja rakastava mies.
Olet ihan oikeassa. Ainakin minä joutuisin tinkimään monista minulle tärkeistä asioista jos minulla olisi lapsia. Esim. joulut..vihaan kulutushysteriaa, mutta lapsille olisi pakko ostaa kaikkea turhaa kun toisillakin lapsilla on. Musiikki...joutuisi kuuntelemaan ärsyttäviä frogeja, smurffeja ja koppakuoriaisia. Minulle on kunnia asia olla itsenäinen ja riippumaton. Jos siis haluaisin edelleen toimia ex tempore joutuisin ns. pakottamaan läheisiäni tekemään minulle kuuluvat työt eli hoitamaan minun lasta. Jne. Jne. Jne...
Minusta on jokaisen oma asia haluaako tehdä lapsia vai ei. Eikä niitä syitä siihen tekemiseen tai tekemättä jättämiseen tarvitse kenellekään selitellä. Minulle ei tulisi edes mieleenkään mennä kysymään keneltäkään syytä siihen miksi niitä lapsia ei ole tehty tai miksi olette tehneet lapsen/lapsia. Enkä minä itsekään selittele miksi olemme mieheni kanssa tehneet neljä lasta.
Ihanaa että on näinkin ajattelevia ihmisiä!
Auta armias, kun täytät 30 ja varsinkin jos olet nainen, niin kyllähän alkaa ajoittain varsin suorasukainenkin vihjailu, että kyllä nyt olisi aika hankkia niitä lapsia. Pari vuotta naimisissa olevalta parilta oletetaan voivan ihan luontevasti kysyä, että "milloinkas te aiotte hankkia lapsia???" - yhtä hyvin voisi kysyä, että "harrastattekos te sadomasoseksiä vaiko parinvaihtoa?"
Itselläni elämä vasta alkoi lapseni synnyttyä.Vaikka olenkin vasta parikymppinen, niin olen juoksuni juossut.Ja kasvaahan nuo lapsoset.Extempore-lähtöjähän voi tehdä sitten kun lapsoset ovat lentäneet pesästä,vai kuinka?
olen kanssasi aivan täysin samaa mieltä.
olen kans parikybänen kun sain ekan lapsen.
ja siit se elämä alko.
no kaikki ei ole asiasta samaa mieltä.=)
ja onhan isovanhemmat kummit sitä varten jos haluaa lähteä ykskaks jonnekin.=)
meillä ainakin aina onnistunut.
Yleensähän nuorena hankitut lapset kuvaavat, että ei ole omaa elämää, ei ole kunnollista koulutusta, ollaan työttöminä jne. Kun elämällä ei ole omaa tarkoitusta, yritetään sitä hakea lasten kautta. Oletko miettinyt, onko sinulla varsinaisesti mitään annettavaa lapsillesi. Oletko älykäs, kaunis, hyvätapainen tai ahkera? Oletko hyvä esikuva lapsellesi? Aika harva on. Suomessahan lapset kasvattavat itse itsensä ja vanhemmat jättävät lapsensa heitteille, lasten nähden juodaan, poltetaan ja tapellaan.
Nuoruus on ihmisen parasta aikaa, jota ei kannata hukata. Vanhemmuus ei lopu koskaan, joten sitä omaa aikaa ei välttämättä tule koskaan, näin erityisesti vammaisten lasten kohdalla. Vanhana, vaikka olisikinn omaa aikaa, alkaa omat sairaudet ja vanhenemisen vaivat. Raskaudet jättävät naiseenkin omat vikansa. On eri asia olla nuorena bikineissä rannalla kuin vanhana muiden kauhisteltavana bikineissä rannalla.
turhaa sä tommosta selität.
ja on kyl koulutus ja myöskin on oma elämä ja lapset ei joudu kattoon ku tapellaan ei se kuulu meidän perheeseen!
ja poltetaan ja lapset sen näkee mut on sitä mieltä et ollan tyhmii ko polttaa.
et ei he ainakaa ala koskaan!
et jos sun oma elämäs on mennyt perseelles niin turhaan siit toisille myös lietsot samalaista elämää.
no en mä nyt ihan tota mieltäkään ole asiasta.meidänkin perheessä on neljä lasta ja hyvinhän tämä menee.
mielestäni elämä olisi tylsää ilman lapsia.
varmaan olis vaan kokoajan kotona ja makais sohvalla tuijjottaen tyhjyyttä(televisiota)
paljon hauskempaa on ku on talossa lapsia.
jos joku on asiasta erimieltä niin ihmettelen kyllä suuresti.
eikä mun elämä siihen loppunut kun lapsia hommasi.
siitähän se vasta alkoi.
tai sit vaan olen elänyt niin hutjan nuoruuden et sai riittää jotkut haluu mennä mut mul ole mitään mielenkiintoa enää edes lähteä mihinkää kotoa.
kyllähän joskus omaa rauhaakin kaipaa.=)
Onhan se oikeasti niin että menot loppuu siihen jollei ole kultaisia isovanhempia tai sitten itsellä varaa palkata hoitajaa joka viikonloppu. Meillä on just niin huono tilanne että yhtäkään isovanhemmista ei kiinnosta lapsia hoitaa. Koko kymmenen vuoden aikana ollaan oltu kahdestaan ns. lomalla yhteensä viisi päivää. Että siinä se parisuhteen hoitaminen. Itseään tietysti ssyyttää tapahtuneesta mutta ois se nyt kuitenkin hauskaa että edes kerran kuukaudessa sais olla edes päivän kahdestaan. Sen verran on nyt viisastunut että kolmen lapsen jälkeen ei haluta enää yhtään lasta. Ei tunnu olevan kuin haittaa lapsista. Katkera? Ehkä...
Kovin yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö tuppaa lähes painostamaan lapsen "tekoon". (Mm. hyvää tarkoittavat sukulaiset utelevat jälkikasvusta, kyllä, se on sosiaalista painostusta hienovaraisessa muodossa) Onhan lapsi suhteessa toki luonnollinen jatkumo, mutta vaihtoehtojakin on. Onko lapsen etu saada vanhemmat jotka eivät häntä ehkä aivan vilpittömästi halunneet?
Itselläni ei ole lapsia. En koe olevani yhtään itsekkäämpi kuin lapsia saaneet ystäväni. En ole ollut valmis ja haluan antaa lapselleni äidin joka jaksaa kantaa vastuunsa sen seuraavat 20 vuotta, vielä en siihen pysty. Jotkut kypsyvät aiemmin, toiset myöhemmin, kolmannet eivät tätä koskaan halua. Mitä me olemme toisiamme arvostelemaan, jokainen tyylillään kunhan ei kanssaihmisiään satuta?
HUOMATTAVASTI itsekkäämpää on hankkia lapsia kuin olla hankkimatta, esim. jo ihan ekologiseltakin kannalta. Eli turha teidän lapsellisten on syyllistää lapsettomia itsekkyydestä: katsoisitte itse ensin peiliin. Tasan omaksi iloksenne te niitä lapsia pykäätte! Ja luoja, minkälaisia vanhempia välillä näkee ihan kaupungillakin, oma lukunsa on sitten kaikki huostaanotot ym...mutta vehkeet ne on virtahevollakin.
..teidän on paree pysyä lapsettomana parina.
Ihan liikaa on lapsia joiden vanhemmat katuvat sitä hetkeä kun ehkäisy jätettiin tekemättä.
Laitan lapset nukkumaan 19:ään mennessä ja sitä ennen on yhteistä KIVAA. Ei multa ole mitään pois. Lapsilta oppii jälleen mutkatonta elämään suhtautumista. Meillä oli aikaisemmin liiankin hiljaista. Sitä paitsi lapset viihtyvät varhain omiin juttuihin keskittyen, tarvitaan vain hyvä aikuismalli.
Ei ole yhtään ikävä poikatyttöelämää!
tämän keskustelun perusteella (osittain) vaikuttaa siltä, että kaikki ihmiset jotka eivät halua lapsia ovat itsekkäitä, rakastamiseen ja empatiaan kykenemättömiä ikisinkkuja. Ja paskat. Kyllä elämä opettaa kaikenlaista vaikka lapsia siihen ei sisältyisikään.
Itse en aio hankkia lapsia, mutta en siitä syystä että menettäisin vapauteni tai luulisin että oma elämä loppuu kun tulee lapsia. Pidän lapsista, eikä kiukuttelu eikä mikään sellainen haittaa. Haluan vain keskittyä ammatin hankkimiseen ja töiden tekoon. Yritän saada elämässäni jotakin yleishyödyllistä ja tärkeää aikaan. Onko tämä muka itsekästä? Mielestäni elämässä voi olla muutakin arvokasta sisältöä kuin lapset. Sehän on aivan naurettavaa että elämä ei muka olisi mitään ilman lapsia. Toki minäkin joskus uneksin perhe-elämästä, mutta muut tärkeät asiat painavat enemmän. Yksi syy siihen että en hanki lapsia, on se että ne ovat ympäristöhaitta. Riippuen tietenkin kasvatustavasta, mutta minun mielestäni tässä maassakin on jo aivan riittämiin länsimaalaisia suurkuluttajia. Kyllähän tämänkin keskustelun perusteella suomalaisia tulee olemaan tulevaisuudessakin yllin kyllin ilman minun panostanikin. Käytän mieluummin energiani ympäristöasioiden edistämiseen kuin lasten kasvattamiseen. Uskon, että elämäni tulee olemaan onnellista ilman vekaroitakin...
Siitähän on myös puhuttu paljon, että sukulaiset, tuttavat ym. luovat sosiaalisia paineita lapsettomille, mikä on mielestäni aivan kohtuutonta. Jotkut naiset jopa kokevat, että he eivät ole naisia jos eivät saa lapsia... Sehän on aivan sairasta. Jokaisen oma asia, hankkiiko lapsia vai ei. Sitäkään en ymmärrä, miksi jotkut sekoavat jos eivät voi hankkia lapsia.
Yrittäisitte nyt jo jumalauta olla leimaamatta toisianne...
Mitä hullutusta? Ainakin meillä elämä on jatkunut pari ekaa kk. on tietty ollu rauhallisempaa kun olen imettänyt ja vaavi pieni mutta on ollut upeaa katsoa jokaisen lapsen kasvua ja on sitä elämää kotonakin! aina voi kutsua ystäviä kylään ja meille ainakin on silloin harvoin kun todella mieli tehnyt lähteä jonnekkin on myös hoito apua löytynyt ei elämä todellakaan katoa vaikka lapsia! Sitä oppii nauttimaan uusista asioista ja minua ainakin inhottaa savuiset ravintolat ja yli juhliminen . mutta jokainen elää tavallaan!RAUHAA SAA JOS OSAA HAKEA!
Minusta elämä vasta silloin alkaa.
Mutta meitä on todellakin niin erillaisia että todella moni ihmettelee minunkin päätöstä tehdä 4 lapsi ollessani vasta 23v.
Lapset ovat elämän rikkaus eikä mitään pakko pullaa joka muka lopettaisi vanhempien elämisen.
On sulla mielipiteet!!! Mietippä kun oot vanha kurttuinen mummeli jolla ei ole ketään kuka hoitaa, ei kukaan käy kylässä, miehin oli ja meni ei ketään vakituista ja sinulla ei ole siis ei mitään!!! kyllä sitä silloin muille on kateellinen että hyvähän se sinun on kun on noita lapsia ja lasten lapsia jotka muistaa ja käy.... Silloinhan se vasta on elämää kun on lapsia ympärillä ja itestä se on kiinni lähteekö jonnekkin ex temporee vai haluaako jumittua. Ite olen kahden lapsen äiti 26vee ja reissaan ulkomailla ja ties minne huvittaa, lapset on sosiaalisia ja niillä on kaikkea ja minulla ihanat lapset =) =) Mietihän kysymystäsi tarkemmin kun olet 40-65 välillä =) hehheh.
ja toi ei pidä paikkaansa etteikö miehillä olisi hoivaviettiä!!!!
En voisi sanoa, että elämäni olisi ohi tai alkaa, kun lapsen sain. Se on samaa elämää, mutta erillaista. Elin ennen aika bile-elämää, nyt bile-elämä on tietysti vähempää. Mutta edelleen voi matkustaa ja muutakin, ja tietty onhan siinä mukana nyt se pieni. En sanoisi, että matkustelu lapsen kanssa on ihanampaa tai kamalempaa, vaan erilaista.
Osa mietti, onko arvokkaampi kuin on lapsi. Mielestäni ei. Jotka miettii, tehdäkkö lapsi, kun muillakin on ja tulee paineita ulkopuolelta. Älkää tehkö. Jos sitä ei kerta halua, ja haluaa mennä ja tulla kuin itseä huvittaa, eikä sitoa itseään lapseen. Niitä ihmisiä täällä on jo minusta aivan liikaa, jotka vähät välittävät lapsistaan ja ovat katkeria kun he siinä ovat.
Niin silloin on parempi jättää tekemättä. Kun kyllä lapsi sitoo. Kyllä myönnän, että ensin miettii lapsen tarpeita ja sitten vasta omia. Mutta ei se tarkoita, että kun lapsen saa, pitää jäädä sinne neljän seinän sisälle ja 24h olla kiinni siinä lapsessa.
Joten itse olen onnellinen kun lapseni sain, mutta kaverini, joka ei halua koskaan lapsia, kyllä hänkin on onnellinen. Meillä ne onnellisuuden aiheet, ovat hiukan erilaisia. Joten on yhtä tärkeä naisena tai miehenä, oli lapsia tai ei. Minun mielestä se ei minusta parempaa tee, kun olen lapsen synnyttänyt, mutta eipä huonompaakaan. Vaikka silti minä en rakkaata pienokaisestani luopuisi, enkä tästä mitä nyt elän. Mutta onko kaikkien mentävä minun elämäni mukaan? No ei todella!
Joten jos ei halua lapsia, ei niitä silloin tehkö!
Kannattaisko sun vaikka hankkia elämä?!
Mikäs fasisti sinä olet, kun et hyväksy muita mielipiteitä kuin omasi. Lapsettomuus on ihan mukavaa. Kuka täysijärkinen haluaa lapsia tällaiseen paskamaailmaan. Tuo selviää kyllä sinullekin vielä aikanaan, valitettavasti liian myöhään...
Hankipa sinäkin elämä.
Hommaa sinäkin vaan lapsia niin ymmärrät että elämä alkaa vasta sillon. Niin minäkin ymmärsin kun sain omia lapsia, olen sen jälkeen ajatellut että miten oon voinu elää ilman omia rakkaita lapsia, elämähän oli ihan tylsää ennen sitä.
Sä olet tosiaankin outo! ei voi muuta sanoo...siis mikään asia ei oo paremmin kun hankkii lapsia, niinkö? Elä puhu mitään ennen kun sulla on niitä lapsia, olen siitä täysin varma että sunkin mielipide muuttuis lapsien myötä.
perhettäni täysillä ja menemään ja myönnän sen
ylpeänä koska oon ura ihminen enkä tee kompromisseja jonkun satunnaisten ihmisten ehdoilla!!!!! tää on siis se ratkaisu: elät täysillä omaa elämääsi omilla ehdoillasi, toteutat
uraasi, muutat ulko maille yms yms jätät perheen
tarvittaessa KYSEHÄN ON "VAIN" TOISISTA IHMISISTÄ
ELI TÄRKEÄMPIÄKIN ASIOITA ON (tarkotan KOKO maailmassa)
Siinäpä sitä miettimistä, miksi ihmiset hankkivat lapsia ??? Itselläni on 2 ja lapsenlapsia 3. Jos heitä ei olis minä todennäköisesti olisin itsekäs omaan napaani tuijottava itsekeskeinen ääliö, jonka elämä pyörisi vain oman navan ympärillä. Ei se ole ihmisen elämää pitkällä tähtäyksellä. Onhan tosi, että lapsia pitää kuljettaa harrastuksissa ym. ym. mutta nekin asiat vuosien myötä jalostuvat ja saavat hohdetta muisteloihin. Niitäkin asioita on mukava muistella, sitten kun ei enää muuta elämässä tapahdu. Ja sitten kun olet tarpeeksi vanha, kuka sinua käy katsomassa? Siinähän olet oman erinomaisen itsesi kanssa yksin kun siippa kuolee kuitenkin ennen sinua (jos sinulla sellainen edes on) eikä ole toivoakaan että joku lapsista tai lapsenlapsista tulisi käymään. Eihän siitäkään tietenkään ole takeita, että joku lapsista käy, mutta on ainakin olemassa joku joka välittää kun pidät heistä tarpeeksi hyvää huolta silloin kun on sen aika.
Ei se noin kyllä mene itelläni, itse sain lapsen kohtuullisen nuorena 23-vuotiaana. Lapsi ei ollut ns. toivottu, mutta kun poikani syntyi, se päivä muutti elämäni täysin. Tietenkin vastuuta on joutunut ottamaan enemmän, mutta esim matkustelua ja juhlimassa käymistä se ei ole estänyt paljoakaan. Esimerkiksi olimme vähän aikaa sitten 3kk reppumatkailemassa avovaimoni ja 2,5v (nyt 3v) poikani kanssa kaakkois- Aasiassa hyvin alkeellisissa olosuhteissa. Juhlimassa olen käynyt ladyni kanssa aina välillä ja opintojani olen edelleen jatkanut korkeakoulussa. Itse en ole kokenut jääneeni mistään paitsi, ehkä korkeintaan muutamista juhlista... joita tulee aina lisää... Mielestäni kaikki on omasta asenteesta kiinni...
mulla se elämä vasta alkoi kun saimme ihanan pikku tytön taloon)
lapsethan on elämän suola ilman niitä maailmaa ei olis nuoruus on sitä menoa ja sitten siirrytään arkeen meillä 4 lasta 13,7,5 ja 6kk ikäset ja hyvin menee ja on viellä aikaa toisillemme ja itsellemme ja kyllä sitä pääsee joskus menemään uloskin laiskojen ei kannata tehdä tai jos tahtoo juhlia
Olen kahden lapsen äiti ja voin kertoa omasta puolestani, että elämäni on rikkaampaa, kun minulla ja miehelläni on lapsia. Toki elämämme oli rikasta jo ennen lapsia. Harrastan ja on vaan järjestelykysymys miten järjestää itselleen aikaa. Yhdessä vietetty aika lapsien kanssa on hyvin antoisaa meille. Ja sitä paitsi minun ei tee mieli edes lähteä "ex tempore" mihinkään. Jokainen tehköön omat valintansa aivan kuten sinäkin.
Tulee mieleen heti, onkohan sinulla itselläsi lapsi, koska sanot noin?
Miehenä voin kertoa, että aikani katseltua maailmaa poikamiehenä, olen nyt onnellisin perheeni kanssa, johon kuuluvat vaimo ja 2 lastamme.
Meille tämä on elämää parhaimmillaan.
Kuka tuollaisia ajattelee että elämä on ohi lasten jälkeen, on epäkypsä ihminen. Mitä sitten elämältä haet, yksin olemista ja bailaamista tms. Köyhää elämää loppujen lopuksi.
Perheeni puolesta olen valmis tekemään mitä hyvänsä, siitä tulee hyvä olo ja onnellisuus.
Miehen halu ja rakkaus pitää huolta vaimosta ja lapsista on vähintään yhtä vahva kuin naisen halu tulla äidiksi.
Minä olen 25-vuotias nainen ja en ole ollut koskaan parisuhteessa. En usko, tai on ainakin kovin epätodennäköistä, että tulen (enää) koskaan löytämään ketään (siihen on kai syynsä, ei kuitenkaan että itse haluaisin jäädä yksin, mutta jätän nyt ne syyt erittelemättä tässä).
Minä haluaisin lapsia, mutta ilman miestä en niitä kyllä uskalla ryhtyä tekemään tai siis kasvattamaan yksinäni. Mitä, olenko sitten itsekeskeinen ääliö vai mitä? Eikö se ole minulle helpompaa, vai mitä, että esitän ympäristölle että en edes halua lapsia... tällöin minun ei tarvitse sietää sääliviä katseita mitä saan osakseni.
Mutta todella haluaisin lapsia. Itse olen saanut aika huonon kasvatuksen ja elänyt kurjan lapsuuden, tahtoisin tulla oikein hyväksi äidiksi. Mutta kaikkea ei voi saada, mutta älkää olko noin ilkeitä; ette te voi välttämättä tietää mitä sinkkuystävänne mielessä liikkuu. Kaikki eivät vain saa sitä samaa onnea.
Koska et ole parisuhteessa, on aika oleellista, ette saa lapsia. Kyllä lapsi tarvitsee molempien vanhempien rakkauden ja myös vanhemmat toistensa rakkauden.
Koskaan ei tulisi vähätellä ihmisten valintoja elämässä, sillä jokaisella on varmasti mahdollisuus täyttää elämänsä tyydyttävästi, jollain muulla tavalla, joka antaa iloa ja tyydytystä. Voit olla lapselle kummi esimerkiksi tai tehdä jotain muuta josta on iloa ja hyötyä lapselle. Lapsista kasvaa aikuisia ja hyvä lapsuus mahdollistaa aikuisena olla taas iloksi muille kanssa ihmisille.
Uskonkin että moni sanoo, ettei halua lapsia, vaikka kysymyksessä on ettei pysty saamaan lapsia. Tunnen naisia, jotka ovat silti onnellisia, saadessaan sitten vaikka olla sisaren lapsen hoitajatäti, josta saa iloa.
Olet aika nuori ja toivonkin sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
Kyllä, onhan sitä korvaavia asioita mutta... ei mikään voi korvata sitä, ettei saa parisuhdetta tai sitä omaa lasta. Minulle se on todella tärkeä asia, haluaisin todella kasvattaa lapsia. Unelmoin siitä usein. En usko että minulle tulee olemaan toista tapaa olla tyytyväinen (no, elettävä kuitenkin on), tai siis läheskään niin tyytyväinen jos saisin oman perheen. Jotenkin niin julmaa, kun kerran täällä eletään.
Ei lapsia tietenkään saisi tehdä siksi, että heistä olisi vanhuudenturvaa, mutta olen sitäkin miettinyt. Mitä sitten kun olen vanha, olen aivan yksin? kun ei ole ketään. Mutta ei se tietenkään ole se pääsyy miksi haluaisin lapsia.
Sanon teille, joilla on oma perhe, olkaa ylpeitä ja onnellisia! Minunkin puolestani :)
Hei
Sinun kaltaisesi ihanan ihmisen ottaisin ystäväkseni. Sinulla on jokin syy miksi et voi olla parisuhteessa, en tiedä mikä on sellainen syy. Oletko ihan varma ettet saa parisuhdetta?
Sinulla on paljon annettavaa, olet aika järkevän tuntuinen.
Toivon totisesti että saisit unelmasi täytettyä, ainakin osittain.
Itse en ajatellut lapsiani vanhuudenturvakseni, vain ihan siksi, koska rakastan lapsiani.
Kiitos yritän muistaa sen, että on syitä josta saa olla kiitollinen.
Hieno mielipide vaikken ymmärräkkään tuota itsekeskeistä ajattelutapaasi! Taidat olla TODELLA pettynyt elämääsi ja ehkä jopa kostat sen omille lapsillesi jos sinulla niitä edes on(toivon sydämmestäni ettei ole). Itselläni on kolmas tehtailun alla. Vaimollani ovuleissönit tänään kriittisessä pisteessä joten kireitä siimoja itselleni toivotan ja sinua ajatellen lasken rojuni ränniin ja nostan ehkä jopa vaimon jaloista kattoon pariks päiväks ettei vaan valahtele tulevat ilonaiheet ulos pimpukasta! Mitä lapsiin vielä tullee niin ei niitä kannata "väkisin" tehtailla jos menojalka vipattaa siihen malliin, että baaris pitäis juosta alvariis. Jos oma elämäsi loppuu/loppui lasten tuloon niin koitappa keksiä niiden lasten kanssa jotain tekemistä ja elä perheellesi etkä vain itsellesi! T:tyttö4v ja poika6v
Kyllä taas huomaa saman minkä aina ennenkin. Lapsia haluavat tai niitä jo omistavat yrittävät puolustella valintojaan ja miksi niitä pitää niin hirveesti puolustella ja selitellä jos kerran lapset ovat elämää suurempi asia!? Selityksen ja sinkkujen kadehtimisen makua ; )
J mistä ootte saanu päähänne että lapsettomien elämä keskittyy baareihin?? Itse en harrasta ollenkaan enkä ryyppää kotona. On paljon muutakin tekemistä. Ja väite, että tottakai lapsia rakastaa viimeistään kun sen/ne on saanut ei muuten aina pidä paikkansa. Ette oo vissiin lukenu Brigitte Bardotin elämänkertaa (ei tietenkään ole aikaa lukea, ymmärrän), jossa hän kertoo että lapsen syntymä oli hänen elämänsä kauhein päivä. Hän myös yritti abortoida itsensä useasti onnistumatta ja näin joutui synnyttämään. Eikä taatusti ole ainoa nainen maailmassa joka ei ole koskaan tuntenut äidinrakkautta. Yrittäkää nyt ymmärtää ja antakaa lapsettomien elää rauhassa ilman jonninjoutavaa tekopyhyyttä ja ylistystä ym.paskanjauhantaa. Mainitsen vielä, että itselläni sattuu olemaan paljonkin kokemusta lastenhoidosta ja lapset ovat aina tykänneet minusta, joten kyllä valitettavasti osaan kuvitella mitä se elämä olisi ja siksipä en sitä halua!! PISTE.
Panee miettimään, mitä sinä täällä maailmassa arvostat?
Älä vain ihmeessä teekään lapsia, sinun kaltaisille he ovat liian arvokkaita.
sinun mielestäsi tässä maailmassa arvostuksen kohde numero 1 pitää olla lapset ja kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, tai ainakin jos ei ole, on vähintäänkin itsekäs ja huono ihminen. Just joo, voi helvetti mitä tekopyhyyttä! Ja miten niin lapset ovat liian arvokkaita?! Ihan kuin täällä ei muuta arvokasta olisikaan kuin SINUN lapsesi. Voi hyvänen aika, kyllä lapsia omistavat ihmiset sitten ovat todella minä- keskeisiä ja itsekkäitä (ei kaikki), lapsia hankitaan vain ja ainoastaan omaksi iloksi, sehän on juuri itsekkyyden huipentuma! Minäminäminä ja minun lapseni. Lapsia tehdään itsekkäin perustein tähän julmaan ja sairaaseen maailmaan, missä suurin osa ihmisistä elää sodan, nälän ja kurjuuden keskellä. Kukahan tännekin haluaisi syntyä, jos saisi itse päättää?
Äläs ala sanomaan minun mielipiteitäni, pidän niistä ihan itse huolta.
Olet tietävinäsi millaisia ihmisiä vanhemmat ovat keillä on lapsia, arvostelet heitä minäkeskeisiksi ja itserakkaiksi. Me hyvät vanhemmat emme ole hankkineet lapsiamme itsekkäin perustein. Sinun on turha panetella vanhempia.
Itse vaikutat erittäin katkeroituneelta ja kateelliselta meitä vanhempia kohtaan. Koet maailman julmana ja sairaana, sitä se osittain on johtuen mm. katkeroituneista, vihamielisistä ihmisistä.
Suuriosa ihmisistä auttaa näitä sotien ja nälkäänäkevien kansojen ihmisiä, joihin kuuluu myös lapsia. Osa vanhemmista haluavat auttaa adoptoimalla lapsia, tai muuten tehdä heidän elämänsä paremmaksi, niin itsekeskeisiä he ovat, niinkuin arvostelit.
MInä esimerkiksi olen kiitollinen elämälleni, kaikesta vastoinkäymisistäkin huolimatta. Olen elämässä selvityjä tyyppiä.
"Me hyvät vanhemmat emme ole hankkineet lapsiamme itsekkäin perustein."
Mikä sitten on se syy, miksi niitä lapsia tehdään? Kyllä jokainen, joka lapsia haluaa, ajattelee itseään. Miten oma elämä tulisi paremmaksi ja onnellisemmaksi. Vai onko muitakin syitä? Kansoittakaa maailma ei enää nykypäivänä taida olla edes järkevää.
Adoptio ja sijaisvanhemmuus ovat epäitsekkäitä vanhemmuuden muotoja, ja mielestäni ihmisen, joka ei lapsia luonnollisin menetelmin saa (tottakai myös muiden), tulisi harkita vakavasti näitä.
Avustuksiin menee rahaa varmasti myös lapsettomilta, mutta valitettavasti maailmassa on niin paljon apua tarvitsevia, ettei mikään aika tai raha korjaa tilannetta enää paremmaksi.
En usko, että kenenkään lapsettomuus voi maailmaa pelastaa, mutta ymmärrän ettei tähän maailmaan halua lisää ihmisiä tehtailla.
Itsekin rakastan lapsia, mutta en todennäköisesti omia biologisia hanki.
On kai aika jo elänyt ohi tai jo liian vanha yli neljäkymppisiä molemmat.On se kummaa jos muut asiat ok,mut ei vaan onnista meiltä kahdelta lapsettomalta?Tuntuu ihan pahalta,kun joistakin se olis riesa,siis lapset.Älkää höpöttäkö turhia.
Mulle tuli tosiaan alussa sellainen olo että lapsi imee kaiken energian ja vie mun oman elämän kokonaan. Olin todella vankilassa ja vietin maailman tylsintä kotielämää.
Mutta sitten, pikkuhiljaa asiat muuttuivat. Lapsi alkoi tuoda iloa ja häntä piti hoitaa vähemmän ja olo helpottui fyysiseti ja henkisesti.
Pikkuinen meni hoitoon ja mä töihin. Mulle avautui uudet työkuviot ja mahtava oma elämä, jota aloin tehsä hyvin motivoituneena pitkän raskaan vaiheen (vuosi) jälkeen.
Nyt voin sanoa kun tyttö on melkein 2v, että hän on se energian lähde jonka takia jaksan vaikka mitä. Saan tehtyä ihmeitä työn saralla ja omat harrastuksetkin ovat tuottaneet uusia uskomattomia tuloksia.
Tätä en todella tiennyt etukäteen: lapsesta saa paljon voimaa ja elämänkuviot vaikka menevätkin selkeään muottiin, tuovat sellaiset positiiviset rajat elämälle, kehykset, joihin rakentaa se kaikki muu.
No en tiedä onko elämä ohi, mutta lapsia ei todellakaan kannata hankkia. Suurin osa kasvaa ilman isää, koska isejä ei kerta kaikkiaan kiinnosta omat lapset tai kenenkään muunkaan.
Lapset tehdään muijan mieliksi.
Tuloksena sitten näitä katkeria yh-äippiä. Ja pahinta, että lapsiin kohdistuu Suomessa todella paljon väkivaltaa. Kuinka moni on sitten oikeasti haluttu lapsi, eikä vain vahinkolaukaus?
Mun mielestä jokainen, joka aikoo hankkia lapsia saisi joutua jonkinlaiseen testiin, jossa joutuisi todistamaan kykynsä huolehtia toisesta elämästä. Sen testin reputtaisi muuten moni. On se jänne, että lapsia saa tehdä ihan kuka tahansa dorka, mutta kalastukseen tarvitaan lupa!
Katkeroituneen ihmisen kirjoitus.
Miehet haluavat saada ihanan vaimonsa kanssa yhteisiä lapsia, joita rakastaa.
Erotessa on myös yksinhuoltaja isiä, tiedoksesi vain.
Nykyisin vahinkolaukauksia ei niinkään synny.
Kalat ja lapset on aikaa kaukaa haettua.
Jätänkin kirjoituksesi yhdeksi surkeiden ihmisten purkaukseksi.
Tutustu nyt huolella vähän useampaan mieheen... Ystävättäreni tuli raskaaksi ja miehensä (yksi niistä ihanista miehistä, jotka haluaa saada vaimonsa kanssa lapsia!!!:)))) lähti neljännellä kuulla veks. Ei halunnut lasta, mutta kertoi sen hiukan liian myöhään. Vahinkolaukaukset oli ammuttu jo.
Ystävättäreni tuli raskaaksi seuraavan miehen kanssa. Ja kappas, tämä mies (yksi niistä ihanista miehistä jotka haluaa saada vaimonsa kans lapsia) tuumi, että nainen saa itse päättää, mitä tekee ja hän ei ota vastuuta lapsesta.
Jätän kirjoituksesti yhdeksi tietämättömien ihmisten purkaukseksi. Toivottavasti tämä kertomus edes hiukan avaa silmiäsi todellisuuteen.
Vilkaiseppa apteekkien katumuspillerien kauppaa... Kertonee siitä, että vahinkolaukauksia syntyisi ihan yhtä paljon nyt kuin ennenkin ilman lääketeollisuutta.
No onpa sinulla ystäviä, oletko heille ihan aidosti ystävä, vai takapiru?
Pidätkö ihmisiä yleensäkin tyhmempinä kuin sinä?
Minun ei tarvitse vilkaista katumuspillerien kauppaa, sillä et sinä kaupanhyllyiltä mitään tutkimustulosta saa.
Tiedän vain ettei vahinkolaukauksia ihmisille useinkaan synny.
Jossittele sinä vain kun muuta et keksi.
olen tavannut useita miehiä jotka on
- lähteneet lätkimään kun muijakaveri tuli raskaaksi
- vaatineet ottamaan abortin
- pettäneet tyttökaveria tai vaimoaan
- kaataneet kaljanhimossa perheen ruokarahat alas kurkusta
ym.
myös useita naisia jotka on
- väittäneet että pilleriasia on kunnossa, mutta eipäs ollutkaan
- ottaneet abortin vastoin miehen tahtoa
- lähteneet lapset mukana toisen äijän matkaan
- hylänneet lapsensa narkkaamisen takia
ym.
vastaavasti:
- miehiä jotka huolehtii perheestään ja rakastaa sekä vaimoa että muksuja
- naisia jotka huolehtii perheestään ja rakastaa sekä miestä että muksuja
niin että turhaa tästä on sukupuolikysymystä tehdä.
itse olen tuttavapiirissä joutunut näkemään enemmän tapauksia joissa just nainen on se joka pettää ja jättää, en silti lähtisi yleistämään että kaikki tai lähes kaikki muijat on sellaisia. yleistämisessä on yleensä katkeruutta takana, mikä sekin on ymmärrettävää jos on kipeitä kokemuksia. niitä pitäis sitten käsitellä ja ottaa huomioon että omat haavat ja epäluulot vaikuttaa siihen kuinka asioita tulkitsee ja värittää.
PEACE.
varsinainen kommenttini aiheeseen on ketjussa vähän alempana.
Minä olen yksinhulotaja...
Enkä ole päivääkän ollut siitä katkera.
Vaan Ylpeä siitä että Olen ollut sen verran vahva ja ottanut yksin vastuun lapsesta.
(Kun siä ei siihen kykene)
Vasta tehdyn tutkimuksen mukaan yli 30% suomalaisista hyväksyy esim. potkimisen, tukistelun tai läimäytyksen osana lapsen kurinpitoa...
Että näistäkin tähän keskusteluun osallistuneista lapsiaan niin lahjksi kutsuvista yli kolmasosa on pahoinpidellyt lapsiaan.
Miksi hankkia pikku kullannuppuja, jos ette osaa kasvattaa lapsianne.
miten kalliiksi lapset tulee, päivähoitomaksut vaipat vaatteet, ja sitten merkkivaatteet.
Koulutus jne.Ja vanhemmille pahaa mieltä paljoon..vanhenee vuosilla.Vaikeeta on kasvatus.Ei mee niinko kirjaas lukee.
Yritähän muistaa, että eläminen ja siinä ohessä syöminen ja erikoisesti lasten tekeminen ovat nykyisin kaikki vapaaehtoisia asioita.
Yritähän muistaa, että eläminen ja siinä ohessä syöminen ja erikoisesti lasten tekeminen ovat nykyisin kaikki vapaaehtoisia asioita.
Olikos harkitsematon kirjoitus?
Eikös ole itsestään selvää,että jos lapsia ei syntyisi,tämä ihmiselo loppuisi aika pian.
-Onhan tosin nykyään "muotia" puhua lapsista kuin leluista-vaan se ei ole kypsyneen ihmisen puhetta. Täällä suomi24 keskusteluissakin joskus törmäsin viestiin,jossa nainen vannoi:"Ei ikinä lasta-rinnat menee imettäessä pilalle-takamuskaan ei sen jälkeen ole enää yhtä upea-vatsakin menee pahan näköiseksi"-Että tälleen. Mielestäni päässä on jokin silloin vinksahtanut. En tosiaan toivo tuollaisen edellämainitun puhujan saavankaan lasta.
Eri asia tykkänään on,jos ei voi saada lasta.
-Sitäpaitsi mies voi kaivata omaa lasta siinä kuin nainenkin.
Suomalaiset ovat Babylonialaisia
Olimme nuori aviopari n. 4 vuotta ennenkuin lapsi syntyi.Sitä ennen perustimme kodin. Kävimme koulua ja saimme työpaikat.Yhdessä kuljettiin lomilla ja sitä tavallista elämää.Mutta sitten vasta, kun meille syntyi lapsi tuntui, että nyt vasta tämä on sitä oikeaa elämää isolla E:llä.
Oli perhe sitä ei kaivannutkaan mihinkään enää yksin eikä kaksin .oli pieni suloinen lapsi ,josta huolehtia kaiken halusi tehdä oman perheen ja oman pienokaisen eteen.Nyt kun minulla on jo lapsen lapsi. On ilo seurata hänen kehittymistään ja ihana ,kun on perhe ja kaikki rakkaat lähellä, Luulen ,että sinä olet nuori ja menemiset ovat vielä tärkeitä ja ystävät mutta sekin aika tulee kohdallesi , että kaipaat lapsen ja oman perheen. Lapsi ja elämä on lahjaksi saatu kyllä sinustakin on omat vanhempasi rakastanut ja rukouksin siunannut elämäsi tielle. Hyvää jatkoa kyllä varmaan vielä kyllästyt menemisiin ja haluat rauhoittua Mitä maailma antaa.? Oma koti lapsi puoliso ei muuta tarvitsekkaan siinä on kaikki.
Ihan totta. Ihmisillä on menovaihe. usein nuorena. silloin tuntuu ettei mikään saa estää sitä vapautta. Mutta aika varmasti jossain vaiheessa se alkaa tuntua tyhjältä, ja haluaa syvyyttä elämään. Lapset jos mitkä sitä tuo elämälle.
Jaksamiseen kannattaa tietysti kiinnittää jo etukäteen huomiota, ja juuri siihen tukiverkostoon. Kun on hyviä ystäviä ja eritoten sukua mukana auttamassa niin kyllä ne lapset siinä kasvaa.Ei ihan yksin jaksa.
Mitä enemmän lapsia sitä enemmän ihmisiä joita rakastaa, ja jotka rakastaa.
(:-[§
Ylläoleva kuvaa minua potta päässä. Viimeinen merkki ei ole rusetti kaulassa vaan parta.
En ryhtynyt lueskelemaan muita vastauksia, oman kommenttini heitän tässä.
Ymmärrän kyllä kirjoituksesi siitä näkökulmasta josta kirjoitat, mutta mielestäni näkökulma on vähintäänkin vinksahtanut.
Mitä tarkoitetaan omalla elämällä?
Eihän sun elämä mihinkään katoa kun lapsia syntyy.
Susta tuntuu että tekis mieli lähteä kaupungille bilettämään tai muuten ex tempore tehdä jotakin mutta se ei nyt sovikaan. Lapsi siinä vieressä sitten vielä kiukuttelee ja vaatii huomiota kakka pöksyssä, eikä suostu edes vaipanvaihtoon vaan potkii vastaan. Vähemmästäkin kyrsii, eikö niin? Mutta mutta.
Se on silloin 100% sinun elämää koko tilanne ja elämään kuuluu sekin että joskus ottaa pannuun ja päreet palaa.
Siinä tilanteessa nimenomaan haavekuva että vois nyt olla kaupungilla kavereiden kanssa EI OLE ELÄMÄÄ. Se on UTOPIAA. Älä elä haavekuvissa, elä omaa ELÄMÄÄSI. Silloin elämä on elämisen arvoista. Mutta se täytyy ottaa vastaan.
Elämä kun on aina niissä olosuhteissa ja tilanteissa missä kulloinkin ollaan.
Elämään liittyy vastuu...
> Lyhyesti sanottuna mikään asia ei ole paremmin lapsen syntymän jälkeen. <
Höpö höpö. Tällä tavallako vanhempasi sulle asian esitti kun olit pikkuinen? Jos niin, älä missään tapauksessa jatka samaa lapsellesi mikäli sinulla lapsi tai lapsia on.
Mietipä asiaa.
Mielipiteeseesi sulla on täysi oikeus, ja kuten sanoin ymmärrän näkemyksesi tietystä näkökulmasta hyvinkin, asia nyt kuitenkin on niin että elämme todellisuudessa ja teoilla on merkitystä. Bilettäminen voi olla hauskaa ja hetkellisten impulssien toteuttaminen tuottaa mielihyvää, mutta mitä sitten - onko hyvä mieli kun tietää elävänsä vastuutonta, pinnallista elämää?
Väitän että elämästä tulee monin verroin tyydyttävämpää kun nöyrtyy pieneen asennemuutokseen ja ryhtyy bilettämisen sijasta todellakin elämään. Huomiomaan ne lähimmäiset ensinnäkin. Se jos mikä on kasvun paikka. Ainakaan mulle se ei ole ollut aina kovin helppoa, mutta näin se vaan kulkee, että elämässä on kasvukipunsa.
Käännän siis asian toisin päin. Bilettäessä elämä jää elämättä. Elämä jää elämättä kun et suostu todella kohtaamaan itseä ja kasvamaan vastuulliseen elämään, jossa tyydytys ei ole kiinni tästä ja tuosta elämyksestä, vaan on elämässä itsessään ja arkipäivän haasteissa.
Kirjoituksesi katkerasta sävystä, varsinkin loppuosassa, ilmenee että asia on vielä oivaltamatta.
Itsestäni vähän. Tulin isäksi 20-vuotiaana. Vaimollani oli edellisestä avioliitosta kaksi lasta, tyttöjä, toinen 2- ja toinen 3-vuotias. Yhteinen lapsemme on poika. Päätin että muksuja en ryhdy syrjimään, otin asenteen että tahdon rakastaa jokaista tasapuolisesti. Poika oli kaksivuotias kun tuli ero: vaimo läks "etsimään itseään" ja "elämään omaa elämää". Avioliitto kun oli liian rajoittavaa. Ok. Sanoin että aikuinen ihminen saa tehdä omat ratkaisut, mutta yhtään lapsista et vie mukanasi. Olihan se epärealistista. Vähän runsaan puolen vuoden kuluttua hän kävi hakemassa tytöt, poika jäi minulle.
Tässä sitten olen elänyt elämääni, nimenomaan omaa elämääni.
Poika täytti keväällä 18 ja muutti omilleen. Tyttöihin minulla on hyvät välit. Olin juuri vanhemman tytön synttäreillä. Kumpikin asuu avoliitossa. Vanhemmalla tytöllä on kolmevuotias tytär, nuoremmalla kaksivuotias poika.
Ihania mukeloita.
> Valitettavan moni huomaa totuuden vasta kun on liian myöhäistä. <
Tästä olen samaa mieltä.
Kuinkahan sen totuuden muotoilisi?
Sanotaan vaikka näin:
Niitä kannattaa rakastaa jotka lähelläsi, vierelläsi ovat. Heille kannattaa antaa aikaa ja huomiota. Siinä kasvaa oman itsensä tuntemisessa ja miettii asenteitaan.
Se jos mikä on tosi elämää.
Ikävää että moni huomaa nämä asiat liian myöhään...
Lipsahti vähän pitkä kirjoitus! Lopuksi. En ole ollut mikään täydellinen isä ja virheitä on tullut tehtyä, niin että en tässä pyhimystä itsestäni tee. Kerroinpa vaan toisenlaisen näkökulman.
Moikka ja halauksia.
Anyway, kiitti tärkeästä aloituksesta. LIVE ON - NO EVIL.
):-]§
mamabeard
Noin ajattelin itsekin vielä 5 vuotta sitten, kunnes kohtasin elämäni naisen. Nyt perheessämme on 3v. pojannassikka ja ehkä lisääkin tulossa.
Suosittelen vilpittömästi...
tajunneet asiaa samalla tavalla ajoissa.
Kun on isänä ollut 11 vuotta voi sanoa että olisipa elämä ollut tyhjää ja pinnallista liitoa jos ei lapsia olisi. Mutta mutta jos joku haluaa sinkkuilla läpi elämänsä se on oma valinta, kukaan ei pakota niitä hankkimaan, eikä kyllä moisella ajatus kululla varustettu henkilö niitä kyllä ansaitsekaan.
Itsellä oli kova meno päällä nuorena noin 10 vuoden ajan. Se riitti. Ja voin kyllä edelleen lähteä jonnekin melkein ex tempore, jos huvittaa.
se k... poikki, niin ei tulis muksuja. Kyllä miehelle kuuluu siementen viljelystä vastuu mihin kyntää.
Eli eihän se nyt ihan noin ole. Elämä jatkuu tietenkin lasten jälkeen. Siis miten ihmeessä ei jatkuisi.
Elämän tarkoitushan on tehdä lapsia (anteeksi lapsettomat)eikä suinkaan vaan elää elämä läpi. Eihän tässä edes oltais jos lapsia ei tehtäis. Surullista jos sun kokemus on sellanen että lapset lopetti sun elämän, tai vielä surullisempaa on se kun joskus alat miettiä elämän tarkotusta ja tajuat, että ainiin ne jälkeläiset. Tai löydät upean naisen, joka jättää sinut koska et voi saada lapsia. Ei elämä lapsiin lopu, lapset kasvatetaan siinä omassa elämässä, kunnes he pikkuhiljaa alkavat elää omaa elämää. Ja se aika on lyhyt, muista se. Ja vaikka lapset on pieniä, niin varmasti sitä tuulettumaan pääsee kun haluaa, jos se nyt niin mahtavaa on. Ja onhan se, silloin tällöin.
Ja on muuten paljon PALJON miehiä joille lapsi on kaikki kaikessa. Katso miehen ilme kun se näkee vastasyntyneensä, tai kertoo siitä isälleen tai kaverilleen. YLPEYS
meikä on 19 vuotias yksinhuoltaja äippä ja päivääkää en vaihtais pois, ku muksun sain. miehet on sikoja, ei ne minkää muun päälle mitää tajuakkaa, ku oman napansa päälle!
uskomaton.Se että loppuuko sun Oma elämäsi ei ole lapsesta kiinni vaan siitä Miten itse saat asiat toimimaan.
Se on enemmän Järjestely kysymys.
Mutta..tosiaankin,sinun ei ehkä kannata edes harkita lapsen saantia ikinä jos ajatuksesi ovat tuollaiset
olet tosissaan tota mieltä, niin älä hanki lapsia.. on lapsista paljon iloa elämään
paitsi,että kidut kuin kala kuivalla niin loppuiän vankeus alkaa siitä.
Kyllä se joku hoivavietti on miehelläkin kun vaan avioon pitää mennä.
En voi ymmärtää tätä taistelua lapsettomien ja lapsellisten välillä! Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten haluaa elää.Meille on annettu valinnanvapaus.Lapsia ei tehdä niitä saadaan.Olen jättämässä e-pillerit pois ja jos hyvin käy meistä tulee joskus iskä ja äiskä.Olemme varautuneet myös siihen etten tule koskaan raskaaksi ja hyväksymme myös sen.Sitten elelemme kahdestaan.Adoptiota en halua.Oletteko ajatelleet miten kipeältä niistä ihmisistä tuntuu,jotka haluaisivat lapsia mutta eivät voi niitä saada? He tuskin haluavat,että heitä pidetään arvottomina vain sen takia ettei heillä ole jälkikasvua.Kenelläkään meistä ei ole oikeutta tuomita toista,kun ei itsekkään ole täydellinen.
Naulan kantaan. Ihmisten tulisi ymmärtää, ettei lapsettomuus ole todellakaan kaikkien kohdalla valintakysymys. Kaikki eivät voi saada lapsia, olet siinä täysin oikeassa.
Onnea yritykseenne. Joku lapsi on aikanaan onnellinen, kun hänellä on sinunkaltaisesti äiti.
olethan itsekin tähän maailmaan jostain kumman syystä tupsahtanut!itse sain poikani kun olin täyttänyt 18v(ei suunniteltu)eikä minusta ole kertaakaan tuntunut että elämäni olisi ohi,vaikka olin tuolloin hyvin nuori.olen yh,pääsen halutessani menemään minne haluan,käyn töissä ja lapseni on tarhassa.lapset ovat elämän suola ja on kyllä aika kamalaa jos ei koskaan saisi lapsia.mielesi voisi muuttua jos sellainen pieni taapero sulle joskus suotais.lapsi rakastaa aina ehdoitta ja antaa kaiken häneen käytetyn ajan ja vaivan tuplaten takasin!tuskinpa koskaan saat nimellesi jatkajaa tuollaisella ahdasmielisellä ajattelutavalla.höh.
Ai, että ottaa päähän tollanen! Ittekin hankit lapsesi yhteiskunnan elätettäväksi. Me veronmaksajat saadaan raataa, jotta sossun elätit sikiävät vapaasti. Minkäänlaista käsitystä maailmasta ja lastenkasvatuksesta, silti vaan lisäännytään.
Monista noista lapsista tulee aikanaan linnankundeja ja kamanvetäjiä tai muita loisia.
Kannatan U.S.A:n meininkiä. Pois lapsilisät ja yksinhuoltaja-avustukset.
Kyllä USA:ssa sosiaaliturva on, se on vain strukturoitu eri tavalla kuin meillä. Haluaisit varmasti sivistää itseäsi lukemalla aiheesta "american welfare" ja lisämääreenä "AFDC".
Villin lännen ajat jäivät sinne villiin länteen 1800-luvulle, ja viimeisetkin villeydet poistuivat suuren laman, New Dealin ja 2. maailmansodan myötä.
Sopii vain kysyä mistä olet "tietosi" ammentanut, westerneistä, sarjakuvalehdistä ja elokuvista?
Amerikkalaisella keskivertoköyhällä on muuten isompi asunto kuin eurooppalaisella kohtalotoverillaan, ja 46% heistä omistaa oman asuntonsa ja 75% heistä omistaa ainakin yhden auton. Köyhyyttä Amerikan malliin. Siellä eivät leipäjonoissa seiso kuin rappioalkoholistit ja ojissa nukkuvat narkkarit, muut ostavat ruokansa food stampseilla Wal-Martista.
samoilla linjoilla, että lasten saaminen ei ihmistä aiempaa onnellisemmaksi tee, jos ei onnettomammaksikaan.
Ihminen on eläin. Ihmisen sisään on ohjelmoitu halu lisääntymiseen, ei pelkästään seksin muodossa.
Jokainen terve eläin tahtoo lisääntyä ja myös sen tekee tilaisuuden tullessa.
Poikkeus on ihminen, jonka äly on niin kehittynyt, että se osaa sammuttaa primitiivisimmät, eläimelliset halut.
Sitä tosiseikkaa, että elämän tarkoitus on elämän jatkaminen mikään ei muuta. Ne jotka eivät saa lapsia, jotka sammuttivat itsessään instinkit joillakin (epä)loogisilla ajatuksilla, kuolevat... pysyvästi, ja hyvä niin.
Elämä alkaa lapsen tultua.
Ja kyllä sitä pääsee omille asioille myös, hoitaja.
jo aiemmin. Jos ennen lapsia ei ollut elämää, niin tuskin heidän syntymisen jälkeenkään.
Vai onko se elämä muka sitä, että saa seurata läheltä vierestä niitä samoja askeleita, joita itse on ottanut silloin lapsena ja nuoruudessa. Onko elämän "kaksoiseläminen" vasta elämää?
Lastenhoito on rankkaa. Ei niinkään se hoitaminen: syöttäminen, pukeminen, nukuttaminen jne. Ne henkiset puolet siinä on kaikista rasittavampia. Itseään voi rasittaa huomattavasti kiinnostavammilla tavoillakin. Mutta ei voi kieltää sitä, etteikö vanhemmuus olisi kasvattavaa ja siinä mielessä suositeltavaa kaikille keskenkasvuisille ihmisille. Eli suurimmalle osaa ihmisistä. Onneksi ihmiset tekevät lapsia: muuten maailma olisi täynnä vieläkin karmeampia ihmisiä.
Mutta tietenkin kasvaa voi myös monilla muillakin "menetelmillä". Ovatko ne sitten antoisampia tai vähemmän antoisampia kuin lasten kasvattaminen - varmaankin ihan yksilökohtaista.