Non niin.
Tässä sitä nyt sitten ollaan. Olen tukenut 54-vuotiasta naista, hänen miehensä seikkailuiden
vuoksi. Mies joi, löi ja petti. Helvettiä kesti 2 vuotta. Nyt kesällä nainen pääsi eroon äijästä.
Meni kaksi kuukautta ja se otti petturimiehen takas. Seksi on kuulemma niiiiiiin hyväääää ja kaikki on muuttunut. Vaikka ystäväni kertoi, että ei se ihan rehellinen vieläkään ole.. jotain säätöä on jonnekkin.
Voi V***u.
Tässä nyt pitäisi pyytää tätä paria sitten kylään ja hymyillään kahvipöydässä.
Mitäs tuumaatte ??
Tässä sitä nyt sitten ollaan. Olen tukenut 54-vuotiasta naista, hänen miehensä seikkailuiden
vuoksi. Mies joi, löi ja petti. Helvettiä kesti 2 vuotta. Nyt kesällä nainen pääsi eroon äijästä.
Meni kaksi kuukautta ja se otti petturimiehen takas. Seksi on kuulemma niiiiiiin hyväääää ja kaikki on muuttunut. Vaikka ystäväni kertoi, että ei se ihan rehellinen vieläkään ole.. jotain säätöä on jonnekkin.
Voi V***u.
Tässä nyt pitäisi pyytää tätä paria sitten kylään ja hymyillään kahvipöydässä.
Mitäs tuumaatte ??
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuskin se yhdessä kahvittelukaan mitään muuttaa.
No mikä sua eniten tässä ärsyttää, sekö että ihmiset ovat sokeita virheistään oppimattomia pönttöjä vai sekö että he tekevät omia ratkaisujaan?
Muiden neuvominen on ihan turhaa puuhaa pidemmän päälle, ei ihminen opi kuin tuskan kautta. Ainoastaan riittävä kärsimys johtaa aitoon muutokseen. Ilmeisesti ystäväsi ei sitten ole vielä saanut kiintiötään täyteen.
Onneksi minulla on yksi hyvä ystävä, johon luotan täysin. En voisi kuvitella hänen kädestään tuota ap:n tekstiä.Pitääkö ystävän tehdä sinun mielesi mukaan, kun olet häntä niin paljon kuunnellut.Minä olisin onnellinen ystävän toivosta. Sinäkö ystävänä edustat pääroolia siinä parisuhteessa. Ystävyys on mielestäni aivan muuta.
Se tässä jurppii, että kuuntelin kaiken iltaa ýstävän pahaa oloa ja hakkumista...
Kaatoi sen kaiken peen niskaan. Ja yritin kuunnella ja tukea.
Nyt se on niin ylvästä ja mahtavaa... ihan kuin olisin aivan eri ihmisen kanssa tekemisissä.
Sen verran ole sen ukon toimintaa seuraillut vuosien myötä, että tiedän hänen olevan häntäheikkien kuningas....
En vaan enää jaksa kuunnella... Tosin olisin onnellinen jos ystäväni olisi löytänyt jonkun muun... mutta ei... sama kakku, paska kakku...
OK... semmoista....
Ja sitten toinen ei jätäkkään miestään.Pirulainen on vielä saanut itsetuntoaankin takaisin. On se niin väärin sinua kohtaan.
Nähny kun toinen on tuskissaan ja kärsii, sit vihdoinkin kun on päässyt omille jaloilleen niin äijä tulee ja suostuttelee takas. Jos vielä tossa se ystäväkin myöntää, että miehellä on vieläkin säätöjä! Ja jos joku teistä on alkoholistin kanssa elänyt niin osaa varmaan epäillä myös tuota ihmeraitistumista (se on riippuvuus, ei niin iisi homma kuin tossa väitetään).
Ja kuvitelkaa nyt, että olette nähneet vierestä miten joku satuttaa ja pahasti ystäväänne, vuosikaudet. Kyllä siinä itsekin alkaa tuntemaan vihaa miestä kohtaan, ei ainoastaan petetty. Ei niin helppoa kuin luulette. Noh, kai toi on taas joku tollanen "rakkaus muuttaa rentun"-syndrooma ja millään muulla ei väliä.
Alkuperäiselle; älä välitä noista haukku-viesteistä, jotkut lähettää niitä kaikille ja haluaa noin purkaa omaa pahaa oloaan. Eihän tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin joko pysyt kuviossa tai sitten et. Mutta jos ystäväsi on kaatanut kaiken sinun niskaan niin on hänen osattava hyväksyä sekin ettet sinä mahda sille mitään jos et pysty miehestä enää pitämään. Lykkyä tykö ja toivotaan nyt oikeasti, että se ihmeparannus on tullut ja säätöjä ei olisikaan...
kylään. Onko se jokin sinun suuri velvollisuutesi.
Muutamilla vastaajista ei ole elämänkokemusta.
Kysymys ei ole ap:n suunnitelman epäonnistumisesta vaan jostain aivan muusta.
Tiedän, mistä puhut. Jonkinnäköisen illan järjestäminen ihmiselle, jota kohtaan ei tunne muuta kuin halveksuntaa eli tälle miehelle, on vaikeaa. Meillä on "tuttavapiirissä" sellainen häntäheikki, jota pitää kutsua suhteiden ylläpitämiseksi. Huoraamiseksi sitä itse sanon, mutta mieheni mielestä se on pelkästään huvittavaa, jos tämä mies käy käsiksi kun käväisen keittiössä. Kivaa kun 60 on viriili.
Jos sinulla on mahdollista, niin älä kutsu kahville, minun on kai kestettävä näitä viriilejä ukkomiehiä.
Mitäkähän se sinun elämänkokemuksesi on, jos velvollisuudentunnosta kutsut inhoamiasi ihmisiä kotiisi. Muuten oletko ajatellut, mitä tämä häntäheikki ajattelee, kun yrittää sinua. Ei varmaan tekisi sitä kunnioittamilleen ihmisille, jotka osaavat pitää oikean välimatkan.
.. ystävättäresi elää loppujenlopuksi täysin omaa elämäänsä, kuten jokaisen meistä kuuluukin. Sillä hetkellä, kun hän on sinulle miehestään valitellut, hän on ollut tunneherkässä tilassa, koska hänen oma rakkaansa, on kohdellut häntä väärin, joka tasolla. Nyt, kun ystävättäresi on päättänytkin jatkaa ja antaa anteeksi tälle miehelle, on minun mielestäni sinun, eli oikean ystävän teko se, että tuet ystävätärtäsi hänen valinnastaan. Oli se sitten sinun mielestäsi oikein, tai väärin, niin ystävien tehtävä on elämässä tukea, ei omistaa, saatika määräillä. Mikäli aikoinaan kävisi ilmi se, että ystävättäresi valitsi väärin, on sinun tehtäväsi auttaa häntä kaikin mahdollisin keinoin. Sitä on ystävyys, mikä on todellista.
Näinhän se on että sinulle ei ole tunteita ystäväsi miestä kohtaan ja näet asian eri tavalla. Ystäväsi elää tunteensa vallassa, ei järjen kautta niin kuin sinä. Usein ystävätkin ovat vihasia syylliselle ja elävät uhrin tuskassa mukana. Et voi kuin hyväksyä ystäväsi valinnan ja niellä kiukkusi. Sellaista se elämä on.
Ei se teraupetti olekaan aina niin huono idea, saa rauhassa purkaa itseään ja puhua kaikista mitä haluaa, ilman että vaarantaisi suhteen. Jos myöhemmin alkaakin katumapäälle, niin ne pahat sanat eivät vaikuta sitten ihmisten keskenäisiin suhteisiin.
Kiitos Neuvoista.
Kyllä nyt pitää vaan pitää taukoa kaverista.
Ei voi mitään, joskus ystävyys tarvitsee välimatkaa...
että raskasta sinulle ja jonkun ajan päästä myös ystävällesikin
pas** kakku meillä tänää